Lauantainen syysretki

Oi niitä ihaniia syksyisiä päiviä, kun ei sada vettä. Mikä voisi olla ihananpaa kuin kuluttaa päivä luonossa, vielä kun on paikka missä voi vapaasti liikkua ja koirakin saa juosta elämän iloisena. Lauantaina meillä oli suunnitelmissa lähteä saareen retkelle kanootilla. Tarkoitus oli mennä Mikin ja Jounin kanssa, mutta veljeni soitti ja pyysi meitä ottamaan myös heidän koiransa. Hieman jännitti miten käy kun otetaan kiikkerä kanootti, kaksi vilkasta pinseriä, ihmiset ja kylmä Pyhäjärven vesi...

Ensimmäinen jännitys momentti oli kun saavuimme mökin pihaan, jossa ei ollut autoja, mutta mökin oli oli auki. Ei muuta kun soitto äidille kuka on viimeksi käynyt mökillä, sillä välin kun puhelin yhdisti näin mökissä liikkuvan tumman hahmon, tässä vaiheessa olisin kiljunut, jollei mukanani olisi ollut miestä, koirat olivat tässä vaiheessa vielä autossa. mökistä tuli serkkuni, he olivat tulleet veneellä paistamaan makkaraa, välipalaksi kesken kalastuksen. Onneksi asia selvisi eikä kyse ollut varkaista.

Miki on jo pentuna mennyt meidän kanssa kanootilla ja ylipäätänsä tykkää olla järvellä. Kun saimme kanootin laskettua vesille ja mä pääsin kyytin päästimme Mikin vapaaksi joka taitavasti hyppäsi kiveltä kanoottiin. Mila oli tarkoitus päästää tämän jälkeen. Mila joka on itsevarma ja rohkea pinseri oli ihmeissään kanootti touhusta, niinpä Jouni joutui nostamaan kaverin kanoottiin, onneksi tämä pinsku tykkää olla sylissä. Kanootti reissu saareen sujui mukavasti ilman kastumisia. Saaressa lenkkeiltiin parituntia ja paistettiin makkaraa.

Kaksi pinseriä ja kaksi ihmistä kanootissa, pakko oli pysähtyä ikuistamaan.

Miki tähystämässä

Kaverukset turvallisesti nokassa mun jaloissa

Rottakoira työn touhussa, ei tullut saalista

Nuotiopaikalla, josko ihmisiltä olisi jäänyt tänne herkkuja.

Syksyinen luonto ja Mila

2 sekunttia paikallaan

Kylmä tuuli puhalsi, kun pysähdyttiin juomaan kaakaot

Mila epäuskoisena ei kai tänne taas tarvii mennä.

Koiran omistamisen varjopuolet

Paljon on oppaita miten kouluttaa koiraa ja miten opettaa erilaisia tempppuja kuten istu, maahan jne. Kovin paljon ei kirjoiteta siitä mitä tehdä jos kiioira ei tottele tai käyttäytyy sopimattomalla tavalla. Kun on opetellut elämää ensimmäisen oman koiran kanssa on saanut huomata että on paljon kysymyksiä joihin ei löydä/saa vastausta. En kuvitellutkaan että koiran omistaminen on helppoa tai että olisi yhtä oikeaa vastausta tai tapaa toimia, mutta missä menee raja.

Koira oli ollut monen vuoden haave tai oikeastaan haave lapsuudesta asti, mutta ei ollut sopivaa aikaa. Rotu valintakin oli ollut pidemmän aikaan selvillä. Kun sopiva aika löytyi aloin järjestelmällisesti haalimaan kirjoja ja tietoa. Mikään kirja ei ollut valistanut tai opastanut mitä tehdä kun se oma ihmisen paras ystävä näykkii, murisee, puree. Ei oikein tiennyt mikä on pentuaikaan kuuluvaa käytöstä ja mihin tulisi puuttua. Kovin hankala oli saada keneltäkään ohjeita tai apuakaan.

Mikään ei ollut valmistanut siihen fyysiseen ja psyykkiseen kipuun, joka tulee kun koira ensimmäisen kerran hyökkää ja puree kovaa. Ei siinä tilanteessa osannut kun lähteä pakoon hoitamaan haavojani, minkä seurauksena ongelmat vissiin vain paisuivat, koska koira sai valtaa. Enää ei osaa edes sanoa montako kertaa itse tai perheen muut on juotunut purujen kohteeksi.

