Aamulla mamma tuli kotiin oltuaan taas yön poissa. Tavalliseen tapaansa mamma kävi vaan moikkaamassa ja toivottamassa hyvää joulua, mitä se nyt ikinä tarkoittikaan, ja meni sitten isännän viereen nukkumaan. Tää aamu oli ihana, kun pääsin pitkästä aikaa isännän kanssa pitkälle lenkille, löydettiin ihan uusi lenkkikin.
Kun mun piti alkaa syömään mamma tuli taas mua moikkaamaan, tosin ilo oli lyhyt aikaista, kun mamma taas hävis nukkumaan, enkä mä sitten viitsinyt syödä ollenkaan vaan menin itsekin mammimaan. Mamman herättyä sain kummallisen hyvältä tuoksuvan kääreen, josta löytyi aivan ihana luu.
Illaksi mentiin mummolle ja vaarille, jonne tuli Mila perheineen ja oman mumminsa ja pappansa kanssa. Sielä pääsin leikkimään ja painimaan Milan kanssa ja saatiin lisää kääreitä avattavaksi, myös ihmiset oli innoissaan omista kääreistään. Milalle piti kyllä ensimääistä kertaa näyttää et mikä sen paikka on laumassa meinasi viedä luun, vaikka oon ihan varma et ne molemmat oli tarkoitettu mulle. Mummolle ja vaarille oli myös ilmestynyt sisälle puu, kummallisia noi ihmiset. Kääröjen tutkimisen jälkeen mamma hävis taas johonkin. Me jäätiin isännän kanssa mummolle ja vaarille, jonne jäi myös Mila perheineen.
Tää on vissiin sit sitä joulua, kääreitä josta löytyy kaiken maailman juttuja, piparia, mummo kun oli tehnyt mulle ihan omankoira piparin, herkkuja ja riehumista, ei yhtään hullumpaa.
Mun on ihan pakko vielä kertoa, kun näin eilen kylässä aivan ihanan pienen olennon ihan varma en voi olla mikä se oli, sillä en päässyt sitä nuolaisemaan. Oltiin mamman ja isännän kavereilla kylässä ja sielä oli sellainen jota kutsuttiin vauvaksi, ikää vauvalla oli 11päivää ja kokoa 2670g. Jotain jännää siinä oli kun ihmiset jännitti niin kovasti meijän tutustumista.
tiistai 25. joulukuuta 2007
sunnuntai 16. joulukuuta 2007
Kalenteri poika!
Nyt olen sitten virallisesti kalenteripoika. Olen päässyt poseeraamaan useampaan kalenteriin, tässä teille hieman näytteitä.
Kuulumisia!
Päivitetäänpä välillä kuulumisia. Hauskimpia kuulumisia on ehkä muutama uusi kaveri. Olen saanut pinseripoika kaverin. Meillä oli viimeksi todella kivaa, tosin tunnin leikkimisen jälkeen mun kaveri vanhempana ilmoitti että nyt riittää, on se kummallista kuinka ne vanhat (2.5v) väsyy, mä nuorena kyllä jaksaisin vaikka kuinka. Olen myös saanut samojedin pennusta 3.5kk kaverin, jonka kanssa olemme viikottain leikkineet, välillä on vaan toista vaikea ymmärtää, sillä kun on pystykorvat, kippurahäntä ja vielä kummallinen turkki. Siskoni muusankin näin viikko sitten kyllä oli tosi kivaa.
Olen myös aloittanut marraskuussa uuden harrastuksen. Kolme kertaa olemme päässeet emännän kanssa hakutreeneihin. Kyllähän mä jo pentuna opettelin hakemaan emäntää ja isäntää, mutta nyt mä löydän metsästä ihan uusia ihmisiä ja niillä on aina mulle ihania herkkuja, enää en jaksa pitää edes kiirettä emännän luokse. Keskilinjalle onkin sitten kova kiire, koska sieltä pääsee metsään hakemaan uusia ihania ihmisiä.
Milan kanssa leikitään lähes viikottain. Mila on kasvanut jo kovasti. Olemme käyneet yhdessä lenkeilläkin, kun Milaa ei enää pelota lähteä pihasta. Kävin myös merkkaamassa Milan kodissa, kun emäntä oli toisessa huoneessa, vissiin ei emäntä ollut kovin innoissaan, mut pitihän mun koittaa kun Milakin saa pissailla sisälle.
Olen myös aloittanut marraskuussa uuden harrastuksen. Kolme kertaa olemme päässeet emännän kanssa hakutreeneihin. Kyllähän mä jo pentuna opettelin hakemaan emäntää ja isäntää, mutta nyt mä löydän metsästä ihan uusia ihmisiä ja niillä on aina mulle ihania herkkuja, enää en jaksa pitää edes kiirettä emännän luokse. Keskilinjalle onkin sitten kova kiire, koska sieltä pääsee metsään hakemaan uusia ihania ihmisiä.
Milan kanssa leikitään lähes viikottain. Mila on kasvanut jo kovasti. Olemme käyneet yhdessä lenkeilläkin, kun Milaa ei enää pelota lähteä pihasta. Kävin myös merkkaamassa Milan kodissa, kun emäntä oli toisessa huoneessa, vissiin ei emäntä ollut kovin innoissaan, mut pitihän mun koittaa kun Milakin saa pissailla sisälle.
lauantai 17. marraskuuta 2007
Lapsenvahti
On rankkaa toimia lapsen vahtina, vaikka kyseessä onkin ihana pikkuinen Mila. Mila oli meillä torstaina hoidossa lähes koko päivän. Mä jouduin herään jo aikaisin aamulla emännän kanssa lenkille, kun Mila tuli jo hieman ennen 8.Milan kanssa tuli painittua, juostua, ulkoiltua, nukuttua. Mä en ymmärtänyt sanomalehtien tarkoitusta lattialla eikä Milakaan tuntunut ymmärtävän. Mila pissi matoille ja mä taas opetin Milalle miten sanomalehtiä syödään ja revitään, koska olin ihan varma että emäntä oli ne sitä tarkoitusta varten levittänyt, sillä eihän kukaan nyt sisälle pissi.
Kuuletko, vai haukkaanko palan sun korvasta!
Odotava vähän, mä pesen sun korvan loppuun!
Mä sain taas vanhempana ja viisaampana yrittää näyttää esimerkkiä miten meillä toimitaan. Vaikka pikku prinsessa ei mun esimerkistä huolimatta suostunut lattialla nukkumaan, niinpä me nukuimme molemmat sohvalla. Annan Milan syödä korvaani ja poskeani, koska tiedän että se on vasta vauva. Se lisäksi että vahdin Milaa torstain kävin vielä mummolla perjantaina leikkimässä Milan kanssa. Tänään oonkin sitten lepäilly ja toipunut vahtimisesta.
Pinserit vielä nukkuu päiväunia! Emäntä on jo herännyt ja noussut valokuvaamaan.
Huomenta Prinsessa!
Jossain täällä on ne emännä piilottamat makupalat.
perjantai 9. marraskuuta 2007
Ihmisrääkkäystä/eläinrääkkäystä
Välillä omistajan näkökulmasta on pakkomiettiä kenelle ulkoilu aina niin ihanilla syysilmoilla on rääkkäystä. Meillä Miki inhoaa koko pinseri olemuksellaan vesi ja räntäsateita. Kun rankan työpäivän jälkeen kävelet pahimmassa tapauksessa vielä osan matkasta kotiin räntäsateessa niiin motivaatio ulkoilulle on "taattu".
Keskiviikkona työpäivän jälkeen kävelin ensin osan matkasta kotiin räntäsateessa. No matkalla asennoiduin että kiva lähteä koiran kanssa ulkoileen, kun toinen on ollu yli 8tuntia kotona. Ei muuta kun valmiiksi kädet kohmeessa, vaatteet kosteina koiralle sadetakki niskaan ja ulos. Miki suostui tulemaan ovesta ulos ja vielä rappusetkin alas, raukka luuli vissiin, että lähdetään autoileen. Kun toiselle selvisi karu totuus että ulkona pitäisi kävellä painaitui kaikki neljä pinseri tassua tiukasti asfaltiin ja alkoi itku.
Siinä omistajan naama alkoi punertua, kun koira seisoo kun patsas talon edessä olevalla bussipysäkillä. Vieressä ihmiset ihmettelevät kun kipeää koiraa viedään ulos... joo-o tää kipee koira hyppi vielä sekuntti sitten sisällä ilosta, kun joku tuli kotiin. Muutama mennään käsky ja hihnasta muistutus että nyt ihan oikeasti mennää sai pojan ottamaan muutaman askeleen ja jälleen STOP, tätä jatkui kertaa monta kunnes seuraava ihmetteli "Onko se juoksuinen narttu?"
Joo narttu tosiaan ja vielä juoksutkin...
