maanantai 29. joulukuuta 2008

Joulun vietto

Mikin jouluun kuului lahjoja

Jouluaattona

Joulupäivänä

Tapaninpäivänä

Joululahjojen lisäksi ohjelmaan kuului vieraita jouluaattona, vieraita joulupäivänä, lisää vieraita Tapaninpäivänä, ihmisiä tuli ja meni kuin saluunassa.
Tämä kaikki oli rankkaa, joten piti nukkua, matolla (huomatkaa symmetria)

sohvalla

lattialla tyynyjen päällä

parasta kaikista oli pitkät ulkoilulenkit
Milan kanssa


ja ihan vaan omalla porukalla

lauantai 20. joulukuuta 2008

Joulun toivotus!

Miki ihmislaumoineen toivottaa kaikille HYVÄÄ JOULUA!

Miki on myös kiitollinen ettei tänä vuonna joutunut samanlaisen nöyrytyksen kohteeksi, kun viime vuonna. (ainakaan vielä)

Mä en ylety siihen makkaraan
Nöyryyttävää

Mulle riitti
Mitä sä sanoit, saisinks mä sydäntä?
No okei,

torstai 18. joulukuuta 2008

Äidin pikkuapulainen


Työtä, työtä, työtä tehdään, jotta, jotta leipää saadaan

Tässä ois

Lisää tulee
Hei mitä sä siinä teet, sun pitäs olla narulla, tuhma sukka

Tää on niin rankkaa, palkkakin on onneton

Sidevaihtoa osa2!


Leikitäänkö?
Tää on noloo
Jos mä hoidan sua, kun sä hoidat mua?
Pusuja kuvaajalle!
p.s mä tiedän mamman vaatteet on vähän nolot, arvatkaa kun mä joudun kestään sitä joka päivä

lauantai 13. joulukuuta 2008

Sidevaihtoa

Eilen hieman jännitti jättä koiraa ja jalkapakettia meidän molemipien työpäivän ajaksi kotiin. Miki fiksuna koirana oli jättänyt siteen rauhaan, vaikkemme kauluria olleet laittaneetkaan. Mä luulen et koiran logiikalla siteen kuuluu olla jalassa, kun se oli siinä hänen herätessään eläinlääkärissä.

Eilen oli sitten ohjelmassa siteen vaihto. Oonhan mä toki työssäni joutunut tekemään jos jonkinlaisia sidoksia 0-18- vuotiaille, mutta oikeaoppisen tassusidoksen tekeminen meidän ikiliikkujalle hieman jännitti. Miki olisi kovasti halunnut avustaa siteenvaihdossa, laitan kuvia kun pääsen kotikoneelle.

Sen jälkeen kun tassuside oli kerran aukaistu ja otettu pois niin meidän poika olisi halunnut ottaa sitä kokoajan pois. Laitoin kaulurin, jotta side jäisi edes hetkeksi rauhaan. Miki seisoi häntä koipien välissä, kun laitoin kauluria. Kun kauluri oli laitetettu ei ollut mitään protestointia eikä vinkumista, koira oli sen näköinen et tää kuuluu asiaan.

Illalla kauluri otettiin pois, koska Miki auttoi pyykin laittamisessa. Kun mentiin saunaan unohdimme laittaa kaulurin. Koska Mikiä ei voinut ottaa saunaan tassupaketin kanssa se jäi pukuhuoneeseen makoilemaan. Hetken päästä kuului raapimista... Tämä oli vissiin koiran tapa ilmoittaa, että hän voi tulla nyt saunaan, koska tassussa ei ole enää pakettia, et näin meillä.

Meillä on kyllä ihana koira. Miki saattaa kerran "kysyä" et onko pakko tehä jotain tai yrittää lähteä pois, mut kun huomaa et joku juttu tehään niin sen jälkeen ei oo protestointia, tassussa saa olla siteet rauhassa, kaulurin kanssa mennää tyytyväisenä paikasta toiseen, silmätipat saa laittaa koiran istuessa rauhassa... Illalla toinen sidevaihto meni Mikin makoillessa kyljellä ja odottaessa vapaa käskyä. Kahden siteenvaihdon jälkeen voin sanoa että Miki on huomattavasti helpompi potilas, kun tietyn ikäiset lapset.

torstai 11. joulukuuta 2008

Mä olen niin kipeä!


