Miki kirjoittaa blogia

Kunnon urheilija!

Miki osaa rentoutua liikuntalenkin jälkeen, kuten urheilijan pitää!

Venyttelyä ennen ja jälkeen, kamera ei ole kerennyt pikaisiin venyttelyihin mukaan. Miki on kuten mammakin, pikaiset venyttelyt saavat riittää. Pitkät venyttely sarjat on ihan yliarvostettu juttu.

Lenkin jälkeen paras paikka rentoutumiseen on saunan lauteet

Saunaa rakennettaessa tehtiin alalauteesta leveä, jotta Mikin on siinä hyvä löytytellä ja tämä kyllä kannatti, sillä Miki on suuri sauna fani.

Lihakset rentoina saunan jälkeen on hyvä levätä, jotta seuraavana päivänä taas jaksaa.

Vetohiihtoa

Oon pitkään haaveillut kunnollisista vetovaljaista. "Mummo" antoi Mikin synttärilahjaksi rahaa, jotka käytettiin valjaisiin. Maanantaina vihdoista viimein sain aikaiseksi lähteä Mikin kanssa shoppaileen.

Tänää ihailin upeeta päivää työpaikan ikkunasta, joten päivälenkin tilalta päätettiin koittaa vetohiihtoa. Ei olla miehen kanssa hiihdetty 4 vuoteen, eikä Miki oo juuri suksia/hiihtäjiä nähnyt. Omat hikilautani on kohta 20vuotta vanhat, on pitänyt hankkia parremmat mutta ei oo tullut ostettua pölyttyyn niitä. Päätettiin et rohkea rokan syö, joten eikun koittamaan. Onneks järven jää on tasaista, keli ja luisto oli mahtavaa.

Ensi kosketus suksiin.
Mitäs nää on, paras kattoo lähempää


Aurinko laskemassa, Miki ja uudet valjaat

Pinskua ei tarvinnut opettaa vetohommaan, vaan se oli luonnon lahjakkuus,
Vauhtia 100, älyä 0. Koiran ja hiihtäjän perässä oli mahdoton pysyä.

Mikä maksaa, miksei jo mennä, ihmisten oli pakko vetää aina välillä happea.
Kierrettiin lähi järvi ympäri, aikaa siihen meni reilu tunti, huippunopeus oli miehellä ja koiralla 22km/h Mä en niin kovaa uskaltanut mennä Mikin vetäessä. Muutenkin tein kerran oikein mallikkaan lennon, kun koiruus lähti miestä vastaan mun niistäessä. Murtumilta vältyttiin ainoastaa pieni mustelma ja tärsky olkapäähän, onneks huomena ei oo työpäivää.
Yli puolet matkasta pidettiin koiraa vapaana, ettei heti eka kerralla saada koiruutta jumiin.

Tärkeintä on asenne!

Ongelmana ylitsepursuava pilsneri ilo

Meillä oli pitkästä aikaa vieraita kaksi kaveri pariskuntaa eilen kylässä. Miki oli portin takana niin kauan kuin vieraat olivat asettuneet. Vieraat tulivat meille pitkälle illalliselle ja iltaa istuun.
Miki otti vieraat ylitepursuavalla ilolla vastaan. Ruokailun ajan Mikiä sai olla vähän väliä komentamassa pois pöydän alta, sillä pilsneri tuli ja pisti päänsä vuoronperään jokaisen syliin ja kuskasi leluja vieraille. Tutulla porukalla pysyy omissa oloissaan tai ainakin pois pöydän alta, eikä yleensä ole kovin perso ruualle. Koska meillä on keittiö, ruokailuhuone, olohuone ja takkahuone avointatilaa niin Mikiä ei ole opetettu ettei "keittiöön" saisi mennä, käytännössä tämä tarkottaisi että koira olisi erikerroksessa makuuhuoneessa portin takana.

