Tällä viikolla on tapahtunut jotain kummallista. Isäntä on alkanut taas häviämään lähes joka aamu ja sitä ennen mut herätetään unilta ulkoileen. Aamu 6-7 ei oo kyllä mikään ulkoilu aika vaan se on parasta nukkumis aikaa. Se mikä tässä on kummallista on että isännän lisäksi myös emäntä on lähtenyt isännän mukaan ja sit ne tulee yhtäaikaa kotiin. Emäntä ei kyllä aina muista palata päivä aikaan kotiin vaan me ollaan isännän kanssa jouduttu hakeen sitä, jotta saisin iltaruuan, ne päivät on tylsiä kun emäntä ei jaksa silloin juuri puuhailla mun kanssa. Loppujen lopuks on ihan kiva jäädä pitään taloon vahtia ilman emäntää ja isäntää, koska sen ajan voi käyttää tehokkaasti vahtien silmät kiinni sohvalla.
Tiistaina emäntä ja isäntä oli suunnitellut mun pään menoks jotain pääsykokeita, mutta emännän väsymyksen ja kiireiden vuoksi jätimme sen väliin, pääsen/joudun sinne sitten ensi keväänä. Kokeiden sijasta mulle oli suunniteltu ulkoilua paikassa jota kutsutaan tontitksi. Sielä oli jo Oona odottamassa. Oona on tulevien naapureiden 8-vuotias dalmatialais narttu. Maanantaina me juostiin ja painittiin, mutta seuraavana päivänä Oona ei enää jaksanut. Onneksi löysin omaikäistäni seuraa vähän kauempaa, kun emänän kanssa käytiin lenkkeileen, ihana saksanpaimenkoira tyttö, onneksi ne muuttaa aika lähelle meijän tonttia.
Keskiviikkona oli vuorossa taas agilityä, oli tosi mahtavaa mennä sinne. Emäntä oli vissiin unohtanut jotain juttuja, koska sai jonkin verran ohjeita Hannalta (se on vetäjä). Menin 7 esteen radan emännän ohjeiden mukaan, tosin ohjeet oli vissiin vähän vääränlaisia kun Hanna ei ollut ihan tyytyväinen. Jouduin puomillekin, joka ei ollut kyllä yhtään mukavaa. Kaverini Rocky puuttui joten hieman tylsempää oli.
Viikonloppun sain olla emännän ja isännän kanssa pääosin. Vieraita on käynyt, eilen oli tosi mielenkiintoinen pikkupoika, tosin kun menin liian lähelle se alkoi pitää kummallista ääntä enkä oikein tiennyt mitä ois pitänyt tehdä. Tänää olitiin mummon ja vaarin luona jossa kävi pappa ja mummi, sitten oli isomummoa ja isännän pappa sekä isännän että emännän tädit ja vielä isännän veli ja Anu. Oli tosi monta rapsuttujaa, oli vaikee päättää missä ois ollut kun piti kaikkia seurata... Nyt kyllä pitää mennä nukkumaan...
3 kommenttia:
Miten teillä sujuu se yksinjääminen Mikin kanssa?
Terkkuja emännälle! Komea poika on Mikistä vauhdilla kasvanut, pikkusena pentuna kun sen muistan :). Piristäviä kuvia, lisää tätä!
Yksin jääminen sujuu yllättävän hyvin. Kahden viikon aikana ei ole ollut kotona kuin kerran houkkutteluleluista huolimatta askartelun jälkiä. Kotoa löytyi osittain syöty matto sekä alasvedetty pöytäliina. Luvallisiin leluihin ei oltu juuri koskettu.
Lähetä kommentti