Melkein sukua julkkikselle...

Viimeisen viikon aikana oon päässy peuhaamaan paljon kavereiden kanssa. Viikko sitten kävin lenkillä ja leikkimässä parsonrussellinterrieri Ronin kanssa. Roni oli välillä hieman pelottava, mutta muuten mukava kaveri ja tuli paljon juostua. Roni kävi uimassakin, mä tyydyin vaan kahlaamiseen.

Sunnuntaina tapasin 9viikkoisen suursnautserin pentu Huldan. Näytin Huldalle miten osaan juosta kovaa ja hyppiä korkealle. Hulda oli kiva kaveri vaikka ei ihan vauhdissa pysynyt. Hulda oli myös tosi rohkee.

Maanantaina kävin leikkimässä Rockin kanssa. Oltiin samassa paikassa kun Ronin kanssa. Tää oli aivan mahtava paikka. Pehmeetä nurmikkoa ja hiekkaa. Kävin jälleen kahlaamassa. Löysin sieltä myös uuden kaverin. Emäntä ei ollu kovin tyytyväinen kun johdatin Rockin pahoille teille ja lähdimme katsomaan Rhodesian koiraa. Pienen suostuttelun jälkeen se lähti meidän kanssa leikkimään. Rocky suostui menemään emäntäsä luokse mutta mä en millään ois halunnut lopettaa leikkiä, varsinkaan julkkiksen kanssa. Koiran omistaja oli nimittäin Tapparan kanadalainen pelaaja Quinn Hancock, eli olen melkein sukua julkkikselle. Valitettavasti ihmiset sai mut huijattua paikkaan mistä emäntä sai mut kiinni.

Eilen kävin iltalenkillä Oonan kanssa, dalmatialainen. Oona on jo sen verran vanhempi ettei se jaksanut enää mun kanssa juosta. Oona löysi ojia missä pääsi uimaan, mut mä tyydyin pysymään lenkkipolulla. Kotiin lähtiessä olisin jäänyt Oonan kanssa leikkimään, mutta emännän lähtiessä autolla päätin kuitenkin lähteä perään ja kotiin syömään.

Saa nähä löydänkö tänää jotain kivoja kavereita...

Muutamia kuvia!

Mä oon saanut näin makeen sadetakin, se päällä ei haittaa vaikka vähän satais...

Emäntä toi tänää illalla kotiin tälläisen häkkyrän...

Mitäs siellä tuoksuu....



käynpä katsomaan... miltäs tää matto maistuisi...

Tässä kuvassa oon emännän kanssa saunassa... isännän ollessa kameran takana makoilen sen laudeliinalla.

Emännän kummalliset tavat ja ihana saunapäivä

Emäntä on käyttäytynyt viimesinä kolmena viikkona kummallisesti. Ennen iltalenkkiä se aina häviää ja jättää mut isännän kanssa kaksin. Aamulla se tulee takaisin ja oven aukaisullaan herättää mut. Kotiin tulonsa jälkeen se menee lähestulkoon heti nukkumaan. Paraspuoli tässä on se että pääsen nukkumaan emännän kanssa sänkyyn, mutta yön nukuttuani isännän kanssa en jaksa enää kokopäivää nukkua emännän kanssa.

Emäntä nukkuu niin sikeästi että olen myös päättänyt välillä askarrella kotona kaikkea mukavaa. Yleensä sisustan asunnon uudelleen, emäntä ei ymmärrä mun tyylitajua vaan matot, jotka olen vaivalla vaihtanut huoneesta toiseen ,vaihtavat uudelleen paikkaa emännän herätessä ja taas saan seuraavana aamuna siirtää niitä emännän nukkuessa. Isännän puolella pöydän alla oli käärme (lampunjohto, omistajan huom.) joka oli karannut pesästään (ei ollut seinässä, omistajan huom.), joten päätin metsästää käärmeen ja niinpä palastelin sen. Luitani en viitsi syödä emännän ollessa kotona vaan yritän joka päivä yllättää emännän iloisesti sisustussuunnittelulla.

Olen myös päättänyt säännöllisin väliajoin käydä antamassa pusuja emännälle tai vinkumalla ilmoittanut että nyt olisi aika nousta ylös, huonolla menestyksellä. Jos saan emännän ylös se jatkaa uniaa pienen lenkin jälkeen tai vessareissun jälkeen. Päivät on ollut tylsiä silloin jos emäntä on ollut yön poissa. Jos emäntä ja isäntä on molemmat poissa en jaksa nähdä vaivaa sisustamisen suhteen vaan keskityn nukkumiseen ja joskus luiden syöntiin.

Tänää oli taas saunapäivä. Yleensä osallistun saunomiseen ylälauteilta käsin. Siinä vaiheessa kun pitäisi aloittaa löylyn heittäminen joudun pois. Jos saan valita palaan saunaan takaisin oven alta ryömien. Saunaan on myös hyvä paeta oven alta pesun ollessa edessä, vaikka todellisuudessa lämpöisen vedenalla ei ole ollenkaan hullumpaa.

Ihana lihapulla täti

Tänää oltiin viime viikon tapaan paikassa missä oli paljon koiria. Emäntä kutsui sitä näyttelykoulutusharjoituksesksi. Sielä oli aivan ihana lihapulla täti. Ensin mä en niin piitannut siitä, kun se tuli mun lähelle, mutta loppujen lopuks se oli aivan mahtavaa kun sain aina lihapullia kun se oli mun lähellä. Kävin jopa juoksemassa sen kanssa rinkiä. Annoin sen tädin silittää mun huuliakin kun sain lihapullaa. Emäntä näytti kovasti tyytyväiseltä. Sain lihapulla tädiltä paljon enemmän huomiota ja nameja kun muut koirat, kyllä mä olen sitten etevä. Muiden mielestä ehkäpä hieman haastavampi tapaus... mutta muuthan on tunnetusti väärässä.

Näyttelykoulutus harjoituksesta kiirehdittiin agilityreenehin. Rengas on uus kiva juttu jota oon kokeillut muutaman kerran. Vanhat jutut ei oikein kiinnostanut, sillä maa oli jälleenkerran viime viikon tapaan täynnä ihania tuoksuja. Loppujen lopuksi menin kepit hihnassa ja lopussa ja välissä tuli tuplasti enemmän palkkaa mihin oon tottunut, joten aika fiksu veto sanoisin mä... Emännälle ei viissiin jäänyt kovin hyvä fiilis reeneistä.

Suuri AJOkoira

Jäniksen perässä juokseminen on sitten mukavaa, varsinkin tyhmien kaupunkijänisten, jotka ei

oo kovin fiksuja. Sunnuntaina piti kävellä lähimetsän läpi kotiin, kunnes mä keksin hakea emännälle ja isännälle änispaistia. Haistoin pupun ja lähdin sitä hakemaan vaikka emäntä ja isäntä ei sitä nähnytkään. Hetkenpäästä olin saanut jäniksen edelleni ja suunnistimme kohti emäntää ja isäntää jänis edellä ja minä perässä. Typerät omistajat eivät ottaneen jänöä kiinni, mutta mä jouduin jäämään siihen. Lenkin päätteeksi jouduin vielä niinkin nöyryttävään paikkaan kun suihkuun. Jänistä piti käydä hakeen suolammen luota ja siinä tuli samalla uitua, haju ei kuulemma ollut kovin kehuttava. Onneksi turkki kuivui nopeesti pyöriessä omassa sänkyssä ja juostessä asuntoa laidasta laitaan.

Tänää lenkillä juostessani vapaana löysin taas jäniksen tai emäntä ja isäntä ei oleet ihan varmoja oliko se jänis, jäniksen tuoksu vai pinseri hepuli. On varmaan parempi ettei ne kaikkee tiedäkään, pääasia on se että ne näki kuinka kivaa mulla on, tai oikeastaan voi sanoa ettei ne ois nähnyt mitään ellei mulla ois ollu heijastin liiviä, joka paljasti mut. En muista koska oisin ollut hengästynyt lenkillä, mutta tänää vauhti riitti. Oli mielettömän kivaa vaikka oli aika pimeetä, kun lähellä ei ollut muutakun asumaton talo (kuulemma Villa Urpo). Kuten huomaatte musta on tullut suuri ajokoira =).

Makkaraa, makkaraa, lisää makkaraa

Olen keksinyt paljon uusia tapoja miten saa makkaraa. Olen päivittäin kirmannut omistajan luokse sanoista tänne ja tule, molemmista sanoista vaaditaan hieman erijuttuja. Myös istuessa tai maatessa paikallaan saa makkaraa. Sitten kun osaa seistä sanan kuultuaan tai istua omistajan jalanvieressä sanasta sivulla.

