Mikiä oli lenkitetty kertaa monta joka päivä, sekä hihnassa että vapaana. Miki oli saanut jakamatonta huomiota lähes 24/7 ja ruokaa aikalailla. Me ei olla koskaan saatu sitä lihomaan, nyt kuulemma oli hoikassa kunnossa, kun mentiin hakemaan sitä. "Hoikkuudesta" huolimatta naurettiin Jounin kanssa ettei meinaa pöksyihinsä mahtua, kuten mulle kävi, olisin kuulemma pyörytynyt jos olisin nähnyt Mikin mahan pahimmillaan. Ei voi mitään kun ei osaa kieltäytyä ruuasta, kun sitä saa rajattomasti ja se on hyvää. Mua ei pitäs päästää buffetpöytien ääreen kolmee kertaa päivässä =)
Hieman jännitti mitä siitä tulee, kun Miki palaa takaisin kotiin ja vanhat säännöt astuu voimaan. Ei huomiota 24/7, pitää jäädä välillä yksin, ei ruokaa rajattomasti, ulkoilu kolme kertaa päivässä jne. Ensin on annettava 10 pistettä siitä että hienosti on koira jaksanut nukkua. Kerkesin olemaan kotona 7tuntia ja lähdin yövuoroon, joita oli neljä kappaletta ja tähän päälle vielä 7tunnin aikaero, onneksi aikaero oli mun puolella. Parhaimmillani nukuin 8-17 ja Miki jaksoi hienosti nukkua tai ainakin touhusi tarpeeksi hiljaa ja tuhoja tekemättä kokoajan, onneksi Jouni käytti Mikin aamulla ennen töihin lähtöään ulkona, joten sen ei tarvinnut olla sisällä kuin 8h.
Miki on kyllä koikeillut muka huomaamatta että kuinka paljon hän saa määrätä. Leluja saattaa kantaa meille, yks päivä tuli eteiseen hakkumaan, kun puin päälleni et ota mut mukaan, tulee eteen istumaan ja kerjäämään huomiota, hyppi vasten, mitä ei oo tehnyt pitkään aikaan, istuu vieressä kun laitan ruokaa. Onneksi suurinosa näistä tavoista on jäänyt kuluneen viikon aikana pois, kun koira on huomannut ettei ne tuota tulosta. Ulkona lenkkeillessä koira on oma ihan itsensä. Parasta kotiin paluussa oli ehdottomasti Miki ja sen iloisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti