nimittäin meidän Mikelson, vaikka kotona masentaa kun ei pääse harrastaan eikä ulkoileen kunnolla. Tänää taas ihastelin sen suhtautumista lapsiin. Naapurien lapset olis kaikki halipusutettava, jos ei rajoitettaisi. Kun se kuulee naapurien lasten ääniä alkaa häntä pihassa vipattaa. Mitä pienempi lapsi sen varovaisemmin ja hellemmin niitä pusutetaan.
Yleensä en anna ihmisille lenkillä lupaa pidellä koiria, meillä ei Miki välitä tuntemattomien silittelyistä vaan väistää. Kun asutaan uudisalueella niin lähes joka talossa on lapsia 2 tai enemmän, meilläkin on naapureilla yhteensä yli kymmenen lasta. Monet lapset kysyvät saako koiraa silittää mutta sen enempää vastausta odottamatta saattavat tulla silittämään. Pyrin sanomaan että koiran voi antaa haistaa kättä jos se tulee lähelle.
Miki ei tuntemattomista aikuisista piittaa ja on ennemmin varauksellinen eikä syö vierailta ihmisiltä nameja, paitsi hakumetsässä, puhumattakaan että ottaisi kontaktia lähemmin. Tutut aikuiset meillä pusutellaan. Tänää kun oltiin päivälenkillä niin aivan tuntematon koululainen oli pyöräilemässä ohi, mutta meidät nähdessään jarrutti koiran kohdalle ja ihasteli koiraa. Miki heti hänen luokseen häntä vipattaen haisteleen ja antoi silittää. Emme ole mitenkään ihmeemmin sosialistaneet sitä lapsiin, mutta pennusta pitäen Miki on nähnyt lapset "samantasoisina" eikä pelottavina kuten aikuiset.