Yritä nyt siinä sitten olla innostava kannustava, kun omat vaatteet ihan märkinä, sormet sinisenä ja naama punaisena. No sellaisen kymmenen yrityksen jälkeen koira vihdoinkin ymmärsi hävinneensä taistelun ja lenkki alkoi sujumaan. Tämä show syntyy lähes poikkeuksetta vesi ja/tai räntäsateella eikä kyse ole suinkaa siitä että niillä ei olisi koiraa yritetty saada ulos, olemme jopa käyneet harrastuksissa vesisateella, vaikka esim. agilityssä koiran lempipaikka vesisateella on putken/pussin sisällä =)
Kyllä huumori riittää muuten, mutta aamu-unisena ihmisenä on huumorintaju hieman koetuksella, nimittäin ennen koiran tuloa olin tottunut kömpimään viimeisellä minuutilla ylös sängystä pesemään hampaat ja pukemaan vaatteet. Mutta eihän tuolle otukselle voi kun nauraa, kun koira suorastaan huutaa maailmalle että: "mamma kiusaaa ja pakottaa lenkille, kun oon vasta 9h ollut sisällä"... Onneksi lumi ja pakkasilmat on toistaiseksi saaneet päinvastaisen ilmiön, pienessä lumipeitteisessä maassahan on aivan mahtavaa kirmata ja haistella.
Keskiviikkona työpäivän jälkeen kävelin ensin osan matkasta kotiin räntäsateessa. No matkalla asennoiduin että kiva lähteä koiran kanssa ulkoileen, kun toinen on ollu yli 8tuntia kotona. Ei muuta kun valmiiksi kädet kohmeessa, vaatteet kosteina koiralle sadetakki niskaan ja ulos. Miki suostui tulemaan ovesta ulos ja vielä rappusetkin alas, raukka luuli vissiin, että lähdetään autoileen. Kun toiselle selvisi karu totuus että ulkona pitäisi kävellä painaitui kaikki neljä pinseri tassua tiukasti asfaltiin ja alkoi itku.
Siinä omistajan naama alkoi punertua, kun koira seisoo kun patsas talon edessä olevalla bussipysäkillä. Vieressä ihmiset ihmettelevät kun kipeää koiraa viedään ulos... joo-o tää kipee koira hyppi vielä sekuntti sitten sisällä ilosta, kun joku tuli kotiin. Muutama mennään käsky ja hihnasta muistutus että nyt ihan oikeasti mennää sai pojan ottamaan muutaman askeleen ja jälleen STOP, tätä jatkui kertaa monta kunnes seuraava ihmetteli "Onko se juoksuinen narttu?"
Joo narttu tosiaan ja vielä juoksutkin...
Yritä nyt siinä sitten olla innostava kannustava, kun omat vaatteet ihan märkinä, sormet sinisenä ja naama punaisena. No sellaisen kymmenen yrityksen jälkeen koira vihdoinkin ymmärsi hävinneensä taistelun ja lenkki alkoi sujumaan. Tämä show syntyy lähes poikkeuksetta vesi ja/tai räntäsateella eikä kyse ole suinkaa siitä että niillä ei olisi koiraa yritetty saada ulos, olemme jopa käyneet harrastuksissa vesisateella, vaikka esim. agilityssä koiran lempipaikka vesisateella on putken/pussin sisällä =)
Kyllä huumori riittää muuten, mutta aamu-unisena ihmisenä on huumorintaju hieman koetuksella, nimittäin ennen koiran tuloa olin tottunut kömpimään viimeisellä minuutilla ylös sängystä pesemään hampaat ja pukemaan vaatteet. Mutta eihän tuolle otukselle voi kun nauraa, kun koira suorastaan huutaa maailmalle että: "mamma kiusaaa ja pakottaa lenkille, kun oon vasta 9h ollut sisällä"... Onneksi lumi ja pakkasilmat on toistaiseksi saaneet päinvastaisen ilmiön, pienessä lumipeitteisessä maassahan on aivan mahtavaa kirmata ja haistella.
sunnuntai 4. marraskuuta 2007
Päivä täynnä yllätyksiä
Emäntä lähti viemään mua herättyään treeneihin. Käytiin harjoittelemassa paikassa jossa oli kaksi koiraa mun lisäkseni. Mä en ollu niin kovasti ilahtunut ajatuksesta että maassa pitäs makoilla paikallaan, mutta kun ne emännän makkarat ja hymy oli niin hyvä palkkio niin ei mun auttanut kun makoilla paikoillaan siinä maassa.
Kävin mummollakin tänää ja tontilla, mut todellinen yllätys olikin luvassa vasta myöhemmin. Olisin mielelläni kotiin päästyäni ottanut päiväunet, mutta juurikun pääsin sopivasti pitkälleni niin taas lähdettiin.
Autossa jo tunnistin paikan ja yritin emäntää hoputtaa. olimme siis mun leikkipaikassa. Koira kavereita vaan ei näkynyt. Hetkenpäästä näin Rocky, sen jälkeen tuli vielä mieluisampi yllätys. Hetkenpäästä pihaan kaarsi Nelson omistajineen. Voisiko päivä enään paremmaksi muuttua. Tässä mä olin väärässä. Sillä välin kun me pojat leikittiin, Rocky komensi kyllä niin paljon Nelsonia että se joutui pois meidän leikeistä, paikalle saapui ihana tyttö.
Hetken tutustumisen jälkeen en olisi enää halunnut leikkiä Nelsonin kanssa vaan mä olisin ollut vaan Alman kanssa. Alma on 4.5kk vanha black&tan pinseri. Ihmiset ei ollu kyllä samaa mieltä mun kanssa, kuulemma noin nuoriin tyttöihin ei oo sopivaa sekaantua. Alman lähdetty kotiin me lähdimme Nelsonin kanssa meille jatkamaan painia.
Me pojat, Nelson, Minä ja Rocky
Kylläpä se Alma tuoksuu hyvältä
Mihin se ihan tyttö hävis?
Treenit
Lauantaina emäntä puhu et luvassa ois hakutreenit. Kuvittelin et hakutreenit ois ihmisten etsimistä. Aamulla emäntä ilmesty kotiin ja katos makuuhuoneeseen, mulla ei oo sinne enää mitään asiaa, Isäntä lähti viemään mua lenkille, jonka jälkeen se hävis ja mä jäin kotiin nukkumaan.
Kun emäntä heräs niin se näytti kiireiseltä. Jos ymmärsin oikein puheista niin isäntä oli laittanut kellon väärään aikaan soittaan eli meijän ois pitänyt olla menossa kun kello soitti. No kiireellä emäntä laitto mut autoon ja me lähettiin mulla aivan outoon paikkaan, tosin hiekkatiestä tiesin et jotain kivaa on luvassa, sen verran piti ilmoittaa.
Perillä odotti muutama ihminen ja koiria näytti olevan autossa. Ensin odotin autossa kun emäntä ja muut ihmiset hävis, sitten jouduin vieläkin odottomaan kun koiria hyppäs vuoron perään autosta. Kun pääsin autosta oli mun vuoro toimia... Emäntä sanoi tunnussanan ja mä lähdin etsimään. Löysin ensin emännän hanskan ja kaikki ihmiset oli todella iloisen näköisiä. Seuraavalla kerralla löysin toisenlaisen hanskan, lopuksi vielä löysin pienen kengän, kyllä mulla oli hauskaa ja ihmiset oli niin onnellisen näköisiä.
Treenien jälkeen emämntä vei mut tuttuun paikka juoksemaan. Sielä oli kyllä hieman erilaista, sillä maa oli täynnä valkoista ainetta, kuulemma lunta. Siinä valkoisessa aineessa oli kiva juosta ja siitä löyty paljon tuoksuja, etten ois millään malttanut pitää emäntää silmällä ja niinpä emäntä aina välillä hävis.
Illalla oli sekä emäntä että isäntä kotona. Oli tosi ihana leikkiä niiden kanssa sekä kotona että ulkona. En edes muista milloin emäntä ja isäntä ois ollut yhtä aikaa kotona, molemmat kun tuntuu olevan niin kiireisiä.
Kun emäntä heräs niin se näytti kiireiseltä. Jos ymmärsin oikein puheista niin isäntä oli laittanut kellon väärään aikaan soittaan eli meijän ois pitänyt olla menossa kun kello soitti. No kiireellä emäntä laitto mut autoon ja me lähettiin mulla aivan outoon paikkaan, tosin hiekkatiestä tiesin et jotain kivaa on luvassa, sen verran piti ilmoittaa.
Perillä odotti muutama ihminen ja koiria näytti olevan autossa. Ensin odotin autossa kun emäntä ja muut ihmiset hävis, sitten jouduin vieläkin odottomaan kun koiria hyppäs vuoron perään autosta. Kun pääsin autosta oli mun vuoro toimia... Emäntä sanoi tunnussanan ja mä lähdin etsimään. Löysin ensin emännän hanskan ja kaikki ihmiset oli todella iloisen näköisiä. Seuraavalla kerralla löysin toisenlaisen hanskan, lopuksi vielä löysin pienen kengän, kyllä mulla oli hauskaa ja ihmiset oli niin onnellisen näköisiä.
Treenien jälkeen emämntä vei mut tuttuun paikka juoksemaan. Sielä oli kyllä hieman erilaista, sillä maa oli täynnä valkoista ainetta, kuulemma lunta. Siinä valkoisessa aineessa oli kiva juosta ja siitä löyty paljon tuoksuja, etten ois millään malttanut pitää emäntää silmällä ja niinpä emäntä aina välillä hävis.
Illalla oli sekä emäntä että isäntä kotona. Oli tosi ihana leikkiä niiden kanssa sekä kotona että ulkona. En edes muista milloin emäntä ja isäntä ois ollut yhtä aikaa kotona, molemmat kun tuntuu olevan niin kiireisiä.
