sunnuntai 30. maaliskuuta 2008

Kastraatio

Oon tässä miettinyt ja myös saanut vinkin että koiraa voisi rauhoittaa kastraatio. Tuntuu että koira on vielä niin nuori ettei ole kerinnyt ulkomuodollisesti kehittyä, jossain taka-alalla on ajatus että näyttelyissäkin olis kiva käyttää koira ennen mahdollista kastraatiota, kastraation vaikutuksista ei kukaan pysty etukäteen tietämään. Paljon oon yrittänyt lukea erilaisia keskusteluja kastraatiosta. Oon myöskin miettinyt, mikä olisi koiran käytöksessä hormonien vaikutusta, mikä on luonne ominaisuus.

Epätoivoa pisnkun kanssa...

tiistai 25. maaliskuuta 2008

Auto ongelma

Meillä on ongelma, jonka nimi on auto. Miki osaa hypätä farmarin takaosaan ja autoon yleensäkin. Auto matkustaminen ei oo ollut vastenmielistä tai ainakaan ei pahoinvointia oo ollut. Kiihtymista ja vinkumista kylläkin kun lähestytään reenipaikkoja tai käännytään hiekkatielle.

Kotona kun lähetään lenkille Miki monesti olisi lähdössä kohti autoa, et mennään jo autolle myös jos auto on vieraspaikalla ns. etupihalla Mikillä olisi kova kiire autoon. Välillä lenkilläkin (omistajan mielestä aivan liian usein) pitäisi päästä sivukauduilta tuleviin autoihin. Parastapa matkustaa autossa on Mikin mielestä silloin kun saa olla ihmisten kanssa eli kun ei mennä omalla autolla vaan saa hillua muualla kun takakontissa. Pentuna kun kuljettiin autojen ohi, joissa oli ovia auki Miki olisi mennyt niihin sisään.

Kotipihassa ja tontilla Miki hyppää hienosti autoon kun pyytää oli sitten kyseessä oma auto tai laina-auto. Mikin hypätessä meijän auton takaosaan saa siitä palkan, joskus on omassakin autossa päässyt muualle kun takaosaan jos se on täynnä rakennustavaroita tai lukko ollut jäässää. Metsälenkiltä lähdettäessä Miki hyppää vaihtelevasti autoon, nykyään voi sanoa että pääsääntöisesti hyvin, koska jos ei tule autoon lähden ilman koiraa ja koira juoksee auton perässä hetken matkaa. Metsäteillä, joissa ei liiku muita autoja tämä onkin helppoa. Aina kun ei ole oma auto, metsälenkillä oven avaaminen saa Mikin hyppäämään autoon¨.

Tällähetkellä oon aika ongelmissa reeneissä. Hakutreeneissä Miki joutuu odotaamaan autossa ennen ja jälkeen oman vuoronsa, toko treeneissä Miki odottaa autossa vuorojensa välissä, torstaitottiksissa ja agilityssä autoon menemistä ei ole kun lähtiessä. Oon ottanut tavallisten namipalojen lisäksi käyttöön kupin ruokaa mahaa, lihaa, kanaa jonka laitan odottamaan kun otan koiran autosta. Mikillä on käskysana auto kun pitää mennä autoon ja samalla heitän sinne namipalan.

Reeneissä Miki ei yleensä suostu menemään autoon hyppäämällä, jos yritän nostaa Mikiä autoon Miki alkaa puremaan käsistä ja käsivarsista, hyökkimään, peruuttamaan yms etten edes saa nostettua koiraa autoon. Oon yrittänyt huijata koiraa niin että menemme kauemmaksi autosta, jossa otan koiran syliin ja kannan autoon, yleensä ei onnistu, oon yrittänyt houkutella makkaroilla, oon istunut itse takaluukussa ja houkutellut koiraa sinne, oon yrittänyt repiä kaulapannasta koiran autoon, välillä Mila on ollut odottamassa takaluukussa, auton sisällä on ollut toinen koira, joskus jopa juoksuinen narttu, auton sisällä on ollut kiva ihminen kutsumassa, kaikki muut on mennyt autoon ennen koiraa, edelleen ongelmia saada koira autoon.

Miki laittaa monesti jo treenikentällä kaikki tassut tukevasti maahan etten tule autoa kohti vaikka kuinka yrittäisin seurattaa namipaloilla. Treeneissä en pysty tekemään niin että lähtisin ilman koiraa, koska paikalla on muita koiria. Hyviä ideoita tähän, sillä kotipihassa tätä ongelmaa ei esiinny eikä ongelma oo niin paha jos pääsee muualle kuin farmarintakaosaan. Tänää jouduin turvautumaan siihen että pistin Mikin takaovesta sisään ja vasta treenien loputtua laitoin koiran omalle paikalle. Onko hyviä ideoita mitä tehdä, vai onko pakko lopettaa reenaaminen, koska koira ei mene autoon, jos en käy reeneissä ei auto ongelmaa ole, toisaalta en myöskään pääse ongelman ratkaisua harjotteleen. Niin takaosassa on ollut myös mahatikkuja, puruluita, siankorvia tms. odottamassa yhdeltä kouluttajalta sain vinkin että antaa koiran kantaa autoon asti palkkiolelun, mutta meillä kun Miki ei juurikaan leiki muualla kuin sisällä eikä lulut ainakaan palkkioita oo.

tiistai 18. maaliskuuta 2008

Miki vastaa haasteeseen

Mikin salat julki...

1) Miki on bi-seksuaali, Miki astuu sekä narttuja että uroksia, varsinkin narttujen juoksuaikaan. Ensimmäisen kerran pippeli jäi jumiin Mikin ollessa alle 3kk pehmo oravan nylkyttämisestä ja soitto eläinlääkärille ja eläinlääkärin hätyytys päivystyspolille tapahtui perjantai iltana klo23

2) Juoksen harvoin neljällä jalalla. vapauteen päästyäni lempiaskellajit ovat kenguru, pupuloikat, lentäminen, nämä samat askellajit näkyvät myös harrastuksissa, ja ihmisillä on hauskaa

3) Olen tarkka aidoista luistani ja siitä kuka häiritsee untani, ruuastani en ole tarkka enkä ole kovin ahne, tosin eilen illalla kävin salaa syömässä sipsin purkista, joka oli lattialla

4) Rakastan Milaan ja pyrin päästä rakastelemaan sitä, kun ihmiset ei nää.

5) Tiedän mitä osaan, mutta näytän sen silloin kun huvittaa

6) Mummon kanssa mulla on paljon salaisuuksia, josta ei emäntä tiedä (mm. tiedän miten saan keittiöstä ruokaa, osaan kulkea hienosti mummoa vetäen hihnassa, minulla on paljon koirakavereita, joita emäntä ei ole nähnyt)

7) Makuuhuoneen oven ollessa auki nukun sängyssä mieluiten tyynyllä.

Miki haastaa veljensä Alin, Alma piserin sekä Hovawart Jessen paljastamaan 7 salaisuutta itsestään

Lisäys eiliseen teksiin... Muusaa en haastanut koska myös Muusa sai haasteen Ronilta.

Salaisuus nro 8) osaan tienata namin kuskaamalla tavaroita ensin pois mammalta ja isännältä ja sitten tuomalla ne takaisin. Tälläisiä tavaroita on mm. hanskat, tyynyt, kengät, lautailu monot, tosin niiden palauttaminen aiheutti jo haastetta

sunnuntai 9. maaliskuuta 2008

Hermot menee!

Toisina päivinä ja hetkinä (lue useimmiten) koiruus on aivan loistava, mutta toisina hetkinä taas tekisi mieli "ampua" se. Tällähetkellä oon äärimmäisen kyllästynyt tohon jatkuvaan piippaamiseen ja vinkumiseen. Jos koitan tehä päivisin kotona jotain hommia koira käy vähän väliä piippaamassa eikä rauhoitu mihinkään, yksin ollessa ei viissiin tätä ongelmaa ei ole. Ulkona metsässä juostessaan koira on kyllä onnellinen hyväntuulinen oma itsensä.

Muillakin uroskoirilla (mm Miska) on vissiin tällähetkellä vaikeaa. Lukiessani Miskan blogia löysin niin paljon yhtäläisyyksiä, ruoka ei kiinnosta, koko aikasta vinkunaa ja piippausta, ulkona kuljetaan nenä kiinni maassa ja suu vaahdossa. Välillä tuntuu että koira on kun unilääkkeitä saanut, kun pitäs tehä jotain, korvat katoaa ja aivot välillä myös. Miki myös nylkyttäisi sekä uroksia että narttuja, onneksi ei sentään vielä ihmisiä eikä onneksi ole merkkailu ongelmaa sisätiloissa.

