Käytiin hakeen maalta joulukuusi ja polttopuita, koirat huolehtivat pihan vahtimisesta molemmista suunnista

Nupu joi retkipullosta, mutta tosi mies hankki itse juotavansa

Joulupakettien aukaisua...

Mikin tyylinäyte

poron luu ja illalla oli lelu, joka piti pakata moneen kertaan

Nupu löytää herkkuja

Nuka on taipuisa, välillä muistuttaa enemmän kissaa kuin koiraa

pöytäkatettu vain ja ainoastaan RINSESSAA varten

HYVÄÄ JOULUA!

Miki ja Nuka perheineen toivottavat bloginsa lukijoille HYVÄÄ JOULUA!

Alla yritelmiä saada koirista joulukuvaa, suurimmassa osassa kuvista on vain toinen järkevästi tai edes kuvassa, kyllähän te tiedätte...

Lunta ja paukkupakkaset

Lumen tulon jälkeen ollaan saatu nautti/kärsiä kunnonpakkasista yli 18 astetta. Pinserit oli mielellään vain ja ainoastaan viltin alla lämpöisessä tai sitten kääriytyneenä kainaloon. Vaikka ulkona on ollut ihania pakkaspäiviä auringonpaisteineen niin kamera on tietenkin ollut kotona.

Nuka lähtee aamuisin namin voimalla aamupissalle, Miki ei viitsi vaivautua, jos mä jään nukkumaan. Mun herättyä taas Miki olis lähdössä intoa piukassa lenkille, kun tietää pääsevänsä metsään juoksemaan, Nukan taas saa sängystä kaivaa, koska on jo aamulla miehen kanssa testannut että ulkona on ihan oikeesti tosi kylmää. Kun on pukenut kahdelle koiralle kaks kerrosta vaatteita ja itsellä on sen verran hiki että tekis mieli riisua vaatteet sen sijaan että pukee lisääkerroksia päällensä.

Ulkona koirilla on omat omituisuutensa. Miki kävelee "käsillään"= etutassuillaan tai hyppii etutassuilla menemään ja välillä kuopsuttaa tietä ja menee siihen kierimään, on siinä naurussa pitelemissä kun kerrospuettu pinseri kävelee etutassuilla. Nuka taas hyppii kolmella jalalla, kun alkaa tassua paleltaa, kerran jo luulin sen loukanneen jalkansa kun hyppii pitkiä matkoja toinen takatassu ilmassa. Vapaana ollessa näitä omituisukksia ei niinkään ilmene, mutta huomaa että pakkanen verottaa koirienkin vauhtia ja lumessa on paljon enemmän ihania hajuja kuin muuten.

Koirat lenkkeilee

nimittäin kirjaimellisesti. Vissiin koirat päättivät helpottaa raskaiden emäntien hommaa ja lenkkeilivät keskenään. Meidän piti mennä lauantaina aamulenkille kolmen pinserin kanssa. Emme olleet kerenneet kävellä kuin noin 5min kotiovelta metsässä, kun kuulin jonkun koirista saalishaukkuvan hieman miestä kauempana. Veljeni pinserillä on voimakkain saalistusvietti ja se saattaa jopa lähteä jäljestämällä metsästään peuroja, pupuja yms. Miki lähtee näkö ärsykkeestä joskin aikaa pupun perään ja Nukan en ole vielä nähnyt lähtevän juuri minkään perään, lähinnä maasta metsästää päästäisiä tms. Tosin yhteislenkillä Nuka ja Mila ovat kuin paita ja peppu.

No lauantaina koirat hävisivät joka tapauksessa kaikki kolme. Meidän lähi metsä on pieni, mutta siitä pääsee pellolle ja muutamaan isompaan metsään ainoastaa pienen hiekkatien ylityksellä. Veljen vaimon kanssa jonkin aikaa etsittiin ja huhuiltiin koiria m utta niitä ei näkynyt, joten päätettiin että on aivan turha yrittää löytää niitä koska emme tienneet mihin suntaan saalis ja koira olivat lähteneet. Naapurille ilmoitin että pitää koiralenkkeillessä silmät auki. Mieheni kävi autolla ajamassa hiekkatiellä lenkin näkemättä koiria.

Noin 1.5tunnin päästä näin oven takana ruskean hännänpään ja sielähän kaikki koirat odottivat sisään pääsyä märkinä ja väsyneinä. Meillä ei koirat enää lauantaina kaivanneet tekemistä vaan unimaittoi, ainastaan pakolliset pissareissut niiden kanssa tehtiin. Ens kerralla pitää miettiä päästetäänkö kaikkia koiria vapaaksi yhtaikaa, sillä Mila on ennenkin kadonnut saalistusreissuille meidän lenkeillä, meijän koirat on kyllä pysyneet mamman huuto/näkömatkan päässä. Lauantaina kyllä luulen Mikin aloittaneen saalistusreissun.

Tänää tein kaksi lenkkiä koirat vapaana juosten, joista toinen kaksituntia, eikä kumpikaan tehnyt elettäkään siitä että olisi hävittänyt mut.

Miki seikkailee

Meillä on vissiin naapurusto täynnä ihania tuoksuja. Olin torstain iltavuorossa ja mies tuli kotiin viiden aikaan. Mieheni tuli kodinhoitohuoneen ovesta, koirat käyttää meillä vaan kodinhoitohuoneen ovea. Mies kiersi eteiseen vaihtamaan lenkkivaatteita, kun kuuli että Nuka murisee ja haukkuu jossain. Ensin reagoimatta ääneen mitenkään sen kummallisemmin, lopulta kuitenkin päätti tarkistaa asian.

Miehen päästyä kodinohoitohuoneen ovelle rappusten yläpäähän, jossa Nuka oli ovesta kurkisti pieni 6/7v tyttö. Miki seisoi terassilla tai kai oikeammin tyttöä vasten ja pusutteli häntä poskelle häntä viuhuen. Mieheni mentyä tytön luokse hän kertoi löytäneensä Mikin heidän pihastaan. Fiksuna tyttönä hän oli tuonut Mikin kotiin. Tyttö perheinen asuu samalla tiellä mutta meidän välissä on kolme taloa joten matkaa on ainakin 50metriä. Mikillä ei siis ollut pantaa tai hihnaa.

Mieheltä oli jäänyt ovi jotenkin huonosti kiinni, siten ettei ollut mennyt lukkoon. Miki oli saanut oven auki hyppäämällä kahvaa vasten. Edelleen ihmettelen miten tyttö oli saanut Mikin mukaansa, mutta viisiin hän on vaan kävellyt meillepäin ja koira kiltisti seurannut häntä.

Olin jo unohtanut...

miten helppoa voi koirallisen elämä olla. Nukan juoksut on kestänyt reilu viikon ja se on ollut mun porukoilla hoidossa. Olemme viettäneet laatuaikaa Mikin kanssa. Elämä Mikin kanssa on NIIN HELPPOA =)

Koira nukkuu juuri niin kauan kuin mekin ja jos mitään ei tapahdu niin laittaa pitkäkseen. Ei varasta ruokaa tms. Kotiin, kun tullaan ei ole vastassa pomppivaa otusta vaan takapää heiluva neljällä jalalla kulkeva koira. Mikin voi jättää kotiin, autoon yms ilman että tarkastaa mitä tavaroita on alhaalla, koskaan ei oo kaapin ovia aukaista ja tavaroita levitetty pitkin lattioita. Huomautuksena että Nuka oli maanantaina mulla tallilla ja autossa oloaikana repi farmarin takaosan, missä matkustaa, verhoilua ja söi sieltä toisenpuolen valojen ja vilkun johdot, nyt ei valot toimi...

Lenkillä kävellään hienosti vetämättä, pääsääntöisesti, ja voidaan tehdä reippaita lenkkejä jokaista ruohonkortta ei tarvitse haistella. Miki ei huku metsässä, vaikka menee itsenäisesti edellä, jos vaihdetaan suuntaa niin hakee ilmavainulla meidät. Käsimerkeistä osaa mennä oikeaan suuntaan.

Neiti aikuistuu...

tosin ei valitettavasti käytöksellä. Viime viikolla mietin et pitäsköhän sitä pikkuhiljaa mennä katseleen Nukalle juoksupöksyjä ja opettaan se pitään niitä ja pitäiskö meidän miettiä Mikin leikkaamista. Kuten varmaan kaikki arvaavat asia jäi mietinnän asteelle. Maanantaina tulin reenistä kotiin niin mies totesi että neidillä tais alkaa juoksut, sillä sohvan suojapeitolla oli läikkiä ja punaisia pisteitä löytyi pitkin lattioita ja tietty Miki oli ollut kiinnostunut takapäästä. Siinä vaiheessa ajattelin ettei voi olla totta, koska emme olleet tehneet vielä suunnitelmaa mitä tehdä kun neidin juoksut alkavat, kodissa kun on leikkaamaton uros.

Loppujen lopuksi emme päässeet täyteen varmuuteen oliko juoksut alkaneet, koska Miki mm. antoi alapään pääsääntöisesti olla rauhassa, söi ruokansa, ei piippaillut tai ollut rauhaton, nukkuivat eripaikoissa, ei siis mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Tiistaina mun oli pakkolähteä koulutukseen aamusta mies jäi kotiin koirien kanssa alkoi varmistumaan että neidillä ihan oikeasti on alkanut juoksu. Joten mies oli kotona niin ettei koirien tarvinnut olla kuin 4tuntia keskenään. Lähtiessään oli erottanut koirat, ekaa kertaa sinä aikana kun on kaks koiraa. Nuka oli laitettu kodinhoitohuoneeseen, jonne hän oli vienyt häkin, leluja ja puruluita. Mikille oli jänyt loppu kämpästä. Kun tulin kotiin koirat oli onnellisesti samassa tilassa, meidän neiti houdini oli joenkin onnistunut kapealta portaalta avaamaan oven, koska en usko Mikin keksineen mitään niin omatoimista, kun ei pysty edes syömään herkkuja jos ei olla kotona.

Illalla koitin sitten kieltää Mikiä neidin nuolemisesta ja yllättävän hyvin meni käskyt perille varsinkin, kun ammuin vesipysyllä. Tosin molemmat koirat sai osansa vedestä ja juoksivat häkkiin istuun vierekkäin ja mulkoileen mua. Yöksi jätimme koirat samaan tilaan, koska nukkuivat ihan rauhassa eripaikoissa ilman sen suurempaa kiinnostusta ja edelleen Mikille maistui ruuat eikä ollut piippaamista tms. Aamullakin koirat löytyivät eripaikoista tosin Nuka oli onnistunut saamaan pöksyt, lainassa veljen nartulta pois, mutta hieman veriset sitäät oli edelleen kiinni pöksyissä eikä kumpikaan koirista ollut niihin koskenut.

Keskiviikko aamuna vietiin Nuka mun porukoilla, koska äidilläni oli keskiviikko ja torstai vapaat, huomena=torstai on varmaan neiti haettava kotiin ja mietittävä miten koiria eristää. Te narttujen omistajat joilla on kokemuskia/vinkkejä juoksujen suhteen niin neuvokaa ihmeessä tälläistä noviisia uroksen omistajaa käytännön asioissa. Vielä parempi jos jollain on hyviä vinkkejä uros-narttu talouksista. Enää en kerkiä Mikiä leikkaamaan.

Kuvia kotosalta

Meillä ei mitään ihmeempää oo elämässä tapahtunut. Mikin jalka ei oo vieläkään hyvä mut oon alkanut pitää sitä taas vapaana. Pidetään aktiivisesti backontrack takkia ja venytellään päivittäin.

Nukan kanssa pentuagilitystä on enää yks kerta jäljellä, reenipäiväkirjaan oon yrittänyt niitä päivittää. Aika menee vauhdilla Nuksukkakin on jo 6kk. Neiti ei oo vielä ihan sisäsiisti mutta ulkona jo merkkaillaan ja Mikin mielestä neiti tuoksuu jo ihanalta. Välillä pitää yrittää käydä pepulla haisteleen, lähinnä kun neiti on pissannut sisälle. Pepulla haistelu kielletään kyllä ja sitten Miki tulee mun eteen seisoon huulet väpättäen ja kuola valuen.

Otettiin parikuvaa kotona olohuoneessa.



Etsi koira:

Miki on löytänyt paikkansa meidän kodissa. Ostettiin päiväpeitto takkahuoneen sohvan suojaksi. Miki on hyödyntänyt sen niin että nukkuu peiton ja sohvan välissä. Me ihmiset vaan luultiin ymmärtävämme peiton käyttö tarkoitus.

Nuka näki ensimmäisen kerran pienen vauvan 3kk, kun kaveri pariskunta oli meillä kylässä. Vauvan ollessa mamman sylissä sitä uskalsi haisetella ja loppujen lopuksi se olis ollut aivan ihana...

On se vaan niin ihana

nimittäin meidän Mikelson, vaikka kotona masentaa kun ei pääse harrastaan eikä ulkoileen kunnolla. Tänää taas ihastelin sen suhtautumista lapsiin. Naapurien lapset olis kaikki halipusutettava, jos ei rajoitettaisi. Kun se kuulee naapurien lasten ääniä alkaa häntä pihassa vipattaa. Mitä pienempi lapsi sen varovaisemmin ja hellemmin niitä pusutetaan.

Yleensä en anna ihmisille lenkillä lupaa pidellä koiria, meillä ei Miki välitä tuntemattomien silittelyistä vaan väistää. Kun asutaan uudisalueella niin lähes joka talossa on lapsia 2 tai enemmän, meilläkin on naapureilla yhteensä yli kymmenen lasta. Monet lapset kysyvät saako koiraa silittää mutta sen enempää vastausta odottamatta saattavat tulla silittämään. Pyrin sanomaan että koiran voi antaa haistaa kättä jos se tulee lähelle.

Miki ei tuntemattomista aikuisista piittaa ja on ennemmin varauksellinen eikä syö vierailta ihmisiltä nameja, paitsi hakumetsässä, puhumattakaan että ottaisi kontaktia lähemmin. Tutut aikuiset meillä pusutellaan. Tänää kun oltiin päivälenkillä niin aivan tuntematon koululainen oli pyöräilemässä ohi, mutta meidät nähdessään jarrutti koiran kohdalle ja ihasteli koiraa. Miki heti hänen luokseen häntä vipattaen haisteleen ja antoi silittää. Emme ole mitenkään ihmeemmin sosialistaneet sitä lapsiin, mutta pennusta pitäen Miki on nähnyt lapset "samantasoisina" eikä pelottavina kuten aikuiset.

Olisipa jotain uutta

Meillä ei siis mitään uutta, valitettavasti. Eli Mikin jalat vaivaa edelleen. Viime viikolla loppu kipulääkkeet keskiviikkona ja perjantaina mentiin taas kolmella jalalla. Tän viikon keskiviikkona käytiin taas eläinlääkärissä piti olla vaan tutkimus, mutta pistettiin samalla taas kortisoonit. vasen oli parantunut mutta oikea ei, joten 1.5kk taas hiljais eloa. Ens viikolla saan alkaa venyttään jalkoja ja lihaksia.

Nyt kun on kaks koiraa se menon rajottaminen on hankalampaa. Koirat kun painii useamman kerran päivässä. Mä oon ollut töissä tälläkin viikolla nyt jo yli 40tuntia ja vielä sunnuntaina töitä et taas tulee yli 50tuntia töitä, kuten viimeviikollakin, et aikaa ei paljon koirille oo. Pentu ollaan viety tälläviikolla hoitoon työpäivien ajaksi ja Miki on saanut rauhassa nukkua kotona. Tuntuu et Miki masentuu, kun ei pääse tekeen mitään. Tällähetkellä kun saa kiertää muutaman kerran päivässä korttelin.

Halikossa

Kävimme maanantaina Mikin veljen luona kyläileen. Hiukan jännitti miten menee sillä Nuka oli sotkemassa pakkaa, mutta mitään ongelmia ei ollut. Nelson sai aktivoitua Nukan vahtivietin. Nelsonilla on suuri vahtivietti ja se ilmoittaa kaikista liikkeistä kodin takapihan puolella. Nelson säntäsi aina aidalle vuhvuttelemaan, oli jotain tapahtumia tai ei ja Nuka perässä. Miki katsoi kummissaan. Välillä Miki kävi seisomassa ja katsomassa mua sen näköisenä et mamma kerro mitä noi nyt puuhaa. Jos pojat oli sisällä nukkumassa, ovi auki niin Nuka ilmoitti pihalla tuolista pienellä tuh äänellä, kun luuli kuulevansa jonkin äänen ja taas Nelson oli aidalla. Välillä Nelson joutui sisälle oven taakse jäähylle, jota ei saanut sisäpuolelta auki, mutta ei hätää sillä meillä oli Miki, joka kävi aina näppärästi ulkoa tuuppamassa etutassuillaan oven auki, jotta Nelson pääsi vapauteen. Ei pilsnerit mitään tyhmiä otuksia oo...

ryhmäpotretti

otos 1

otos 2

otos 3...

otos 15

Tunnista koira, osa 1

osa 2

Paluu sivistyksen pariin

Viikon verran taas nautittiin mökkeilystä, ei juoksevaa vettä, ei naapureita kovinkaan lähellä, saaressa ei oo edes sähköä, joten tunnelmallista kynttilänvaloa. Koirat saivat olla ulkona ilman hihnaa ja pantaa niin paljon kuin halusivat. Koirat saivat nauttia juoksemisesta, painimisesta, auringosta, nuuhkimisesta jne.

vauhtia riitti

paras paikka juoksemiselle ja painimiselle oli tietty meidän mölkkyrata

käytiin myös kattoon ralleja, tässä vaiheessa ei vielä ollut mennyt kun 0-autot

Miki joutui paparazzin kohteeksi, kun jätkästä pitäs saada edes joku edustava kuva

prinsessa, saaren laiturilla

miten niin mulla oli namipaloja kädessä

Mikin mielestä veneily on ihan huippua ja sitä voi tehdä ilman ihmisiäkin, kunhan vaan on ensimmäisenä veneessä Miki saattoi olla saaressa veneessä päiväunillakin.

Tarkkaavainen kapteeni, jolle veneen liukas pohja ei ole kauhistus, toisin kun kerrostalojen lamaavat liukkaat lattiat.

Joskus parhaankin kapteenin on otettava torkut

Nuka näki turvallisemmaksi varautua monin kerroin ja vietti veneillessä aikansa pelastusliivien päällä, kolminkertainen turva, paras turva

Kesäkaupalta Nupsukka löysi vauvan tutin ja osasi heti pitää sitä oikein. Kesäkaupalla tavattiin myös pinserikasvattaja, johon Nupsukka heti tykästyi, terveisiä vaan Kangasniemelle.

Kaupungilla

Tänää käytiin koirien kanssa Tampereen keskustassa eli maalta kaupunkiin. Aateltiin et olis hyvä totuttaa pentua kaupungin vilinään, vielä pitäs matkustaa bussilla. Nuka meni ihan hienosti, mitä nyt bussit oli hieman hirvitys. Helposti reagoi autojen, moottoripyörien ja työkoneiden tms ääniin, pitää ottaa asiakseen käydä vilkas liikenteisillä paikoilla. Kuitenkin kokoajan pystyi syömään.

Miki ei reagoi autojen, kaivureiden tms ääniin. Alkuunsa Miki oli niin kierroksilla ettei kyennyt syömään mitään, siitä on aikaa kun me on viimeksi liikuttu keskustassa, mutta hetkenpäästä Mikikin oli mukana kuvioissa. Mikin kanssa on helppo liikkua keskustan vilinässä, kun se ei oo kiinnostunut ihmisistä, ei maassa olevista ruuista ja roskista, eikä autoista tms, pulut kyllä sai saalistusviettiä aktivoitua. Voin kertoa et oli mielenkiintoista syödä jäätelöä, jonka vohveli meinas hajota, kun on koira jo haluis salistaa lähellä olevia puluja ja sit toinen koira joka olis kiinnostunut hajuista ja kaikesta mitä löytyy maasta. Onneksi meitä oli kaks.

Tänää reenattiin myös seisomista ja hampaiden katsomista molempien kanssa. Mitattiin myös Nuka, joka ei yhtään kauhistunut "rämmisevää" rullamittaa. Neidillä on korkeutta nyt 37cm ja painoa 7.9kg, Mikin strategiset mitat on 51cm ja 17kg.

Kuulumisia

Mikin kuulumiset:
Sairastelu jatkuu. Luultiin jo että jalka ongelmat on ohi, mutta ei. Tällä viikkolla loppu kipulääkits ja torstaina alkoi jälleen ontuminen. Ahdistus! Tuntuu pahalta kun koira joka rakastaa juoksemista hyppimistä temuamista joutuu taas köpötteleen vaan hihnan kanssa pissalla. Mä en edes muista montako kuukautta siitä on kuin me on käyty Mikin kanssa viimeksi yli puolen tunnin lenkillä saati että oltas tehty normaaleita parin tunnin lenkkejä.

