Nuka näytelmissä

Nuka starttasi näyttelyuran lokakuun alussa Lappeenrannassa. neiti käyttäytyi kehässä ihan hyvin, ensi kertalaiseksi. On jo sen verran tottunut eripaikkojen hälyyn ettei ollut enää häntä koipien välissä vaan häntä oli korkealla ja jopa heilui. Oli kiva nähdä Nukan veli ja sisko sekä tietty muita pinseriihmisiä. Näyttely oli snautseri-pinserirotujen 2. erikoisnäyttely.

Arvostelu oli EH/2 (erittäin hyvä) Luokassa oli Nukan lisäksi Nukan sisko. Arvostelu mun suomennustaidoilla menee kutakuinkin:

Erittäin hyvä tyyppinen. Erinomainen luusto. Tarpeeksi rompact? olisikohan siinä pitänyt lukea compact eli tiivis. Erittäinhyvin kehittynyt kallo. Pitäisi olla parempi (jotain meidän mielestä siinä lukee stop mutta ei sovi asia yhteyteen.) Isot pyöreät silmät pilaa ilmeen. Isot epäsäännölliset korvat. Hyvä niska. Tarpeeksi eturintaa. Enemmänkin lyhyt olkavarsi. Erittäin hyvin kulmautunut takaa. Pitäisi olla enemmän etenevä liike.

Kaikki Nukan tuntevat voivat yhtyä arvosteluun isot silmät ja isot korvat, joilla neiti on kyllä saanut huvitusta aikaiseksi. Koska Lappeenrantaa oli pitkä matka olimme hotellissa yötä koko viikonlopun. Muuten ei ollut ongelmia mutta neitiä ei voinut jättää yksin hotellihuoneeseen, sillä itki meidän perään. Niinpä kävimme vuoronperään aamupalalla ja kun kävimme syömässä neiti oli autossa häkissä.

Nukalla oli koiran päivät ja pääsi sänkyyn ihmisten kanssa

Linnoituksella lenkillä

Viime viikonloppuna Nuka kävi Tuuloksessa toisessa näyttelyssä. Jälleen arvosteluna EH, tällä kertää Nuka oli luokkansa voittaja. Jälleen arvostelu mun suomentamana, joten takeita oikeellisuudesta ei ole:

1.5vuotta vanha narttumainen narttu. Mukavan muotoinen pää. Kantaa hyvin korviaan. Tummat silmät. Pitäisi olla suurempi alaleuka. Suoruutta olkapäissä. Hyvin kehittynyt selkälinja, jotain lantiosta. Vahvat takajalat. Hyvät tassut ja luusto. Liikkuu hieman liian löysästi takaa mutta hyvä sivuaskel.

Miki pääsi Tuulokseen turistiksi ja mukavasti käyttäytyivät molemmt koirat vaikka parkkihalli olikin tännyä koiria. Kaikenkaikkiaan viikonlopun näyttelyyn oli ilmottautunut 1096koiraa, onneksi pinsereitä oli vaan 14 ja päästi hyvissä ajoin kotiin.

Illalla Nuka toimi lapsenvahtina mun ommellessa ja miehen ollessa varpajaisissa.

Hiljaiseloa

Aika menee valtavalla vauhdilla ja blogi on jäänyt täysin päivittämättä. Koirien elämä ei oo ollut niin suurta hiljaiseloa kun treenipäiväkirja antaa ymmärtää, mutta kun aika ei riitä kirjoittamiseen.

Olen koittanut pitää kiinni siitä että vähintään kerran päivässä koirat pääsevät vapaanalenkille juoksemaan ja ilon ne osaavatkin ottaa irti. Nuka käy kerran viikossa agilityssä, lokakuusta alkaen aloitamme myös toisessa ryhmässä joten treeniä olisi luvassa kaksikertaa viikossa. Lokakuun alusta olen myös ottamassa halliavaimen lainaan joten pääsen treenaamaan myös Mikin kanssa lämmitettyyn sisähalliin.

Miki on käynyt kerran viikossa hakuilemassa, joinakin viikkoina kahdesti. Tokoa oon yrittänyt ottaa säännöllisen epäsäännöllisesti. kerran viikossa ollaan myös käyty koirien aknssa juoksulenkillä, lähinnä emännän kuntoa nostamassa. Ensi viikolla Nuka korkkaa näyttelyuran, ensimmäisissä virallisissa näyttelyissä ja seuraavana viikonloppuna on luvassa sitten jo toinen näyttely.

Hihnakäyttäytyminen on muuttunut ihan kamalaksi. Molemmat kävelee näisti kun on vain yksi koira mutta yhdessä pitää joillekin vastaan tulijoille haukkua, tosi raivostuttavaa. Vaunujen kanssa en mielelläni mene kahenkoiran kanssa, mutta kohtuullisesti koirat sen osaavat. Miki on oikeastaan loistava vaunuttelija, kuvittelee vissiin olevansa töissä ja kävelee nätisti rinnalla ja kiertää käskystä jos menee väärälle puolelle. Nuka kävelee kyllä reunassa mutta lähinnä niin pitkällä kun hihna antaa myöden eikä käskystä kierrä (osaa?). Mikillä on välillä kummia reunafobioita eli ei halua kävellä ojan puolella vaan pitäisi päästä kävelemään keskelle tietä.

Miki on myös ruvennut kieltäytymään aamu- ja iltalenkeistä. Saattaa olla 14tuntiakin sisällä, vaikka Nuka käy lenkillä, herra vaan makaa sängyssä ja nostaa korkeintaan päätänsä kun pyytää pihalle. Käskyttämällä Mikin saa sängystä alas jolloin luikahtaa häkkiin, sieltä käskyttämällä saa kodinhoitohuoneeseen ja ulos mutta kun ei vaan viitsis, joten useimmiten Miki jää sisälle jos ei pyynnöstä lähde ulos. Enemmmän Miki tekee tätä kun mies olis lähdössä koirien kanssa, mun mukaan sillä on suuremmat halut lähteä. Todella raivostuttavaa, mutta koska koira on sisäsiisti niin en viitsi ottaa tästä stressiä.

Sisäsiisteydestä puheen olleen neiti näppärä ei taas ole sisäsiistii!!! En voi käsittää neidillä on ikää 1.5v eikä pyydä öisin ulos kun on hätä. Tänäkin aamuna kaksi lammikkoa sisällä. Nuka ei edes litki vettä iltaa/yötä myöden ja iltaruuankin on saanut jo 20 aikaan ja illallal pääsee pissalle joskus 22-24 ja arki aamuisin mies herää joskus 6-7 et silloinkin pääsisi ulos, mutta siinä vaiheessa meillä on jo lammikoita, toisina öina saattaa olla ihan sisäsiisti yli 10tuntia kuten toissa yönä kun olin yksinhuoltajana. Jos Nukan laittaa häkkiin yöksi niinlattiat pysyvät kuivina. En käsitä mistä nyt on kyse!!! Ehkäpä saan ens viikonloppuna vastauksia...

Helsingin reissu

Päätettiin lähteä katsomaan pinsereiden agility sm vaikka ei päästy osallistuun. Oli kiva nähdä pinsereitä omistajineen, vaikka kerittiin vasta viimeiset radat näkeen. Samalla vietettiin kaks päivää Helsingissä Anun, Ollin, Auroran ja Milan kanssa ja juhlittiin hääpäivää.

Mila odottaa radalle pääsyä

Mila radalla, sijoitus möllien 2., Mikin siskon Muusan voittaessa, hyvä Muusa.

Helsingin keskustassa. Tosi hienosti koirat liikku vilkasta Mannerheimintietäkin, vaikka välillä tuntuu et täällä maalaistuu, kun ei juuri tuu ihmisiä lenkillä vastaan.

8 kerroksesta oli upeat maisemat. Yö oltiin hotelli Flamincossa Vantaallaa. Koirat sai hotellissa ihailua sekä suomalaisilta että ulkomaalaisilta.

Perhehuoneessa oli pinsereillekin sänky, vaikka ensin yrittivät ihmisten sänkyyn. Hyvin nukutun yön jälkeen käytiin koirien kanssa jumbossa shoppaileen (ruokakaupassa) ja harjoitteleen kauppakeskus elämää.

Kauppatorilla odotetaan lauttaa Suomenlinnaan, ei näkynyt presidenttiä.

Suomenlinnassa piknikillä. Koirilla viilennystakit ja moni luuli että koirille oli tullut kylmä mistä syystä niillä oli takit päällä. Toki pinseri palelee +35... ;)

Koirien ihailu jatkui Suomenlinnassa, ulkomaalaiset halusivat kovasti tulla rapsuttelemaan. Kotimatka kesti tuplaten kauemmin kuin normaalisti, mutta koirat eivät jaksaneet reagoida, vaikka useammin jouduttiin pysähteleen moottorien rampeille, vauva perheen matkantekoa. Onnistuneen hotelli kokemuksen jälkeen oon valmis lähteen uudelleenkin koirien kanssa hotelliin.

Haaveeksi jääneet agilitykisat

Nuka sai viikko sitten lenkillä vasemman etujalan yläanturaan haavan. Sunnuntaina käytiin se päivystksellisesti tikkaamaan, koska olikin isompi kuin olin lauantaina sitä sitoessani katsonut. Neiti oli hienosti eläinlääkärissä, mitä nyt hieman sitkeä ennenkö nukkui. Ensin laitetettiin pieni määrä nukutusainetta, mutta neiti sinnitteli hereillä, jolloin ainetta lisättiin, tämän jälkeen neiti hieman

rauhoittui jolloin nostin sen pöydälle, missä ell alkoi pesemään haavaa, mistä neiti vinkaisi, joten ei muuta kuin lisää nukutusainetta, jonka jälkeen pesu ei enää sattunut. Pesun jälkeen vuorossa oli ompeleminen, jolloin neiti taas vinkaisi, joten neljännen kerran pistettiin nukutusainetta, tämän jälkeen neiti nukkui niin että lopuksi pistettiin herätettä. Kahden tikin hinnaksi tuli 250€ ja tämä on koira jolla ei ole kuin jalostuskoiravakuutus... mut niinhän se menee, jos on vakuutus sitä ei tarvita, jos ei ole niin sitä sattuu ja tapahtuu.

Tassua on hoidettu kotona päivittäin suihkuttelemalla ja tekemällä uusisidos jalkaan. Lenkit on ollut hihnalenkkejä ja suurempia revittelyitä vältetty. Torstai iltana ompeleet sitten repsahtivat auki, joten eilen taas mentiin näyttämään tassua ell:lle (eri kuin sunnuntaina). Tälläkertaa siihen ei laitettu tikkejä, mutta haava on edelleen auki ja mielestäni eilen näytti valtavalta, mutta luotamme ell:n ammattitaitoon. Haava hoitona avohoito ja suihkuttelu.

Haavahoidosta tekee haastavan

1) Neiti ei tajua että jalassa on haava vaan haastaisi Mikiä leikkimään.

2) Nukalle kun laittaa kaulurin neiti jähmettyy ja alkaa läähättämän, ei syö, ei juo, ei liiku. Aivan toista kuin Miki joka kantaa jopa pyykit kuivumaan kaulurin kanssa. Emme ole raskineet pitää neidillä kauluria.

3) Molempia koiria kiinnostaa haava. Kun jalassa oli sidokset niin neiti repi niitä joskus yöllä, ei joka yö ja myös Miki osallistui tähän, koska Miki kakkasi vihreitä sidoksia. En ymmärrä miksei Nuka komenna Miki jättämään hänen jalkaansa rauhaan.

Nyt jalassa on ollut teipattuna ihmissukka, mutta tämäkään ei pysy vaikka päälle virittäisi koiratossun. Huomena neidin piti tehdä ensimmäinen agilitystartti pinsereiden sm:n mölliluokassa, mutta tämä jäi haaveeksi.

Rottakoirat

Nukan valtavat korvat siivittävät neidin lentoon

Kesä

Pinsiöt ja pikku ihminen

Miki tutustuu uuteen tulokkaaseen kotiin tulo hetkellä

yön tunteina

Nuka pesee varpaat ja sormet

ensimmäinen vaunulenkki

päikkäreillä

Päivitystä

Sitä on ollut taas laiska päivitysten suhteen. Agilityreenit Nukan osalta on jatkuneet, vaikka reenipäiväkirja ei oo päivittynyt. Mies on hieman laiska kirjoittaan, sillä Nuka siirtyi noin 1kk sitten miehen ohjattavaksi, kun en enää pysynyt perässä. Nuka on tosi taitava, tekee hyvällä innolla ja motivaatiolla. Elättelen toiveita kisauran aloittamisesta kun ikää tulee tarpeeksi. Miki reenasi viime viikon perjantaihin asti kun meillä oli hallin avain ja rajaton hallin käyttö. Mikin motivaatio on mieletön ja miki on siirtynyt namipalkasta lelupalkkaan, Mikin ongelmana on kepit ja puomi, mutta hyppyratoja ohjatessa se on hyvä.

Muuta... toukokuuta lähestyttäessä vastuu koirien lenkityksestä siirtyi miehelle, mun edelleen paisuessa. Äitienpäivänä laumamme kasvoi pienellä pojalla, jonka koirat on ottanut hyvin vastaan. Suurin pelko oli Mikin vahtivietistä lauman uusinta jäsentä kohtaan. Miki oli keskiviikkona meidän kotiutuessa huomattavasti kiinnostuneempi tulokkaasta kuin Nuka. Molemmat haistelevat ja pusuttavat uutta tulokasta. Vieraina on käynyt tulokkaan isovanhemmat sekä velejeni perhe: kaksi aikuista, 2kk ikäinen vauva ja Mila pinseri. Kaikki on saanut rauhassa sylitellä ja haistella ja pusutella uusinta laumanjäsentä eli kaikki on mennyt paremmin kuin uskalsin toivoa.

Ilmat on ollut aivan ihanat ja koirat nauttivat takapihalla olosta. Nuka vahtii huomattavasti enemmän reviiriä haukkumalla, Miki ei niin välitä ihmisistä/koirista niin kauan kuin ne pysyvät meidän rajojen ulkopuolella.

Kallion päältä on hyvä tähystää

Kevätkuvia

Mammalomalaisena mulla on ollut aikaa nauttia ihanista kevät ilmoista koirien kanssa lenkkeillessä. Se on varmaan raskausdementia vai mikä se nyt oli kun saa unohtaan kameran kotiin, mutta onneksi kännykkäkameralla saa edes jotain otoksia. Kun väsy on iskenyt oon istunut kannonnokkaan tai kivelle ja koiruudet on saanut touhuta. Tietty pupuja on pitänyt välillä metsästää ja Nuka meidän saalistaja jahtaisi perhosia, lintuja, lehtiä, roskapusseja yms.

Nelson hoidossa

Viime viikolla Mikin veli Nelson oli meillä hoidossa torstaista sunnuntaihin. Hieman jännitti miten pojat tulee toimeen, kun eivät ole nähteet taas aikoihin, kaiken lisäksi meidän Nupulla oli juoksut alkanut edellisellä viikolla. Nuka oli pari ensimmäistä juoksupäivää kotosalla ja vaikka me peittoja ja lattioita pesimme tiesin ettei kaikkia hajuja saa pois. Molemmat pojat ansaitsevat täydet kymmenen pistettä siitä miten hienosti tulivat toimeen.