Miki on myös karannut oven raosta ulos, vaarallista tiedän, mutta perjantai-iltana täysin odottamaton tempaus, koska koiruus oli jo menossa olkkariin nukkumaan, kun me teimme lähtöä. Jälleen kerran sai laskea kymmeneen useamman kerran. Edellisestä karkaamisesta ei ollut kovin kauaa, sillon Miki lähti vaikka oli mulla hihnassa, kun irrotin hihnasta aukaistakseni oven.

Koiran kanssa on täysin turha lähteä leikkimään piirileikkejä, koska näissä tilanteissa mm. korvat on hukassa. Sielä Miki juoksi ympäriinsä ja haukkui pihassa, pihan lisäksi haukkui myös tiellä kulkevat. Naapurikin intoutui ulos ihmettelemään pidetäänkö koiraa vapaana, joo toki me päästetään klo21 jälkeen koira pihalle vapaaksi, vielä kun vilkkaasti liikennöity tie kulkee talon ohi. Naapuri oli fiksuna tokaisussut Jounille että koira voi jäädä vaikka auton alle, johon Jouni totesi että jäisikin ja naapuri oli kummissaan. Jottei kenellekään jäisi epäselvyyttä tätä lukiessa, niin todellisuudessa emme missään nimessä toivo koiralle tapahtuvan mitään ja teemme kaikkemme jottei koira pääsisi juoksemaan vapaana muuta kuin metsässä kaukana teistä. Onneksi leikki: missä toinen perheen jäsenistä on?, sai Mikin innostumaan sisälle juoksemisesta.

perjantai 7. maaliskuuta 2008

Uusi kaveri

Tapasin eilen aivan ihastuttavan olennon. Ikää Niilolla oli 6kk. Niilo on emännän kaverin poika. Ensin käytiin lähes kahden tunnin lenkillä ja sitten mentiin Niilolle kylään. Harmillista kun Niilo ei vielä leikkinyt, yritin kyllä haastaa Niiloa leikkimään. Niilolla oli myös kivoja leluja, meijän molempien suosikki oli tyhjä makaronipaketti, aika nopeesti se meni kyllä rikki, kun yiritin tarkistaa onko sen sisään piilotettu nameja.

Niilon perheeseen kuuluu seefferi, joka ei ollut paikalla joten Niilo ei pelännyt mua yhtään. Mä taisin olla huomattavasti enenrgisempi kun Niilon Otto koira, ainakin sain Niilon nauramaan ja hihkumaan onnesta. Ihmisten syödessä mä kävi Niiloa haistelemassa ja pusuttelemassa ja Niilo yritti huitoa mun viiksi karvoihin, vissiin ne kutitti sen poskea. Toivottavasti näen Niilon pian uudelleen.

maanantai 3. maaliskuuta 2008

Ulkoilua Köpin kanssa perjantaina




Välillä otettiin juoksukilpailuja, tässä harmillisesti Köpi johtaa mutta kyllä mäkin välillä voitin

Minkä eläimen näyt tässä kuvassa?

Älkää kysykö mitä tässä tapahtuu...

Sitten emännät laittoivat meidän pinskupojat istumaan kylmään maahan, mä en kyllä kovin kauaa paikallani viitsinyt pysyä toista se oli Köpin kanssa, sillä ei ollut niinkään kova kiire juoksemaan.


Tunnin juoksemisen jälkeen malttoi jo hetken tarkkailla maailman menoa

sunnuntai 2. maaliskuuta 2008

Haku pohdintaa

Viime yönä pääti avautua hakuasioista ja pohtia niitä oikein urakalla täällä blogissa, mutta siinä silmät ristissä painoin jotain nappia ja hävitin pitkän tekstini, kyllä v...

Mikin kanssa siis käydään kerran viikossa hakuilemassa. Jonkin aikaa otettiin näyttäytymisiä, jotka sujui hyvin, mutta viime viikolla Miki oikeastaan vaan kiihtyi ja palkitsi itse itseään jäljestämällä ja juoksemalla pitkin metsiä eikä niinkään keskittynyt maalimiesten etsintään, vaikka loppujen lopuksi kävi ne kaikki hakemassa. Mikin kanssa otettiin alkuunsa L-viemisiä ja sitten siirryttiin sydämen muotoisiin viemisiin, koska Miki fiksuna koirana jäljesti L-viemisellä. Viime viikolla onneksi muutkin koirat olivat kummallisia eivätkä kuunnelleet alkuunsa, johtuiko tämä jostain tuoksusta metsässä vai mistä mene ja tiedä. Onneksi myös viikko sitten päästiin lopettamaan onnistuneeseen suoritukseen.

