keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Olin jo unohtanut...

miten helppoa voi koirallisen elämä olla. Nukan juoksut on kestänyt reilu viikon ja se on ollut mun porukoilla hoidossa. Olemme viettäneet laatuaikaa Mikin kanssa. Elämä Mikin kanssa on NIIN HELPPOA =)

Koira nukkuu juuri niin kauan kuin mekin ja jos mitään ei tapahdu niin laittaa pitkäkseen. Ei varasta ruokaa tms. Kotiin, kun tullaan ei ole vastassa pomppivaa otusta vaan takapää heiluva neljällä jalalla kulkeva koira. Mikin voi jättää kotiin, autoon yms ilman että tarkastaa mitä tavaroita on alhaalla, koskaan ei oo kaapin ovia aukaista ja tavaroita levitetty pitkin lattioita. Huomautuksena että Nuka oli maanantaina mulla tallilla ja autossa oloaikana repi farmarin takaosan, missä matkustaa, verhoilua ja söi sieltä toisenpuolen valojen ja vilkun johdot, nyt ei valot toimi...

Lenkillä kävellään hienosti vetämättä, pääsääntöisesti, ja voidaan tehdä reippaita lenkkejä jokaista ruohonkortta ei tarvitse haistella. Miki ei huku metsässä, vaikka menee itsenäisesti edellä, jos vaihdetaan suuntaa niin hakee ilmavainulla meidät. Käsimerkeistä osaa mennä oikeaan suuntaan.

torstai 8. lokakuuta 2009

Neiti aikuistuu...

tosin ei valitettavasti käytöksellä. Viime viikolla mietin et pitäsköhän sitä pikkuhiljaa mennä katseleen Nukalle juoksupöksyjä ja opettaan se pitään niitä ja pitäiskö meidän miettiä Mikin leikkaamista. Kuten varmaan kaikki arvaavat asia jäi mietinnän asteelle. Maanantaina tulin reenistä kotiin niin mies totesi että neidillä tais alkaa juoksut, sillä sohvan suojapeitolla oli läikkiä ja punaisia pisteitä löytyi pitkin lattioita ja tietty Miki oli ollut kiinnostunut takapäästä. Siinä vaiheessa ajattelin ettei voi olla totta, koska emme olleet tehneet vielä suunnitelmaa mitä tehdä kun neidin juoksut alkavat, kodissa kun on leikkaamaton uros.

Loppujen lopuksi emme päässeet täyteen varmuuteen oliko juoksut alkaneet, koska Miki mm. antoi alapään pääsääntöisesti olla rauhassa, söi ruokansa, ei piippaillut tai ollut rauhaton, nukkuivat eripaikoissa, ei siis mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Tiistaina mun oli pakkolähteä koulutukseen aamusta mies jäi kotiin koirien kanssa alkoi varmistumaan että neidillä ihan oikeasti on alkanut juoksu. Joten mies oli kotona niin ettei koirien tarvinnut olla kuin 4tuntia keskenään. Lähtiessään oli erottanut koirat, ekaa kertaa sinä aikana kun on kaks koiraa. Nuka oli laitettu kodinhoitohuoneeseen, jonne hän oli vienyt häkin, leluja ja puruluita. Mikille oli jänyt loppu kämpästä. Kun tulin kotiin koirat oli onnellisesti samassa tilassa, meidän neiti houdini oli joenkin onnistunut kapealta portaalta avaamaan oven, koska en usko Mikin keksineen mitään niin omatoimista, kun ei pysty edes syömään herkkuja jos ei olla kotona.

Illalla koitin sitten kieltää Mikiä neidin nuolemisesta ja yllättävän hyvin meni käskyt perille varsinkin, kun ammuin vesipysyllä. Tosin molemmat koirat sai osansa vedestä ja juoksivat häkkiin istuun vierekkäin ja mulkoileen mua. Yöksi jätimme koirat samaan tilaan, koska nukkuivat ihan rauhassa eripaikoissa ilman sen suurempaa kiinnostusta ja edelleen Mikille maistui ruuat eikä ollut piippaamista tms. Aamullakin koirat löytyivät eripaikoista tosin Nuka oli onnistunut saamaan pöksyt, lainassa veljen nartulta pois, mutta hieman veriset sitäät oli edelleen kiinni pöksyissä eikä kumpikaan koirista ollut niihin koskenut.

Keskiviikko aamuna vietiin Nuka mun porukoilla, koska äidilläni oli keskiviikko ja torstai vapaat, huomena=torstai on varmaan neiti haettava kotiin ja mietittävä miten koiria eristää. Te narttujen omistajat joilla on kokemuskia/vinkkejä juoksujen suhteen niin neuvokaa ihmeessä tälläistä noviisia uroksen omistajaa käytännön asioissa. Vielä parempi jos jollain on hyviä vinkkejä uros-narttu talouksista. Enää en kerkiä Mikiä leikkaamaan.

sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Kuvia kotosalta

Meillä ei mitään ihmeempää oo elämässä tapahtunut. Mikin jalka ei oo vieläkään hyvä mut oon alkanut pitää sitä taas vapaana. Pidetään aktiivisesti backontrack takkia ja venytellään päivittäin.

Nukan kanssa pentuagilitystä on enää yks kerta jäljellä, reenipäiväkirjaan oon yrittänyt niitä päivittää. Aika menee vauhdilla Nuksukkakin on jo 6kk. Neiti ei oo vielä ihan sisäsiisti mutta ulkona jo merkkaillaan ja Mikin mielestä neiti tuoksuu jo ihanalta. Välillä pitää yrittää käydä pepulla haisteleen, lähinnä kun neiti on pissannut sisälle. Pepulla haistelu kielletään kyllä ja sitten Miki tulee mun eteen seisoon huulet väpättäen ja kuola valuen.

Otettiin parikuvaa kotona olohuoneessa.



Etsi koira:
Miki on löytänyt paikkansa meidän kodissa. Ostettiin päiväpeitto takkahuoneen sohvan suojaksi. Miki on hyödyntänyt sen niin että nukkuu peiton ja sohvan välissä. Me ihmiset vaan luultiin ymmärtävämme peiton käyttö tarkoitus.

Nuka näki ensimmäisen kerran pienen vauvan 3kk, kun kaveri pariskunta oli meillä kylässä. Vauvan ollessa mamman sylissä sitä uskalsi haisetella ja loppujen lopuksi se olis ollut aivan ihana...