Olin jo kerennyt iloita että päästään perjantaina hakutreeneihin. Otin töistä palkatonta et voin mennä molempien kanssa hakuileen, toki ei ainoa syy palkattomaan, vaan alkava loma ja miehen työmatka olivat myötävaikuttamassa päätökseen. Kävin eilen Mikin kanssa mustikoita poimimassa, niin Mikille epätyypilliseen tapaan se makoili mun vieressä ja välillä peruutti syliin, eikä käynyt haisteleen tai juoksenteleen. Aina kun oon lähössä pentua pissattaan tai muuten kodinhoitohuoneen ovesta Miki tulee toivorikkaana katsomaan pääsiskö mukaan. Sitten on vielä pennun ihanuus ja Mikiä leikittäs kovasti. Tänää kävin hakeen eläinlääkäristä lisää kipulääkkeitä ja vissiin edessä on taas kortisonipistokset, kun eläinlääkäri tulee lomalta.

Nukan kuulumiset:
Nukan kanssa ollaan opeteltu uusia temppuja. Eilen Nuka kieri hieman sitten on leikitty maahan menoa, molempia tehään namin kanssa vielä käsiavusteisesti. Neiti pissaa ja kakkaa edelleen sisälle, no ajan kanssa, en muista minkä ikäsenä Miki oli sisäsiisti mutta se oli tosi nuori. Nuka on aika ahne neiti, eilen varasti sohvapöydältä mun lautaselta leivän päälliset ja yritti saada leipääkin sekä oli juonut mun maitolasista kun se unohtu pöydälle. Mulla on paljon opettelemista, sillä Mikille on saanut jättää ihmisten ruuat eikä se oo niitä varastanut. Kerran unohdin pellillisen juuri tehtyä kinkkupiirakkaa keittiön pikkujakkaralle, kun lähin kauppaan ja siinä se oli koskemattomana kun tulin kotiin.

Nukaltakin jäi eilen hakutreenit väliin, kun sato vettä niin en viitsinyt sen kanssa lähteä, koska pentu ei todellakaan ole mikään sadeilman fani. Eilen kun Miki pääsi ilta pissalenkiltä sisälle niin Nuka nosti ulkona vinkuvonku konsertin ja hyppypomppu temput, koska joutu jäämään vielä ulos jotta pissaisi. Tänää käytiin Nukan kanssa eläinlääkäriasemalla pentupiirissi, missä Nuka sai tunnin painia erilaisten pentuen kanssa, on se rohkea tyttö. Heti oli haastamassa muita leikkiin ja tutustumassa niihin, bulmanstiffin kermanvärinen pentu 14vko oli Nukan suosikki ja sen kanssa painittii ja juostiin. Miki oli pentuna ekat kerrat tuolin alla tai hyppästuolilla tai yritti kiivetä mun syliin. Nyt on myös Nukan kynnet leikattu ekaa kertaa, ihanan helppoa.

Tein koirille fleecevuoriset sadataakit, koska pennulle ei viitsi ostaa takkia kun se kasvaa kuitenkin. Mikillä on hurtan sadetakki, mutta se on jo vähän menossa rähjääntynyt.


Pinserit ja minä valmiina voittamaan sadesään

Voi ei, älä vaan sano et meijän pitää mennä tästä terassilta johonkin?

Kuvatuksia

Ensimmäiset painit, ollaanko kavereita?

Okei

Mä antaudun

Pentupainia Nuka ja Lyyli

Miki oli varsin ihastunut 11-viikkoiseen Lyyliin, mutta kaksi pinseriä kerralla oli liikaa Lyylille, joten Miki sai tyytyä katsojan rooliin.

Ihanainen Lyyli, joka rohkeesti oli häntä pystyssä vaikka Nuka vei painit lehestulkoon 6-0

Pieni tarmon pesä

Pennun kanssa tapahtuu joka päivä jotain uutta, joten aina olis kirjoitettavaa, mutta aika ei tahdo riittää mihinkään, kun on kaks koiraa... Kotihommat jää totaalisesti tekemättä, kun käy koirien kanssa yksin ja yhdessä ulkona ja sosiaalistaa, "temppujakin" pitäis opettaa mutta missä kumman välissä, entä kuka siivoo, laittaa ruokaa, pesee pyykit, maalaa talon, tekee pihahommat jne...

Tänää koitin epätoivoisesti kerätä vadelmia pihasta koirien kanssa. Miki ei paljon viitsinyt puuhaan osallistua, Nuka kyllä Mikin edestä. Jouduin laittamaan Nukankin perään pitkän hihnan, kun takanaapurin villakoira oli pihalla ja räksytti, niin en halunnut ottaa riskiä et Nuka menee väärään pihaan. Ei oo varmaan vaikea kuvitella et mulla kulu aikaa ihan mukavasti, kun selvittelin koirien naruja yms. vadelmarasiakin kaatui kertaa kaks.

Eilen Nuka oli meijän mukana mun vanhemmilla ja tänää Nuka oli mun ultimatereeniessä. Neiti keräs kyllä kiitettävästi kaiken huomion. Kentällä oli paljon ihania ihmisiä, joilta sai herkkuja, leikkimistä ja rapsutuksia. Tyynesti ja aika rohkeasti neiti otti kaikki paitsi sen, kun laitoin sitä välillä häkkiin. Neidillä on tahtoa kahden koiran edestä eikä rohkeutta puutu, joten varmasti hyvä agilitykoira neidistä tulee.

Vajaan viikon aikana Nuka on ylittänyt koiraportin, itseasiassa heti ekana päivänä, sillä on ihan omanlainen hyppää ja kiipeä taktiikka. Miki ei siis tule portin yli vaikka pääsisi, sen yli suht helposti hyppäämällä. Nuka on myös saanut oven auki hyppimällä, kun jäi sisälle yksin, onneksi oli sisäovi. Miki ei ole tätäkään koskaan tehnyt. Tänää Nuka hyppi yksin ollessaan olkkarin ulko-ovea vasten ja rikkoi sekä hypimällä että syömällä sälehkaihtimet eikä todella ollut yksin kuin sen aikaa ettei enää huutanut. Nuka myös pissasi yksin ollessaan meidän sohvalle!!! Mä, kun luulin ettei koira pissaa nukkumapaikalleen, on kai turha mainita, ettei Miki ole tehnyt mitään näistä koskaan. Nuka ei ole vielä sisäsiisti ja tuntuu et kakat tulee enemmänkin sisällä kuin ulos, mutta eihän neidillä ei vielä paljoa ikääkään.

Nyt neiti jo tunnistaa oman nimensä, tosin myös Miki nimi käy, koska silloinkin voi tulla namia. Nimensä lisäksi neiti osaa tule sanan ja istu sanan. Tänää koitin hieman kontaktinotto harjoitusta ja aika nopeasti neiti tajus mistä on kyse.

Eilen meillä kävi kotona ihana 11-viikkoinen cokkerinpentu Lyyli leikkimässä, joten tapahtumia on riittänyt. Laitan kuvia huomena josko kone toimis paremmin. On se vaan niin ihanaa touhuta pennun kanssa. Mukavasti oppii itse lisää, pennun ollessa niin erilainen kun Miki pentuna.

Uusi perheenjäsen

Keskiviikkona perheeseemme muutti 29.3 syntynyt narttu pinseri Dogiwogin Nuudeli. Nuka on rohkea, erittäin sopeutuva ja täynnä elämän iloa oleva tyttönen. Haimme Nukan myöhään keskiviikkona. Nuka pääsi autoon häkkiin matkustamaan. Matkattiin mökille ekaksi yöksi sillä, jos olisimme lähteneet kotiin kello olisi ollut aamuyöllä 4 ennenkö olisimme olleet kotona. Nuka laittoi häkkiin pitkälleen ja rennosti nukkui koko matkan, kuten myös matkan mökiltä kotiin, uskomaton pentu.

Kasvattajan luona Nuka haisi vissiin nartuille, koska Miki nuuski ja kuola valui, koska pentu oli niin hyvän tuoksuinen. Mökillä ihastus pentua kohtaan oli haihtunut, vissiin Miki tajus et toi ei oo tullut vaan käymään. Nuka olisi halunnut mennä Mikin viereen nukkumaan, mikä ei herralle sopinut. Ulkona sujui mukavasti Miki suhtautui kylmän viileesti pentuun, lähinnä kävi haisteleen silloin tällöin. Sisällä Miki kertoi pennulle missä on pennun paikka.