Lauantaina kokeiltiin taas uutta tapaa jotta saataisiinkierrokset matalammalle ja keskittyminen takaisin. Miki on kyllä jo kotona intoa piukassa, kun huomaa että pakataan hakukamoja reppuun, automatkalla sitten jo piipataan, autosta ulos tultaessa tulee ilo hakku. Nyt siirryin siihen että käymme hakemassa maalimiehestä hajun ja palaamme sen jälkeen suoraa linjaa takaisin keskiviivalle, josta lähetän Mikin maalimiehelle. Tämä tapa tuntui toimivan meillä ja Miki juoksi joka kerta täysin suoraa linjaa maalimiehelle. Maalimies/miehet on hyvin piiloutuneina ennenkö tuon koiran hakualueelle, onneksi Johannalla oli taas lakanat mukana, umpi piilostakin Miki on jo hakenut maalimiehiä. Hakutreenit on tehnyt myös tosi hyvää muutenkin Mikille, joka ei ole enää niin varauksellinen vieraita ihmisiä kohtaa. Meidän haku ryhmässä tatä tapaa käytetään mm. dopperilla, jolla on tapana käydä ylikierroksilla koska hakeminen ja ihmiset on niin kivoja.

Tohon kuumenemiseen liittyen oon miettinyt että rullakoira vai haukkuva hakukoira? Onko kenelläkään kokemuksia? Ei ehkä kovin ajankohtainen, koska tällähetkellä ei oo vielä pk-oikeuksia ja meillä harrastus aluillaan, mutta jos miettii rullakoiraa niin rullalle opetuksenhan vois aloittaa. Mietin vaan et alkaako pinseri kuumeta liikaa jos opettaa sen haukkuvaksi hakukoiraksi, tämä varmaan koira kohtaistakin. Meillä lähinnä haukutaan kotia vahtiessa ja kun pääsee autosta ulos reeneissä.

Haukkumisen opettamistahan ei varsinaisesti tarvitsisi tehdä vaan se tulisi todennäköisesti itsestään, kun ollaan tarpeeksi kauan reenattu ja koira alkaisi vaatimaan nopeammin palkkaansa ja purkaisi innostustaan haukkumalla, mutta onko pinseirsta haukkuvaksi koiraksi? Koska haukkuminen on monelle koiralle luonnolista pääsisi omistaja tässä helpolla. Hakukoirista suurin osa taitaa myös olla haukkuvia, joten neuvoja olisi helppo saada. En tiedä kannattaisiko Miki jo tässä vaiheessa opettaa istumaan maalimiehellä (koska meillä istuminen on huomattavasti luonnollisempi toiminto kuin maahanmeno) sillä kokeissahan koira ei saa ottaa kontaktia maalimieheen, mutta tämä kontaktinotto ongelma tulee helpommin haukkuvalla koiralla, ainakin mun ajatuksissa.

Rullakoiraksi opettaminen tietää enemmän töitä. Rullan käyttö pitäisi sitten opettaa eriksiin kentällä ja kotona. Rullakoiria on myös huomattavasti vähemmän joten en tiedä kuinka helppo olisi saada neuvoja miten opetan koirani rullakoiraksi? Rullakoiran ei tarvitsisi viihtyä kauaa maalimiehellä yksin vaan koira saisi lähteä hakemaan omistajaa, jonka kanssa sitten palaisi maalimiehen luo, tämä on myös yksi syy miksi olen miettinyt Mikistä rullakoiraa. Alkuunsa Miki ei jäänyt maalimiehelle vaan haki yhden nami ja juoksi takaisin mun luokse, nyt miki on onneksi oppinut että paras ja kannattavin paikka on maalimiehen luona. En tiedä myöskään missä vaiheessa rullan käytön opettaminen kannattaisi koiralle aloittaa. Toisaalta tällähetkellä oleellisinta on että Miki viihtyy maalimiehen luona.

Jos jollain viisaalla on heti hyviä vinkkejä ja ajatuksi tästä niin kaikki ideat otetaan vastaan. Enää tunti työ aikaa, joten nyt alan ahertamaan jotain hyödyllistä.