Välillä omistajan näkökulmasta on pakkomiettiä kenelle ulkoilu aina niin ihanilla syysilmoilla on rääkkäystä. Meillä Miki inhoaa koko pinseri olemuksellaan vesi ja räntäsateita. Kun rankan työpäivän jälkeen kävelet pahimmassa tapauksessa vielä osan matkasta kotiin räntäsateessa niiin motivaatio ulkoilulle on "taattu".
Keskiviikkona työpäivän jälkeen kävelin ensin osan matkasta kotiin räntäsateessa. No matkalla asennoiduin että kiva lähteä koiran kanssa ulkoileen, kun toinen on ollu yli 8tuntia kotona. Ei muuta kun valmiiksi kädet kohmeessa, vaatteet kosteina koiralle sadetakki niskaan ja ulos. Miki suostui tulemaan ovesta ulos ja vielä rappusetkin alas, raukka luuli vissiin, että lähdetään autoileen. Kun toiselle selvisi karu totuus että ulkona pitäisi kävellä painaitui kaikki neljä pinseri tassua tiukasti asfaltiin ja alkoi itku.
Siinä omistajan naama alkoi punertua, kun koira seisoo kun patsas talon edessä olevalla bussipysäkillä. Vieressä ihmiset ihmettelevät kun kipeää koiraa viedään ulos... joo-o tää kipee koira hyppi vielä sekuntti sitten sisällä ilosta, kun joku tuli kotiin. Muutama mennään käsky ja hihnasta muistutus että nyt ihan oikeasti mennää sai pojan ottamaan muutaman askeleen ja jälleen STOP, tätä jatkui kertaa monta kunnes seuraava ihmetteli "Onko se juoksuinen narttu?"
Joo narttu tosiaan ja vielä juoksutkin...
Yritä nyt siinä sitten olla innostava kannustava, kun omat vaatteet ihan märkinä, sormet sinisenä ja naama punaisena. No sellaisen kymmenen yrityksen jälkeen koira vihdoinkin ymmärsi hävinneensä taistelun ja lenkki alkoi sujumaan. Tämä show syntyy lähes poikkeuksetta vesi ja/tai räntäsateella eikä kyse ole suinkaa siitä että niillä ei olisi koiraa yritetty saada ulos, olemme jopa käyneet harrastuksissa vesisateella, vaikka esim. agilityssä koiran lempipaikka vesisateella on putken/pussin sisällä =)
Kyllä huumori riittää muuten, mutta aamu-unisena ihmisenä on huumorintaju hieman koetuksella, nimittäin ennen koiran tuloa olin tottunut kömpimään viimeisellä minuutilla ylös sängystä pesemään hampaat ja pukemaan vaatteet. Mutta eihän tuolle otukselle voi kun nauraa, kun koira suorastaan huutaa maailmalle että: "mamma kiusaaa ja pakottaa lenkille, kun oon vasta 9h ollut sisällä"... Onneksi lumi ja pakkasilmat on toistaiseksi saaneet päinvastaisen ilmiön, pienessä lumipeitteisessä maassahan on aivan mahtavaa kirmata ja haistella.
3 kommenttia:
Tiedän tunteen, täällä kurja ilma on ihan yhtä kurjaa Muusan mielestä. Mä olen vaan määrätietoisesti tehnyt lyhyitä lenkkejä sateessa (aina sama lenkki), ja saanut Muusan ymmärtämään, että mitä nopeemmin se etenee, sitä nopeamiin ollaan takas kotona.
Mitä kauempana kotoa ollaan, sitä paremmin lenkki sujuu. Yhdessä vaiheessa ajoin autolla kauemmas kotoa, jolloin Muusa liikkui paremmin, kun ei ollut mahdollisuutta jäädä kotikortteliin vitkastelemaan. Nykyään jopa pitkät lenkit sujuu sateessa ihan ok.
Nää jutut saa mut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että Alissa on jotain vikaa. ;)
Sade, räntä, märkä ja kylmä ei haittaa sitä ollenkaan. Kahlaa läpi pinnalta jäässä olevat lätäköt ja tunkee kuononsa loskaan.
Tosin sisällä tehdään se tuttu turkin kuivaus kaikkiin mahdollisiin tekstiileihin, juostaan ja saadaan armottomia "Minä olen märkä, saan siis riehua!"-kohtauksia.
Mut etkö sä periaatteessa voi köllähtää sinne lattialle Mikin seuraksi välillä?
Lähetä kommentti