Uskomatonta miten pennut taipuvat, myös sammakko asento kuuluu Nukan valikoimaan

Nuka pääsi tutustua omistajien keräämiin mansikka purkkeihin ja sai kun saikin toisen aika ja mansikan. Miki ei ymmärrä koo touhun päälle

Kotona sama viileys jatkui, kerran yritti tassulla haastaa leikkiin, josta pentu vinkaisi. Kaksi ekaa yötä koirat oli eri huoneissa nukkumassa. Eilen Nuka oli päivän miehen kanssa töissä, jotta mä sain nukuttua yövuoron jälkeen. Miki nautti laatuajasta mamman kanssa ja erityisesti nukkui rentoutuneesti kokopäivän. Miehen ja Nukan tullessa kotiin, Miki totes et tästä ei pääse eroon joten on parasta alkaa leikkimään sen kanssa. Oli ihana seurata koirien keskinäistä lenkkiä. Aamulla kuulen että miten yökotona on mennyt ja mikä on ollut nukkumajärjestely.

Nuka ja Miki tapasivat myös naapurin dalmatialaisen, johon Nuka ihastui. Dalmatialainen oli vissiin koiran kokoinen, toisin kun meidän pinseri =). Nuka sai myös pinseri hepulit, olin jo unohtanut miten hauskalta ne näyttää, sillä Miki on kasvanut hepuleista ohi.

ps. osaako joku kertoa miten tähän saa kuvia lisättyä, mulla on hävinnyt se palkki johonkin? syykin selvis työ koneella on joku esto tai operaatio muutos juttu

Veljekset kuin ilvekset

Eilen nähtiin pitkästä aikaa Mikin veli, Nelson, omistajineen. Siitä on melkein vuosi, kun pojat on viimeksi nähnyt, mutta ei olis uskonut. Minkään näköistä kahinaa ei ollut ja touhu oli molemmilla ihan yhtä päätöntä pinseri "vöhötystä". Kiitos mukavasti illasta Sonja ja Ville.

Nyt kun pojat on kasvanut niin erot mm. luonteessa käyvät selvemmin esille. Selvästi ovat pojat olleet erikohdissa jonoa, kun on jaettu ominaisuuksia, molemmista löytyy hyviä ja huonoja puolia. Fyysisesti Nelson on korkeampi ja muistuttaa enemmän pitkänmatkan juoksijaa, kun Miki taas on tiiviimpi ja näyttää enemmän painonnostajalta leveämmällä rintakehällä ja takareisillä. Nelsonilla on selvästi enemmän vahtiviettiä. Laavulle kun tuli ihmisiä kaikki piti haukkua oikein pitkän kaavan mukaan ja pissailla ja potkia maata ja näyttää kuka on kingi. Miki ilmoitti muutamalla vuf sanalla, että joku tulee. Ja jos joku ihminen oli kerran ilmoitettu niin sen jälkeen Miki ei enää reagoinut niiden tekemisiin, Nelson taas ilmoitti kun joku liikkui tai tuli hakemaan puita tms. Toisaalta Miki on muutenkin piittaamaton tuntemattomia ihmisiä kohtaan esim. vapaana ollessaan ei reagoi ihmisiin mitenkään jatkaa vaan matkaansa ja omia touhujaan eli ei esim. ikinä ilmoita haukulla tai käy haisteleen vieraita ihmisiä.

Mikillä on enemmän dominassia ja pyrkimystä päästä pomoksi. Nelson on avoimempi kuin Miki. Miki taas on varautunut vieraita ihmisiä kohtaan. Voisin kuvitella että uhkaavassa tilanteessa Nelson saattaisi paeta ja Miki hyökätä. Miki ei reagoi ääniin esim. pahmadukset kun taas Nelsoni säpsähti esim. nuotion rätinää, Miki ei reagoi myöskään laukauksiin eikä ilotulitteisiin.

Molemmat pojat on innokkaita pusuttajia ja hännänheiluttajia. Ihan parasta on juosta, hyppiä, kiipeillä sekä punkea tuttujen syliin.

mikään ei oo liianpieni rako mennä pusuttaan,

kuvassa Miki

pinseri painia, tietenkin ihmisten vieressä,

koska viereisellä laavulla ja muilla nuotiopaikoilla oli muita ihmisiä niin koirat oli pakko pitää kiinni.

katsos nostamalla jalkaa saat narun jalan oikealle puolelle

Muutama poseeraus kuva

Nelson

Miki