Kävimme sunnuntaina tapaamassa ongelmakoirakouluttajaa. Sisänsä sielä esittetulleet asiat ei olleet mulle yllätyksiä, paitsi se että kouluttaja sanoi ettei meidän koirasta saa välttämättä kunnon koiraa. Miki on pehmeä koira, minkä oon tiennytkin, ja se reagoi salamana, mikä on vissiin pinserille tyypillistä.
Testiosiot, mitä tehtiin kouluttaja luona oli tosi mielenkiintoisia, kuten mös oman koiran reagtiot ja erot sille kumpi meistä oli hihnan päässä. Oli myös mielenkiintoista nähdä miten Miki reagoi kun se pääsi vapaaksi testialueelle. Miki, joka yleensä kirmailee innoissaan, ei misään vaiheessa lähtenyt tutustumaan alueeseen vaan pysytteli meidän jaloissa ja heti, kun istuin alas Miki pyrki syliin eikä olisi halunnut lähteä siitä mihinkään. Heti kun aukasin auton takaluukun koira hyppäsi innolla sinne.
Olemme pitäneet täyttä huomioimattomuutta kotona, ruokailu ja uloslähtötilanteisiin on omat ohjeet. Sunnuntai ei koiran käytös poikennut mitenkään, vaikka emme paljoa kotona kerinneetkään koiran kanssa olemaan. Miki on jonkin verran muutenkin omissa oloissaan. Eilen oli hieman enemmän vinkumista ja vahtihaukkumista, lähinnä pieniä vihreitämiehiä kohtaan. Muutaman kerran Miki yrittilähtesty, jolloin murisimme.
Miki jätti eilen molemmat ruuat väliin ja iltalenkillä söi ruohoa, kuten myös tänää aamulla heti kun pääsimme ulos ja sitten okseni vajaan 100m kävelyn aikana 4kertaa. Teimme kuitenkin normaalin 45min lenkin jonka jälkeen ruokamaistui normaalista, mistä lie oksentelu. Tänää kun tulin kotiin koira kävi iloisesti ovella vastassa ja meni olkkariin odottamaan, mutta kun en mennytkään sinne, tuli mua katsomaan työuoneeseen. Mun muristessa mulkaisi ja heilutteli päätään ja lähhti pois. Jääkausi tuntuu olevan paljon pahempi paikka mulle kun koiralle.
5 kommenttia:
Miksi jääkausi?
En oikein ymmärrä tätä jääkausivillitystä koiraihmisten keskuudessa. Jos koira on arka, miten siihen auttaa huomioimattomuus?
Käsittääkseni siinä olisi tarkoitus poistaa myös stressiä, joka aiheutuu koiralle jos (ja kun ainakin meillä) elämä pyörii sen ympärillä. Arka koira stressaantuu tietenkin herkemmin tällaisesta. En tiedä. Minusta tuo huomioimattomuus on ihan toimiva juttu (melkeinpä koiralle kuin koiralle), vaikka kyseisen kouluttajan muita keinoja "kouluttaa" en niin allekirjoitakaan. Häneltä löytyy varmaan paljon keinoja kovan koiran kouluttamiseen, mutta pehmeiden kanssa hän saattaa siis olla keinoton. Edelleen suosittelisin Trainers choicea. Ugh.
Olen tänään ajatellut Mikiä paljon. Minusta Miki on suloinen ja ihana, siksi yritän päästä kiinni siihen, mikä Mikiä voisi auttaa.
On varmaankin niin, että Miki ei kestä sitä määrää stressiä ja painetta, mitä siihen kohdistuu. Eikä tule ikinä kestämään. Koiralla on tietyt ominaisuudet, emmekä me voi niitä muuttaa. Muusa esimerkiksi saalistaa, enkä minä voi muuttaa sitä ominaisuutta. Voin vain opetella elämään sen kanssa kohtaamalla yksittäiset saalistustilanteet ja pohtimalla miten ei toivottua käyttäytymistä voisi vähentää.
Sama pätee Mikiinkin. Miki reagoi nopeasti, joskus käymällä kiinni. Tämä ominaisuus on ja pysyy koirassa, eikä ole yhtäkään ongelmakoirankouluttajaa, joka voisi itse ominaisuudelle tehdä yhtään mitään. Eli ensimmäinen askel onneen, on vain hyväksyä tämä tosiasia. Siitäkin huolimatta, että teillä on valtavat sosiaaliset paineet "tehdä ongelmalle jotain".
Sitten siihen tilanteiden kohtaamiseen. Miki luultavasti reagoi ei toivotusti silloin kun joku tilanne on sen mielestä uhkaava tai se paineistuu muuten vaan liikaa. Pinseri on ennen kaikkea seurakoira, eikä sillä välttämättä ole harrastuskoiraksi suotuisia ominaisuuksia. Veikkaan siis, että kaikki se hurja määrä aktiviteettejä, ihania harrastuksia, itse asiassa saattaakin pitää koiran kierrokset niin ylhäällä, että pienikin ärsyke on sille liikaa. Koiran stressitason on koko ajan korkealla, jolloin erinäiset stressikäyttäytymisen mallit tulevat pintaan.
