Seuraavana aamuna lähettiin mökiltä. Koin iloisen yllätyksen kun ei mentykään kotiin vaan pääsin jatkamaan leikkejä mm. Nelsonin kanssa. Oli nimittäin Cerriinan kesäpäivät, vaikka ilma ei ihan kesäinen ollutkaan.
Otto numero 10
Ryhmäkuvissa on meidän pentueen (Cerriinan M-pentue) 9 sisaruksesta 7 paikalla, kaksi ruskeaa siskoa puuttui.
Vasemmalta lukien minä, veljeni Nelson, siskoni Nala, veljeni Ali, veljeni Castor, veljeni Dimi ja siskoni Muusa.
Castor ja Nelson ottivat mittaa meidän isästä, mutta mulle riitti nuuhkaisu ja arvasin heti mitä hän on miehiään...
2 kommenttia:
Ihan mahtavia kuvia, varsinkin toi Mikin vieno pusuttelu ;)
Ja otto nro 10 pentueesta on hupaisa, kun jengi on kuin lentoon lähdössä.
Muusan terkut:
Mulla alko juoksu. Ah, että painisin niin mielelläni teidän poikien kanssa, ootte niin ihqja. Mun tuurilla en sitten pääsekään yhdenkään lähelle, mälsää. Yht'äkkiä nenään tuntuu ulkona mitä mielenkiintoisempia hajuja ja tekee mieli merkkailla lirauttaa tuon tuosta. Tosi hämmentävää. Välillä pitää lenkillä ihan piipittää tai ulvaista kun emäntä ei meinaa ollenkaan ymmärtää, että niiden hajujen perässä on mentävä just siihen suuntaan, minne ne muutkin koirat on mennyt ;)
Ois kyllä kiva päästä painimaan Muusan kanssa. Mä oon kanssa löytänyt ihania tuoksuja lenkillä, suu vaahdossa mennää hajujen perässä... täälläkään emäntä ei aina ymmärrä mihin pitäs mennä vaan vie välillä ihan väärään suuntaan...
Lähetä kommentti