Tänää emäntä sai aamulenkin jälkeen ahaa elämyksen ja juuri kun olin menossa nukkumaan tulikin komento lähteä taas ulos ja jäin ilman aamupalaa. Mentiin jännään paikkaan jossa oli paljon eri ikäisiä, eri kokoisia ja eri näköisiä koiria. Se oli aika jännää. Oisin halunnut mennä tutustuun koiriin, mutta en päässyt. Muutamaa kääpiöpinskua kävin haistelee, mut sitten mua vietiin sieltäkin pois.
Sen lisäks että kaikki kiva leikkiminen oli pois suljettu jouduin juokseen lyhyessä hihnassa "kehää" ympäri emännän kanssa, vaikka olisin mielummin mennyt vaikka katsomaan isäntää kentänlaidalle, tätä koitin osoittaa pysähtymällä, laukkaamalla ja hyppimällä, mut emäntä ei ymmärtänyt, onneks sain edes paljon nameja.
Sielä kehässä sellainen mies tuli katsomaan mua ja ois halunnut silittääkin, mutta mä en niin innostunut ajatuksesta. Kaikkein kamalinta oli kun se setä ois halunnut katsoa hampaita. Olisin voinut näyttää sille kuinka osaan käyttää hampaita, mutta en ihan kerennyt.
Loppuarvioinniksi "pinserimäisestä" menosta ja energiasta sain: Kaunis väri ja hyvässä kunnossa oleva uros. Hampaita näytti olevan paljon, mutta en tiedä miten ne oli järjestynyt, kun tohon suuhun ei voi sormia laittaa. Tempparamenttia tarvitaan kyllä tässä maailmassa, mutta vaikka tää ei mikään luonnetesti ole niin luoksepäästävä ja avoin Hovawart saa punaisen nauhan. Sinisten ympyrässä tuli viesti, että toivotaan näkevämme tämä uroksen joskus toiste, mutta tällä kertaa kiitos ja näkemiin.
Aika hyvin hoidettu tilanne vai mitä, pääsin suht nopeesti kotiin syömään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti