keskiviikko 17. syyskuuta 2008

Vaivana aamu-unisuus

Mikille ei oo koskaan aamuheräämiset olleet herkkua, kuten ei myöskään emännälleen. Joten Jounille on jäänyt munn herättäminen, koiran lenkitys aaamulla ja myös kaurapuuron valmistus itelleen ja mulle. Arkena jos vain meistä toinen lähtee aamulla töihin jää koiran lenkitys sille joka herää myöhemmin, sillä yleensä ei koira edes päätään nosta kukon laulun aikaan. Jounilla on tietty helppoa kun on liukuvatyöaika, mun kun on pakko olla tiettyinä aikoina töissä.

Niinä aamuina kun tuun yövuorosta kotiin koira on helppo saada ylös, sillä se häntä heiluen säntää tervehtimään. Koska Miki tykkää mennä aamulla uudelleen nukkumaan lenkin jälkeen, ei ole ollut suurta ongelmaa mennä yövuoron jälkeen nukkumaan, tosin koiran pitkästyessä meillä sisutetaan. Aina ei edes aamupala maita sillä niin kova kiire on takaisin nukkumaan.

Nelson veli oli viikonlopun täällä, mistä syystä koira on ollut tvallista väsyneempi. Mulla on ollut koko viikko aamuvuoroja, ja ollaan kuljettu Jounin kanssa yhtä matkaa töihin, joten aamuheräämisä on ollut. Maanantai aamuna Mikin sai ylös siinä vaiheessa kun molemmat oltiin noustu ja mä aloin jo syömään aamupalaa niin pienellä huhuilulla tuli koira. Tiistaina ei noussut kun vähän pää peittojen alta ja koira käänsi kylkeä, kun käytiin laittaan valot päälle Mikin huoneeseen saatiin koiraan hieman eloa. Tänä aamuna kun oli 15min aikaisempi aamuherätys mun työajan vuoksi meinattiin tarvita jo inhokki vesipyssyä, koirako ei muka tuntisi kelloa. Valoilla ja huomentahuomenta toivotuksilla hänänpää alkoi hieman vispata ja ruskea silmät tuijottivat muttei elettäkään että poistuisi sängystään peittojen alta. Kun komensin alas sängystä Miki juoksi olkariin matolle nukkumaan, siitä kun pyyssi ulos ei tapahtunut mitään, lopulta hyvin hankalan näköisesti koira kampesi itsensä ylös suuntana oma häkki ja ajatus että saisi nukkua sielä. Jounin avatessa ulko-oven poistuakseen koira suuntasi askeleensa ovelle.

Ulkoilun jälkeen sama vanha kaava jatkuu, häntä koiraa heiluttaen huomenen toivotukset ja matolle nukkumaan. Viikonlopun jälkeen on aamuruuat kelvanneet, joten matolta kammetaan ylös ja ruokailun jälkeen kiireen vilkkaan omaan huoneeseen sängylle nukkumaan. Ei puhettakaan että koiraa kiinnostaisi ollaanko me lähössä kotoa vai ei. Meillä on siis 3makuuhuonetta, joista yksi on mun ja Jounin, yksi vieras/työhuone ja yksi on Mikin/telkkahuone. Saa nähdä miten käy huomen aamulla, sillä mulla on vielä yksi aamuvuoro, sen jälkeen onneksi reilu kaksi viikkoa ennenkö mun tai Mikin on pakko nousta aamusta.

1 kommentti:

Lotta K kirjoitti...

Kuulostaa tutulta tuo aamunousemisten vaikeus. Meillä sama ilmiö. Varsinkin nyt syksyn tullen Muusa on sitä mieltä, että aamu-ulkoiut voi aivan hyvin siirtää iltapäivään. Musta se on perin outoa, että koira ei pyydä, eikä edes halua aamulla ulos.

Mutta meillä on selvitty hyvin laiskan kaavan mukaan, mulla kun on täysin liukuvat työajat ;)