Syntymäpäivä matka!

Musta on tullut citykoira ja oon jo aika taitava siinä. Keskiviikkona kävimme kävelemässä Tampereen pääkatua ihmisvilinässä ja mä löyin sieltä Anun, mistä seurasi matka Anulle ja Milan kanssa lenkille, mikä oli mahtavaa.

Mutta siis itse asiaan. Torstaina isäntä hävis joskus tosi aikaisin. Emännän kanssa käytiin ihana lenkki järvenrannassa. Sen jälkeen mentiin emännän kanssa taas bussilla Tampereen keskustaan ja sitten sellaiseen paikkaan missä oli paljon ihmisiä. Sielä emänä neuvotteli jonkun tädin kanssa, joka istui lasin takana ja jälleen palasimme ulos. Ulkona jouduin kytketyksi erään liikkeen seinään ja emäntä hävis juoksu jalkaa. Mun ei auttanut kun istua ja katsella menoa Hämeenkadulla, joka sinänsä oli ihan mielenkiintoista. Tämän jälkeen kiirehdittiin emännän kanssa taas samaiseen halliin, jossa oltiin hetkisitten käyty, kuulemma rautatieasema. Silloin en tiennyt mitä se tarkoittaa mutta torstain ja perjantain aikana se selvisi mulle tosi hyvin.

Rautatieasema on sellainen paikka, jossa on pitkiä autoja, joissa ei ole pyöriä ja ihmiset ahtautuu niihin (kuulemma juna), niin myös me emännän kanssa. Mun ensimmäisellä junamatkalla siinä vaunussa oli kaksi koiraa mun lisäksi. Ensin oisin halunnut tutustua niihin, mutta koska se ei onnistunut niin päädyin nukkumaan emännän näyttämään paikkaan sen viereen. Vaikka matka kesti aika kauan 5tuntia ihmisten ajassa mä otin sen rennosti. Sain syödä kasvikrokotiilia, juoda vettä ja vaunun tyhjennyttä kolmentunnin matkustamisen jälkeen tehtiin emännän kanssa temppuja. Aika paljon siinä kulki ihmisiä edestakaisin, mutta koska ne ei tulleet mun luo niin enpä niistä viitsinyt välittää.

Elämäni ensimmäinen junamatka. 20min matkustamisen jälkeen osasin ottaa rennosti.

Periltä Oulussa löysin isännän, mikä oli tosi mahtavaa. Sielä oli tosi paljon ihanaa lunta, mutta myös kamala tuuli. Emäntä ja isäntä ei ollenkaan ymmärtäneet pinserin tuskaa siinä tuulessa. jäätyyhän sellaisessa myrskyssä sukukalleudet vaikka oiskin takkipäällä. Mä yritin kertoa niille tästä tuskasta vinkaisemalla ja menemällä seinien viereen, mut niitä tuntui huvittavan. Onneksi pian päästiin ihanan lämpöiseen paikkaan, joka oli kuulemma hotelli, se se vasta mahtava paikka onkin.

Etelän poika, pohoisessa. Fleecepuku ensimmäistä kertaa käytössä.

Hotellihuoneessa oli kaks sänkyä, joista toisen sain kokonaan itselleni, tosin mä halusin kanssa nauttia läheisyydestä ja yöllä hyppäsin isännän ja emännän jalkoihin, emännän mielestä se sänky oli kyllä aivan liian pieni kolmelle. Hotellissa sain myös iltaruuaksi emännän ravintola ruokia, ravintolan lautaselta. Isäntä oli kuulemma ollut hieman nolona kun emäntä oli halunnut tuoda mulle lihoja.

Herkut katosivat nopeasti lautaselta, joten todistusaineistoa ei löydy!

Makoisaa koiran elämää hotellihuoneessa.

Oulu oli sitä tuulta lukuun ottamatta kiva kaupunki. Pääsin juoksentelemaan lumessa mielinmäärin ja emännän ja isännän kanssa juostiin kilpaa, kyllä meillä oli lystiä kun oli koko perhe yhdessä. Perjantaina matkustettiin sitten takaisin kotiin. Silloin siinä yhdessä vaunussa oli parhaimmillaan 14 koiraa, mutta koska en niitä päässyt tapaamaan niin päätin nukkua. Kun koirat vähäni juna täyttyi jokaista paikkaa myöden ihmisillä, joten enää en saanut omaa tuolia, mutta oikeastaan viihdyin paremmin ihmisten jaloissa lattialla kun ahtaissa syleissä.

Rautatieasemilla oli välillä hyvä tarkistaa millaista porukkaa oli tulossa kyytiin.



Emännän kanssa otettiin torkkuja, isännän pitäessä vahtia. On se vaan niin rankkaa toi matkustaminen. Kyllä mun piti jo paluumatkalla välillä huokailla kun ei matka loppunut millään, mä en tajua mitä huvittavaa siinä on jos pinseri vähän huokailee...

Illalla sain herkullisen syntymäpäivä kakun. Mua ei kyllä ymmärretty ollenkaan, jouduin istumaan sen aikaan, kun emäntä kuvas. Oulun reissua kutsuttiin synttäri matkaksi, olen nyt siis 1-vuoden. Sain mä vielä lahjaksi taas ihka aidon luun

.