Linjat kuntoon

Emäntä on päättänyt aloittaa mun linjoista huoletimisen, vissiin kuullut liikaa kommentteja mun linjoista tai lähinnä mun luista joska paistaa kyljistä ja selästä. Ruokaa tarjotaan jos jonkin laisessa muodossa, tänää yritin emännän mieliksi syödä vähän, kun se niin nätisti istui lattialla syöttämässä mua lusikalla. Tälläviikolla on tottisteltu jo kahtena päivänä ryhmässä ja kotonakin on otettu tehotreeniä että makkaroita ja lihapullia sekä muutamia nappuloita palkkiona oon kyllä syönyt, vissiin se ei ihan riitä.

Mulle on tarjottu mahaa, kalkkunaa, hirveä, yrjölänpuuroa, sianlihaa, nappuloita, raejuustoa, piimää, öljyä, nappuloita, maksaa, sydäntä, makkaraa, lihapullia, possunkorvaa... Nappulat on kyllä ehdoton suosikki.

Kiireinen viikonloppu!

Mamma on taas kuskannut mua paikasta toiseen ja kivaa on ollut. Lauantaina mentiin hakuileen, mettässä oli tuttuja: isäntä oli eksynyt mukaan ja Anukin oli sielä. Tällä kertaa mä pääätin kyllä pitää omaa kivaa, koska oli Anu ja isäntä paikalla niin en olis millään jaksanut keskittyä. Toiseksi tuntui että maalimiehet oli niin hankalissa paikoissa. Mä kyllä lähdin sinne mihin emäntä näytti, mut sitten kiinnosti kaikki muu. Isännän hain lopuksi heti suorilta. Sen jälkeen isäntä vei mut mummolle ja jätti sinne ihan yksin nukkumaan ja emäntä jäi metsään maalimieheksi. Tässä muutamia kuvia hakutreeneistä:

Kun emäntä tuli mummo mua pakattiinkin jo taas autoon. Ajettiin aivan outoon paikkaan, sielä oli sellaisia kummallisia nelijalkaisia otuksia, joita piti vähän haukkuakin, ne oli kuulemma hevosia. Ne se mitä sielä paikassa tehtiin ei varsinaisesti liittynyt hevosiin. Oltiin sellaisessa hallissa jossa oli muitakin koiria. Hallissa oli mulla vanhoja tuttuja agility esteitä, sieltä löytyi kepit, pussi, puomin alastulo, hyppy. Mä muistin kyllä kaikki vanhastaan, muille koirille ne olikin ihan uusia. Emäntä vähän sekoili kepeillä mutta onneksi mä osasin mennä emännän sekoilusta huolimatta.

Lauantai ilta menikin nukkuessa. Sunnuntaina mua vietiin taas sellaiseen halliin, mutta nyt se oli ihan eripaikassa. Hieman meinas pukata stressiä päälle ja ensin syljeskelin emnnän tyrkyttämät nakitkin suustani niin paljon sielä oli koiria ja haukkunaa. Se oli muuten ihan kiva paikka mutta olisi pitänyt antaa vieraiden ihmisten katsella mun hampaita, onneksi emäntä ei antanut niiden koskea katsoa vaan. Emännän makupalat oukuttivat kyllä alun jälkeen niin paljon että sain jopa emännän silmät loistamaan sillä niin taitavasti juoksin emännän rinnalla ja seisoin paikallani tuijottamassa nakkia. Mun parina oli sellainen isovillakoira oka osas seistä tosi hienosti, muutenkin sielä oli paljon taitavia koiria, jotka reenasia Tampereen kansainvälistä koiranäyttelyä varten, tässä muutamia kuvia sieltä niistä jotka pärjäs

http://picasaweb.google.com/tamsk.koiranleuka

Kiireisestä viikonlopusta johtuen jäi lenkit vähäisiksi, mutta onneksi mamma korjasi vapaana juoksemisen puutteen eilen. Aamupäivällä olitiin Rockyn kanssa 2.5h lenkillä metsässä ja sitten illalla käytiin mamman ja mummon kanssa vielä kahden tunnin lenkillä josta sain suurimman osan ajasta juoksennella vapaana ja taas maittoi uni illalla en jaksanut edes mennä saunaan mamman kanssa.

Naisia, naisia, naisia

On se hyvä että blogi tallentaa automaattisesti tekstejä. Viime viikolla kirjoittelin tekstin ja se hävis, tänää kun aattelin päivittää kuulumisia niin löysinkin tekstin, joten tässä viime viikon kuulumisia, olkaapa hyvä myöhemmin ehkä viikonlopun kuulumisia.

Nyt on viissiin juoksuisia narttuja liikkeellä oikein urakalla. Meillä ei ruoka kelpaa vaikka tarjoisi mitä. Eilen yritin antaa nakkia makupalana niin jätkä sylkäs nakin palat lattialle. Nappuloista syödään pieni osa. Emännän grillikana oli ainoa joka aiheutti edes mielenkiintoa, tosin mielenkiintoisen asiasta tekee se että ulkona menee edes jotain, mutta sisällä ei juuri mitään.

Tiistaina oltiin tokotreeneissä ja hieman jännitin mitä siitä tulee koska aamupäivällä oltiin lenkillä Milan kanssa, jolla vissiin juoksut alkamassa (ikää vajaa 6kk) eikä ensimmäisen 40min jälkeen tullut mieleen mikään muu kuin astuminen. Tosin oli jännä huomata että esim. istu käsky meni perille vaikka siitä ei palkkiota huolittukaan. Istu kässky on viissiin liiankin hyvin iskostunut. Tokotreeneissä jätin Miki istumaan ja kävelin kentän toiseen päähän ja kutsuin Mikiä ensin sivu-käskyllä, sen jälkeen täällä-käskyllä sitten nimellä, jonka jälkeen juoksin päättömästi edestakaisin mutta meidän poika vaan istuu ja tuijottaa et mitä tässä pitäisi tehdä ja mun tarkoituksena kun oli saada vauhtia luoksetuloon... Kun etäisyys oli metristä kahteen metriin sain koiruuden tulemaan. Tokotreeneissä tein Mikin kanssa muuten perusasentoa, luoksepäästävyyttä, tokohyppyä.

Jotain hyötyä oli vissiin kuitenkin luoksetulo treeneistä koska tänää peltolenkillä sain koiruuden tulemaan iloisesti perusasentoon sivu käskyllä, visiin joku mielenhäiriö koiran osalta. Sain myös Mikin kääntymään 180astetta ja tulemaan mun luokse sen sijaan että olisi lähtenyt katsomaan koiria. Valitettavasti tämä onnistui kerran ja takaisin päin kävellessä koirien tullessa minkä edestä, minkä takaa ja minkä sivulta jätin edes testaamatta koiran reagtiota. Onneksi kaikki koirat oli vapaana ja loppujen lopulta luvassa oli hauska leikkihetki, Mikin mielestä kylläkin naisten astumisretki mutta ei suinkaa juoksuissen nartun vaan saman omistajan narttupennun jolla ekoja juoksuja odotellaan.

Ulkoilukuvia!

Mua ei oo hylättykään!

Emäntä ja isäntä ilmestyivät viime yönä mummolle ja vaarille reilun viikon poissaolon jälkeen. Voi sitä riemua, kun mua ei oltu hylättykään. Tosin mummolla ja vaarilla sai hemmottelua, koska emäntä oli kaukana eikä päässyt näkemään sitä. Pääsin myös tosi usein ulos lenkille vapaana juoksenteleen ja rapsutuksia sain aina kun halusin ja paljonhan mä halusinkin rapsuttelua, kun mut oli sillain jätetty.

Emännän kanssa tehtiin tänää paljon kaikkea kivaa ja pidin myös tarkaan huolta ettei emäntä jättänyt mua. Aamulla kävin mummon kanssa lenkillä niin emäntä ja isäntä sai nukkua. Sitten lähdettiin emännän kanssa hakemaan taas niitä ihmisiä sieltä metsästä ja kaikkihan mä löysinkin. Emännällä oli kyllä paljon hitaammat sytytyslangat kun mlla vaikka mä kuinka yritin sitä vinkumalla hoputtaa. tuntu ettei se millään ymmärtänyt tarpeeksi nopeeati missä ne ihmiset oli. Ihmiset sieltä metsästä loppui muutenkin tosi nopeesti mulla kun intoa olisi vielä riittänyt. Reenien jälkeen pääsin peuhaamaan Viton kanssa, se on niin kuin osa treeniä että lähetään sen jälkeen lenkille ja painimaan Viton kanssa, tänää piti olla kyllä vähän tarkempi siitä missä emäntä on ettei lähde ilman mua.

Mila odotti vielä mua kun mentiin mummolle. Mila muuten tuoksuu aivan ihanalta, mun pussailuja kyllä vähän yritettiin rajoittaa eikä kovin suopeita oltu mun suvun jatkamis halustakaan. Emännän syötyä lähdettiin piiitkälle ja vaativalle lenkille. Pääsin taas näyttämään mitä osaan, rohkeasti tyttö kyllä yritti perässäpysyä vaikka ei se niin hyvin hypikään. Emäntä on myös istunut paljon lattialla ja rapsutellut mua. Pääsin tänää myös kotiin ja omaan häkkiin nukkumaan.

Kerrottakoon myös että käytiin eläinlääkärissä ennen emännän ja isännän katoamista hakemassa rokotuksia. Eläinlääkäri kehui kuinka hyvin me on menty eteenpäin kuukaudessa, sitten se yritti lahjoo mua herkuillakin mut ei se ollut kovin houkuttelevaa, joten sylkäsin pois.

Ulkoilua ja tokoilua! (kirjoitettu 7.2)

Tiistaina käytiin tokoilemassa uudessa ryhmässä. Ryhmässä tehdään pieniä pätkiä yksittäin muiden koirien odottaessa autossa. Ihmiset katsovat ja antavat neuvoja ja palautetta. Tälläistä reeniryhmää olemme etsineet, jotta päästäisiin hiomaan asioita pikkutarkasti. Kovin paljoa ei Mikin kanssa tehty, lähinnä näytimme mitä ollaan tehty. Olin yllättynyt kontaktin määrästä, jota Miki piti. Autoon Miki ei olisi millään mennyt. Eipä siitä voi koiraa syyttää kun oli ollut kokopäivän yksin ja sitten vaan istunut autossa. Ryhmässä on toinenkin pinseri, toinen pinsku on reenannut jo vuoden siinä ryhmässä, on upea katsoa heidän yhteistyötään, toivottavasti mekin päästäisiin siihen.

Ulkoilu on tapahtun viime aikoina lähinnä metsässä Mikin juostessa vapaana. Hihnalenkillä Mikille on tullut ärsyttävä tapa vuhvutella toisille koirille, ohittamista pitäisi harjoitella lisää. Tokoryhmissä ohittaminen sujuu ongelmitta, mutta lenkillä tulee vuhvuttelua vaikka yritän ohittaa nakkia syöttämällä. Miki ei ole koskaan päässyt haistelemaan muiden kanssa hihnalenkillä ainakaan meidän ulkoiluttaessa sitä ja Mikin ollessa hoidossa olemme kieltäneet haistelun hihnassa.

Lukuisista yrityksistä en saanut lisättyä ulkoilukuvia.