Lauantainen syysretki

Oi niitä ihaniia syksyisiä päiviä, kun ei sada vettä. Mikä voisi olla ihananpaa kuin kuluttaa päivä luonossa, vielä kun on paikka missä voi vapaasti liikkua ja koirakin saa juosta elämän iloisena. Lauantaina meillä oli suunnitelmissa lähteä saareen retkelle kanootilla. Tarkoitus oli mennä Mikin ja Jounin kanssa, mutta veljeni soitti ja pyysi meitä ottamaan myös heidän koiransa. Hieman jännitti miten käy kun otetaan kiikkerä kanootti, kaksi vilkasta pinseriä, ihmiset ja kylmä Pyhäjärven vesi...

Ensimmäinen jännitys momentti oli kun saavuimme mökin pihaan, jossa ei ollut autoja, mutta mökin oli oli auki. Ei muuta kun soitto äidille kuka on viimeksi käynyt mökillä, sillä välin kun puhelin yhdisti näin mökissä liikkuvan tumman hahmon, tässä vaiheessa olisin kiljunut, jollei mukanani olisi ollut miestä, koirat olivat tässä vaiheessa vielä autossa. mökistä tuli serkkuni, he olivat tulleet veneellä paistamaan makkaraa, välipalaksi kesken kalastuksen. Onneksi asia selvisi eikä kyse ollut varkaista.

Miki on jo pentuna mennyt meidän kanssa kanootilla ja ylipäätänsä tykkää olla järvellä. Kun saimme kanootin laskettua vesille ja mä pääsin kyytin päästimme Mikin vapaaksi joka taitavasti hyppäsi kiveltä kanoottiin. Mila oli tarkoitus päästää tämän jälkeen. Mila joka on itsevarma ja rohkea pinseri oli ihmeissään kanootti touhusta, niinpä Jouni joutui nostamaan kaverin kanoottiin, onneksi tämä pinsku tykkää olla sylissä. Kanootti reissu saareen sujui mukavasti ilman kastumisia. Saaressa lenkkeiltiin parituntia ja paistettiin makkaraa.

Kaksi pinseriä ja kaksi ihmistä kanootissa, pakko oli pysähtyä ikuistamaan.

Miki tähystämässä

Kaverukset turvallisesti nokassa mun jaloissa

Rottakoira työn touhussa, ei tullut saalista

Nuotiopaikalla, josko ihmisiltä olisi jäänyt tänne herkkuja.

Syksyinen luonto ja Mila

2 sekunttia paikallaan

Kylmä tuuli puhalsi, kun pysähdyttiin juomaan kaakaot

Mila epäuskoisena ei kai tänne taas tarvii mennä.