Myös seuraa sanasta, tää on tosi hauskaa välillä kääntyillään tai pysyähdytään, saa makkaraa. Este (se on sellanen erilainen kuin agility este, tää este on ihan umpinainen eikä omistaja liiku ollenkaan vaan mun pitää käydä yksin se hyppäämässä ja jäädä seisomaan toisellepuolelle) on tullut tutuksi. Agilityssä on ollut hyötyä paikallaan pysymisestä, koska kukaan ei tuu silloin roikkumaan mun kaulapantaan, mikä on tosi kiva juttu.

Kun noi kaikki asiat osaa toteuttaa mettälenkillä vapaana ollessaan tai hihnalenkillä saa omistajan tosi hyvälle tuulelle. Noita harjoituksia ollaan harjoiteltu myös 1-2kertaa viikossa sellasessa ryhmässä missä on muitakin koiria, mut ei ne oikeastaan oo kovin kiinnostavia kun niihin on tottunut. tosin emäntä sano että se ryhmää juttu loppui, saa nähä mitä nyt aletaan tekemään.

Metsässä oon saanut myös etsiä avaiia, missä oon aika hyvä, siitäkin tulee makkaraa. Makkaraa ja raputuksia saa vieläkin mun lempileikistä etsiä ihmisiä piilosta. Tänää sain makkara vanan perässä kulkemisesta palkaksi iltaruuan, maha täynnä oli kiva lähteä kotiin.

Omistajan hätähuuto

Voi apua, missä mun ihana pinseri poika on....

Maanantaina meillä alko kuunnellaan jos huvittaa, tai pitäskö sanoa että se pahentu. Tällä viikolla kävin kahden viikon tauon jälkeen agilityssä. Viime viikolla Jouni kävi koiran kanssa agilityssä ja kuulin kuinka hyvin se oli mennyt ja koira oli ollut rauhallinen. Tällä viikolla sain todeta että turha yritys ainakaan mun kanssa. Paikallaolo käskyt kaiku kuuroille korville koira vaan hyppi esteitä itsekseen. Pannasta kun yritti pitää kiinni koira käskytti hampailla, että siitä ei pidetä kiinni. Tunnista emme saaneet juurikaan irti muutakun omistajan turhautumisen.

Kotona, lenkillä ja harjoittelukentällä pienet hetket paikalla oloa sujuvat. Nyt on tullut mukaan käskytys haukkua ruokakupin edessä, anna ruokaa mulle heti... ruokakupille saa onneksi edelleen mennä ja kontaktin koira ottaa ennnekö koskee ruokaan. Luoksetulo käskyt toimii vaihtelevasti, tänää taas ihan loistavasti toisina päivinä ei ollenkaan. Pannasta ei saisi pitää kiinni eikä myöskään harjata... voi apua mitä mä teen

Eilen Jouni oli mun tilalta tokoilemassa, koira oli kuulemma totellut ja kuunnellut. Onhan Miki toiminut tähänastikin sielä, muista koirista huolimatta. Ohjaajan kommenti oli ollut, että aivan kuin eri koira, paljon rauhallisempi yms. Olenko menettänyt otteeni koirasta ja siirtynyt lauman alimmaiseksi vaikka ennen olin laumanjohtaja, vai oliko Miki vain hämmentynyt ohjaajan vaihdoksesta? Masentavaa kun on opettanut koiraa pienestäpiteäen ja harrastanut sen kanssa, toinen omistaja vaan pääasiassa käyttänyt lenkillä.

Mikä neuvoksi...

Mä olen rakastunut

Voi pojat tänää näin elämäni tytön... tai no tän hetkisen elämäni rakkauden... Ens käytiin koirapuistossa sielä oli tosi paljon koiria, mut ei ketään ihanaa naista. Lenkille kun mentiin emännän ja isännän kanssa ja mä pääsin taas vapauteen viilettään niinn löysin sen. Ihanan spanielin.

Tyttö oli hihnassa omistajiensa kanssa. Mun lauma lähti pois, mut mä en viitsinyt jättää tyttöä vaan lähdin sen matkaan, emännän huudoista huolimatta. Hetken päästä emäntä ilmesty pusikosta ja yritti ottaa mut kiinni, samalla tytön omistajat nosti tytön mun ulottuvilta. Pääsin vielä myöhemmin juoksemaan tytön perään ennenkö emäntä sai isännän avustuksella mulle pannan.

Sanoisin että törkeää, ottaa mua kiinni, koska samalla menetin ihanaisen tytön.