Vieraiden istuessa sohvalla pilsneri kiipesi samalle sohvalle 4 ihmisen kanssa ja aloitti pusutus operaation. Muutenkin Miki oli vieraiden jaloissa, meni heidän viereensä sohvalle ja pani pääbn heidän syliinsä tai sitten käperty vieraiden jalkoihin nukkumaan. Aina tilaisuuden tullen kiipesi/hyppäsi syliin pusuttamaan tai kantoi leluja. Useamman kerran jouduttiin pyytämään koiraa välillä alas sohvalta ja omalle paikalle nukkumaan. Koira varmaan yritti kertoa vieraille että ei ole saanut tarpeeksi rapsutuksia, kun ihmiset vain siivosivat ja laittoivat ruokaa kokopäivän. Vissiin koira yritti myös viestittää että ruokatarjoilu on ollut heikkoa tai ei ainakaan herran mieleistä ruokaa. Usein Miki aikansa touhottaa ja vetäytyy sitten omiin oloihinsa/ omaan huoneeseensa nukkumaan. Me olimme jo kertoneet vieraillemme ettei meidän koira ole mikään seuraherra, ettei Miki yleensä vieraista niin välitä vaan on perhekeskeisempi, joo niin varmaan...
Vierailun jälkeen miedän vierailla oli hyvin pestyt korvat, kädet, kellot, sukat jne.

Mistä ne sen kaiken energian repii

Mä en ymmärrä miten tolla yksilöllä riittää energiaa, vaikka ruokamäärätkin on aika pieniä. Sillä viimeksi tänää x2 herran on kääntynyt ruokakupilla ympäri en syö ei kiinnosta. Me ollaan oltu Jounin kanssa aamuissa molemmat ja kotiin tultuamme on jompikumpi/yhdessä käyty metsälenkki koiran kanssa.

Tänää rämmittiin umpimettässä 1.45h. Koira sai juosta vapaana 300m hihnakävelyä lukuunottamatta. Koko ajan koira juoksi, hyppi ja pomppi niin kuin ei ois eläessään päässy vapaaksi, viimeksi oli eilen saman pituinen lenkki umpimettässä. Pitkien lenkkien lisäksi koira käy x2 lyhyemmillä lenkeillä.

Kotiin kun päästiin olin aivan poikki. Miki senkuin pursusi hyvää mieltä ja energiaa. Miki heitteli lattialle jäänyttä lelua ympäri kämppää ja hyppi ja pomppi sen perässä sekä koitti käydä elvyttämässä pusuill emäntää leikkimään, huonolla menestyksellä. Mä haluisin kans osan pinserienergiasta, niin sais kotityötkin tehtyä... töiden jälkeen ei vaan enää jaksa.

Kaikki ihanat naiset...

ne sekoittaa mun pään.

Mikillä on ollut hieman rankkaa ja huonotuuri koirakavereiden kanssa. Viikko sitten nähtiin Mila, tarkoituksena oli et ihmiset syö ensin ja sitten tehdään yhteislenkki. Mila omistajineen oli matkannut kahdella bussilla ja sit mä vielä hain ne 10km päästä perille. Ensin normaali painikuvio ja sitten astumista, astumista ja lisää astumista. Koirat oli pakko erottaa syömisen ajaksi. Ulkolenkki sujui ongelmitta, niinpä rämmimme kaksi tuntia umpimettässä lumihangessa, omistajille meinasi lenkki käydä yli voimien. Sisällä oleminen sujui lenkin jälkeen hyvin, ilman astumis- ja nuolemisleikkejä, kunnes Anu ja Mila saivat kyydin kotiin.

Sunnuntaina hakutreenien jälkeen, päätettiin kokeilla onnistuuko koirien yhteiselo niin että ihmiset voivat viettää iltaa yhessä. Sunnuntaina ei ollut mitään suurempia ongelmia, mitä nyt Mila makoili välillä selällään jalat levällään ja Miki olisi pussaillut, mutta kun tämä kiellettiin niin elosujui kohtuu mukavasti. Maanantaina Anu soitti että Milan juoksut alkoivat.

