Koirat lenkkeilee

nimittäin kirjaimellisesti. Vissiin koirat päättivät helpottaa raskaiden emäntien hommaa ja lenkkeilivät keskenään. Meidän piti mennä lauantaina aamulenkille kolmen pinserin kanssa. Emme olleet kerenneet kävellä kuin noin 5min kotiovelta metsässä, kun kuulin jonkun koirista saalishaukkuvan hieman miestä kauempana. Veljeni pinserillä on voimakkain saalistusvietti ja se saattaa jopa lähteä jäljestämällä metsästään peuroja, pupuja yms. Miki lähtee näkö ärsykkeestä joskin aikaa pupun perään ja Nukan en ole vielä nähnyt lähtevän juuri minkään perään, lähinnä maasta metsästää päästäisiä tms. Tosin yhteislenkillä Nuka ja Mila ovat kuin paita ja peppu.

No lauantaina koirat hävisivät joka tapauksessa kaikki kolme. Meidän lähi metsä on pieni, mutta siitä pääsee pellolle ja muutamaan isompaan metsään ainoastaa pienen hiekkatien ylityksellä. Veljen vaimon kanssa jonkin aikaa etsittiin ja huhuiltiin koiria m utta niitä ei näkynyt, joten päätettiin että on aivan turha yrittää löytää niitä koska emme tienneet mihin suntaan saalis ja koira olivat lähteneet. Naapurille ilmoitin että pitää koiralenkkeillessä silmät auki. Mieheni kävi autolla ajamassa hiekkatiellä lenkin näkemättä koiria.

Noin 1.5tunnin päästä näin oven takana ruskean hännänpään ja sielähän kaikki koirat odottivat sisään pääsyä märkinä ja väsyneinä. Meillä ei koirat enää lauantaina kaivanneet tekemistä vaan unimaittoi, ainastaan pakolliset pissareissut niiden kanssa tehtiin. Ens kerralla pitää miettiä päästetäänkö kaikkia koiria vapaaksi yhtaikaa, sillä Mila on ennenkin kadonnut saalistusreissuille meidän lenkeillä, meijän koirat on kyllä pysyneet mamman huuto/näkömatkan päässä. Lauantaina kyllä luulen Mikin aloittaneen saalistusreissun.

Tänää tein kaksi lenkkiä koirat vapaana juosten, joista toinen kaksituntia, eikä kumpikaan tehnyt elettäkään siitä että olisi hävittänyt mut.

Miki seikkailee

Meillä on vissiin naapurusto täynnä ihania tuoksuja. Olin torstain iltavuorossa ja mies tuli kotiin viiden aikaan. Mieheni tuli kodinhoitohuoneen ovesta, koirat käyttää meillä vaan kodinhoitohuoneen ovea. Mies kiersi eteiseen vaihtamaan lenkkivaatteita, kun kuuli että Nuka murisee ja haukkuu jossain. Ensin reagoimatta ääneen mitenkään sen kummallisemmin, lopulta kuitenkin päätti tarkistaa asian.

Miehen päästyä kodinohoitohuoneen ovelle rappusten yläpäähän, jossa Nuka oli ovesta kurkisti pieni 6/7v tyttö. Miki seisoi terassilla tai kai oikeammin tyttöä vasten ja pusutteli häntä poskelle häntä viuhuen. Mieheni mentyä tytön luokse hän kertoi löytäneensä Mikin heidän pihastaan. Fiksuna tyttönä hän oli tuonut Mikin kotiin. Tyttö perheinen asuu samalla tiellä mutta meidän välissä on kolme taloa joten matkaa on ainakin 50metriä. Mikillä ei siis ollut pantaa tai hihnaa.

Mieheltä oli jäänyt ovi jotenkin huonosti kiinni, siten ettei ollut mennyt lukkoon. Miki oli saanut oven auki hyppäämällä kahvaa vasten. Edelleen ihmettelen miten tyttö oli saanut Mikin mukaansa, mutta viisiin hän on vaan kävellyt meillepäin ja koira kiltisti seurannut häntä.

