Aamulla mamma tuli kotiin oltuaan taas yön poissa. Tavalliseen tapaansa mamma kävi vaan moikkaamassa ja toivottamassa hyvää joulua, mitä se nyt ikinä tarkoittikaan, ja meni sitten isännän viereen nukkumaan. Tää aamu oli ihana, kun pääsin pitkästä aikaa isännän kanssa pitkälle lenkille, löydettiin ihan uusi lenkkikin.
Kun mun piti alkaa syömään mamma tuli taas mua moikkaamaan, tosin ilo oli lyhyt aikaista, kun mamma taas hävis nukkumaan, enkä mä sitten viitsinyt syödä ollenkaan vaan menin itsekin mammimaan. Mamman herättyä sain kummallisen hyvältä tuoksuvan kääreen, josta löytyi aivan ihana luu.
Illaksi mentiin mummolle ja vaarille, jonne tuli Mila perheineen ja oman mumminsa ja pappansa kanssa. Sielä pääsin leikkimään ja painimaan Milan kanssa ja saatiin lisää kääreitä avattavaksi, myös ihmiset oli innoissaan omista kääreistään. Milalle piti kyllä ensimääistä kertaa näyttää et mikä sen paikka on laumassa meinasi viedä luun, vaikka oon ihan varma et ne molemmat oli tarkoitettu mulle. Mummolle ja vaarille oli myös ilmestynyt sisälle puu, kummallisia noi ihmiset. Kääröjen tutkimisen jälkeen mamma hävis taas johonkin. Me jäätiin isännän kanssa mummolle ja vaarille, jonne jäi myös Mila perheineen.
Tää on vissiin sit sitä joulua, kääreitä josta löytyy kaiken maailman juttuja, piparia, mummo kun oli tehnyt mulle ihan omankoira piparin, herkkuja ja riehumista, ei yhtään hullumpaa.
Mun on ihan pakko vielä kertoa, kun näin eilen kylässä aivan ihanan pienen olennon ihan varma en voi olla mikä se oli, sillä en päässyt sitä nuolaisemaan. Oltiin mamman ja isännän kavereilla kylässä ja sielä oli sellainen jota kutsuttiin vauvaksi, ikää vauvalla oli 11päivää ja kokoa 2670g. Jotain jännää siinä oli kun ihmiset jännitti niin kovasti meijän tutustumista.
tiistai 25. joulukuuta 2007
sunnuntai 16. joulukuuta 2007
Kalenteri poika!
Nyt olen sitten virallisesti kalenteripoika. Olen päässyt poseeraamaan useampaan kalenteriin, tässä teille hieman näytteitä.
Kuulumisia!
Päivitetäänpä välillä kuulumisia. Hauskimpia kuulumisia on ehkä muutama uusi kaveri. Olen saanut pinseripoika kaverin. Meillä oli viimeksi todella kivaa, tosin tunnin leikkimisen jälkeen mun kaveri vanhempana ilmoitti että nyt riittää, on se kummallista kuinka ne vanhat (2.5v) väsyy, mä nuorena kyllä jaksaisin vaikka kuinka. Olen myös saanut samojedin pennusta 3.5kk kaverin, jonka kanssa olemme viikottain leikkineet, välillä on vaan toista vaikea ymmärtää, sillä kun on pystykorvat, kippurahäntä ja vielä kummallinen turkki. Siskoni muusankin näin viikko sitten kyllä oli tosi kivaa.
Olen myös aloittanut marraskuussa uuden harrastuksen. Kolme kertaa olemme päässeet emännän kanssa hakutreeneihin. Kyllähän mä jo pentuna opettelin hakemaan emäntää ja isäntää, mutta nyt mä löydän metsästä ihan uusia ihmisiä ja niillä on aina mulle ihania herkkuja, enää en jaksa pitää edes kiirettä emännän luokse. Keskilinjalle onkin sitten kova kiire, koska sieltä pääsee metsään hakemaan uusia ihania ihmisiä.
Milan kanssa leikitään lähes viikottain. Mila on kasvanut jo kovasti. Olemme käyneet yhdessä lenkeilläkin, kun Milaa ei enää pelota lähteä pihasta. Kävin myös merkkaamassa Milan kodissa, kun emäntä oli toisessa huoneessa, vissiin ei emäntä ollut kovin innoissaan, mut pitihän mun koittaa kun Milakin saa pissailla sisälle.
Olen myös aloittanut marraskuussa uuden harrastuksen. Kolme kertaa olemme päässeet emännän kanssa hakutreeneihin. Kyllähän mä jo pentuna opettelin hakemaan emäntää ja isäntää, mutta nyt mä löydän metsästä ihan uusia ihmisiä ja niillä on aina mulle ihania herkkuja, enää en jaksa pitää edes kiirettä emännän luokse. Keskilinjalle onkin sitten kova kiire, koska sieltä pääsee metsään hakemaan uusia ihania ihmisiä.
Milan kanssa leikitään lähes viikottain. Mila on kasvanut jo kovasti. Olemme käyneet yhdessä lenkeilläkin, kun Milaa ei enää pelota lähteä pihasta. Kävin myös merkkaamassa Milan kodissa, kun emäntä oli toisessa huoneessa, vissiin ei emäntä ollut kovin innoissaan, mut pitihän mun koittaa kun Milakin saa pissailla sisälle.
lauantai 17. marraskuuta 2007
Lapsenvahti
On rankkaa toimia lapsen vahtina, vaikka kyseessä onkin ihana pikkuinen Mila. Mila oli meillä torstaina hoidossa lähes koko päivän. Mä jouduin herään jo aikaisin aamulla emännän kanssa lenkille, kun Mila tuli jo hieman ennen 8.Milan kanssa tuli painittua, juostua, ulkoiltua, nukuttua. Mä en ymmärtänyt sanomalehtien tarkoitusta lattialla eikä Milakaan tuntunut ymmärtävän. Mila pissi matoille ja mä taas opetin Milalle miten sanomalehtiä syödään ja revitään, koska olin ihan varma että emäntä oli ne sitä tarkoitusta varten levittänyt, sillä eihän kukaan nyt sisälle pissi.
Kuuletko, vai haukkaanko palan sun korvasta!
Odotava vähän, mä pesen sun korvan loppuun!
Mä sain taas vanhempana ja viisaampana yrittää näyttää esimerkkiä miten meillä toimitaan. Vaikka pikku prinsessa ei mun esimerkistä huolimatta suostunut lattialla nukkumaan, niinpä me nukuimme molemmat sohvalla. Annan Milan syödä korvaani ja poskeani, koska tiedän että se on vasta vauva. Se lisäksi että vahdin Milaa torstain kävin vielä mummolla perjantaina leikkimässä Milan kanssa. Tänään oonkin sitten lepäilly ja toipunut vahtimisesta.
Pinserit vielä nukkuu päiväunia! Emäntä on jo herännyt ja noussut valokuvaamaan.
Huomenta Prinsessa!
Jossain täällä on ne emännä piilottamat makupalat.
perjantai 9. marraskuuta 2007
Ihmisrääkkäystä/eläinrääkkäystä
Välillä omistajan näkökulmasta on pakkomiettiä kenelle ulkoilu aina niin ihanilla syysilmoilla on rääkkäystä. Meillä Miki inhoaa koko pinseri olemuksellaan vesi ja räntäsateita. Kun rankan työpäivän jälkeen kävelet pahimmassa tapauksessa vielä osan matkasta kotiin räntäsateessa niiin motivaatio ulkoilulle on "taattu".
Keskiviikkona työpäivän jälkeen kävelin ensin osan matkasta kotiin räntäsateessa. No matkalla asennoiduin että kiva lähteä koiran kanssa ulkoileen, kun toinen on ollu yli 8tuntia kotona. Ei muuta kun valmiiksi kädet kohmeessa, vaatteet kosteina koiralle sadetakki niskaan ja ulos. Miki suostui tulemaan ovesta ulos ja vielä rappusetkin alas, raukka luuli vissiin, että lähdetään autoileen. Kun toiselle selvisi karu totuus että ulkona pitäisi kävellä painaitui kaikki neljä pinseri tassua tiukasti asfaltiin ja alkoi itku.
Siinä omistajan naama alkoi punertua, kun koira seisoo kun patsas talon edessä olevalla bussipysäkillä. Vieressä ihmiset ihmettelevät kun kipeää koiraa viedään ulos... joo-o tää kipee koira hyppi vielä sekuntti sitten sisällä ilosta, kun joku tuli kotiin. Muutama mennään käsky ja hihnasta muistutus että nyt ihan oikeasti mennää sai pojan ottamaan muutaman askeleen ja jälleen STOP, tätä jatkui kertaa monta kunnes seuraava ihmetteli "Onko se juoksuinen narttu?"
Joo narttu tosiaan ja vielä juoksutkin...
Yritä nyt siinä sitten olla innostava kannustava, kun omat vaatteet ihan märkinä, sormet sinisenä ja naama punaisena. No sellaisen kymmenen yrityksen jälkeen koira vihdoinkin ymmärsi hävinneensä taistelun ja lenkki alkoi sujumaan. Tämä show syntyy lähes poikkeuksetta vesi ja/tai räntäsateella eikä kyse ole suinkaa siitä että niillä ei olisi koiraa yritetty saada ulos, olemme jopa käyneet harrastuksissa vesisateella, vaikka esim. agilityssä koiran lempipaikka vesisateella on putken/pussin sisällä =)
Kyllä huumori riittää muuten, mutta aamu-unisena ihmisenä on huumorintaju hieman koetuksella, nimittäin ennen koiran tuloa olin tottunut kömpimään viimeisellä minuutilla ylös sängystä pesemään hampaat ja pukemaan vaatteet. Mutta eihän tuolle otukselle voi kun nauraa, kun koira suorastaan huutaa maailmalle että: "mamma kiusaaa ja pakottaa lenkille, kun oon vasta 9h ollut sisällä"... Onneksi lumi ja pakkasilmat on toistaiseksi saaneet päinvastaisen ilmiön, pienessä lumipeitteisessä maassahan on aivan mahtavaa kirmata ja haistella.
Keskiviikkona työpäivän jälkeen kävelin ensin osan matkasta kotiin räntäsateessa. No matkalla asennoiduin että kiva lähteä koiran kanssa ulkoileen, kun toinen on ollu yli 8tuntia kotona. Ei muuta kun valmiiksi kädet kohmeessa, vaatteet kosteina koiralle sadetakki niskaan ja ulos. Miki suostui tulemaan ovesta ulos ja vielä rappusetkin alas, raukka luuli vissiin, että lähdetään autoileen. Kun toiselle selvisi karu totuus että ulkona pitäisi kävellä painaitui kaikki neljä pinseri tassua tiukasti asfaltiin ja alkoi itku.
Siinä omistajan naama alkoi punertua, kun koira seisoo kun patsas talon edessä olevalla bussipysäkillä. Vieressä ihmiset ihmettelevät kun kipeää koiraa viedään ulos... joo-o tää kipee koira hyppi vielä sekuntti sitten sisällä ilosta, kun joku tuli kotiin. Muutama mennään käsky ja hihnasta muistutus että nyt ihan oikeasti mennää sai pojan ottamaan muutaman askeleen ja jälleen STOP, tätä jatkui kertaa monta kunnes seuraava ihmetteli "Onko se juoksuinen narttu?"
Joo narttu tosiaan ja vielä juoksutkin...
Yritä nyt siinä sitten olla innostava kannustava, kun omat vaatteet ihan märkinä, sormet sinisenä ja naama punaisena. No sellaisen kymmenen yrityksen jälkeen koira vihdoinkin ymmärsi hävinneensä taistelun ja lenkki alkoi sujumaan. Tämä show syntyy lähes poikkeuksetta vesi ja/tai räntäsateella eikä kyse ole suinkaa siitä että niillä ei olisi koiraa yritetty saada ulos, olemme jopa käyneet harrastuksissa vesisateella, vaikka esim. agilityssä koiran lempipaikka vesisateella on putken/pussin sisällä =)
Kyllä huumori riittää muuten, mutta aamu-unisena ihmisenä on huumorintaju hieman koetuksella, nimittäin ennen koiran tuloa olin tottunut kömpimään viimeisellä minuutilla ylös sängystä pesemään hampaat ja pukemaan vaatteet. Mutta eihän tuolle otukselle voi kun nauraa, kun koira suorastaan huutaa maailmalle että: "mamma kiusaaa ja pakottaa lenkille, kun oon vasta 9h ollut sisällä"... Onneksi lumi ja pakkasilmat on toistaiseksi saaneet päinvastaisen ilmiön, pienessä lumipeitteisessä maassahan on aivan mahtavaa kirmata ja haistella.
sunnuntai 4. marraskuuta 2007
Päivä täynnä yllätyksiä
Emäntä lähti viemään mua herättyään treeneihin. Käytiin harjoittelemassa paikassa jossa oli kaksi koiraa mun lisäkseni. Mä en ollu niin kovasti ilahtunut ajatuksesta että maassa pitäs makoilla paikallaan, mutta kun ne emännän makkarat ja hymy oli niin hyvä palkkio niin ei mun auttanut kun makoilla paikoillaan siinä maassa.
Kävin mummollakin tänää ja tontilla, mut todellinen yllätys olikin luvassa vasta myöhemmin. Olisin mielelläni kotiin päästyäni ottanut päiväunet, mutta juurikun pääsin sopivasti pitkälleni niin taas lähdettiin.
Autossa jo tunnistin paikan ja yritin emäntää hoputtaa. olimme siis mun leikkipaikassa. Koira kavereita vaan ei näkynyt. Hetkenpäästä näin Rocky, sen jälkeen tuli vielä mieluisampi yllätys. Hetkenpäästä pihaan kaarsi Nelson omistajineen. Voisiko päivä enään paremmaksi muuttua. Tässä mä olin väärässä. Sillä välin kun me pojat leikittiin, Rocky komensi kyllä niin paljon Nelsonia että se joutui pois meidän leikeistä, paikalle saapui ihana tyttö.