Pieni vauva
Kävin tiistaina emännän veljen ja hänen avovaimonsa Anun luona. Siellä oli jotain aivan uutta ja ihmeellistä. Sinne oli ilmestynyt pieni tyttö pinsku vauva. Kyllä niin pieni vauva oli tosi ihmeellinen. Mä opin että kun makaan hiljaa paikallani niin se tulee sängyn alta mua katsomaan ja niinhän siinä tapahtu. Me juostiin Milan kanssa ja haisteltiin. Mila oli vielä niin pieni ettei me päästy oikein kunnolla painimaan.Olen leikkinyt Milan kanssa toisenkin kerran, silloin olimme mummolla. Mila oli oikein riiviö tyttö. Kyllä mä sit näytän miten painitaan, kun Milan on isompi. Nyt en viitsinyt reagoida vaikka Mila repi välillä korvasta ja koitti kuinka paljon mun poskilihakset antaa periksi. Aika ovela tyttö se Mila vaan on kun niin näppärästi piiloutui mun jalkojen alle. Emäntä on luvannut et saan vielä useasti leikkiä Milan kanssa. Olen myös kuullut huhuja että Milan siskokin asuu Tampereella. Innolla odotan että pääsen myös häntä tapaamaan.
Illalla emäntä tuli käymään ja me lähettiin harrastaan, niin Mila pääsi nukkumaan. Oli ihana nähä emäntää ja tehä vielä harjoituksia sen kanssa. Olimme paikassa jossa oli paljon muitakin koiria ja hieman hämärää. Harjoittelimme maahan menoa, ohituksia, seuraamista, mulle tuttuja juttuja, onneksi välillä pääsi vähän haisteleen niin ei ollut niin tylsää. Pääsin myös välillä Anua moikkaan, kun se tuli katsomaan miten taitava oon.
perjantai 19. lokakuuta 2007
TÄÄLLÄ VARTIOIN MINÄ!
Mulla on ollut paljon hommia ja kiireitä viime aikoina. Olen käynyt lähes päivittäin rakennustyömaalla vahtimassa että hommat sujuvat suunnitelmien mukaan.
On kova työ käydä tarkistaan tontti, että kaikki on hyvin. Mun pitää käydä myös joka kerta kierroksella naapuritonteillakin merkkaamassa mikä on mun reviiriäni. Merkkasin myös työmiesten takkeja, tästä ei emäntä ilahtanut.
Välillä käyn painimassa Oonan kanssa, jos Oona sattuu olemaan paikalla. Oona on naapuriin muutava 8-vuotias dalmatialaisnarttu, jos Oona ei ole leikkituulella juoksen Oonan emännän pojan kanssa. Meillä on tosi kivaa, eikä 5-vuotias poika paljon hätkähdä vaikka käynkin antamassa välillä pusuja, joskus myös etsin häntä piilopaikoista.
Osaan myös pitää ruokataukoja, sopivin väliajoin. Oon varastoinut luut tontille niin ettei muut sitä löydä ja aina kun nälkä yllättää käyn sen hakemassa. Emäntää on myös mukava kiusata, haen jotain emännän mielestä pinserin suuhun sopimatonta ja juoksen karkuun, "TUO", mitä se taas tarkoittikaan, IRTI on myös aivan vieras sana...
tiistai 9. lokakuuta 2007
Äärimmäisen rakastettava pinsku poika, omistajan vuodatus
Mä en ymmärrä mikä meidän otukseen on mennyt. En tiedä johtuuko ronttuksen tämänhetkinen käytös siitä etten ole viime aikoina kovinkaan paljoa kerennyt koiran kanssa touhuamaan, vai mistä. Esim. viikonloppuna meillä oli ensimmäistä kertaa lattiamajoituksessa koko viikonlopun ajan koira alllerginen ystäväni, jonka kanssa tuli tehtyjä juttuja ilman koiraa.
Sunnuntaina lenkkeillessäni koiran ja vieraamme kanssa pururadalla, koira kirmasi luokseni kutsun saatuaan. Tämän teki myös tilanteessa jossa oli jo lähdössä takana tulevien vapaana olevien koirien luokse, hiemanko olin onnellinen ja ylpeä koirastani. Meidän ronttus suostui myös vapaana ollessaan seuraamaan minua mallikelpoisesti, vaikka oli käynyt moikkaamassa takana olevia koiria. Makkaraa sateli kyllä koiralle kokoajan sen seuratessa vasemmalla puolella, mutta olisin antanut koiralle mitävaan palkinnoksi koska oli niin hieno. Samaisella lenkillä koira myös kertaalleen juoksi täyden 30 pisteen luoksetulon, kutsun saatuaan kääntyi 180 astetta, ja juoksi niin kovaa kuin pääsi loppuun asti, ei tehnyt himmausta hieman ennen, juoksusta suoraan istahti jalkojeni eteen ja otti kontaktin, voitte uskoa että palkinnoksi sai paljon makkaraa ja isot kehut.
Tänää koira on ollut sekä metsälenkillä että kotona itse hyvätapaisuus, tai ainakin käyttäytynyt niin hyvin kuin kuvittelen 8kk ikäisen koiran käyttäytyvän. Juuri vapaaksi päästyään ensimmäinen luoksetulo kaikui kuuroille korville, mutta tämän jälkeen koira juoksi jokaisella kerralla kauniisti luokse. Miki on myös luoksetulon jälkeen istunut kauniisti ja antanut mun laittaa hihnan kiinni, yleensä ulkona yrittää lähteä nopeasti viereltäni tai jää hieman kauemmaksi jos epäilee joutuvansa hihnaan. Tänää kävin lenkillä ystäväni kanssa, missä hän totesi ettei hänen veljen aikuisen pinserin kärsivällisyys ja tottelevaisuus olisi riittänyt tähän. Miki pysyi mm. metsälenkillä paikaallaan käskyn saatuaan, vaikka hypin ja juoksin, vasta palkinnon ja vapaa-sanan kuultuaan lähti liikkeelle.
Miki meinasi tänää pimeässä metsässä joutua ihan tosi toimiin. Olemme opettaneet Mikin etsimään avaimia ja kännyköitä yms. muita meille kuuluvia tavaroita metsästä. Heitän avaimia polun varteen koiran juostessa jossain edellä ja jonkin matkaa polkua edettyäni huudan Mikin luokseni ja annan käskyn. Miki menee jo tosi pitkiäkin matkoja sitkeästi avaimia etsien ja tähän asti on ne aina löytänyt. Tänää pimeys tuli yllättävän nopeasti ja paikassa missä auto oli ei ollut lähimaillakaan katuvaloja. Laitoin koiran autoon ja sen jälkeen juttelin kaverin kanssa eikä autonavaimet ollutkaan enää samassa taskussa. Aattelin että joudun ottamaan koiran takaisin ulos etsimään avaimia, mutta onneksi tarkistin sitä ennen sekä housun- että takintaskut ja löysin avaimet. Tämä muistutti taas siitä ettei ole mikään turha taito että koira löytää avaimet ja kännykät yms.
Metsälenkin jälkeen suihkureissu sujui oppikirjan mukaan. Koira seisoi paikallaan, kun sanoin seiso ja antoi pestä kaikessa rauhassa tassunsa. Harjaamisen ajan koira loikoili tyytyväisenä lattialla, kierähti vain kieri-sanasta ja käsimerkistä. Nyt on paripäivää taas ollut niin auvoista ja ihanaa että olen valmisperumaan kaikki pahat sanani ja ärräpäät koirasta sekä uhkaukset nahkatehtaasta... Tosin Jounin kanssa tulimme tulokseen että koira on varmaan jotenkin kipeä kun toimii niin hienosti, toivoa sopii että tälläinen "sairaus"/hetken mielihäiriö jatkuisi useita päiviä =).
Itelleni isku vauvakuume, kun kävin sunnuntaina katsomassa aivan hellyttävän ihania pinserin pentuja 4-kk, koska veljeni perheeseen on nyt tulossa pinserin narttupentu. Herkkänä hetkenä haaveilin jo uudesta pinskusta, tosin haluan saada ensin nykyisestä yhteiskuntakelpoisen koiran ja nähdä miten pärjäämme. Ei uskoisi että meidän murkkuikäinen on ollut joskus niin pieni. Tänää nimittäin punnitsin Mikin, kiloja oli 15.8.
Sunnuntaina lenkkeillessäni koiran ja vieraamme kanssa pururadalla, koira kirmasi luokseni kutsun saatuaan. Tämän teki myös tilanteessa jossa oli jo lähdössä takana tulevien vapaana olevien koirien luokse, hiemanko olin onnellinen ja ylpeä koirastani. Meidän ronttus suostui myös vapaana ollessaan seuraamaan minua mallikelpoisesti, vaikka oli käynyt moikkaamassa takana olevia koiria. Makkaraa sateli kyllä koiralle kokoajan sen seuratessa vasemmalla puolella, mutta olisin antanut koiralle mitävaan palkinnoksi koska oli niin hieno. Samaisella lenkillä koira myös kertaalleen juoksi täyden 30 pisteen luoksetulon, kutsun saatuaan kääntyi 180 astetta, ja juoksi niin kovaa kuin pääsi loppuun asti, ei tehnyt himmausta hieman ennen, juoksusta suoraan istahti jalkojeni eteen ja otti kontaktin, voitte uskoa että palkinnoksi sai paljon makkaraa ja isot kehut.
Tänää koira on ollut sekä metsälenkillä että kotona itse hyvätapaisuus, tai ainakin käyttäytynyt niin hyvin kuin kuvittelen 8kk ikäisen koiran käyttäytyvän. Juuri vapaaksi päästyään ensimmäinen luoksetulo kaikui kuuroille korville, mutta tämän jälkeen koira juoksi jokaisella kerralla kauniisti luokse. Miki on myös luoksetulon jälkeen istunut kauniisti ja antanut mun laittaa hihnan kiinni, yleensä ulkona yrittää lähteä nopeasti viereltäni tai jää hieman kauemmaksi jos epäilee joutuvansa hihnaan. Tänää kävin lenkillä ystäväni kanssa, missä hän totesi ettei hänen veljen aikuisen pinserin kärsivällisyys ja tottelevaisuus olisi riittänyt tähän. Miki pysyi mm. metsälenkillä paikaallaan käskyn saatuaan, vaikka hypin ja juoksin, vasta palkinnon ja vapaa-sanan kuultuaan lähti liikkeelle.
Miki meinasi tänää pimeässä metsässä joutua ihan tosi toimiin. Olemme opettaneet Mikin etsimään avaimia ja kännyköitä yms. muita meille kuuluvia tavaroita metsästä. Heitän avaimia polun varteen koiran juostessa jossain edellä ja jonkin matkaa polkua edettyäni huudan Mikin luokseni ja annan käskyn. Miki menee jo tosi pitkiäkin matkoja sitkeästi avaimia etsien ja tähän asti on ne aina löytänyt. Tänää pimeys tuli yllättävän nopeasti ja paikassa missä auto oli ei ollut lähimaillakaan katuvaloja. Laitoin koiran autoon ja sen jälkeen juttelin kaverin kanssa eikä autonavaimet ollutkaan enää samassa taskussa. Aattelin että joudun ottamaan koiran takaisin ulos etsimään avaimia, mutta onneksi tarkistin sitä ennen sekä housun- että takintaskut ja löysin avaimet. Tämä muistutti taas siitä ettei ole mikään turha taito että koira löytää avaimet ja kännykät yms.
Metsälenkin jälkeen suihkureissu sujui oppikirjan mukaan. Koira seisoi paikallaan, kun sanoin seiso ja antoi pestä kaikessa rauhassa tassunsa. Harjaamisen ajan koira loikoili tyytyväisenä lattialla, kierähti vain kieri-sanasta ja käsimerkistä. Nyt on paripäivää taas ollut niin auvoista ja ihanaa että olen valmisperumaan kaikki pahat sanani ja ärräpäät koirasta sekä uhkaukset nahkatehtaasta... Tosin Jounin kanssa tulimme tulokseen että koira on varmaan jotenkin kipeä kun toimii niin hienosti, toivoa sopii että tälläinen "sairaus"/hetken mielihäiriö jatkuisi useita päiviä =).
Itelleni isku vauvakuume, kun kävin sunnuntaina katsomassa aivan hellyttävän ihania pinserin pentuja 4-kk, koska veljeni perheeseen on nyt tulossa pinserin narttupentu. Herkkänä hetkenä haaveilin jo uudesta pinskusta, tosin haluan saada ensin nykyisestä yhteiskuntakelpoisen koiran ja nähdä miten pärjäämme. Ei uskoisi että meidän murkkuikäinen on ollut joskus niin pieni. Tänää nimittäin punnitsin Mikin, kiloja oli 15.8.
tiistai 2. lokakuuta 2007
Mahtava viikonloppu
Perjantaina emäntä alkoi taas pakkaamaan laukkuja, se tiesi sitä, että taas mua viedään johonkin. Niinkuin mä arvasin, mut pakattiin autoon ja lähettiin koko perheen voimin. Perille päästyä mua odotti mahtava yllätys sillä tapasin veljeni Nelsonin. Olimme menneet Nelsonin perheen luokse, joten luvassa oli mahtava viikonloppu.
Jälleen kerran sain touhuta kaikkea kivaa Nelsonin kanssa, juoksimme, painimme, söimme luita, nukuimme. Nelson näytti mulle kivoja paikkoja ja käytiin karhu jahdissakin... Tai lenkillä jossa käytiin oli nähty karhu ja jälkeenpäin kuulin, että karhu oli nähty sielä myös maanantaina. Nelsonin kanssa on mahtavaa olla, koska me tulemme hyvin juttuun ja pidämme samoista asioista. Omistajillammekin taisi olla kivaa ainakin he nauroivat paljon. Välillä Nelson vahti kotia, vaikka en ymmärtänyt miltä kotia vahdittiin, olin juonessa mukana. Yhdessä juoksimme ympäri asuntoa ja välillä piti munkin haukahtaa, vaikka meistä kahdesta Nelson pitää enemmän ääntä, mä käytän muita konsteja...
Lauantaina matkustin yhdessä Nelsonin kanssa meidän autossa, mikä oli paljon mukavampaa kun matkustaa yksin. Lauantaina olimme jännässä paikassa, ihmiset kutsuivat sitä koiranäyttelyksi. Näyttelyssä tapasin veljeni Alin ja Castorin sekä siskoni Muusan. Minä, Nelson, Ali ja Castor oltiin samaan aikaan juoksemassa kehässä. Välillä oli vaikea keskittyä emännän vierellä juoksemiseen koska perässä tulivat veljet, olisin mielummin pysähtynyt leikkimään niiden kanssa. Meidän veljesten lisäksi kehässä oli myös yksi ulkopuolinen uros, joka sitten voitti koko luokan. Mä olin kolmas viidestä pennusta, Castor oli 2, Nelson 4. ja Alli 5.
Näin ne tuomarit musta kirjoittivat: "Tässä pennussa on lupaavat rakenne aineet kauniiksi pinseriksi, kun saa massaa ja kehätottumusta. Erittäin kaunis ilme, pitkä pää ja oikeat mitta suhteet. Tarvitsee paljon aikaa."
Sunnuntaina matkustin autossa kotiin, väsyneenä mutta onnellisena mahtavasta viikonlopusta. Oli niin rankka viikonloppu, että jäin tyytyväisenä kotiin, kun emäntä ja isäntä lähti rakennus hommiin.
Jälleen kerran sain touhuta kaikkea kivaa Nelsonin kanssa, juoksimme, painimme, söimme luita, nukuimme. Nelson näytti mulle kivoja paikkoja ja käytiin karhu jahdissakin... Tai lenkillä jossa käytiin oli nähty karhu ja jälkeenpäin kuulin, että karhu oli nähty sielä myös maanantaina. Nelsonin kanssa on mahtavaa olla, koska me tulemme hyvin juttuun ja pidämme samoista asioista. Omistajillammekin taisi olla kivaa ainakin he nauroivat paljon. Välillä Nelson vahti kotia, vaikka en ymmärtänyt miltä kotia vahdittiin, olin juonessa mukana. Yhdessä juoksimme ympäri asuntoa ja välillä piti munkin haukahtaa, vaikka meistä kahdesta Nelson pitää enemmän ääntä, mä käytän muita konsteja...
Lauantaina matkustin yhdessä Nelsonin kanssa meidän autossa, mikä oli paljon mukavampaa kun matkustaa yksin. Lauantaina olimme jännässä paikassa, ihmiset kutsuivat sitä koiranäyttelyksi. Näyttelyssä tapasin veljeni Alin ja Castorin sekä siskoni Muusan. Minä, Nelson, Ali ja Castor oltiin samaan aikaan juoksemassa kehässä. Välillä oli vaikea keskittyä emännän vierellä juoksemiseen koska perässä tulivat veljet, olisin mielummin pysähtynyt leikkimään niiden kanssa. Meidän veljesten lisäksi kehässä oli myös yksi ulkopuolinen uros, joka sitten voitti koko luokan. Mä olin kolmas viidestä pennusta, Castor oli 2, Nelson 4. ja Alli 5.
Näin ne tuomarit musta kirjoittivat: "Tässä pennussa on lupaavat rakenne aineet kauniiksi pinseriksi, kun saa massaa ja kehätottumusta. Erittäin kaunis ilme, pitkä pää ja oikeat mitta suhteet. Tarvitsee paljon aikaa."
Sunnuntaina matkustin autossa kotiin, väsyneenä mutta onnellisena mahtavasta viikonlopusta. Oli niin rankka viikonloppu, että jäin tyytyväisenä kotiin, kun emäntä ja isäntä lähti rakennus hommiin.
keskiviikko 26. syyskuuta 2007
Melkein sukua julkkikselle...
Viimeisen viikon aikana oon päässy peuhaamaan paljon kavereiden kanssa. Viikko sitten kävin lenkillä ja leikkimässä parsonrussellinterrieri Ronin kanssa. Roni oli välillä hieman pelottava, mutta muuten mukava kaveri ja tuli paljon juostua. Roni kävi uimassakin, mä tyydyin vaan kahlaamiseen.
Sunnuntaina tapasin 9viikkoisen suursnautserin pentu Huldan. Näytin Huldalle miten osaan juosta kovaa ja hyppiä korkealle. Hulda oli kiva kaveri vaikka ei ihan vauhdissa pysynyt. Hulda oli myös tosi rohkee.
Maanantaina kävin leikkimässä Rockin kanssa. Oltiin samassa paikassa kun Ronin kanssa. Tää oli aivan mahtava paikka. Pehmeetä nurmikkoa ja hiekkaa. Kävin jälleen kahlaamassa. Löysin sieltä myös uuden kaverin. Emäntä ei ollu kovin tyytyväinen kun johdatin Rockin pahoille teille ja lähdimme katsomaan Rhodesian koiraa. Pienen suostuttelun jälkeen se lähti meidän kanssa leikkimään. Rocky suostui menemään emäntäsä luokse mutta mä en millään ois halunnut lopettaa leikkiä, varsinkaan julkkiksen kanssa. Koiran omistaja oli nimittäin Tapparan kanadalainen pelaaja Quinn Hancock, eli olen melkein sukua julkkikselle. Valitettavasti ihmiset sai mut huijattua paikkaan mistä emäntä sai mut kiinni.
Eilen kävin iltalenkillä Oonan kanssa, dalmatialainen. Oona on jo sen verran vanhempi ettei se jaksanut enää mun kanssa juosta. Oona löysi ojia missä pääsi uimaan, mut mä tyydyin pysymään lenkkipolulla. Kotiin lähtiessä olisin jäänyt Oonan kanssa leikkimään, mutta emännän lähtiessä autolla päätin kuitenkin lähteä perään ja kotiin syömään.
Saa nähä löydänkö tänää jotain kivoja kavereita...
Sunnuntaina tapasin 9viikkoisen suursnautserin pentu Huldan. Näytin Huldalle miten osaan juosta kovaa ja hyppiä korkealle. Hulda oli kiva kaveri vaikka ei ihan vauhdissa pysynyt. Hulda oli myös tosi rohkee.
Maanantaina kävin leikkimässä Rockin kanssa. Oltiin samassa paikassa kun Ronin kanssa. Tää oli aivan mahtava paikka. Pehmeetä nurmikkoa ja hiekkaa. Kävin jälleen kahlaamassa. Löysin sieltä myös uuden kaverin. Emäntä ei ollu kovin tyytyväinen kun johdatin Rockin pahoille teille ja lähdimme katsomaan Rhodesian koiraa. Pienen suostuttelun jälkeen se lähti meidän kanssa leikkimään. Rocky suostui menemään emäntäsä luokse mutta mä en millään ois halunnut lopettaa leikkiä, varsinkaan julkkiksen kanssa. Koiran omistaja oli nimittäin Tapparan kanadalainen pelaaja Quinn Hancock, eli olen melkein sukua julkkikselle. Valitettavasti ihmiset sai mut huijattua paikkaan mistä emäntä sai mut kiinni.
Eilen kävin iltalenkillä Oonan kanssa, dalmatialainen. Oona on jo sen verran vanhempi ettei se jaksanut enää mun kanssa juosta. Oona löysi ojia missä pääsi uimaan, mut mä tyydyin pysymään lenkkipolulla. Kotiin lähtiessä olisin jäänyt Oonan kanssa leikkimään, mutta emännän lähtiessä autolla päätin kuitenkin lähteä perään ja kotiin syömään.
Saa nähä löydänkö tänää jotain kivoja kavereita...
Muutamia kuvia!
Mä oon saanut näin makeen sadetakin, se päällä ei haittaa vaikka vähän satais...
Emäntä toi tänää illalla kotiin tälläisen häkkyrän...
Mitäs siellä tuoksuu....
käynpä katsomaan... miltäs tää matto maistuisi...
käynpä katsomaan... miltäs tää matto maistuisi...
Tässä kuvassa oon emännän kanssa saunassa... isännän ollessa kameran takana makoilen sen laudeliinalla.
sunnuntai 23. syyskuuta 2007
Emännän kummalliset tavat ja ihana saunapäivä
Emäntä on käyttäytynyt viimesinä kolmena viikkona kummallisesti. Ennen iltalenkkiä se aina häviää ja jättää mut isännän kanssa kaksin. Aamulla se tulee takaisin ja oven aukaisullaan herättää mut. Kotiin tulonsa jälkeen se menee lähestulkoon heti nukkumaan. Paraspuoli tässä on se että pääsen nukkumaan emännän kanssa sänkyyn, mutta yön nukuttuani isännän kanssa en jaksa enää kokopäivää nukkua emännän kanssa.
Emäntä nukkuu niin sikeästi että olen myös päättänyt välillä askarrella kotona kaikkea mukavaa. Yleensä sisustan asunnon uudelleen, emäntä ei ymmärrä mun tyylitajua vaan matot, jotka olen vaivalla vaihtanut huoneesta toiseen ,vaihtavat uudelleen paikkaa emännän herätessä ja taas saan seuraavana aamuna siirtää niitä emännän nukkuessa. Isännän puolella pöydän alla oli käärme (lampunjohto, omistajan huom.) joka oli karannut pesästään (ei ollut seinässä, omistajan huom.), joten päätin metsästää käärmeen ja niinpä palastelin sen. Luitani en viitsi syödä emännän ollessa kotona vaan yritän joka päivä yllättää emännän iloisesti sisustussuunnittelulla.
Olen myös päättänyt säännöllisin väliajoin käydä antamassa pusuja emännälle tai vinkumalla ilmoittanut että nyt olisi aika nousta ylös, huonolla menestyksellä. Jos saan emännän ylös se jatkaa uniaa pienen lenkin jälkeen tai vessareissun jälkeen. Päivät on ollut tylsiä silloin jos emäntä on ollut yön poissa. Jos emäntä ja isäntä on molemmat poissa en jaksa nähdä vaivaa sisustamisen suhteen vaan keskityn nukkumiseen ja joskus luiden syöntiin.
Tänää oli taas saunapäivä. Yleensä osallistun saunomiseen ylälauteilta käsin. Siinä vaiheessa kun pitäisi aloittaa löylyn heittäminen joudun pois. Jos saan valita palaan saunaan takaisin oven alta ryömien. Saunaan on myös hyvä paeta oven alta pesun ollessa edessä, vaikka todellisuudessa lämpöisen vedenalla ei ole ollenkaan hullumpaa.
Emäntä nukkuu niin sikeästi että olen myös päättänyt välillä askarrella kotona kaikkea mukavaa. Yleensä sisustan asunnon uudelleen, emäntä ei ymmärrä mun tyylitajua vaan matot, jotka olen vaivalla vaihtanut huoneesta toiseen ,vaihtavat uudelleen paikkaa emännän herätessä ja taas saan seuraavana aamuna siirtää niitä emännän nukkuessa. Isännän puolella pöydän alla oli käärme (lampunjohto, omistajan huom.) joka oli karannut pesästään (ei ollut seinässä, omistajan huom.), joten päätin metsästää käärmeen ja niinpä palastelin sen. Luitani en viitsi syödä emännän ollessa kotona vaan yritän joka päivä yllättää emännän iloisesti sisustussuunnittelulla.
Olen myös päättänyt säännöllisin väliajoin käydä antamassa pusuja emännälle tai vinkumalla ilmoittanut että nyt olisi aika nousta ylös, huonolla menestyksellä. Jos saan emännän ylös se jatkaa uniaa pienen lenkin jälkeen tai vessareissun jälkeen. Päivät on ollut tylsiä silloin jos emäntä on ollut yön poissa. Jos emäntä ja isäntä on molemmat poissa en jaksa nähdä vaivaa sisustamisen suhteen vaan keskityn nukkumiseen ja joskus luiden syöntiin.
Tänää oli taas saunapäivä. Yleensä osallistun saunomiseen ylälauteilta käsin. Siinä vaiheessa kun pitäisi aloittaa löylyn heittäminen joudun pois. Jos saan valita palaan saunaan takaisin oven alta ryömien. Saunaan on myös hyvä paeta oven alta pesun ollessa edessä, vaikka todellisuudessa lämpöisen vedenalla ei ole ollenkaan hullumpaa.
keskiviikko 19. syyskuuta 2007
Ihana lihapulla täti
Tänää oltiin viime viikon tapaan paikassa missä oli paljon koiria. Emäntä kutsui sitä näyttelykoulutusharjoituksesksi. Sielä oli aivan ihana lihapulla täti. Ensin mä en niin piitannut siitä, kun se tuli mun lähelle, mutta loppujen lopuks se oli aivan mahtavaa kun sain aina lihapullia kun se oli mun lähellä. Kävin jopa juoksemassa sen kanssa rinkiä. Annoin sen tädin silittää mun huuliakin kun sain lihapullaa. Emäntä näytti kovasti tyytyväiseltä. Sain lihapulla tädiltä paljon enemmän huomiota ja nameja kun muut koirat, kyllä mä olen sitten etevä. Muiden mielestä ehkäpä hieman haastavampi tapaus... mutta muuthan on tunnetusti väärässä.
Näyttelykoulutus harjoituksesta kiirehdittiin agilityreenehin. Rengas on uus kiva juttu jota oon kokeillut muutaman kerran. Vanhat jutut ei oikein kiinnostanut, sillä maa oli jälleenkerran viime viikon tapaan täynnä ihania tuoksuja. Loppujen lopuksi menin kepit hihnassa ja lopussa ja välissä tuli tuplasti enemmän palkkaa mihin oon tottunut, joten aika fiksu veto sanoisin mä... Emännälle ei viissiin jäänyt kovin hyvä fiilis reeneistä.
Näyttelykoulutus harjoituksesta kiirehdittiin agilityreenehin. Rengas on uus kiva juttu jota oon kokeillut muutaman kerran. Vanhat jutut ei oikein kiinnostanut, sillä maa oli jälleenkerran viime viikon tapaan täynnä ihania tuoksuja. Loppujen lopuksi menin kepit hihnassa ja lopussa ja välissä tuli tuplasti enemmän palkkaa mihin oon tottunut, joten aika fiksu veto sanoisin mä... Emännälle ei viissiin jäänyt kovin hyvä fiilis reeneistä.
tiistai 18. syyskuuta 2007
Suuri AJOkoira
Jäniksen perässä juokseminen on sitten mukavaa, varsinkin tyhmien kaupunkijänisten, jotka ei
oo kovin
fiksuja. Sunnuntaina piti kävellä lähimetsän läpi kotiin, kunnes mä keksin hakea emännälle ja isännälle änispaistia. Haistoin pupun ja lähdin sitä hakemaan vaikka emäntä ja isäntä ei sitä nähnytkään. Hetkenpäästä olin saanut jäniksen edelleni ja suunnistimme kohti emäntää ja isäntää jänis edellä ja minä perässä. Typerät omistajat eivät ottaneen jänöä kiinni, mutta mä jouduin jäämään siihen. Lenkin päätteeksi jouduin vielä niinkin nöyryttävään paikkaan kun suihkuun. Jänistä piti käydä hakeen suolammen luota ja siinä tuli samalla uitua, haju ei kuulemma ollut kovin kehuttava. Onneksi turkki kuivui nopeesti pyöriessä omassa sänkyssä ja juostessä asuntoa laidasta laitaan.
fiksuja. Sunnuntaina piti kävellä lähimetsän läpi kotiin, kunnes mä keksin hakea emännälle ja isännälle änispaistia. Haistoin pupun ja lähdin sitä hakemaan vaikka emäntä ja isäntä ei sitä nähnytkään. Hetkenpäästä olin saanut jäniksen edelleni ja suunnistimme kohti emäntää ja isäntää jänis edellä ja minä perässä. Typerät omistajat eivät ottaneen jänöä kiinni, mutta mä jouduin jäämään siihen. Lenkin päätteeksi jouduin vielä niinkin nöyryttävään paikkaan kun suihkuun. Jänistä piti käydä hakeen suolammen luota ja siinä tuli samalla uitua, haju ei kuulemma ollut kovin kehuttava. Onneksi turkki kuivui nopeesti pyöriessä omassa sänkyssä ja juostessä asuntoa laidasta laitaan.
Tänää lenkillä juostessani vapaana löysin taas jäniksen tai emäntä ja isäntä ei oleet ihan varmoja oliko se jänis, jäniksen tuoksu vai pinseri hepuli. On varmaan parempi ettei ne kaikkee tiedäkään, pääasia on se että ne näki kuinka kivaa mulla on, tai oikeastaan voi sanoa ettei ne ois nähnyt mitään ellei mulla ois ollu heijastin liiviä, joka paljasti mut. En muista koska oisin ollut hengästynyt lenkillä, mutta tänää vauhti riitti. Oli mielettömän kivaa vaikka oli aika pimeetä, kun lähellä ei ollut muutakun asumaton talo (kuulemma Villa Urpo). Kuten huomaatte musta on tullut suuri ajokoira =).
Makkaraa, makkaraa, lisää makkaraa
Olen keksinyt paljon uusia tapoja miten saa makkaraa. Olen päivittäin kirmannut omistajan luokse sanoista tänne ja tule, molemmista sanoista vaaditaan hieman erijuttuja. Myös istuessa tai maatessa paikallaan saa makkaraa. Sitten kun osaa seistä sanan kuultuaan tai istua omistajan jalanvieressä sanasta sivulla.
Myös seuraa sanasta, tää on tosi hauskaa välillä kääntyillään tai pysyähdytään, saa makkaraa. Este (se on sellanen erilainen kuin agility este, tää este on ihan umpinainen eikä omistaja liiku ollenkaan vaan mun pitää käydä yksin se hyppäämässä ja jäädä seisomaan toisellepuolelle) on tullut tutuksi. Agilityssä on ollut hyötyä paikallaan pysymisestä, koska kukaan ei tuu silloin roikkumaan mun kaulapantaan, mikä on tosi kiva juttu.
Kun noi kaikki asiat osaa toteuttaa mettälenkillä vapaana ollessaan tai hihnalenkillä saa omistajan tosi hyvälle tuulelle. Noita harjoituksia ollaan harjoiteltu myös 1-2kertaa viikossa sellasessa ryhmässä missä on muitakin koiria, mut ei ne oikeastaan oo kovin kiinnostavia kun niihin on tottunut. tosin emäntä sano että se ryhmää juttu loppui, saa nähä mitä nyt aletaan tekemään.
Metsässä oon saanut myös etsiä avaiia, missä oon aika hyvä, siitäkin tulee makkaraa. Makkaraa ja raputuksia saa vieläkin mun lempileikistä etsiä ihmisiä piilosta. Tänää sain makkara vanan perässä kulkemisesta palkaksi iltaruuan, maha täynnä oli kiva lähteä kotiin.
Myös seuraa sanasta, tää on tosi hauskaa välillä kääntyillään tai pysyähdytään, saa makkaraa. Este (se on sellanen erilainen kuin agility este, tää este on ihan umpinainen eikä omistaja liiku ollenkaan vaan mun pitää käydä yksin se hyppäämässä ja jäädä seisomaan toisellepuolelle) on tullut tutuksi. Agilityssä on ollut hyötyä paikallaan pysymisestä, koska kukaan ei tuu silloin roikkumaan mun kaulapantaan, mikä on tosi kiva juttu.
Kun noi kaikki asiat osaa toteuttaa mettälenkillä vapaana ollessaan tai hihnalenkillä saa omistajan tosi hyvälle tuulelle. Noita harjoituksia ollaan harjoiteltu myös 1-2kertaa viikossa sellasessa ryhmässä missä on muitakin koiria, mut ei ne oikeastaan oo kovin kiinnostavia kun niihin on tottunut. tosin emäntä sano että se ryhmää juttu loppui, saa nähä mitä nyt aletaan tekemään.
Metsässä oon saanut myös etsiä avaiia, missä oon aika hyvä, siitäkin tulee makkaraa. Makkaraa ja raputuksia saa vieläkin mun lempileikistä etsiä ihmisiä piilosta. Tänää sain makkara vanan perässä kulkemisesta palkaksi iltaruuan, maha täynnä oli kiva lähteä kotiin.
perjantai 7. syyskuuta 2007
Omistajan hätähuuto
Voi apua, missä mun ihana pinseri poika on....
Maanantaina meillä alko kuunnellaan jos huvittaa, tai pitäskö sanoa että se pahentu. Tällä viikolla kävin kahden viikon tauon jälkeen agilityssä. Viime viikolla Jouni kävi koiran kanssa agilityssä ja kuulin kuinka hyvin se oli mennyt ja koira oli ollut rauhallinen. Tällä viikolla sain todeta että turha yritys ainakaan mun kanssa. Paikallaolo käskyt kaiku kuuroille korville koira vaan hyppi esteitä itsekseen. Pannasta kun yritti pitää kiinni koira käskytti hampailla, että siitä ei pidetä kiinni. Tunnista emme saaneet juurikaan irti muutakun omistajan turhautumisen.
Kotona, lenkillä ja harjoittelukentällä pienet hetket paikalla oloa sujuvat. Nyt on tullut mukaan käskytys haukkua ruokakupin edessä, anna ruokaa mulle heti... ruokakupille saa onneksi edelleen mennä ja kontaktin koira ottaa ennnekö koskee ruokaan. Luoksetulo käskyt toimii vaihtelevasti, tänää taas ihan loistavasti toisina päivinä ei ollenkaan. Pannasta ei saisi pitää kiinni eikä myöskään harjata... voi apua mitä mä teen
Eilen Jouni oli mun tilalta tokoilemassa, koira oli kuulemma totellut ja kuunnellut. Onhan Miki toiminut tähänastikin sielä, muista koirista huolimatta. Ohjaajan kommenti oli ollut, että aivan kuin eri koira, paljon rauhallisempi yms. Olenko menettänyt otteeni koirasta ja siirtynyt lauman alimmaiseksi vaikka ennen olin laumanjohtaja, vai oliko Miki vain hämmentynyt ohjaajan vaihdoksesta? Masentavaa kun on opettanut koiraa pienestäpiteäen ja harrastanut sen kanssa, toinen omistaja vaan pääasiassa käyttänyt lenkillä.
Mikä neuvoksi...
