Emäntä ja isäntä ilmestyivät viime yönä mummolle ja vaarille reilun viikon poissaolon jälkeen. Voi sitä riemua, kun mua ei oltu hylättykään. Tosin mummolla ja vaarilla sai hemmottelua, koska emäntä oli kaukana eikä päässyt näkemään sitä. Pääsin myös tosi usein ulos lenkille vapaana juoksenteleen ja rapsutuksia sain aina kun halusin ja paljonhan mä halusinkin rapsuttelua, kun mut oli sillain jätetty.
Emännän kanssa tehtiin tänää paljon kaikkea kivaa ja pidin myös tarkaan huolta ettei emäntä jättänyt mua. Aamulla kävin mummon kanssa lenkillä niin emäntä ja isäntä sai nukkua. Sitten lähdettiin emännän kanssa hakemaan taas niitä ihmisiä sieltä metsästä ja kaikkihan mä löysinkin. Emännällä oli kyllä paljon hitaammat sytytyslangat kun mlla vaikka mä kuinka yritin sitä vinkumalla hoputtaa. tuntu ettei se millään ymmärtänyt tarpeeksi nopeeati missä ne ihmiset oli. Ihmiset sieltä metsästä loppui muutenkin tosi nopeesti mulla kun intoa olisi vielä riittänyt. Reenien jälkeen pääsin peuhaamaan Viton kanssa, se on niin kuin osa treeniä että lähetään sen jälkeen lenkille ja painimaan Viton kanssa, tänää piti olla kyllä vähän tarkempi siitä missä emäntä on ettei lähde ilman mua.
Mila odotti vielä mua kun mentiin mummolle. Mila muuten tuoksuu aivan ihanalta, mun pussailuja kyllä vähän yritettiin rajoittaa eikä kovin suopeita oltu mun suvun jatkamis halustakaan. Emännän syötyä lähdettiin piiitkälle ja vaativalle lenkille. Pääsin taas näyttämään mitä osaan, rohkeasti tyttö kyllä yritti perässäpysyä vaikka ei se niin hyvin hypikään. Emäntä on myös istunut paljon lattialla ja rapsutellut mua. Pääsin tänää myös kotiin ja omaan häkkiin nukkumaan.
Kerrottakoon myös että käytiin eläinlääkärissä ennen emännän ja isännän katoamista hakemassa rokotuksia. Eläinlääkäri kehui kuinka hyvin me on menty eteenpäin kuukaudessa, sitten se yritti lahjoo mua herkuillakin mut ei se ollut kovin houkuttelevaa, joten sylkäsin pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti