sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Mitä tällä kaikella ajalla tekee...

Aikaa on vaikka kuinka, kun Nuka on hoidossa eikä Mikin kanssa voi lenkkeillä. Lisäksi ulkona on pakkasta 20 ja tulee. Oma tila ei salli suurempaa urheilua eikä pakkaslukematkaan innosta hiihtämään tms. Oon vapaa päivinä tottunut tekemään kaksi noin tunnin mittaista lenkkiä koirien kanssa, nyt Mikiä ei saa käyttää kuin pakollisilla pissa reissuilla.

Ollaan temppuiltu Mikin kanssa urakalla ja aamuruokakin on syötetty muualta kuin kupista. Miki laittaa valoja ja samuttaa niitä (käskystä), kantaa vaatteita pesukoneelta narulle ja kuivia puhtaita vaatteita kodinhoitohuoneesta kaappiin, lisäksi kantaa tavaroita pyynnöstä multa miehelle ja mieheltä mulle, metalli esinneet on ällöjä mut siitä huolimatta suostuu kantan mm. lusikoita, avaimia yms., oikea pikku apulainen. Paljon on etsitty avaimia ja muita ihmisesineitä.

Tehdään me sitten paljon "hyödyyttömiä" temppujakin, tällähetkellä opetuken alla on ryömiminen, peruuttamine ja "kuoleminen"= makaa paikallasi toisella kyljellä. Vanhoista tempuista Miki on pessyt omaa naamaansa, sanoo päivää oikealla tassulla, antaa vasenta tassua toinen sanalla, kierii, pyörii, pyytää (orava- asento), pujottelee alkojen välistä, tulee istumaan taakaa jalkojen väliin (ali), istuu, menee maahan, seisoo, tekee kaukokäskyjä, tekee rullailmaisuja, harjoittele paikka istumista ja makuuta, tulee sivulle eri kulmista sekä kääntyy mun mukana sivulla oikealle ja vasemmalle. Noutuokapulaan meillä molemmilla on asenneongelma ja taas mulla on peruste miksi sitä ei voi tehdä, nyt syy on kauluri.

Pitäs keksi lisää temppuja, koska on ihan parasta kun koira hoksaa uusia juttuja. Omaa aikaani oon kuluttanut siivoamalla, ompelemalla, pelamaalla Wiitä, niin et on joka paikka kipeenä. Huomena alkaa melkein vapaaton 13päivän työputki ja oma motivaatio on nollassa...

torstai 18. helmikuuta 2010

Kuulumisten päivittelyä!















Miki kävi tän kuun alussa eläinlääkärissä kolmevuotis rokotuksella, samalla näytettiin sen silmiä, tassun pohjia ja puhuttiin jälleen alkaneesta ontumisesta. Eläinlääkäri käynnin perusteella päädyttiin kastraatioon ja samassa yhteydessä jalkojen kortisonipistoihin. Eläinlääkäri määräsi myös silmätippoja 3kertaa päivässä, neljä päivää niiden antaminen sujuikin hienosti, mutta sitten saikin tapella. Silmiä sai katella vapaasti ja putsata, mutta kun silmätippa purkki oli kädessä alkoi vääntö...

Tiistaina tehtiin Mikille kastraatio. Mies vei jätkän eläinlääkäriin 11.30, jolloin hänelle sanottiin et soittavat 2-4tunnin päästä kun Miki on kotikuntoinen, aika kuulemma riippuu sittä kuin jätkä sielä käyttäytyy. Olin ihn vaarma et soitto tulee 2h päästä, mutta ei 6 tuntia oli kulunut eikä mitään soittoa kuulunut, siinä vaiheessa meinasin repiä peliverkkarini lopullisesti, koska ell:n sulkemiseenkaan ei ollut paljoa aikaa. Lopulta soitto tuli ja Mikin ell reissun pituudeksi tuli 7h, kun me mentiin hakemaan jätkää kotiin niin sielä se makoili tyytyväisenä häkissä, vaikka meinasikin tassuihinsa seota kun näki meidät.

Kastraation yhteydessä olivat samalla kaapineet Mikin alaluomilta rakkuloita ja pistäneet alaluomille kortisonia, kuulosti hirveeltä jopa hoitsun korviin. Jalkoihin ei oltu laitettukaan kortisonia, kuulemma lihaksisto ei ollut surkastunutta, mikä olisi kertonut ontumisesta, vaikka selväsi Miki on kotona sisälläkin epäpuhdas ravissa ja paljon roikottaa oikeaa etutassua.

Nyt Mikillä on kortisonivoide silmiin kahdesti päivässä, tämä ei ole ollenkaan inhottava. Viimeksikin kun on ollut silmävoide niin jätkä on ollut helpompi potilas kun yksikään ihminen, jolle oon laittanut silmätippoja & -voiteita. Tämän lisäksi tassuja pitäisi pestä koirashamppoolla punoituksen vuoksi. Sitten on vielä ystävämme kauluri 7päivää, tulehduskipulääkkeet 2viikkoa ja saman ajan liikunta kielto, tämänkin jälkeen vain varovasti pikkuhiljaa liikunnan lisääminen.

Koska koirat olisi pitänyt erottaa viikoksi ettei kumpikaan pääse nuolemaan Mikin haavaa päädyimme viemään Nukan mun vanhemmille hoitoon, tosin heti alkuunsa lupautuivat pitämään vaikka 2kk, kun mä puhuin parista päivästä. Tietty jos neidin juoksut tulee nyt niin sitten pitää ollakin useamman viikon hoidossa. Meillä on koti nyt todella rauhallinen kun on vain yksikoira, jota ei saa käyttää edes lenkillä. Miki on muuten tosi taitava kauluripotilas, sillä osaa leikkiä kaulurin kanssa, on etsinyt avaimia kauluripäässä ja tietty tuonut ne mulle =) Ihanaa viettää laatuaikaa yhden koiran kanssa. Viimeistään huomena meen sitten porukoille viettämään laatuaikaa Nukan kanssa.