Mä olen kipeä

Älä siinä kuvaa, vaan auta!
Tää tassu on pipi, tässä on joku kumman paketti.

Ei oo mun elämä helppoo, tää on jo noloo!
Tassu rukkasessa, takki päällä ja joudun elään rakennustarvikkeiden keskellä,
pelastakaa mut!

Mikin tassu ja kurarukkanen

Tänää ei enää paketti haitannut menoa!

Mitä sisko edellä sitä Miki valitettavasti perässä

Mikin Muusa-siskolla on ollut harmittavia ongelmia tassun kanssa. Eilen Miki loukkasi metsälenkillä tassunsa. Kutsuessani Mikiä juoksi luokseni iloinen koira hirmuista vauhtia. Mikiä hihnaan laittaessani huomasin maassa verta. Asiaa selviteltyäni huomasin että verta tuli takatassun pohjasta. Ensin otin Mikin syliini ajatuksena kantaa koira kotiin, hetken kannettuani huomasin verivanan juoksevan pitkin housun punttia, joten laskin koiran maahan, ajatuksella että kylmä puhdas lumi hillitsee verenvuotoa.

Miki ei välitä olla sylissä eikä kovin riemulla ole pesuistakaan. Koska tassusta tuli verta ja olin yksin kotona ei auttanut kun otta akoira syliin ja pestä tassu kodinhoitohuoneen lavuaarissa, lähes 18kg koira olkapäällä. Vesi sai haavan vuotamaan enemmän. Ei muutakun paperista tuppo jalkaan ja koira sylissä talon toiselle puolen kaksista rappusista vessaan, mistä löytyi sidetarvikkeet. Vissiin Mikistä jalka tuntui oudolta, koska ihan hyvin oli sylissä eikä edes halunnut siitä pois. Olisi tarvinnut olla lisäkäsiä, kun yritin pitää takatassua ilmassa, ettei matto likaannu, estää ettei koira nuole tassua, etsin siteitä, tein sidosta yritin leikata teippiä ja pitää sidoksia paikalla. Koska Miki oli rauhallisesti kyljellään ja antoi mun puuha me selvittiin hommasta aivan loistavasti, välillä koira vaan katsoi kysyvästi et mitä mä puuhaan.

Paketin laiton jälkeen aloin soitteleen eläinlääkäreitä läpi, jonka jälkeen lähdin soitteleen kyytiä mulle ja koiralle. Miki olisi luonnollisestikin halunnut repiä mun hienon paketin pois ja kerran siinä onnistuikin, joten otimme operaation uusiksi, jonka jälkeen tyydyin katamaan koiraa pitkin käkmpää, vaihtamaan vaatteita ja pakkaamaan tavaroita. Onneksi isäni oli kotona ja lähti meitä viemään eläinlääkäriin, sillä sielä ei olisi ollut aikaa ellemme olisi päässeet sinne puolen tunnin sisään. Eläinlääkärissä kaikki sujui nopeasti emmekä joutuneet odottamaan vaan päästiin heti lääkärin juttusille ja Miki rauhoitettiin.

Kylläpä oli rankka kokemus mulle, vaikka Miki oli tosi hienosti. Seisoi vain paikallaan ja nojasi päätään mun olkapäähän, kun sai rauhoittavan piikin. Sen jälkeen jäätiin kaksin ja nostin Mikin lattialle johon se nukahti. Etutassusta ajettiin karvoja, koska sihen laitettiin tippa. Takajalassa oli pieni reikä, johon tuli yksi tikki, reikä oli kuulemmä pistohaavan näköinen ja aika syvä, reikä oli anturoiden välissä tassun pohjassa, lääkäri epäili että se olisi tullut jostain naulasta tms. Miki oli kuin emäntänsä eikä olisi millään herännyt nukutuksen jälkeen, vaan sille jouduttiin antamaan heräte, senkään jälkeen ei olisi millään meinannut jaksaa nostaa päätään. Onneksi sain koiran sen verran pystyyn että pääsimme lähtemään kotiin, jossa Miki nukkui illan, ei edes jaksanut käydä katsomassa kun tulin reeneistä kotiin.

8 tuntia nukutuksen jälkeen sain Mikiin sen verran eloa että pääsimme pihalle, jonne koira hyppi kolmella jalalla. Jalkaan laitettiin lasten kurarukkanen suojaamaan paketti kostumiselta. Koska ulkona oli satanut lunta, mikä on aivan sika kivaa välillä pääsi unohtumaan että jalka on kipeä. Tänää on koira juossut sujuvasti 4:llä tassulla ulkona ainoa hidastava tekiä on ollut hihna. Eilen ostin varmuudenvuoksi kaulurin, mutta sitä ei oo vielä tarvinnut ottaa käyttöön, sillä Miki on antanut paketin olla ihan rauhassa.

ps. kerrottakoon vielä et paketin pitäis olla jalassa 10päivää ja se pitäs vaihaa joka toinen päivä, paitsi jos kastuu niin useemmin.

pps. Miki sai antibioottikuurin 10pvä ja kipulääkettä tarvittaessa. Olin varma et meillä antibiootin ottaminen aiheuttaa suurta tuskaa ja tappelua, kun rokeli koira saatta joskus sylkäistä makkaranpalatkin pois suusta. Mitä vielä antibiootit oon piilottanut palaan valkohomejuustoa ja päälle pienipala keitettyä kieltä ja hyvin menee. Kipulääkkkeen Miki söi pelkiltään, oikohan tää nyt tulosta lisääntyneestä ruokahalusta.

lauantai 6. joulukuuta 2008

Vierailua!

Viikonloppuna käytiin todella pitkästä aikaa J:n vanhemmilla. Mikille tärkeää "pappaa" ei ollu koiruus nähnyt kesän jälkeen. Voi sitä ilotusta, kun Miki näki tutut isovanhemmat. Vaikka ei olla oltu montaakaa kertaa Jyväskylässä niin kivasti Miki sopeutu lyhyeeseen vierailuun. Oman käden oikeutta Miki kyllä käytti tulemalla yöllä meidän vuodesohvalle, vaikka toinen sohva ois ollut tyhjänä. Aamulla, kun yritin kääntyä oli hieman ahdasta sillä mies oli vinottain sängyssä ja koira miehen puolella ja mulle sitten jäi pienen pieni siivu seinän vierestä, on tää niin väärin. Tosin kun heräsin niin lähti koiruus lattialle omalle viltille.

Sunnuntaina päästiin uusiin maastoihin lenkkeileen. Oli ihan lenkkeillä Jyväskylän metsässä missä oli lunta, kun Tampereella lähtiessä oli vaan mustaa ja märkää. Tehtiin sunnuntai aamun kunniaksi 1.5h lenkki metsässä, Mikin juostessa vapaana. Loppu sunnuntaista menikin vieraillessa. Ensin käytiin mun tädin luona, jossa Miki päätti tehdä tuttavuutta mun tätiin pussailemalla.

Tätini luota lähdimme J.n 94-vuotiaan papan luokse, joka asuu yksin rintamamiestalossa, jota hän lämmittää itse puilla!!! Olisimpa itse yhtä terävä ja hyväkuntoinen vanhana. Miki oli hieman vauhdikas papalle. Pappa olisi halunnut kovasti silittää Mikiä, mutta Miki lähti pois aina kun hän yritti silittää. Papan luota kävelimme J:n tädille, jossa odotti aivan mahdottoman suloinen borderterrierin uros pentu, ikää pennulla oli 4.5kk. PEntu oli tosi rohkea ja utelias, meinasi Miki olla välillä helisemässä pennun kanssa. Tosi nätisti Miki oli pennun kanssa, muutaman kerran meinas mennä hermot, lähinnä kun Miki tuli mun jalkoihin istuessani lattialla ja pentu yritti samaan paikkaan.

perjantai 21. marraskuuta 2008

Miki toteuttaa vaistojaan


Ensin poseerauskuva Miki ja alempana Mila

Tällä on jotain

Kun mä laitan pään oikein syvälle niin mä saan sen

Hei mihin sä meet, älä leikistä suutu

Sainpas sut

Mistä niitä päästäisiä löytyy lisää

Mä löysin lisää... Mä en tajuu mitä sä teet mut pitää kai munkin hieman haistella tätä maata. Mila ei ollenkaan ymmärtänyt mitä kivaa Miki näki päästäisten pyydystämisessä. Tää oli eka kerta kun näin Mikin toteuttavan rottakoiran virkaa. Tähän saakka meillä on yritetty pyydystää vaan pupuja ja kerran hirveä, heikoin tuloksin. Päästäisiä Miki sai kiinni, onneksi vain tappoi eikä syönyt niitä.

torstai 20. marraskuuta 2008

Mikille uusi harrastus!