Hetken tutustumisen jälkeen en olisi enää halunnut leikkiä Nelsonin kanssa vaan mä olisin ollut vaan Alman kanssa. Alma on 4.5kk vanha black&tan pinseri. Ihmiset ei ollu kyllä samaa mieltä mun kanssa, kuulemma noin nuoriin tyttöihin ei oo sopivaa sekaantua. Alman lähdetty kotiin me lähdimme Nelsonin kanssa meille jatkamaan painia.
Me pojat, Nelson, Minä ja Rocky
Kylläpä se Alma tuoksuu hyvältä
Mihin se ihan tyttö hävis?
Treenit
Lauantaina emäntä puhu et luvassa ois hakutreenit. Kuvittelin et hakutreenit ois ihmisten etsimistä. Aamulla emäntä ilmesty kotiin ja katos makuuhuoneeseen, mulla ei oo sinne enää mitään asiaa, Isäntä lähti viemään mua lenkille, jonka jälkeen se hävis ja mä jäin kotiin nukkumaan.
Kun emäntä heräs niin se näytti kiireiseltä. Jos ymmärsin oikein puheista niin isäntä oli laittanut kellon väärään aikaan soittaan eli meijän ois pitänyt olla menossa kun kello soitti. No kiireellä emäntä laitto mut autoon ja me lähettiin mulla aivan outoon paikkaan, tosin hiekkatiestä tiesin et jotain kivaa on luvassa, sen verran piti ilmoittaa.
Perillä odotti muutama ihminen ja koiria näytti olevan autossa. Ensin odotin autossa kun emäntä ja muut ihmiset hävis, sitten jouduin vieläkin odottomaan kun koiria hyppäs vuoron perään autosta. Kun pääsin autosta oli mun vuoro toimia... Emäntä sanoi tunnussanan ja mä lähdin etsimään. Löysin ensin emännän hanskan ja kaikki ihmiset oli todella iloisen näköisiä. Seuraavalla kerralla löysin toisenlaisen hanskan, lopuksi vielä löysin pienen kengän, kyllä mulla oli hauskaa ja ihmiset oli niin onnellisen näköisiä.
Treenien jälkeen emämntä vei mut tuttuun paikka juoksemaan. Sielä oli kyllä hieman erilaista, sillä maa oli täynnä valkoista ainetta, kuulemma lunta. Siinä valkoisessa aineessa oli kiva juosta ja siitä löyty paljon tuoksuja, etten ois millään malttanut pitää emäntää silmällä ja niinpä emäntä aina välillä hävis.
Illalla oli sekä emäntä että isäntä kotona. Oli tosi ihana leikkiä niiden kanssa sekä kotona että ulkona. En edes muista milloin emäntä ja isäntä ois ollut yhtä aikaa kotona, molemmat kun tuntuu olevan niin kiireisiä.
Kun emäntä heräs niin se näytti kiireiseltä. Jos ymmärsin oikein puheista niin isäntä oli laittanut kellon väärään aikaan soittaan eli meijän ois pitänyt olla menossa kun kello soitti. No kiireellä emäntä laitto mut autoon ja me lähettiin mulla aivan outoon paikkaan, tosin hiekkatiestä tiesin et jotain kivaa on luvassa, sen verran piti ilmoittaa.
Perillä odotti muutama ihminen ja koiria näytti olevan autossa. Ensin odotin autossa kun emäntä ja muut ihmiset hävis, sitten jouduin vieläkin odottomaan kun koiria hyppäs vuoron perään autosta. Kun pääsin autosta oli mun vuoro toimia... Emäntä sanoi tunnussanan ja mä lähdin etsimään. Löysin ensin emännän hanskan ja kaikki ihmiset oli todella iloisen näköisiä. Seuraavalla kerralla löysin toisenlaisen hanskan, lopuksi vielä löysin pienen kengän, kyllä mulla oli hauskaa ja ihmiset oli niin onnellisen näköisiä.
Treenien jälkeen emämntä vei mut tuttuun paikka juoksemaan. Sielä oli kyllä hieman erilaista, sillä maa oli täynnä valkoista ainetta, kuulemma lunta. Siinä valkoisessa aineessa oli kiva juosta ja siitä löyty paljon tuoksuja, etten ois millään malttanut pitää emäntää silmällä ja niinpä emäntä aina välillä hävis.
Illalla oli sekä emäntä että isäntä kotona. Oli tosi ihana leikkiä niiden kanssa sekä kotona että ulkona. En edes muista milloin emäntä ja isäntä ois ollut yhtä aikaa kotona, molemmat kun tuntuu olevan niin kiireisiä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)