Syksyn tultua

on emännällä ollut aikaa ommella. Sain vihdoinkin piennenettyä Mikin reeniliivin ja korjattua Milan syömän soljen.

Meidän hieno rullakoira =)

Oon myös saanut aikaiseksi tehdä Milalle fleecetakin, josta ei nyt kuvaa ole. Hieman korjailin Mikille viime talvena tekemääni talvitakkia, jonka mahan aluslämmike oli liian iso ja se oli aina pissassa. Reissun jälkeen ois tarkoitus tehdä Mikille vielä maastotakki, haaveena olisi kehitellä siihen huppukin, mutta saa nähdä riittäkö taidot sellaiseen, vinkkejä hupun tekoon otetaan vastaan

Tänää rikkui lenkillä hurtan takki, joten sekin pitäisi vielä korjata. Keskiviikkona Miki oli Jounin kanssa metsässä lenkkeillessään telonut silmänsä. Onneksi se ei ole vaivannut eikä siinä ei ole näkynyt mitään punoitusta, eikä se ole vuotanut joten turvotuksen laskettua silmä on taas ollut normaali.

Mikin blogi on nyt pari viikkoa tauolla, koska me ihmiset lähdemme sunnuntaina 2 viikon lomamatkalle. Miki jää isovanhemmille sekä mun veljen perheeseen lomaileen.

Aistimuksia koiralle

-tapahtuma oli tänää Hämeenuistossa. Lähdimme sinne yhdessä Milan ja sen omistajien kanssa. Tapahtumassa oli viisi erilaista pistettä. Mikin mielestä koko juttu oli aivan liian omistuista eikä Miki olisi halunnut mennä nurmikolle ollenkaan. Hiekkainen kävely kaistale tai autotie olisi olleet paremmat vaihtoehdot, kerran jouduin jopa kantamaan koiran autotieltä pois, koska Miki sai päähänsä peruuttaa autotielle.

Ensimmäisessä pisteessä oli nurmikolle laitettu erilaisia alustoja mm stroksia, pressu, joka oli liian pelottava astu, joten sen yli hypättiin, puumatto, viltti, muovikansia, huopamattoja. Mila oli huomattavasti kiinnostuneempi kaikista mielenkiintoisista hajuista ja asioista.
Äiti auta, mä en haluu, mä en ymmärrä

Saisinks mä tarkkailla tilannetta täältä, ei kai mun enää tarvii sinne tulla?

Toiseen pisteeseen oli tuotu erilaisilta koirilta haisevia juttuja, kuten muutama häkki, vilttejä, karvoja tms, näitä Miki ei edes halunnut haistaa. Kolmos pisteessä oli peilejä, kakkukupuja, sateenvarjoja tms joita olisi saanut tutkia, haistella, maistella tms. Niistäkin omistaja taisi olla kiinnostuneempia kuin koirat.

Neljännessä pisteessä oli erilaisten eläinten tuoksuja, kuten kissan peti, hevosen lantaa, koti kaduilla tämä maistuu tapahtumassa Miki ei edes halunnut haistaa, lehmän tuoksuisia olkia, kanin häkistä puruja, kilpikonnan tuoksua... Sitten oli vielä hedelmäpiste, missä oli erilaisia hedelmiä ja vihanneksia viltin päällä. Mila kävi maistamassa niitä, Miki päätti vain näyttää hämmentyneeltä.

Lopuksi ennen töihin menoa käytiin tekeen lenkki puistossa, missä Mila innostu leikkimään lehdillä.

ja Miki keskitty oleen komea...

Silmätarkastus

Miki kävi lauantaina silmätarkastuksessa, jossa todettiin terveet silmät. Painoa Mikillä oli 16.8kg. Miki oli silmätarkastuksessa Jounin ja veljeni Olli sekä heidän pinskunarttunsa kanssa. Reissu oli mennyt hyvin. Ennen silmätarkastusta pojat ja koirat olivat olleet pitkällä metsälenkillä, silmätarkastuksen jälkeen koiruudet pääsivät yhdessä lepäileen Milalle, illalla me tytöt ja koirat käytiin pitkällä metsälenkillä.

Luoksetulo,

mikä ihana asia onnistuessaan ja painajainen jos käskyjä pitää esittää useampi. Mikin kanssa on nautittu pitkistä lenkeistä vapaana. Koulutus tuli viime viikon torstaina siihen vaiheeseen, että koiraa sai alkaa pitämään vapaana ja me olemme tehneet työtä käskettyä.

Miki kirmaa entiseen tapaansa onnellisena pää 5 jalkana eteenpäin, mutta korvat on selvästi enemmän mukana mun toimissa. On ihana nauttia syksyisen metsän tuoksuista ja ruskasta, kun tietää että koira tulee luokse. Tänää oltiin enemmän tai vähemmän eksyksissä 1.5h. Matkan aikana tuli koiria vastaan vapaana, mutta ei tarvittu kuin yksi pyyntö niin Miki lähti mun mukaan ihanista nartuista huolimatta.

