tiistai 10. helmikuuta 2009

Vetohiihtoa

Oon pitkään haaveillut kunnollisista vetovaljaista. "Mummo" antoi Mikin synttärilahjaksi rahaa, jotka käytettiin valjaisiin. Maanantaina vihdoista viimein sain aikaiseksi lähteä Mikin kanssa shoppaileen.

Tänää ihailin upeeta päivää työpaikan ikkunasta, joten päivälenkin tilalta päätettiin koittaa vetohiihtoa. Ei olla miehen kanssa hiihdetty 4 vuoteen, eikä Miki oo juuri suksia/hiihtäjiä nähnyt. Omat hikilautani on kohta 20vuotta vanhat, on pitänyt hankkia parremmat mutta ei oo tullut ostettua pölyttyyn niitä. Päätettiin et rohkea rokan syö, joten eikun koittamaan. Onneks järven jää on tasaista, keli ja luisto oli mahtavaa.

Ensi kosketus suksiin.
Mitäs nää on, paras kattoo lähempää


Aurinko laskemassa, Miki ja uudet valjaat

Pinskua ei tarvinnut opettaa vetohommaan, vaan se oli luonnon lahjakkuus,
Vauhtia 100, älyä 0. Koiran ja hiihtäjän perässä oli mahdoton pysyä.

Mikä maksaa, miksei jo mennä, ihmisten oli pakko vetää aina välillä happea.
Kierrettiin lähi järvi ympäri, aikaa siihen meni reilu tunti, huippunopeus oli miehellä ja koiralla 22km/h Mä en niin kovaa uskaltanut mennä Mikin vetäessä. Muutenkin tein kerran oikein mallikkaan lennon, kun koiruus lähti miestä vastaan mun niistäessä. Murtumilta vältyttiin ainoastaa pieni mustelma ja tärsky olkapäähän, onneks huomena ei oo työpäivää.
Yli puolet matkasta pidettiin koiraa vapaana, ettei heti eka kerralla saada koiruutta jumiin.

Tärkeintä on asenne!

3 kommenttia:

Cyrax kirjoitti...

Heh näyttää todella hauskalta :D
Meillä neidit ei varmaan edes ymmärtäisi tuota vetämistä.

Ilmakin näytti erittäin hyvältä, kuvista päätellen :)

Cyrax kirjoitti...

Todellakin, olisin varmaa rähmälläni heti kättelyssä :D
Tai sitten saisin raahata neitejä perässäni ihan kenossa :D

Onko nuo valjaat ihan tarkoitettu tuohon vetämiseen? (jotkut vetovaljaat oikein)

Ninsku kirjoitti...

Ihan mahtavan näköstä puuhaa! :)