Mikään ei valmista siihen epätoivon tunteeseen, itsesyytökseen, häpeään tms, mitä tilanteista seuraa tuntuu kun olisi maailman ainut ihminen jolla on ongelmia koiran kanssa. Ohjeita on sadellut laidasta laitaan, kouluttajilla on käyty, itse opiskelua ja netti kursseja tullut käytyä. Välillä on parempia kuukausia ja sitä jopa unohtaa että naamaa nuoleva välillä rapsutuksia rakastava otus voisi mitään kurjaa tehdäkään. On tilanteita joita osaa välttää tai ns. ennalta ehkäistä, mitkä tietää olevan korialle vaikeimpia, mutta välillä tilanteet tulee aivan puskista ja aina tilanteet tulee ilman ennakko varoitusta, ei murinaa ei irvistelyä tms.

Pahimpia tilanteita ovat ne kun purujen kohteena on joku perheen ulkopuolinen. Koiramaailman mukaan otus toimii johdonmukaisesti, mutta oma ymmärrys, häpeän tunne, itsesyytökset tms. ei tunne käsitystä koiramaailma. Kukaan ei oo osannut varoittaa mitä tehdä kun sosiaalinen elämä kutistuu, entä miten käy haaveiden omista lapsista. Missä vaiheessa ihmisen paras ystävä ei ookaan ihmisen paras ystävä?

Syksyn ihmeitä...

Syksy on tuonut sammakoita teille. Miki käy haistamssa sammakoita ja aina sammakon pompatessa eteenpäin niin Miki pomppaa taaksepäin ja ravistelee itteensä, koska oli niin pelottavaa. On hauska seurata koiran ja sammakoiden "vuorovaikutusta". Yhden lenkin aikana, varsinkin iltaisin, saattaa löytyä kävelyteiltä viisikin sammakkoa. Kaikkia on pakko käydä haistaan ja sitten hypätä taakse päin, jopa kävelyteillä olevia kiviä käydään tökkimässä kuonolla. Päästäiset tai muut pienet eläimet ei saa huomiota aikaiseksi mutta ne pelottavat ja kiehtovat sammakot, on siinä meillä rottakoira.

Käytiin viikolla myös puolukassa. Koska jääkausi piti purkaa viikolla ja aloittaa vasta tänään sunnuntaina uudelleen pystyin pitämään koiraa vapaana. Voi sitä riemua, kun koiran päästi vapaaksi autosta. Miki juoksi hiekkatietä edestakaisin meidän ohi niin että tassujen jarrutusjäljet vain näkyi hiekkatiellä. Puollukat myös maistuivat koiralle, niitä käytiin hakemassa varvuista, mummon kädestä, mummon kiposta ja jopa käytiin katsomassa haikeena mun kippoa, illalla vielä metsästettiin lattialta kaikki peratessa tippuneet puolukat. Mikillä oli kova homma pitää huolta ettei kukaan eksy toisistan, sillä olimme mummon ja vaarin kanssa metsässä. Muutaman tunnin puollukkareissun jälkeen uni maittoi.

Ongelmakoirakouluttaja ja jääkausi

Kävimme sunnuntaina tapaamassa ongelmakoirakouluttajaa. Sisänsä sielä esittetulleet asiat ei olleet mulle yllätyksiä, paitsi se että kouluttaja sanoi ettei meidän koirasta saa välttämättä kunnon koiraa. Miki on pehmeä koira, minkä oon tiennytkin, ja se reagoi salamana, mikä on vissiin pinserille tyypillistä.

Testiosiot, mitä tehtiin kouluttaja luona oli tosi mielenkiintoisia, kuten mös oman koiran reagtiot ja erot sille kumpi meistä oli hihnan päässä. Oli myös mielenkiintoista nähdä miten Miki reagoi kun se pääsi vapaaksi testialueelle. Miki, joka yleensä kirmailee innoissaan, ei misään vaiheessa lähtenyt tutustumaan alueeseen vaan pysytteli meidän jaloissa ja heti, kun istuin alas Miki pyrki syliin eikä olisi halunnut lähteä siitä mihinkään. Heti kun aukasin auton takaluukun koira hyppäsi innolla sinne.

Olemme pitäneet täyttä huomioimattomuutta kotona, ruokailu ja uloslähtötilanteisiin on omat ohjeet. Sunnuntai ei koiran käytös poikennut mitenkään, vaikka emme paljoa kotona kerinneetkään koiran kanssa olemaan. Miki on jonkin verran muutenkin omissa oloissaan. Eilen oli hieman enemmän vinkumista ja vahtihaukkumista, lähinnä pieniä vihreitämiehiä kohtaan. Muutaman kerran Miki yrittilähtesty, jolloin murisimme.

