Se on kummallista kuinka ihmiset ei tajua, että perheessä on pinseri, joka määrää. Välillä yritän laittaa ihmisiä ojennukseen, mutta vielä en ole onnistunut. Omistan kuitenkin komean äänen ja valkoiset terävät hampaat, niiden näyttelystä ei kyllä meidän perheessä tykätä. Tällähetkellä olen löytänyt uuden leikin emännän sanoessa EI aloitan hyppimisen/hyökkäämisen emäntää kohti häntä heiluen, josko se komentaminen sitten loppuisi. Emäntä ei ole yhtä tyytyväinen tästä leikistä eikä leikki sitten päätykään mun kannalta kovin hyvin... ensin joudun lopettaa sen leikin ja sen jälkeen ei kukaan huomio, mutta aina pitä yrittää josko tällä kertaa onnistus voittaan!
Toistaiseksi koulutuskentällä on ollut kuitenkin mahtava totella emäntää, sillä silloin on palkkaa luvassa yleensä niitä suurimpia herkkuja mitä ei muina päivinä tipu ja arvatkaapa vaan millanen nälkä on iltasin kun aamulla ei tuu ruokaa. Lenkilläkin annan omistajien mielummin hoitaa kohtaamistilanteet muiden koirien kanssa, tiedä vielä mitä hullutuksia ne koirat keksis, mutta kyllä mä vielä joskus sanon sanottavani...
Osaiskohan joku selittää tätä kumma oloa, joskus on niin mukava totella toisina päivinä mua ei vois vähempää kiinnostaa muutkuin omat touhut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti