keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Olin jo unohtanut...

miten helppoa voi koirallisen elämä olla. Nukan juoksut on kestänyt reilu viikon ja se on ollut mun porukoilla hoidossa. Olemme viettäneet laatuaikaa Mikin kanssa. Elämä Mikin kanssa on NIIN HELPPOA =)

Koira nukkuu juuri niin kauan kuin mekin ja jos mitään ei tapahdu niin laittaa pitkäkseen. Ei varasta ruokaa tms. Kotiin, kun tullaan ei ole vastassa pomppivaa otusta vaan takapää heiluva neljällä jalalla kulkeva koira. Mikin voi jättää kotiin, autoon yms ilman että tarkastaa mitä tavaroita on alhaalla, koskaan ei oo kaapin ovia aukaista ja tavaroita levitetty pitkin lattioita. Huomautuksena että Nuka oli maanantaina mulla tallilla ja autossa oloaikana repi farmarin takaosan, missä matkustaa, verhoilua ja söi sieltä toisenpuolen valojen ja vilkun johdot, nyt ei valot toimi...

Lenkillä kävellään hienosti vetämättä, pääsääntöisesti, ja voidaan tehdä reippaita lenkkejä jokaista ruohonkortta ei tarvitse haistella. Miki ei huku metsässä, vaikka menee itsenäisesti edellä, jos vaihdetaan suuntaa niin hakee ilmavainulla meidät. Käsimerkeistä osaa mennä oikeaan suuntaan.

2 kommenttia:

Reija kirjoitti...

Yhdyn ajatuksiisi. :) Onko muuten Mikin jalkakipuilu vaikuttanut sen luonteeseen jotenkin? Ts. onko tullut apaattiseksi, arvaamattomaksi.. Nova kärvistelee historian sitkeimmän silmätulehduksen kanssa ja jääkaapin oven avaus saa koiran alkamaan piiitkän mielistelyoperaation..

Cyrax kirjoitti...

Mä en oikein vooi ottaa koiria maastoon mukaan, koska talli sijaitsee aika lähellä autoteitä ja lähimmälle metsäpolulle joutuu kävelemään autotietäpitkin :D