Torstaina tavattiin Nelson ensin jäällä puolueettomalla alueella, missä ei ollut mitään ongelmaa. Miki kävi ahkerasti katsomassa ihmisiä Nelsonin huidellessä hieman kauempana. Koska meillä oli sattumalta myös häkki autossa niin otettiin Nelson jo torstaina mukaan, ettei hänen omistajien tarvinnut ajella perjantaina meille. Nelson raukka ei ollut koskaan matkustanut häkissä, mutta hienosti matkasujui, kunnes hidastettiin pienemmille teille, sielä sitten piti haukkua kävelijät.

pojat torstai-iltana kun tultiin meille

Ennen tuntui että pojat on tosi samanlaiset, mutta nyt tuntuu että iän myötä eroja on enemmän. Ulkona Miki käy useammin tarkastamassa että ihmiset on mukana ja tietty hakemassa namin, Nelson menee aika kaukana eikä juuri kutsuille tai vihellyksille korviaan lotkauta. Mikin ollessa ilman mua vapaana lenkillä pysyy vieläkin lähempänä ihmisiä kun silloin jos mä oon mukana. Alkuunsa hieman arvelutti Nelsonin vapaana pito, vaikka oltiinkin kaukana sivistyksestä, tosin joka päivä Nelson pysy lähempänä ja lähempänä.

Nelson on huomattavasti kovempi haukkumaan ja vinkumaan sekä sisällä että ulkona. Miki ei myöskään koskaan herätä meitä aamusta vaan useimmiten me saadaan huudella jätkää aamulenkille. Toista oli Nelson, joka kahtena ensimmäisenä aamuna herätti meidät jo klo7!!! ja ensimmäisenä yönä piippasi myös yöllä niin että jouduin menee sen kanssa samaan huoneeseen nukkumaan. Nelson raukkaa ei oo vissiin koskaan eristetty portin taakse. Meillä koirat nukkuu makuuhuoneesta portilla erotettuna ja Nuka itseasiassa vielä häkissä ja Miki tarvittaessa koirahuoneessa portin takana. Pojatkin erotin toisistaan öisin portilla, mutta ekasta yöstä oppineena Miki nukkui omassa huoneessaan portin takana ja Nelson olohuoneessa sohvalla.

Autosta Nelson myös haukku kaikki kävelijät, Miki haukkuu koiralliset, jos niitäkään, nyt ei vaivautunut ollenkaan ilmoittamaan, kun toinen teki jo sen.

Sisällä Nelson viihtyi meidän ihmisten kanssa, ennen se oli Miki joka oli kovempi punkemaan syliin. Ainakun Nelsonia lähestyi alkoi takapää viuhua puolelta toiselle ja jätkä oli heti punkemassa tervehtiin. Nelson oli sisällä huomattavasti rennompi, Miki liukeni "omaan huoneeseensa" oikeastaan aina kun tultiin sisälle, välillä kävi katsomassa. Miki enemmänkin jäykisteli, jos sitä olisi rapsutellut. Miki olisi halunnut leikkiä Nelsonin kanssa sekä sisällä että ulkona useamman kerran meni maahan pylly pystyssä ja haastui painimaan, mutte Nelson ei lämmennyt kuin kerran hetkeksi tähän touhuun ja hävisi sitten sohvalle.

Mihin se kaveri hävis, kesken leikin

Luulen et poikien arvojärjestyskin oli kokenut mullistuksia, ennen Miki oli selkeä johtaja, mutta leikkauksen myötä vaikutti että arvojärjestys olisi muuttunut.

iltaisin oli väsynyttä porukkaa, kun tehtiin joka päivä yksi reilu tunnin lenkki vapaana, muutenkin pojat pääosin nukku

Voin kertoa että palmusunnuntai oli painajainen. Asutaan uudella omakotitaloalueella ja lapsia riittää. Senlisäksi että pojat ilmoittivat raikuvalla haukulla jokaisen ovikelloa soittavan virpojan, joita kävi paljon ne myös ilmoittivat kaikki kadulla kulkevat virpojat, jotka eivät edes uskaltautuneet lähestyä meidän taloa. Olin jo 10.30 sitä mieltä et lähetään ulkoileen, sillä toisen ottaessa rennosti toinen kyllä keksi ilmoittaa jostain.

Miki tykkää pyöriä lumessa

ei me mitenkään hampaat irvessä kilpailla namista =)

puolentoista tunnin tarpomisen jälkeen Nelson alkoi olla huolissaan, onko meillä hajuakaan minne ollaan menossa ja missä ollaan...

totuus oli että ei, onneksi lopulta noin 2h tarpomisen jälkeen löydettiin autolle

komea Nelson

Ihana kevät