Mulla oli yks päivä Miki tallilla mukana kun oli ihana ilma ja menin sinne päivästä. Miki on joskus viime keväänä ollut mulla mukana kun kävin kaverin luona ratsastaan. Nykyisessä paikassa ei juurikaan ole maastolenkkejä missä ei liikkuisi autoja en ole voinut ottaa Mikiä mukaan. Koska nyt menin päivästä ajattelin ettei seudulla liiku paljoa autoja.

Miki oisi kovasti halunnut hepoista leikkikaveria ja koska ne eivät ymmärtäneet koiran epätoivoisia leikkiin kutsu ideoita Miki päätti tyytyä wuffuttelemaan niille. Hieman jännitti koskea en tiennyt hevosten suhtautumisesta koiriin, mutta hevoset ottivat hyvin rauhallisesti Mikin komentelut.

Miki oli taas aivan mahtavaa ratsastusseuraa, siinä vaiheessa kun kiipesin hevosen selkään koira ei komentanut enää ollenkaa. Hienosti Miki juoksi edellä, sivulla tai perässä. Kun talutin sekä hevosen että koiran auton tien vartta pitkin, eteen käskyt toimivat loistavasti. Lenkki kulki metsässä ja metsä autoteillä, joten vaaraa autoista ei ollut. Käynnissä ja ravissa koiruus pärjäs loistavasti, laukassa jäi hieman jälkeen. Vaikka tehtiin hidastempoinen lenkki niin mietin et oliko se liian rankka koiralle, sain kuitenkin todeta tämän turhaksi peloksi. Takaisin tultaessa Miki keksi jotain kivaa metsästä ja eikun sinne täyttä loikkaa.

Voiko olla enää ihanampaa tapaa viettää päivää, kun kävellä metsän rauhassa hevosella ja koira juoksee vieressä.

Äidin pikkuapulainen

Miki on aina ollut ahkera osallistumaan kaikkeen. Tänää päätin käyttää tätä osallistumisinnokkuutta jälleen kerran hyväksi. Miki kantoi mulle pesukoneessa sukkia ja alusvaatteita, kun laitoin pyykkejä narulle pukuhuoneessa. Verilätyt toimivat koiran motivaattorina. Mikin innokkuutta kantaa esineitä on tullut muutenkin käytettyä hyväksi, kätevästi kulkeutuu hanskatkin oikeaan paikkaan. Myös vessapaperirullia Miki kantaa kätevästi kodinhoitohuoneesta vessaan, telineeseen ei niitä vielä osaa pujottaa.

tiistai 18. marraskuuta 2008

Lenkkeilyä

Tänää kävin pitkällä päivälenkillä ihanassa ilmassa Mikin kanssa, koska mulla oli vapaa päivä. Lenkki ei alkanut lupaavasti sillä tapani mukaan päästin koiran vapaaksi heti sisältä, tarkoituksena oli mennä takametsän läpi isompaan metsään. Hiekkatielle Miki kerkesin ennen mua ja sieltä alkoi kuulua rähinää. Tiellä keski-ikäinen mies ulkoilutti koiraansa jota Miki oli mennyt katsomaan. Huusin Mikin sieltä pois ja se tulikin hienosti eikä Miki ollut suinkaa koirista se joka rähisi. Otin Mikin hihnaan eikä se suonut ajatustakaan vastaan tulevalle rähisevälle koiralle, joten taas pisteet Mikille ja lokakuussa käydylle koulutukselle.

Kun olimme ohittaneet heidät ja pääsin uudelleen metsään koira vapaaksi. Ei voinut kun hymyillä katsellessani koiraa ja sen iloa. Onneksi oli maajäässä niin ei oltu aivan kurassa. Kun oltiin tunti tarvottu metsässä niin palasimme ihmisten ilmoille. Miki oli mulla hihnassa kun menimme asfalttitietä. Mies oli hakemassa kahta pientä lastansa päiväkodista, ensin he menivät meidän edellä, sitten ohitimme isän ja tyttären. Isä siinä kehumaan koiraa tytölleen, sitten Miki jäi ojan penkalle haisteleen, jolloi mies intoutui kysymään koiran rotua, kun on oudomman näköinen koira, siihen minä että pinseri. Tämän jälkeen hän sitten ihasteli kuinka ihanan rauhallinen koira mulla on. Joo tosiaan pinseri rauhallinen!!!
Tähän taitaa olla monta selitystä
1) Miki osaa kävellä todalla hienosti hihnassa
2) Mikiä ei kiinnosta vieraat ihmiset
3) Meillä päin on juoksuisia narttuja joten tuoksut kiinnostavat koiraa ihan kympillä
4) Oltiin oltu tunti juoksemassa metsässä

Lenkin lopuksi kun oltiin jo lähes koti pihassa törmättiin naapurin lapsiin. Miki tykkää naapurin pojasta ja tunne on molemmnin puolinen, monesti Mikin häntä alkaa vipattaan kun se kuulee naapurin pojan äänen. Tänää Miki päätti mennä kahdelle tassulle naapurin poikaa 5v vastan ja antaa sille pusun. Tämän Miki teki myös toisen naapurin pojalle. Miki myös intoutui näyttämään temppujaan pojille mm. haki poikien piilottamia hanskoja ja kantoi niitä mulle.

Kumpa jokaisen vapaa päivän voisi viettää tälläin. Nyt nukkumaan, huomena pitäs mennä pitkästä aikaa tokoilemaan, kauhulla odotan mitä siitä tulee. Hieman myös haaveilen että otan Mikin aamupäivästä ratsastuslenkille mukaan.

Lomailua!

Reilun parin viikon loman aikana me Mikin kanssa kasvatettin mahan ympärystä. Muutenkin ollaan saatu rentouduttua, me ihmiset Atlantin toisella puolella ja Miki mummolassa. Miki on saanut olla pari viikkoa kukkona tunkiolla, mutta hienosti oli jätkä käytäytynyt, ylistyssanoista ei meinannut tulla loppua, vaikka meitä kaikkia hieman jännitti mniten lomailu tulee sujumaan, vielä kun "Mikin mummo" kävi leikkauksessakin hoitoaikana.


Mikiä oli lenkitetty kertaa monta joka päivä, sekä hihnassa että vapaana. Miki oli saanut jakamatonta huomiota lähes 24/7 ja ruokaa aikalailla. Me ei olla koskaan saatu sitä lihomaan, nyt kuulemma oli hoikassa kunnossa, kun mentiin hakemaan sitä. "Hoikkuudesta" huolimatta naurettiin Jounin kanssa ettei meinaa pöksyihinsä mahtua, kuten mulle kävi, olisin kuulemma pyörytynyt jos olisin nähnyt Mikin mahan pahimmillaan. Ei voi mitään kun ei osaa kieltäytyä ruuasta, kun sitä saa rajattomasti ja se on hyvää. Mua ei pitäs päästää buffetpöytien ääreen kolmee kertaa päivässä =)

Hieman jännitti mitä siitä tulee, kun Miki palaa takaisin kotiin ja vanhat säännöt astuu voimaan. Ei huomiota 24/7, pitää jäädä välillä yksin, ei ruokaa rajattomasti, ulkoilu kolme kertaa päivässä jne. Ensin on annettava 10 pistettä siitä että hienosti on koira jaksanut nukkua. Kerkesin olemaan kotona 7tuntia ja lähdin yövuoroon, joita oli neljä kappaletta ja tähän päälle vielä 7tunnin aikaero, onneksi aikaero oli mun puolella. Parhaimmillani nukuin 8-17 ja Miki jaksoi hienosti nukkua tai ainakin touhusi tarpeeksi hiljaa ja tuhoja tekemättä kokoajan, onneksi Jouni käytti Mikin aamulla ennen töihin lähtöään ulkona, joten sen ei tarvinnut olla sisällä kuin 8h.