Maanantaina meillä alko kuunnellaan jos huvittaa, tai pitäskö sanoa että se pahentu. Tällä viikolla kävin kahden viikon tauon jälkeen agilityssä. Viime viikolla Jouni kävi koiran kanssa agilityssä ja kuulin kuinka hyvin se oli mennyt ja koira oli ollut rauhallinen. Tällä viikolla sain todeta että turha yritys ainakaan mun kanssa. Paikallaolo käskyt kaiku kuuroille korville koira vaan hyppi esteitä itsekseen. Pannasta kun yritti pitää kiinni koira käskytti hampailla, että siitä ei pidetä kiinni. Tunnista emme saaneet juurikaan irti muutakun omistajan turhautumisen.
Kotona, lenkillä ja harjoittelukentällä pienet hetket paikalla oloa sujuvat. Nyt on tullut mukaan käskytys haukkua ruokakupin edessä, anna ruokaa mulle heti... ruokakupille saa onneksi edelleen mennä ja kontaktin koira ottaa ennnekö koskee ruokaan. Luoksetulo käskyt toimii vaihtelevasti, tänää taas ihan loistavasti toisina päivinä ei ollenkaan. Pannasta ei saisi pitää kiinni eikä myöskään harjata... voi apua mitä mä teen
Eilen Jouni oli mun tilalta tokoilemassa, koira oli kuulemma totellut ja kuunnellut. Onhan Miki toiminut tähänastikin sielä, muista koirista huolimatta. Ohjaajan kommenti oli ollut, että aivan kuin eri koira, paljon rauhallisempi yms. Olenko menettänyt otteeni koirasta ja siirtynyt lauman alimmaiseksi vaikka ennen olin laumanjohtaja, vai oliko Miki vain hämmentynyt ohjaajan vaihdoksesta? Masentavaa kun on opettanut koiraa pienestäpiteäen ja harrastanut sen kanssa, toinen omistaja vaan pääasiassa käyttänyt lenkillä.
Mikä neuvoksi...
maanantai 3. syyskuuta 2007
Mä olen rakastunut
Voi pojat tänää näin elämäni tytön... tai no tän hetkisen elämäni rakkauden... Ens käytiin koirapuistossa sielä oli tosi paljon koiria, mut ei ketään ihanaa naista. Lenkille kun mentiin emännän ja isännän kanssa ja mä pääsin taas vapauteen viilettään niinn löysin sen. Ihanan spanielin.
Tyttö oli hihnassa omistajiensa kanssa. Mun lauma lähti pois, mut mä en viitsinyt jättää tyttöä vaan lähdin sen matkaan, emännän huudoista huolimatta. Hetken päästä emäntä ilmesty pusikosta ja yritti ottaa mut kiinni, samalla tytön omistajat nosti tytön mun ulottuvilta. Pääsin vielä myöhemmin juoksemaan tytön perään ennenkö emäntä sai isännän avustuksella mulle pannan.
Sanoisin että törkeää, ottaa mua kiinni, koska samalla menetin ihanaisen tytön.
Tyttö oli hihnassa omistajiensa kanssa. Mun lauma lähti pois, mut mä en viitsinyt jättää tyttöä vaan lähdin sen matkaan, emännän huudoista huolimatta. Hetken päästä emäntä ilmesty pusikosta ja yritti ottaa mut kiinni, samalla tytön omistajat nosti tytön mun ulottuvilta. Pääsin vielä myöhemmin juoksemaan tytön perään ennenkö emäntä sai isännän avustuksella mulle pannan.
Sanoisin että törkeää, ottaa mua kiinni, koska samalla menetin ihanaisen tytön.
sunnuntai 26. elokuuta 2007
MATCH SHOW
Tänää emäntä sai aamulenkin jälkeen ahaa elämyksen ja juuri kun olin menossa nukkumaan tulikin komento lähteä taas ulos ja jäin ilman aamupalaa. Mentiin jännään paikkaan jossa oli paljon eri ikäisiä, eri kokoisia ja eri näköisiä koiria. Se oli aika jännää. Oisin halunnut mennä tutustuun koiriin, mutta en päässyt. Muutamaa kääpiöpinskua kävin haistelee, mut sitten mua vietiin sieltäkin pois.
Sen lisäks että kaikki kiva leikkiminen oli pois suljettu jouduin juokseen lyhyessä hihnassa "kehää" ympäri emännän kanssa, vaikka olisin mielummin mennyt vaikka katsomaan isäntää kentänlaidalle, tätä koitin osoittaa pysähtymällä, laukkaamalla ja hyppimällä, mut emäntä ei ymmärtänyt, onneks sain edes paljon nameja.
Sielä kehässä sellainen mies tuli katsomaan mua ja ois halunnut silittääkin, mutta mä en niin innostunut ajatuksesta. Kaikkein kamalinta oli kun se setä ois halunnut katsoa hampaita. Olisin voinut näyttää sille kuinka osaan käyttää hampaita, mutta en ihan kerennyt.
Loppuarvioinniksi "pinserimäisestä" menosta ja energiasta sain: Kaunis väri ja hyvässä kunnossa oleva uros. Hampaita näytti olevan paljon, mutta en tiedä miten ne oli järjestynyt, kun tohon suuhun ei voi sormia laittaa. Tempparamenttia tarvitaan kyllä tässä maailmassa, mutta vaikka tää ei mikään luonnetesti ole niin luoksepäästävä ja avoin Hovawart saa punaisen nauhan. Sinisten ympyrässä tuli viesti, että toivotaan näkevämme tämä uroksen joskus toiste, mutta tällä kertaa kiitos ja näkemiin.
Aika hyvin hoidettu tilanne vai mitä, pääsin suht nopeesti kotiin syömään...
Sen lisäks että kaikki kiva leikkiminen oli pois suljettu jouduin juokseen lyhyessä hihnassa "kehää" ympäri emännän kanssa, vaikka olisin mielummin mennyt vaikka katsomaan isäntää kentänlaidalle, tätä koitin osoittaa pysähtymällä, laukkaamalla ja hyppimällä, mut emäntä ei ymmärtänyt, onneks sain edes paljon nameja.
Sielä kehässä sellainen mies tuli katsomaan mua ja ois halunnut silittääkin, mutta mä en niin innostunut ajatuksesta. Kaikkein kamalinta oli kun se setä ois halunnut katsoa hampaita. Olisin voinut näyttää sille kuinka osaan käyttää hampaita, mutta en ihan kerennyt.
Loppuarvioinniksi "pinserimäisestä" menosta ja energiasta sain: Kaunis väri ja hyvässä kunnossa oleva uros. Hampaita näytti olevan paljon, mutta en tiedä miten ne oli järjestynyt, kun tohon suuhun ei voi sormia laittaa. Tempparamenttia tarvitaan kyllä tässä maailmassa, mutta vaikka tää ei mikään luonnetesti ole niin luoksepäästävä ja avoin Hovawart saa punaisen nauhan. Sinisten ympyrässä tuli viesti, että toivotaan näkevämme tämä uroksen joskus toiste, mutta tällä kertaa kiitos ja näkemiin.
Aika hyvin hoidettu tilanne vai mitä, pääsin suht nopeesti kotiin syömään...
lauantai 25. elokuuta 2007
Minuahan ei komennella
Se on kummallista kuinka ihmiset ei tajua, että perheessä on pinseri, joka määrää. Välillä yritän laittaa ihmisiä ojennukseen, mutta vielä en ole onnistunut. Omistan kuitenkin komean äänen ja valkoiset terävät hampaat, niiden näyttelystä ei kyllä meidän perheessä tykätä. Tällähetkellä olen löytänyt uuden leikin emännän sanoessa EI aloitan hyppimisen/hyökkäämisen emäntää kohti häntä heiluen, josko se komentaminen sitten loppuisi. Emäntä ei ole yhtä tyytyväinen tästä leikistä eikä leikki sitten päätykään mun kannalta kovin hyvin... ensin joudun lopettaa sen leikin ja sen jälkeen ei kukaan huomio, mutta aina pitä yrittää josko tällä kertaa onnistus voittaan!
Toistaiseksi koulutuskentällä on ollut kuitenkin mahtava totella emäntää, sillä silloin on palkkaa luvassa yleensä niitä suurimpia herkkuja mitä ei muina päivinä tipu ja arvatkaapa vaan millanen nälkä on iltasin kun aamulla ei tuu ruokaa. Lenkilläkin annan omistajien mielummin hoitaa kohtaamistilanteet muiden koirien kanssa, tiedä vielä mitä hullutuksia ne koirat keksis, mutta kyllä mä vielä joskus sanon sanottavani...
Osaiskohan joku selittää tätä kumma oloa, joskus on niin mukava totella toisina päivinä mua ei vois vähempää kiinnostaa muutkuin omat touhut.
Toistaiseksi koulutuskentällä on ollut kuitenkin mahtava totella emäntää, sillä silloin on palkkaa luvassa yleensä niitä suurimpia herkkuja mitä ei muina päivinä tipu ja arvatkaapa vaan millanen nälkä on iltasin kun aamulla ei tuu ruokaa. Lenkilläkin annan omistajien mielummin hoitaa kohtaamistilanteet muiden koirien kanssa, tiedä vielä mitä hullutuksia ne koirat keksis, mutta kyllä mä vielä joskus sanon sanottavani...
Osaiskohan joku selittää tätä kumma oloa, joskus on niin mukava totella toisina päivinä mua ei vois vähempää kiinnostaa muutkuin omat touhut.
torstai 23. elokuuta 2007
Omistajan muistelua!
Tuntuu kuin siitä olisi ikuisuus ja toisaalta taas tuntuu että se oli ihan hetki sitten kun päätimme pentulaatikosta mikä olisi meidän tuleva pinserimme.Tässä Miki on 5viikkoa, kuvan ottamisen jälkeen oli vielä kaksi viikkoa odottamista ennenkö saimme hakea koiran kotiin.
Toisessa kuvassa Miki matkussa sylissä kohti uutta kotia, josta alkoi kaikille uusi ja ihmeellinen elämä. Mikin pentu pantaa katsellessa ei uskoisi että se on joskus mennyt meidän koiralle ja ollut vieläpä niin iso, että jouduimme siihen lisäreiki tekemään.
Paljon on kuluneina kuukakusina tapahtunut kaikkien elämässä ja eritoten meidän yhteiselämässä. Tuntuu ettei siitä ole kovinkaan kauan, kun koira seurasi silmä tarkana meidän touhuja, eikä päästänyt meitä näkyvistään mihinkään eikä muutenkaan mennyt kovin kauaksi. Nyt murrosiän lähestyessä tuntuu että on ihan sama mitä temppuja lauman muut jäsenet tekee, jos herra löytää jotain kiinnostavaa, välillä taas koira yllättää ja tapittaa silmä tarkkana mitä kivaa seuraavaksi tehtäisiin.
Tänää aloitettiin uusi tottelevaisuus kurssi. Kurssin ohjaaja kehui koiraa kontaktin ottamisessa peruskontakti reenissä, reeneissä ohittaminen sujui suorastaan mallikkaasti, mutta reilu pari tuntia reenien jälkeen samantapainen ohittaminen lenkkipolulla ei onnistunut ollenkaan. Pentuagilityssä koira jatkoi "rataa" häiriötekijöistä, toinen pentu radalla vapaana, huolimatta ja kuunteli luoksetulo käskyä, tänää taas ei suostunut tulemaan lähellekään, että olisi saanut kiinni. Tuntuu että itse on ihan hukassa koiran mielen vaihtelujen kanssa. Pitääkö koiraa vapaana ja luottaa että se edelleen tulee luokse käskystä vai pitääkö koiraa kiinni siinä pelossa jossei se tänää tottelekaan...
Vaikka pentu kuvat on ihania katsella kuten myös koiran kehityksen seuraaminen sitä toivoo, että seuraava vuosi menisi vilahduksessa ohi ja saisi mukavan paikkansa lauman viimeisenä löytäneen koiran.
Tässä on meidän koira tällä hetkellä, painoa on lähes 14kg ja säkäkorkeus on 48.7cm, joten paljoa ei ole enää kasvun varaa.
sunnuntai 19. elokuuta 2007
Hieman erilainen viikko
Tällä viikolla on tapahtunut jotain kummallista. Isäntä on alkanut taas häviämään lähes joka aamu ja sitä ennen mut herätetään unilta ulkoileen. Aamu 6-7 ei oo kyllä mikään ulkoilu aika vaan se on parasta nukkumis aikaa. Se mikä tässä on kummallista on että isännän lisäksi myös emäntä on lähtenyt isännän mukaan ja sit ne tulee yhtäaikaa kotiin. Emäntä ei kyllä aina muista palata päivä aikaan kotiin vaan me ollaan isännän kanssa jouduttu hakeen sitä, jotta saisin iltaruuan, ne päivät on tylsiä kun emäntä ei jaksa silloin juuri puuhailla mun kanssa. Loppujen lopuks on ihan kiva jäädä pitään taloon vahtia ilman emäntää ja isäntää, koska sen ajan voi käyttää tehokkaasti vahtien silmät kiinni sohvalla.
Tiistaina emäntä ja isäntä oli suunnitellut mun pään menoks jotain pääsykokeita, mutta emännän väsymyksen ja kiireiden vuoksi jätimme sen väliin, pääsen/joudun sinne sitten ensi keväänä. Kokeiden sijasta mulle oli suunniteltu ulkoilua paikassa jota kutsutaan tontitksi. Sielä oli jo Oona odottamassa. Oona on tulevien naapureiden 8-vuotias dalmatialais narttu. Maanantaina me juostiin ja painittiin, mutta seuraavana päivänä Oona ei enää jaksanut. Onneksi löysin omaikäistäni seuraa vähän kauempaa, kun emänän kanssa käytiin lenkkeileen, ihana saksanpaimenkoira tyttö, onneksi ne muuttaa aika lähelle meijän tonttia.
Keskiviikkona oli vuorossa taas agilityä, oli tosi mahtavaa mennä sinne. Emäntä oli vissiin unohtanut jotain juttuja, koska sai jonkin verran ohjeita Hannalta (se on vetäjä). Menin 7 esteen radan emännän ohjeiden mukaan, tosin ohjeet oli vissiin vähän vääränlaisia kun Hanna ei ollut ihan tyytyväinen. Jouduin puomillekin, joka ei ollut kyllä yhtään mukavaa. Kaverini Rocky puuttui joten hieman tylsempää oli.
Viikonloppun sain olla emännän ja isännän kanssa pääosin. Vieraita on käynyt, eilen oli tosi mielenkiintoinen pikkupoika, tosin kun menin liian lähelle se alkoi pitää kummallista ääntä enkä oikein tiennyt mitä ois pitänyt tehdä. Tänää olitiin mummon ja vaarin luona jossa kävi pappa ja mummi, sitten oli isomummoa ja isännän pappa sekä isännän että emännän tädit ja vielä isännän veli ja Anu. Oli tosi monta rapsuttujaa, oli vaikee päättää missä ois ollut kun piti kaikkia seurata... Nyt kyllä pitää mennä nukkumaan...
Tiistaina emäntä ja isäntä oli suunnitellut mun pään menoks jotain pääsykokeita, mutta emännän väsymyksen ja kiireiden vuoksi jätimme sen väliin, pääsen/joudun sinne sitten ensi keväänä. Kokeiden sijasta mulle oli suunniteltu ulkoilua paikassa jota kutsutaan tontitksi. Sielä oli jo Oona odottamassa. Oona on tulevien naapureiden 8-vuotias dalmatialais narttu. Maanantaina me juostiin ja painittiin, mutta seuraavana päivänä Oona ei enää jaksanut. Onneksi löysin omaikäistäni seuraa vähän kauempaa, kun emänän kanssa käytiin lenkkeileen, ihana saksanpaimenkoira tyttö, onneksi ne muuttaa aika lähelle meijän tonttia.
Keskiviikkona oli vuorossa taas agilityä, oli tosi mahtavaa mennä sinne. Emäntä oli vissiin unohtanut jotain juttuja, koska sai jonkin verran ohjeita Hannalta (se on vetäjä). Menin 7 esteen radan emännän ohjeiden mukaan, tosin ohjeet oli vissiin vähän vääränlaisia kun Hanna ei ollut ihan tyytyväinen. Jouduin puomillekin, joka ei ollut kyllä yhtään mukavaa. Kaverini Rocky puuttui joten hieman tylsempää oli.
Viikonloppun sain olla emännän ja isännän kanssa pääosin. Vieraita on käynyt, eilen oli tosi mielenkiintoinen pikkupoika, tosin kun menin liian lähelle se alkoi pitää kummallista ääntä enkä oikein tiennyt mitä ois pitänyt tehdä. Tänää olitiin mummon ja vaarin luona jossa kävi pappa ja mummi, sitten oli isomummoa ja isännän pappa sekä isännän että emännän tädit ja vielä isännän veli ja Anu. Oli tosi monta rapsuttujaa, oli vaikee päättää missä ois ollut kun piti kaikkia seurata... Nyt kyllä pitää mennä nukkumaan...
Miki ja Nelson osa 2
Omistajat paisto vielä yöllä lettuja, mut me keksittiin parempaa tekemistä rankan päivän jälkeen.
Seuraavana aamuna lähettiin mökiltä. Koin iloisen yllätyksen kun ei mentykään kotiin vaan pääsin jatkamaan leikkejä mm. Nelsonin kanssa. Oli nimittäin Cerriinan kesäpäivät, vaikka ilma ei ihan kesäinen ollutkaan.
Otto numero 10
Ryhmäkuvissa on meidän pentueen (Cerriinan M-pentue) 9 sisaruksesta 7 paikalla, kaksi ruskeaa siskoa puuttui.
Vasemmalta lukien minä, veljeni Nelson, siskoni Nala, veljeni Ali, veljeni Castor, veljeni Dimi ja siskoni Muusa.
Castor ja Nelson ottivat mittaa meidän isästä, mutta mulle riitti nuuhkaisu ja arvasin heti mitä hän on miehiään...
3 vastaan yks, hei tää on ihan epistä... kaikesta se isäntäkin ottaa kuvia...
Kesäpäivillä me sisarukset käytiin painimassa ja juoksemassa aidatulla agility alueella.
... joten mun oli pakko käydä pussaamassa sitä
3 vastaan yks, hei tää on ihan epistä... kaikesta se isäntäkin ottaa kuvia...
Kesäpäivillä me sisarukset käytiin painimassa ja juoksemassa aidatulla agility alueella.
Siskoni Muusa tuoksui vastustamattoman ihanalta...
... joten mun oli pakko käydä pussaamassa sitä
Voitte vaan kuvitella kuinka mahtava viikonloppu mulla oli....
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)