Miki ja Mila on myös päässeet kirmaamaan yhdessä lähes päivittäin. Kyllä niillä on ollut kivaa, kun on mennyt monta viikkoa ettei olla pystytty näkemään. Sisällä luoksetulo kutsut on saaneet koiran hakemaan taas huomiota oikein roppakaupalla, välillä vähän liikaakin.

Siedätyshoitoa...

Miki kävi eilen Hyvinkäällä Snautsereiden ja pinsereiden erikoisnäyttelyssä pyörähtämässä. Sisätilat on meille/Mikille aina hankalampia. Tälläkertaa olin edelliskerrasta viisastunut ja otin mukaan häkin, jossa Miki tykkää olla kotonakin. Tälläkään kertaa en itse esittänyt Mikiä.


Miki meinas laittaa ranttaliksi ennen kehään menoa, mutta kiitos taitavan esittäjän, siitä tulikin vain siedätyshoitoa koiralle. Miki yritti kaikin keinoin sanoa ettei hänen arvolleensa sovi, että joku vieras häntä käskyttää ja vaatii pysymään paikoillaan. Olisittepa nähnyt ilmeen sen seisoessa kehässä. Taitavan esittäjän ansiosta koiran käytös oli kiitettävää vaikka se mulkoilikin esittäjäänsä, tuomarikin olisi ollut kivempi kaveri. Tämä tuomari yritti saada koiran innostumaan ja avoimemmaksi mutta Miki suoranaisesti haistatteli. Edes mun ja Jounin hyppely kehänlaidalla ei auttanut asiaa.

Näyttelyssä myös Mikin sisarukset laittoivat kehässä "parastaan" ja päättivät lopettaa yhteistyön tuomarin kanssa, tosin muiden ilme ei ollut yhtä murhaava. Ulkonäöllä Miki olisi kuulemma voittanut luokkansa, mutta erinomaiseen arvosanaan olisi tarvittu avoimempi käyttäytyminen. Kuitenkin olen tyytyväinen kokemuksesta.

"Komea nuorukainen, joka tarvitsee lisää itseluottamusta. Hyvät mittasuhteet ja ylälinja. Hyvä urosmainen pää, ei esitä korviaan. Tummat silmät, oikea purenta. Hyvä kaula ja säkä. Hieman löysää kaulanahkaa (johtuen esitystavasta toim. huom) Hyvä rungon syvyys. Tasapainoiset kulmat. Hyvä luusto ja käpälät. Hyvä häntä. Hyvät tehokkaat liikkeet, kantaa itsensä hyvin liikkeessä. Käsiteltävissä, mutta selvästi peloissaan ja uroksen itsevarmuus puuttuu esiintymisestä. Tyypiltään erinomainen koira, jonka käytös määrää palkintosijan." (EH)

Kiistelty ketjupanta

Ketjupanta jakaa ihmisten mielipiteitä. Meille ketjupanta hankittiin aikanaan tulevaisuutta ja näyttelyitä varten. Näyttelyistä kokemusta yhdenkerran ketjupannalla enkä silloinkaan itse esittänyt koiraa, joten omakohtaisia kokemuksia ei ketjupannan käytöstä juuri ollut. Tulevaisuudella olin ajatellut (toko tai) mahdollisia pk-kisoja, treeneissä käytössä muu kuin kuristava panta.

Koska olemme sitoutuneet=maksaneet Pevikanin koirakoulutuksen tuli meidän ottaa eilen ketjupanta koulutukseen ja käyttöön. Oma mielikuvani ketjupannasta ei kovin positiivinen ole ollut ja ajatus siitä että kylmällä ilmalla laitan ketjupannan koiran kaulaan suorastaan hirvitti.

Vajaan vuorokauden kokemuksen jälkeen voin sanoa että mielipiteeni on muokkaantunut uudelleen. Ketjupannan käyttö vaati eilen hieman totuttelua, mutta sain myös huomata ettei koiralle pannan käyttö ollut mitenkään vastenmielistä. Tänään koti ympäristössä tunnin aamulenkillä tai meidän tapauksessa aamupäivälenkillä ketjukaulain lähestulkoon koko ajan vain roikkui kaulalla. Sain konkreettisen todisteen siitä, ettei koira juuri vedä peruslenkillä. Peruslenkki meidän tapauksessa on, ettei pupuja sinkoile nenän edestä, eikä koiria juuri tule vastaan, sillä harva ihmisistä lenkittää koiriaan siihen aikaan kun me Mikin kanssa suvaitaan vapaapäivinä herätä.

Koira oli paremmin kuulolla sillä, vaihdellessani kävelynopeuksia koira myös vaihteli nopeuttaan. Paremmin kuulolla ole johtui varmaan myös siitä että meillä oli lyhyempi hihna. Vaikka ulkona oli kirpakka syysilma ei ketju ollut edes kylmä kun tulimme sisälle vaan päin vastoin tuntui lämpöiseltä omia käsiä vasten. Nyt herää vaan kysymys miksi ketjukaulain, no miksei? Luultavasti ero tulee ainakin siinä vaiheessa kun jotain extraa tapahtuu lenkillä. Juoksulenkit aiomme vastaisuudessakin mennä valjailla ja kuminauhahihnalla.