Olin jo unohtanut...

miten helppoa voi koirallisen elämä olla. Nukan juoksut on kestänyt reilu viikon ja se on ollut mun porukoilla hoidossa. Olemme viettäneet laatuaikaa Mikin kanssa. Elämä Mikin kanssa on NIIN HELPPOA =)

Koira nukkuu juuri niin kauan kuin mekin ja jos mitään ei tapahdu niin laittaa pitkäkseen. Ei varasta ruokaa tms. Kotiin, kun tullaan ei ole vastassa pomppivaa otusta vaan takapää heiluva neljällä jalalla kulkeva koira. Mikin voi jättää kotiin, autoon yms ilman että tarkastaa mitä tavaroita on alhaalla, koskaan ei oo kaapin ovia aukaista ja tavaroita levitetty pitkin lattioita. Huomautuksena että Nuka oli maanantaina mulla tallilla ja autossa oloaikana repi farmarin takaosan, missä matkustaa, verhoilua ja söi sieltä toisenpuolen valojen ja vilkun johdot, nyt ei valot toimi...

Lenkillä kävellään hienosti vetämättä, pääsääntöisesti, ja voidaan tehdä reippaita lenkkejä jokaista ruohonkortta ei tarvitse haistella. Miki ei huku metsässä, vaikka menee itsenäisesti edellä, jos vaihdetaan suuntaa niin hakee ilmavainulla meidät. Käsimerkeistä osaa mennä oikeaan suuntaan.

Neiti aikuistuu...

tosin ei valitettavasti käytöksellä. Viime viikolla mietin et pitäsköhän sitä pikkuhiljaa mennä katseleen Nukalle juoksupöksyjä ja opettaan se pitään niitä ja pitäiskö meidän miettiä Mikin leikkaamista. Kuten varmaan kaikki arvaavat asia jäi mietinnän asteelle. Maanantaina tulin reenistä kotiin niin mies totesi että neidillä tais alkaa juoksut, sillä sohvan suojapeitolla oli läikkiä ja punaisia pisteitä löytyi pitkin lattioita ja tietty Miki oli ollut kiinnostunut takapäästä. Siinä vaiheessa ajattelin ettei voi olla totta, koska emme olleet tehneet vielä suunnitelmaa mitä tehdä kun neidin juoksut alkavat, kodissa kun on leikkaamaton uros.

Loppujen lopuksi emme päässeet täyteen varmuuteen oliko juoksut alkaneet, koska Miki mm. antoi alapään pääsääntöisesti olla rauhassa, söi ruokansa, ei piippaillut tai ollut rauhaton, nukkuivat eripaikoissa, ei siis mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Tiistaina mun oli pakkolähteä koulutukseen aamusta mies jäi kotiin koirien kanssa alkoi varmistumaan että neidillä ihan oikeasti on alkanut juoksu. Joten mies oli kotona niin ettei koirien tarvinnut olla kuin 4tuntia keskenään. Lähtiessään oli erottanut koirat, ekaa kertaa sinä aikana kun on kaks koiraa. Nuka oli laitettu kodinhoitohuoneeseen, jonne hän oli vienyt häkin, leluja ja puruluita. Mikille oli jänyt loppu kämpästä. Kun tulin kotiin koirat oli onnellisesti samassa tilassa, meidän neiti houdini oli joenkin onnistunut kapealta portaalta avaamaan oven, koska en usko Mikin keksineen mitään niin omatoimista, kun ei pysty edes syömään herkkuja jos ei olla kotona.

Illalla koitin sitten kieltää Mikiä neidin nuolemisesta ja yllättävän hyvin meni käskyt perille varsinkin, kun ammuin vesipysyllä. Tosin molemmat koirat sai osansa vedestä ja juoksivat häkkiin istuun vierekkäin ja mulkoileen mua. Yöksi jätimme koirat samaan tilaan, koska nukkuivat ihan rauhassa eripaikoissa ilman sen suurempaa kiinnostusta ja edelleen Mikille maistui ruuat eikä ollut piippaamista tms. Aamullakin koirat löytyivät eripaikoista tosin Nuka oli onnistunut saamaan pöksyt, lainassa veljen nartulta pois, mutta hieman veriset sitäät oli edelleen kiinni pöksyissä eikä kumpikaan koirista ollut niihin koskenut.

Keskiviikko aamuna vietiin Nuka mun porukoilla, koska äidilläni oli keskiviikko ja torstai vapaat, huomena=torstai on varmaan neiti haettava kotiin ja mietittävä miten koiria eristää. Te narttujen omistajat joilla on kokemuskia/vinkkejä juoksujen suhteen niin neuvokaa ihmeessä tälläistä noviisia uroksen omistajaa käytännön asioissa. Vielä parempi jos jollain on hyviä vinkkejä uros-narttu talouksista. Enää en kerkiä Mikiä leikkaamaan.

Kuvia kotosalta

Meillä ei mitään ihmeempää oo elämässä tapahtunut. Mikin jalka ei oo vieläkään hyvä mut oon alkanut pitää sitä taas vapaana. Pidetään aktiivisesti backontrack takkia ja venytellään päivittäin.

Nukan kanssa pentuagilitystä on enää yks kerta jäljellä, reenipäiväkirjaan oon yrittänyt niitä päivittää. Aika menee vauhdilla Nuksukkakin on jo 6kk. Neiti ei oo vielä ihan sisäsiisti mutta ulkona jo merkkaillaan ja Mikin mielestä neiti tuoksuu jo ihanalta. Välillä pitää yrittää käydä pepulla haisteleen, lähinnä kun neiti on pissannut sisälle. Pepulla haistelu kielletään kyllä ja sitten Miki tulee mun eteen seisoon huulet väpättäen ja kuola valuen.

Otettiin parikuvaa kotona olohuoneessa.



Etsi koira:

Miki on löytänyt paikkansa meidän kodissa. Ostettiin päiväpeitto takkahuoneen sohvan suojaksi. Miki on hyödyntänyt sen niin että nukkuu peiton ja sohvan välissä. Me ihmiset vaan luultiin ymmärtävämme peiton käyttö tarkoitus.

Nuka näki ensimmäisen kerran pienen vauvan 3kk, kun kaveri pariskunta oli meillä kylässä. Vauvan ollessa mamman sylissä sitä uskalsi haisetella ja loppujen lopuksi se olis ollut aivan ihana...

On se vaan niin ihana

nimittäin meidän Mikelson, vaikka kotona masentaa kun ei pääse harrastaan eikä ulkoileen kunnolla. Tänää taas ihastelin sen suhtautumista lapsiin. Naapurien lapset olis kaikki halipusutettava, jos ei rajoitettaisi. Kun se kuulee naapurien lasten ääniä alkaa häntä pihassa vipattaa. Mitä pienempi lapsi sen varovaisemmin ja hellemmin niitä pusutetaan.

Yleensä en anna ihmisille lenkillä lupaa pidellä koiria, meillä ei Miki välitä tuntemattomien silittelyistä vaan väistää. Kun asutaan uudisalueella niin lähes joka talossa on lapsia 2 tai enemmän, meilläkin on naapureilla yhteensä yli kymmenen lasta. Monet lapset kysyvät saako koiraa silittää mutta sen enempää vastausta odottamatta saattavat tulla silittämään. Pyrin sanomaan että koiran voi antaa haistaa kättä jos se tulee lähelle.

Miki ei tuntemattomista aikuisista piittaa ja on ennemmin varauksellinen eikä syö vierailta ihmisiltä nameja, paitsi hakumetsässä, puhumattakaan että ottaisi kontaktia lähemmin. Tutut aikuiset meillä pusutellaan. Tänää kun oltiin päivälenkillä niin aivan tuntematon koululainen oli pyöräilemässä ohi, mutta meidät nähdessään jarrutti koiran kohdalle ja ihasteli koiraa. Miki heti hänen luokseen häntä vipattaen haisteleen ja antoi silittää. Emme ole mitenkään ihmeemmin sosialistaneet sitä lapsiin, mutta pennusta pitäen Miki on nähnyt lapset "samantasoisina" eikä pelottavina kuten aikuiset.

Olisipa jotain uutta

Meillä ei siis mitään uutta, valitettavasti. Eli Mikin jalat vaivaa edelleen. Viime viikolla loppu kipulääkkeet keskiviikkona ja perjantaina mentiin taas kolmella jalalla. Tän viikon keskiviikkona käytiin taas eläinlääkärissä piti olla vaan tutkimus, mutta pistettiin samalla taas kortisoonit. vasen oli parantunut mutta oikea ei, joten 1.5kk taas hiljais eloa. Ens viikolla saan alkaa venyttään jalkoja ja lihaksia.

Nyt kun on kaks koiraa se menon rajottaminen on hankalampaa. Koirat kun painii useamman kerran päivässä. Mä oon ollut töissä tälläkin viikolla nyt jo yli 40tuntia ja vielä sunnuntaina töitä et taas tulee yli 50tuntia töitä, kuten viimeviikollakin, et aikaa ei paljon koirille oo. Pentu ollaan viety tälläviikolla hoitoon työpäivien ajaksi ja Miki on saanut rauhassa nukkua kotona. Tuntuu et Miki masentuu, kun ei pääse tekeen mitään. Tällähetkellä kun saa kiertää muutaman kerran päivässä korttelin.