Kesäloma, ah tätä onnea

Isännällä on ollut nyt viikko kesälomaa. Kesäloma tarkoittaa sitä ettei isäntä häviä joka aamu johonkin. Kesäloma siis tarkoittaa tekemistä koko lauman voimin, mikä on aina mukavaa. Kuluneella viikolla se on tarkoittanut pääasissa mökkeilyä Pirkkalassa ja mummon luona vierailua. Tosin emännän ja isännän mielestä mun reviiri on kasvanut liiaksi sekä mökillä että mummolassa, joten olen ollut hihnassa aina välillä.

Tässä minä vartioin pakastinta, kun sitä sulatettiin. Aina välillä tippu hyvän makuisia jääpaloja, joten oli tosi kannattavaa hommaa. Sulatettu pakastin on myös tiennyt parempaa ruokaa ja ihania herkkuluita.

Sain ensi kosketuksen melontaan. Kanootilla meno oli hauskaa, vaikka hieman erilaista kun veneily, nimittäin sielä sai enemmän makupaloja, kun veneillessä, mutta kanotti meni paljon hiljempaa ja se keinu enemmän kuin vene. Ensin emäntä ja isäntä yritti laittaa mut yksin kanoottiin, ne ei ollenkaan tajunneet et sitä on hankala hallita yksin, vaikka mulla onkin neljä "melaa", joten mä hyppäsin pois. Pian opin kuinka kivaa kanootissa oli ja olisin mennyt sillä paljon useammin kuin pääsin.

Lepohetki kesken kanootti retken. Kuten voitte huomatta, mukavaa on. Illalla vielä saunottiin koko perheen voimin, mutte ne kuvat emäntä sensuroi...

Maanantaina oli pentu agilityn viimeinen kerta. Mentiin kaksi rataa. Pitänee kehaista, että tällä kertaa olin puolueettomasti (emännän ja isännän mielestä) paras. Muut meni hämyyn ja meni puomille keppien sijaan, mut mä olin niin fiksu et keksin heti mitä pitää tehä. Emännän maksapalat oli myös aika hyvä huokutin. Kaverini Rocky oli tosi tottelevainen ja hyppäs puomin päältä alas, (Rocky meni puomille keppien siasta, kun se tykkää puomista ja on siinä tosi taitava) sen emännän huutaessa luoksetulo käskyä, mä en ois kyllä tehny sitä kun puomin päässä on aina kipollinen makupaloja. Rocky oli torstaina mökillä mulla vieraana oli tosi kivaa se vaan ei oikein ymmärtänyt et millon pitää nukkua.

Tänää järjestin lenkillä oman agility radan. Oltiin iltalenkillä mettässä, josta oon jo kertonut. Mentiin reittiä, jossa oli aivan taivaallinen pohja juosta ja hyppiä kaikkien kivien ja kaatuneiden puiden yli, siis loistava paikka pinseri hepuleille. Mun esimerkki innosti isäntääkin, joka hyppäs kaatuneen puun päälle ja hetken mietittyä minä perässä (emännän huomautus rungon korkeus 1m). Isäntä ei nähnyt mun makeeta hyppyä, joten se hyppäs uudelleen ja mä perässä. Tarkemmin katsottuna puu näytti ihan puomilta, joten päätin lähtee hioon taitojani (emäntä seisoi maassa naama valkoisena, puun päältä maahan 1.8m pudotus) puolessa välissä päätin tehdä piruetin ja palata isännän luokse. Mutta kuten sanontakin sanoo kerta kiellon päälle ja isännän ja emännän kuvatessa puuta maasta mä päätin vielä kokeilla...

Päivitystä mun maailmaan

Taas on reilu viikko vierähtänyt viime tekstistä. Elämän rytmi on niin kiireistä ettei saa aikaiseksi päivittää tietoja. Emäntä ja isäntä on "löytänyt" uuden lenkkeily metsän, jossa saa kirmata. Emännällä tuntuu olevan kuntopoluista muistoja eikä se kuulosta kovin innostuneelta puhuessaan kouluaikaisista hiihtotunneista. Emännän muistoista huolimatta ollaan käyty joka toinen päivä sielä lenkillä.

Sielä metsässä on tosi paljon erilaisia polkuja ja tuoksuja. Mettässä on hirveesti isoja mäkiä, en oo aikasemmin nähnyt niin isoja mäkiä mm. vanha laskettelurinne. Emäntä ja isäntä ei pysy mun vauhdissa ollenkaan, vaikka koitan tehä ylimääräisiä lenkkejä niiden tallustellessa polkua pitkin. Näkisittepä mun lihakset mäkireenien jälkeen...

Viikon aikana on ollut paljon kavereita, joiden kanssa oon saanut rauhassa peuhata. Viime viikon torstaina mökille tuli Belgianpaimenkoira pentu, joka oli vielä hieman kömpelö muhun verrattuna, mutta olihan se paljon nuorempi. Sunnuntaina olin leikkimässä hiekkamontulla Rockyn kanssa. Joku hullu oli jättänyt sinne romua. Juoksin suoraan pyörän romuun, joka pyörähti, lopputuloksen näette tässä... Piti näyttää isäntäväelle kuinka paljon jalkaan koski kun ne koitti lähteä elokuviin ilman mua. Valitettavasti kun esitys ei onnistunut vaan jäin yksin kotiin.

Tällä viikolla tiistaina emäntä vei mut Hämeenlinnaan tapaan Muusa, siskoa, ja Ali, veljeä. Mentiin sinne vaarin maasturilla, sielä oli myös emännän veli ja mummo mukana. Menomatkalla oli tosi vaikea päättää missä matkustaisin, koitin etupenkkiä ja sen jalkatilaa, takapenkin jalkatilaa, emännän ja mummon välissä olemista, takaosaa autosta, mut en oikein löytänyt sopivaa matkustus asentoa, niinpä vaelsin sen minkä kerkesin emännän rauhoitteluilta, toiseksi kaikki ihmiset oli pakko pestä.

Hämeenlinnan mökillä oli aivan mahtavaa. Sisko oli aikamoinen vesipeto ja myös veli kävi vedessä kahlaamassa. Mä tyydyin pääasiassa katselemaan, muutaman kerran jouduin käymään vedessä esim. liukuessani kesken leikkien. Olin muuten kaikkein korkein tai meillä ei ollut kovasti koko eroa veljen kanssa, mut sisko oli selvästi pienempi. Veli ja sisko väsyvät ennen mua ja siskoa ei kannattanut mennä ärsyttään kun se halus levät, se tyttö osaa pitää puolensa en saanut edes astua rauhassa sitä.

Viime viikko

Viime viikon kohokohta tais olla veljeni Nelsonin vierailu mökillä Pirkkalassa. Nelson tuli omistajienssa kanssa keskiviikkona mökille. Menoa ja meininkiä riitti yllin kyllin. Näytin veljelle paikkoja ja se myös tutki itse, sitten juostiin ja painittiin. Saunassa ja järvessä käytiin pikaisesti, tosin järvessä käytiin vaan omistajien raahaamina, ei me kumpikaan oikeen tykätty siitä märästä touhusta. Nelson löysin myös mun luu kätköjä ja vuoronperään niitä syötiin, kuten myös ruoka oli kiinnostavampaa toisen kupissa. 5tunnin kisailun jälkeen käytiinkin yhdessä nukkumaan.

Oli tylsää kun Nelsonin piti lähteä eikä se jäänyt pidemmäksi aikaa. Oon kuullut omistajien puhuvan, että ottaisivat Nelsonia hoitoonkin, jos joskus ois sen omistajilla hoitopaikan tarvetta. Leikki oli muuten aika rankaa touhua, kaks päivää menikin nukkuessa eikä ruokakaan oikein maittanut. Mökillä koitin Nelsonia hakea, mutta vaikka oon tosi hyvä etsijä en sitä löytänyt.

Lauantai menikin tutuissa merkeissä mökillä juostessa. Sunnuntaina tultiin kotiin pitään sadetta, mikä oli ihan mukava. Mökillä on aina kosteenpaa sadepäivinä. Sunnuntaina pääsin myös jatkaan uutta harrastustani ja uuden ruokavalion noudattamista. Sunnuntaina oltiin nimittäin mustikassa. Emäntä opetti mut keskiviikkona syömään mustikoita. Isännän ja emännän noukkiessa kippoon, voitteko kuvitella mitään turhempaa, mä nokin niitä suoraan suuhuni. Koitin myös käydä emännän ja isännän kipoilla, mut se ei onnistunutkaan. Kyllä kesä on mukavaa.

Aivojumppaa ja lihasjumppaa

Tänää oltiin koko perheen voimin agility radalla. Ennnen agilityä käytiin emännän kanssa shoppaileen, tosi lelut jäi kauppaan kun mä en jaksanut niistä kiinnostua, kun esimerkiksi kissanruoka tuoksui nenään. Kauppareissulta tarttui mukaan kuitenkin niitipanta, mä kun oon kova jätkä ja kaupantekijäisiksi sain kantaa autoon naupanmahalihaksen.

Isännän piti ensin ohjata mua, kun emännän kävely on vieläkin vähän kummallista, mutta emännän omistushalu vei voiton ja niinpä työskentelin emännän kanssa. Tällä kertaa oli kivaa. Emännällä oli uusia herkkuja, lihapullia, jotka tuoksu hyvältä. Emäntä ja sen herkut oli paljon kiinnostavampia kuin muut koirat ja pitihän mun isännällekin näyttää mitä se menetti kun tyytyi katselemaan kentän laidalta. Tällä kertaa menin vapaanakin koko ajan, et aika hyvin 5kuukautiselta vai mitäs sanotte.

Tänää ensimmäinen tehtävä oli hyppy, putki, hyppy, hypyt oli kyllä taas vaan tylsästi estetolppien välistä juoksua, mä hoksasin paremmin kuin ne muut koirat sen putkeen menon. Sitten mentiin keppejä ja lopuksi vielä puomia, puomi on ollut pitkään tauolla, joten se hieman jännitti mutta ihan turhaan, koska lopussa odotti ihania herkkuja. Mun kaveri Rocky, joka kanssa en saa kyllä puuhailla agilitykentällä meni tosi hienosti sen puomin. Jälleen kerraan reenit loppui vielä kun ois ollu kiva tehä jotain.

Agilityn (aivojumpan) jälkeen lähettiin hiekkamontulle Rockyn kanssa reenaamaan lihaksia. Rocky harrastaa väsytys taktiikkaa eli ensin juostaan ja hypitään niin paljon kun jaksetaan ja sen jälkeen painitaan. Ekalla leikkikerralla Rocky ei uskaltautunutkaan painimaan ollenkaan, mutta nyt me pojat reenataan kaikki lihakset. Rockyllä on komee oikea suora, mutta mä osaan saksitekniikan paremmin. Tänää löydettiin myös '"motocrossrata" mentiin erikokosia hiekkakasoja ylös alas. Lopuks me juodaan samasta kupista, vaikka meille koitetaan laittaa erikuppeja.

Rankan päivän jälkeen maittaakin sitten unipehmeällä sohvalla.

Vapaana kuin taivaan lintu

Viikonloppu meni nauttiessa pinserimäisestä menosta ja juoksentelusta. Perjantaina oltiin vielä kaupungissa. Perjantai iltana emäntä vaikeroi ja hyppi yhdellä jalalla, olivat isännän kanssa olleet pelaamassa ultimatea ja emäntä oli vissiin loukannut jalkansa. Siinä sai taas miettiä että mitäköhän ne ihmiset on nyt mun pään menoks keksineet kun emännän meno näytti niin kummalta. Isäntä onneksi pelasti tilanteen ja vei mut mettään juoksenteleen. Sain pitkästä aikaa juosta tunnin lenkin vapaana ja haistella kaikkia ihania tuoksuja.


Lauantaina ajeltiin mulle ihan uuteen paikkaan, jossa tullaan kuulemma isännän kesälomalla viettään aikaa. Ajomatka oli pitkä, mutta onneksi käytiin emännän tädin luona puolessa matkassa, sain sielä ruokaa ja juoksennella hetken aikaa. Viikonloppuna oltiin Kangasniemellä saaressa mökkeilemässä, mökkin on isännän vanhempien.


Kangasniemen saaressa sain ensi kosketuksen punkkeihin, sellasia mustia otuksia joita nähessään emäntä oli ihan kauhuissaan, mutta onnneksi kaikki muut ottivat tilanteen rauhallisemmin, mä en edes niitä huomannut. Oli ihan kiva että tehtiin useesti päivässä punkkitarkastuksia, sain lekotella emännän sylissä tai emännän ja isännän välissä kun isäntä poisti punkkeja. Punkkien lisäksi mökillä oli ihnohttavia otuksia, joita kutsuttiin hyttysiksi, mutta ulkona nukkuessani osasin niiltä suojautua, tässä teille vinkki, jos OFF unohtuu...

Saaressa ohjelmaan kuului kaivuuhommia, kepin syöntiä, veneilyä, joka on mukavaa puuhaa, emännän ja isännän hakua, jäljestystä, jossa oon kehittynyt, pinseri hepulit kuului myös asiaan oli paljon tilaan missä temmeltää. Isäntä katteli mun nenän käyttöö siihen malliin että meinaa vissiin keksiä siihen liittyviä harrastuksia.

Kotiin päästyä tehtiin vielä sunnuntain iltalenkki kääpiövillakoira uroksen kanssa, joka ei tykännyt musta alkuunsa. Onneksi mä osaan olla niin hurmaava, että loppujen lopuksi päästiin jonkinlaiseen sopuun ja se ymmärsi että mun hyppiminen ois leikkiin kutsua. Mettässä juoksennellessa se kyllä hyvin seuras kaikkiin jänniin paikkoihin... Kuulemma viikonloppuna on saman kaverin kanssa luvassa vaellus.