Mä ehdottaisin jääkauden sijaan sitä, että valitsisit vain yhden Mikille mieleisen lajin ja harrastaisit pelkästään sitä (esim. haku). Harrastusten vähentämisen lisäksi kierroksia voi laskea vahvoilla arkirutiineilla. Siis sellaisella elämällä, jossa tapahtuu hyvin harvoin mitään koiran rutiineista poikkeavaa. Koiran kanssa käydään lenkillä ja oleillaan ja se saa ruokaa ja jää yksin työpäivän tai kyläilyn ajaksi. Ja mitään ylimääräisiä kaahotuksia ei ole. Uskoisin, että tällainen elämä yhdistettynä siihen että harrastatte vain yhtä lajia esim. kerran viikossa tai harvemmin voisi jopa jääkautta paremmin laskea koiran kierroksia ja stressitasoa.
Oletko miettinyt Mikin leikkaamista? Hormonit stressaa ja leikattua urosta on ahneutensa vuoksi paljon helpompi kouluttaa (pois ei toivotusta käyttäytymisestä).
Oletko miettinyt jonkun paremmin harrastuskoiraksi sopivan koiran hankkimista Mikille seuraksi ja sinulle harrastuskoiraksi? Harrastaminen sinänsä on hieno juttu ja jos on kova jano harrastaa koiran kanssa, niin sitten pitää vain hankkia bordercollie tms, joka jaksaa työteliäästi tehdä aina vain lisää ja lisää.
No, nää nyt oli tällaisia ajatuksia, voin olla aivan väärässäkin.
T: Lotta, joka haluaisi harrastaa Muusan kanssa paljon enemmän kuin Muusa kestää.
Ihan hyviä pointteja. Tietty elämä koiran kanssa on tuonut paljon sellaista mihin ei oo osattu varautua. Kastrointia on mietitty, mutta siitäkään ei välttämättä olisi tän asian suhteen hyötyä.
En haluaisi hyväksyä koirassa ominaisuutta että sen kanssa ei voi käydä missään tai ettei meillä käy vieraita tai me ei hankita perhettä, joten siinä mielessä olen valmiskokeileen kaikkea.
Lotan kirjoituksessa oli paljon perää. Itsekin vasta äskettäin löysin Mikin treeniblogin ja te kyllä harrastatte Mikin kanssa tosi paljon... Edes minun parsonini, joka on kuitenkin jalostettu käyttökoiraksi, ei kestä enempää kuin kahta harrastusta aktiivisesti. Monet aktiivisten koirien omistajat aktivoivat koiransa miltei hengiltä, kun ajattelevat että niin täytyy tehdä, ettei koira käy ylikierroksilla. Harrastuskoirallakin pitää olla ihan oikeita vapaapäiviä, jolloin ei tapahdu juuri muuta kuin lenkit ja ruokailut.
Ronin kanssa on ollut hiukan samanlaisia ongelmia kuin Mikin kanssa, mutta Roni ei ole purrut vaan näykkii (verrattavissa kuitenkin puremiseen. Ja Ronille vieraiden miesten suhteen ongelmia on edelleen. Olemme harjoitelleet esim. kyläilyä sellaisissa paikoissa, jossa myös isäntäväki ymmärtää koiria. Aina, kun Roni onnistuu jännittävässä tilanteessa ottamaan minuun kontaktia ennen ärinää, palkkaan sen ruhtinaallisesti. Annan myös isäntäväelle herkkuja, jolloin hekin voivat palkata Ronia ja Roni onkin nyt oppinut, että vieraatkin miehet voivat olla ihan kivoja. :) Edelleen on tilanteita, joissa en luota siihen miten Roni käyttäytyy, mutta jos minulla on "kutina", että jotain ikävää voisi tapahtua. Laitan Ronin esim. autoon tai otan kiinni tms. Vältän siis niitä tilanteita, joissa Roni mahdollisesti pääsisi näykkimään, koska mitä useammin niin pääsee tapahtumaan, sitä enemmän siitä tulee myös tapa toimia. Välillä Ronilla on siis todella tylsää, kun ollaan kylässä ja Roni on autossa eikä vapaana pihalla telmimässä. Uskon silti, että Roni nauttii enemmän siitä oman boksin turvasta kuin stressaavasta ja jännittävästä tilanteesta siinä pihalla.
Parhaiten tälläisten nopeasti reagoivien koirien kanssa pärjää ennakoimalla ja hyvää käytöstä vahvistamalla, ei niinkään ns. tahtojen taistelulla. Nämä ovat minun ajatuksiani, ota nämä vertaistukena aläkä niinkään neuvoina. :) Voimia teille!
Lähetä kommentti