ne sekoittaa mun pään.
Mikillä on ollut hieman rankkaa ja huonotuuri koirakavereiden kanssa. Viikko sitten nähtiin Mila, tarkoituksena oli et ihmiset syö ensin ja sitten tehdään yhteislenkki. Mila omistajineen oli matkannut kahdella bussilla ja sit mä vielä hain ne 10km päästä perille. Ensin normaali painikuvio ja sitten astumista, astumista ja lisää astumista. Koirat oli pakko erottaa syömisen ajaksi. Ulkolenkki sujui ongelmitta, niinpä rämmimme kaksi tuntia umpimettässä lumihangessa, omistajille meinasi lenkki käydä yli voimien. Sisällä oleminen sujui lenkin jälkeen hyvin, ilman astumis- ja nuolemisleikkejä, kunnes Anu ja Mila saivat kyydin kotiin.
Sunnuntaina hakutreenien jälkeen, päätettiin kokeilla onnistuuko koirien yhteiselo niin että ihmiset voivat viettää iltaa yhessä. Sunnuntaina ei ollut mitään suurempia ongelmia, mitä nyt Mila makoili välillä selällään jalat levällään ja Miki olisi pussaillut, mutta kun tämä kiellettiin niin elosujui kohtuu mukavasti. Maanantaina Anu soitti että Milan juoksut alkoivat.
Maanantaille oltiin sovittu kaverin kanssa yhteislenkki, et mennää jäälle koirien kanssa juokseen. Olimme sopineet treffit puolimatkaan n. 2km kävely molemmilla. Puolessavälissä kaveri soittaa et hän alko katteleen rhodesiankoiransa takapuolta et sillä alko juoksut. No koska olimme jo molemmat matkalla päätimme koittaa onnistuisiko vapaana kulkeminen kaikesta huolimatta. Alkuunsa lenkki sujui loistavasti, molemmilla koirilla virtaa juosta ja rhode hieman isompi ja voimakkaampi kuin meijän jätkä. Loppulenkistä meinas tulla vaan astumisleikkiä, koska koirilla ei ollut enää virtaa juosta lumihangessa. Siinä vaiheessa, kun rhodeneiti päätti kans kokeilla astumisleikkiä meinas meijän herralta palaa hihat ja jopa nosti muutaman kerran huultansa. Tämän seurauksena tai sitten maaston muututtua helppokulkuisemmaksi koirat saivat lisää virtaa juosta eikä siten suurempia ongelmaa juoksuista syntynyt. Nyt on muutaman koirakaverin näkeminen kuukauden tauolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti