Mitä sisko edellä sitä Miki valitettavasti perässä

Mikin Muusa-siskolla on ollut harmittavia ongelmia tassun kanssa. Eilen Miki loukkasi metsälenkillä tassunsa. Kutsuessani Mikiä juoksi luokseni iloinen koira hirmuista vauhtia. Mikiä hihnaan laittaessani huomasin maassa verta. Asiaa selviteltyäni huomasin että verta tuli takatassun pohjasta. Ensin otin Mikin syliini ajatuksena kantaa koira kotiin, hetken kannettuani huomasin verivanan juoksevan pitkin housun punttia, joten laskin koiran maahan, ajatuksella että kylmä puhdas lumi hillitsee verenvuotoa.

Miki ei välitä olla sylissä eikä kovin riemulla ole pesuistakaan. Koska tassusta tuli verta ja olin yksin kotona ei auttanut kun otta akoira syliin ja pestä tassu kodinhoitohuoneen lavuaarissa, lähes 18kg koira olkapäällä. Vesi sai haavan vuotamaan enemmän. Ei muutakun paperista tuppo jalkaan ja koira sylissä talon toiselle puolen kaksista rappusista vessaan, mistä löytyi sidetarvikkeet. Vissiin Mikistä jalka tuntui oudolta, koska ihan hyvin oli sylissä eikä edes halunnut siitä pois. Olisi tarvinnut olla lisäkäsiä, kun yritin pitää takatassua ilmassa, ettei matto likaannu, estää ettei koira nuole tassua, etsin siteitä, tein sidosta yritin leikata teippiä ja pitää sidoksia paikalla. Koska Miki oli rauhallisesti kyljellään ja antoi mun puuha me selvittiin hommasta aivan loistavasti, välillä koira vaan katsoi kysyvästi et mitä mä puuhaan.

Paketin laiton jälkeen aloin soitteleen eläinlääkäreitä läpi, jonka jälkeen lähdin soitteleen kyytiä mulle ja koiralle. Miki olisi luonnollisestikin halunnut repiä mun hienon paketin pois ja kerran siinä onnistuikin, joten otimme operaation uusiksi, jonka jälkeen tyydyin katamaan koiraa pitkin käkmpää, vaihtamaan vaatteita ja pakkaamaan tavaroita. Onneksi isäni oli kotona ja lähti meitä viemään eläinlääkäriin, sillä sielä ei olisi ollut aikaa ellemme olisi päässeet sinne puolen tunnin sisään. Eläinlääkärissä kaikki sujui nopeasti emmekä joutuneet odottamaan vaan päästiin heti lääkärin juttusille ja Miki rauhoitettiin.

Kylläpä oli rankka kokemus mulle, vaikka Miki oli tosi hienosti. Seisoi vain paikallaan ja nojasi päätään mun olkapäähän, kun sai rauhoittavan piikin. Sen jälkeen jäätiin kaksin ja nostin Mikin lattialle johon se nukahti. Etutassusta ajettiin karvoja, koska sihen laitettiin tippa. Takajalassa oli pieni reikä, johon tuli yksi tikki, reikä oli kuulemmä pistohaavan näköinen ja aika syvä, reikä oli anturoiden välissä tassun pohjassa, lääkäri epäili että se olisi tullut jostain naulasta tms. Miki oli kuin emäntänsä eikä olisi millään herännyt nukutuksen jälkeen, vaan sille jouduttiin antamaan heräte, senkään jälkeen ei olisi millään meinannut jaksaa nostaa päätään. Onneksi sain koiran sen verran pystyyn että pääsimme lähtemään kotiin, jossa Miki nukkui illan, ei edes jaksanut käydä katsomassa kun tulin reeneistä kotiin.

8 tuntia nukutuksen jälkeen sain Mikiin sen verran eloa että pääsimme pihalle, jonne koira hyppi kolmella jalalla. Jalkaan laitettiin lasten kurarukkanen suojaamaan paketti kostumiselta. Koska ulkona oli satanut lunta, mikä on aivan sika kivaa välillä pääsi unohtumaan että jalka on kipeä. Tänää on koira juossut sujuvasti 4:llä tassulla ulkona ainoa hidastava tekiä on ollut hihna. Eilen ostin varmuudenvuoksi kaulurin, mutta sitä ei oo vielä tarvinnut ottaa käyttöön, sillä Miki on antanut paketin olla ihan rauhassa.

ps. kerrottakoon vielä et paketin pitäis olla jalassa 10päivää ja se pitäs vaihaa joka toinen päivä, paitsi jos kastuu niin useemmin.

pps. Miki sai antibioottikuurin 10pvä ja kipulääkettä tarvittaessa. Olin varma et meillä antibiootin ottaminen aiheuttaa suurta tuskaa ja tappelua, kun rokeli koira saatta joskus sylkäistä makkaranpalatkin pois suusta. Mitä vielä antibiootit oon piilottanut palaan valkohomejuustoa ja päälle pienipala keitettyä kieltä ja hyvin menee. Kipulääkkkeen Miki söi pelkiltään, oikohan tää nyt tulosta lisääntyneestä ruokahalusta.