Kerrankin myös mä sain kutsun bileisiin eikä aina vaan emäntä ja isäntä. Mentiin emännän ystävän luokse tupaantuliaisiin, sielä oli kuulemma koiriin tottuneita ihmisiä, joten olin tervetullut.
Olihan ne ihmiset ihan ihmisiksi, mutta mä kun olisin välillä olla koiraksi, eritin vuoronperään haastaa ihmisiä haukkumalla maasta leikkimään mun kanssa, yritin myös saada muutaman perunalastun istumalla oikein kauniisti, mutta kukaan ei heltynyt. Emäntä ja isäntä piti mua koko ajan hihnassa niinkun en ois muuten osannut käyttäytyä, no ehkäpä syy oli 7-kk ikäisessä ihmislapsessa, joka olis ollut kiinnostava. Alkuunsa oli kovin hämmentävää kun vauva välillä itki, mäkin olisin voinut käydä lohduttamassa häntä, mutta ei mua päästetty.
Parasta tupareissa oli matot. Meillä kotona kun ei ole sellaisia ihania nukkamattoja, joissa voi kieriä ja tehdä kuperkeikkoja, mikä oli ihmisistä hauskaa. Toisaalta niihin mattoihin en saanut tehdä mattopesiä, mutta muuten niiissä oli mukava loikoilla sekä käydä lämmittämässä ihmisten jalkoja niissä lepäämällä.
5 kommenttia:
Kuullosti hauskalta. Anikin rakastaa kaikeka pörröistä :) WC:sämme oli sellainen pieni pörrö matto, niin Ani rahtas sen pois ja nyt hän nukkuu siinä mieluusti :DD
Anikin on melkein aina tervetullut muiden luokse, mutta ei aina. Mutta oli kiva lukea siitä kuinka Miki pääsi mukaanne Tupareihin :)
Terveiset Anilta Mikille!
Muusa on syönyt sen ainoan pörrömaton, mikä meillä oli...
Miksi Mikille tulee treenitauko?
Heh heh, Ani sisustaa useimmiten vain yksin ollessaan :) Meiän nähden tavarat palaavat paikoilleen, joten kun hän on yksin tavarat jäävät sinne minne hän haluaa :D
On on todella fksu tyttö :DDD
Kiva kun Miki kävit ja toit emännän ja isännän mukanas! Hyvä totuttaa niitä käymään kylässä niin osaavat sitten olla koiriksi eikun ihmisiksi ;D.
Harmillista toi välikohtaus agitreeneissä. Toisaalta treenitauko voi tehdä tosi hyvää, pinseri oppii sohvalla köllöttelemällä ainakin Laura Verkamon mukaan...
Sun pitää vaan oppia lukemaan koiraa niin hyvin, että osaat ulkoa kaikki noi tollaset tilanteet ja muut potentiaaliset ja sitten vältellä niitä ja tietenkin kertoa muille ihmisille miten Mikin kanssa toimitaan.
Tosi kenkkua, et seuran suhtautuminen oli toi. Kysehän ei ollut mistään muusta kuin siitä, että koira on epävarma ja samalla suhteellisen terävä. Ja toi sen täysin normaali tapa reagoida uhkaavaan tilanteeseen. Ja kun Miki kerran oli tilanteen jälkeen ihan ok, niin on selvää, että mikään ongelmakoira se ei ole, joka ei tulisi ihmisten tai toisten koirien kanssa toimeen.
Tuossa tilanteessa kouluttajanne olisi pitänyt osata varoa ja tietenkin sun pitää osata kertoa kaikille osallisille, että millaisia tilanteita pitää varoa. Ja kannattaa olla tarkka siitä, että ei muotoile asiaa sillä tavalla, että mun koira sitten puree, vaan jotenkin sillä tavalla, että meille ovat nämä tilanteet vaikeita, koska Miki on epävarma. Että kukaan ei vahingossa lisää sen epävarmuutta suuttumalla sille.
Ja niistä ongelmakoirakouluttajista, niitä kun on NIIN joka lähtöön. Kannattaa olla hyvin kriittinen ja tarkka mitä ja ketä uskoo ja kenen neuvoja noudattaa. Vain sinä tunnet koirasi parhaiten, ei yksikään blogin kommentoija tai muu koiraihminen :)
Onneksi Miki on vielä tosi nuori. Yleensä pahin epävarmuus häviää koiran saadessa vähän ikää ja sen tuomaa itseluottamusta lisää.
(Anteeks tosi pitkä kommentti...)
Lähetä kommentti