Maanantaille oltiin sovittu kaverin kanssa yhteislenkki, et mennää jäälle koirien kanssa juokseen. Olimme sopineet treffit puolimatkaan n. 2km kävely molemmilla. Puolessavälissä kaveri soittaa et hän alko katteleen rhodesiankoiransa takapuolta et sillä alko juoksut. No koska olimme jo molemmat matkalla päätimme koittaa onnistuisiko vapaana kulkeminen kaikesta huolimatta. Alkuunsa lenkki sujui loistavasti, molemmilla koirilla virtaa juosta ja rhode hieman isompi ja voimakkaampi kuin meijän jätkä. Loppulenkistä meinas tulla vaan astumisleikkiä, koska koirilla ei ollut enää virtaa juosta lumihangessa. Siinä vaiheessa, kun rhodeneiti päätti kans kokeilla astumisleikkiä meinas meijän herralta palaa hihat ja jopa nosti muutaman kerran huultansa. Tämän seurauksena tai sitten maaston muututtua helppokulkuisemmaksi koirat saivat lisää virtaa juosta eikä siten suurempia ongelmaa juoksuista syntynyt. Nyt on muutaman koirakaverin näkeminen kuukauden tauolla.

Ruokintaa...

Mieheni totesi tässä yhtenä päivänä että meidän perheessä koira syö parhaiten, ei niinkään tyytyväisenä tilanteeseen. Tämä kyllä pitää paikansa, vaikka ihmisillekin laitetaan ruuat itse eikä osteta kaupan valmisruokia, omia syömisiä ei vaan tuu tarkkailtua. Varmasti monessa muussakin perheessä, koira on se joka syö terveellisemmin, liikkuun säännöllisimmin ja on parhaimmassa kunnossa, niin myös meillä. Omat vaatteet käy pieniksi, lihakset on jossain... tosin oon ihan varma et ne on sielä jossain vakkakin piilossa.

Mikin turkki kiiltää, lihakset näkyy, liika kiloista ei oo tietoakaan. Jos me välillä ollaan hövelejä ruuan kanssa niin Miki rokeloimalla pitää huolen ettei yhtään liika kiloja pääse syntymään. Mikin ronkelointi pistää kyllä joskus sapettamaan. Koska syötän pääasiassa itsevalmistettuja ruokia koiralle, niin myös mieheni joutuu osallistumaan ruokien valmistukseen. Itsellemme emme jaksa kuoria porkkanoitaa ja hedelmiä, mutta kyllä vain, koiran soseiden loputtua käydään kaupasta hakemassa kasviksia ja kuoritaan porkkana, omenat yms ja soseutetaan Mikille, vaikka yömyöhällä omista yöunista tinkien. Mikille ei valmiit kasvisseokset tai valmiitateriat kelpaa. Miki palkitsee tämän kaiken vaivan näön joskus vaan haistamalla toiselta puolen huonetta ja kääntämällä meille mielenosoituksellisesti selkänsä ja menemällä nukkumaan. Tosin samaa ruokaa tarjotaan meidän perheessä sitten seuraavalla aterialla.

Sen lisäksi että pyrin kiinnittämään huomiota ravinnon laatuun, niin Mikin jokainen ateria punnitaan. Itselleni kyllä maistuu herkut eikä tietoakaan että niitä punnittaisiin tai määrää rajoitettaisiin. Barffinetistä käyn ostamassa koiran lihat ja lihaisat luut. Tälläviikolla kävin hakemassa 10kg astian kalkkunankauloja, sekä poroa (uutuus) kiitoksena tästä Miki ei suostunut edes koskemaan niihin. Lampaanmaha ja naudanmaha on meillä onneksi takuuvarmat tuotteet ja kun niitä laittaa sopivassa suhteessa mihinkä tahansa ateriaan niin hyvin maistuu.

Itsetehtyjen ruokien lisäksi pitäisi löytää, joku nappulamerkki esim. mökkeilyyn, kun mennään sähköttömälle saarimökille. Syötin ennen Mikille Nutronchoise holistic nappuloita, mutta viime keväänä Nutron saanti vaikeuksien johdosta ei niitä enää saanut meillä eläinkaupoista. Viimeksi koitin Mikille eukanuban nappuloita, mutta nämä ovat huonoja. Syötän niitä 25kg koiran annoksia eikä tämäkään tunnu olevan riittävä ruokamäärä ja jätösten määrä on mega. Nyt olisi etsinnässä hyvä ja monipuolinen sekä kohtuu hintainen nappula ruoka. Kokemuksia? Muusan sivuilla olikin joskus hyvä nappula vertailu.