Äärimmäisen rakastettava pinsku poika, omistajan vuodatus

Mä en ymmärrä mikä meidän otukseen on mennyt. En tiedä johtuuko ronttuksen tämänhetkinen käytös siitä etten ole viime aikoina kovinkaan paljoa kerennyt koiran kanssa touhuamaan, vai mistä. Esim. viikonloppuna meillä oli ensimmäistä kertaa lattiamajoituksessa koko viikonlopun ajan koira alllerginen ystäväni, jonka kanssa tuli tehtyjä juttuja ilman koiraa.

Sunnuntaina lenkkeillessäni koiran ja vieraamme kanssa pururadalla, koira kirmasi luokseni kutsun saatuaan. Tämän teki myös tilanteessa jossa oli jo lähdössä takana tulevien vapaana olevien koirien luokse, hiemanko olin onnellinen ja ylpeä koirastani. Meidän ronttus suostui myös vapaana ollessaan seuraamaan minua mallikelpoisesti, vaikka oli käynyt moikkaamassa takana olevia koiria. Makkaraa sateli kyllä koiralle kokoajan sen seuratessa vasemmalla puolella, mutta olisin antanut koiralle mitävaan palkinnoksi koska oli niin hieno. Samaisella lenkillä koira myös kertaalleen juoksi täyden 30 pisteen luoksetulon, kutsun saatuaan kääntyi 180 astetta, ja juoksi niin kovaa kuin pääsi loppuun asti, ei tehnyt himmausta hieman ennen, juoksusta suoraan istahti jalkojeni eteen ja otti kontaktin, voitte uskoa että palkinnoksi sai paljon makkaraa ja isot kehut.

Tänää koira on ollut sekä metsälenkillä että kotona itse hyvätapaisuus, tai ainakin käyttäytynyt niin hyvin kuin kuvittelen 8kk ikäisen koiran käyttäytyvän. Juuri vapaaksi päästyään ensimmäinen luoksetulo kaikui kuuroille korville, mutta tämän jälkeen koira juoksi jokaisella kerralla kauniisti luokse. Miki on myös luoksetulon jälkeen istunut kauniisti ja antanut mun laittaa hihnan kiinni, yleensä ulkona yrittää lähteä nopeasti viereltäni tai jää hieman kauemmaksi jos epäilee joutuvansa hihnaan. Tänää kävin lenkillä ystäväni kanssa, missä hän totesi ettei hänen veljen aikuisen pinserin kärsivällisyys ja tottelevaisuus olisi riittänyt tähän. Miki pysyi mm. metsälenkillä paikaallaan käskyn saatuaan, vaikka hypin ja juoksin, vasta palkinnon ja vapaa-sanan kuultuaan lähti liikkeelle.

Miki meinasi tänää pimeässä metsässä joutua ihan tosi toimiin. Olemme opettaneet Mikin etsimään avaimia ja kännyköitä yms. muita meille kuuluvia tavaroita metsästä. Heitän avaimia polun varteen koiran juostessa jossain edellä ja jonkin matkaa polkua edettyäni huudan Mikin luokseni ja annan käskyn. Miki menee jo tosi pitkiäkin matkoja sitkeästi avaimia etsien ja tähän asti on ne aina löytänyt. Tänää pimeys tuli yllättävän nopeasti ja paikassa missä auto oli ei ollut lähimaillakaan katuvaloja. Laitoin koiran autoon ja sen jälkeen juttelin kaverin kanssa eikä autonavaimet ollutkaan enää samassa taskussa. Aattelin että joudun ottamaan koiran takaisin ulos etsimään avaimia, mutta onneksi tarkistin sitä ennen sekä housun- että takintaskut ja löysin avaimet. Tämä muistutti taas siitä ettei ole mikään turha taito että koira löytää avaimet ja kännykät yms.

Metsälenkin jälkeen suihkureissu sujui oppikirjan mukaan. Koira seisoi paikallaan, kun sanoin seiso ja antoi pestä kaikessa rauhassa tassunsa. Harjaamisen ajan koira loikoili tyytyväisenä lattialla, kierähti vain kieri-sanasta ja käsimerkistä. Nyt on paripäivää taas ollut niin auvoista ja ihanaa että olen valmisperumaan kaikki pahat sanani ja ärräpäät koirasta sekä uhkaukset nahkatehtaasta... Tosin Jounin kanssa tulimme tulokseen että koira on varmaan jotenkin kipeä kun toimii niin hienosti, toivoa sopii että tälläinen "sairaus"/hetken mielihäiriö jatkuisi useita päiviä =).

Itelleni isku vauvakuume, kun kävin sunnuntaina katsomassa aivan hellyttävän ihania pinserin pentuja 4-kk, koska veljeni perheeseen on nyt tulossa pinserin narttupentu. Herkkänä hetkenä haaveilin jo uudesta pinskusta, tosin haluan saada ensin nykyisestä yhteiskuntakelpoisen koiran ja nähdä miten pärjäämme. Ei uskoisi että meidän murkkuikäinen on ollut joskus niin pieni. Tänää nimittäin punnitsin Mikin, kiloja oli 15.8.