Miki on kyllä koikeillut muka huomaamatta että kuinka paljon hän saa määrätä. Leluja saattaa kantaa meille, yks päivä tuli eteiseen hakkumaan, kun puin päälleni et ota mut mukaan, tulee eteen istumaan ja kerjäämään huomiota, hyppi vasten, mitä ei oo tehnyt pitkään aikaan, istuu vieressä kun laitan ruokaa. Onneksi suurinosa näistä tavoista on jäänyt kuluneen viikon aikana pois, kun koira on huomannut ettei ne tuota tulosta. Ulkona lenkkeillessä koira on oma ihan itsensä. Parasta kotiin paluussa oli ehdottomasti Miki ja sen iloisuus.

perjantai 24. lokakuuta 2008

Syksyn tultua

on emännällä ollut aikaa ommella. Sain vihdoinkin piennenettyä Mikin reeniliivin ja korjattua Milan syömän soljen.

Meidän hieno rullakoira =)

Oon myös saanut aikaiseksi tehdä Milalle fleecetakin, josta ei nyt kuvaa ole. Hieman korjailin Mikille viime talvena tekemääni talvitakkia, jonka mahan aluslämmike oli liian iso ja se oli aina pissassa. Reissun jälkeen ois tarkoitus tehdä Mikille vielä maastotakki, haaveena olisi kehitellä siihen huppukin, mutta saa nähdä riittäkö taidot sellaiseen, vinkkejä hupun tekoon otetaan vastaan


Tänää rikkui lenkillä hurtan takki, joten sekin pitäisi vielä korjata. Keskiviikkona Miki oli Jounin kanssa metsässä lenkkeillessään telonut silmänsä. Onneksi se ei ole vaivannut eikä siinä ei ole näkynyt mitään punoitusta, eikä se ole vuotanut joten turvotuksen laskettua silmä on taas ollut normaali.


Mikin blogi on nyt pari viikkoa tauolla, koska me ihmiset lähdemme sunnuntaina 2 viikon lomamatkalle. Miki jää isovanhemmille sekä mun veljen perheeseen lomaileen.

sunnuntai 19. lokakuuta 2008

Aistimuksia koiralle

-tapahtuma oli tänää Hämeenuistossa. Lähdimme sinne yhdessä Milan ja sen omistajien kanssa. Tapahtumassa oli viisi erilaista pistettä. Mikin mielestä koko juttu oli aivan liian omistuista eikä Miki olisi halunnut mennä nurmikolle ollenkaan. Hiekkainen kävely kaistale tai autotie olisi olleet paremmat vaihtoehdot, kerran jouduin jopa kantamaan koiran autotieltä pois, koska Miki sai päähänsä peruuttaa autotielle.

Ensimmäisessä pisteessä oli nurmikolle laitettu erilaisia alustoja mm stroksia, pressu, joka oli liian pelottava astu, joten sen yli hypättiin, puumatto, viltti, muovikansia, huopamattoja. Mila oli huomattavasti kiinnostuneempi kaikista mielenkiintoisista hajuista ja asioista.
Äiti auta, mä en haluu, mä en ymmärrä


Saisinks mä tarkkailla tilannetta täältä, ei kai mun enää tarvii sinne tulla?

Toiseen pisteeseen oli tuotu erilaisilta koirilta haisevia juttuja, kuten muutama häkki, vilttejä, karvoja tms, näitä Miki ei edes halunnut haistaa. Kolmos pisteessä oli peilejä, kakkukupuja, sateenvarjoja tms joita olisi saanut tutkia, haistella, maistella tms. Niistäkin omistaja taisi olla kiinnostuneempia kuin koirat.

Neljännessä pisteessä oli erilaisten eläinten tuoksuja, kuten kissan peti, hevosen lantaa, koti kaduilla tämä maistuu tapahtumassa Miki ei edes halunnut haistaa, lehmän tuoksuisia olkia, kanin häkistä puruja, kilpikonnan tuoksua... Sitten oli vielä hedelmäpiste, missä oli erilaisia hedelmiä ja vihanneksia viltin päällä. Mila kävi maistamassa niitä, Miki päätti vain näyttää hämmentyneeltä.


Lopuksi ennen töihin menoa käytiin tekeen lenkki puistossa, missä Mila innostu leikkimään lehdillä.
ja Miki keskitty oleen komea...