Miki jätti eilen molemmat ruuat väliin ja iltalenkillä söi ruohoa, kuten myös tänää aamulla heti kun pääsimme ulos ja sitten okseni vajaan 100m kävelyn aikana 4kertaa. Teimme kuitenkin normaalin 45min lenkin jonka jälkeen ruokamaistui normaalista, mistä lie oksentelu. Tänää kun tulin kotiin koira kävi iloisesti ovella vastassa ja meni olkkariin odottamaan, mutta kun en mennytkään sinne, tuli mua katsomaan työuoneeseen. Mun muristessa mulkaisi ja heilutteli päätään ja lähhti pois. Jääkausi tuntuu olevan paljon pahempi paikka mulle kun koiralle.

Nelsonin vierailu

Nelson omistajineen oli viikko sitten viikonloppun meillä kyläilemässä ja hauskaa oli.
Ohjelmassa oli pinseripainia...

äKuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...


Lauantaina nautimme vaelluksesta ja teimme ruokaa metsässä, tää on ehkä parasta mitä syksyllä voi tehdä. Ruoka maistuu aina niin hyvältä metsässä, kaiken kruunasi vanatallinki kaakao ja jälkkäripulla. Koirat saivat makkaraa, keitettyä kieltä ja broilerinsydämiä. Nelson ei oikein tykänny paikka valinnasta sillä ampumarata oli aika lähellä ja ammuskelua kuului, niinpä Nelson otti hatkat onneksi löysimme sen, Miki ei paljon korvaansa lotkauttanut vaan häntäpystyssä touhusi omiaan.


Illalla saimme Milan omistajineen vierailulle. Oli neito ajoittain hädässä yli-innokkaiden veljesten vuoksi.

Voisi sanoa, että kyseessä on joukkor... toinen selättää, jotta toinen pääsee osalliseksi,

Sunnuntaina mentiin lähi pellolle kuvaamaan koirien menoa.


Muutama metsäkuva

Lepohetki mamman kanssa pellolla.

Vaivana aamu-unisuus

Mikille ei oo koskaan aamuheräämiset olleet herkkua, kuten ei myöskään emännälleen. Joten Jounille on jäänyt munn herättäminen, koiran lenkitys aaamulla ja myös kaurapuuron valmistus itelleen ja mulle. Arkena jos vain meistä toinen lähtee aamulla töihin jää koiran lenkitys sille joka herää myöhemmin, sillä yleensä ei koira edes päätään nosta kukon laulun aikaan. Jounilla on tietty helppoa kun on liukuvatyöaika, mun kun on pakko olla tiettyinä aikoina töissä.

Niinä aamuina kun tuun yövuorosta kotiin koira on helppo saada ylös, sillä se häntä heiluen säntää tervehtimään. Koska Miki tykkää mennä aamulla uudelleen nukkumaan lenkin jälkeen, ei ole ollut suurta ongelmaa mennä yövuoron jälkeen nukkumaan, tosin koiran pitkästyessä meillä sisutetaan. Aina ei edes aamupala maita sillä niin kova kiire on takaisin nukkumaan.

Nelson veli oli viikonlopun täällä, mistä syystä koira on ollut tvallista väsyneempi. Mulla on ollut koko viikko aamuvuoroja, ja ollaan kuljettu Jounin kanssa yhtä matkaa töihin, joten aamuheräämisä on ollut. Maanantai aamuna Mikin sai ylös siinä vaiheessa kun molemmat oltiin noustu ja mä aloin jo syömään aamupalaa niin pienellä huhuilulla tuli koira. Tiistaina ei noussut kun vähän pää peittojen alta ja koira käänsi kylkeä, kun käytiin laittaan valot päälle Mikin huoneeseen saatiin koiraan hieman eloa. Tänä aamuna kun oli 15min aikaisempi aamuherätys mun työajan vuoksi meinattiin tarvita jo inhokki vesipyssyä, koirako ei muka tuntisi kelloa. Valoilla ja huomentahuomenta toivotuksilla hänänpää alkoi hieman vispata ja ruskea silmät tuijottivat muttei elettäkään että poistuisi sängystään peittojen alta. Kun komensin alas sängystä Miki juoksi olkariin matolle nukkumaan, siitä kun pyyssi ulos ei tapahtunut mitään, lopulta hyvin hankalan näköisesti koira kampesi itsensä ylös suuntana oma häkki ja ajatus että saisi nukkua sielä. Jounin avatessa ulko-oven poistuakseen koira suuntasi askeleensa ovelle.

Ulkoilun jälkeen sama vanha kaava jatkuu, häntä koiraa heiluttaen huomenen toivotukset ja matolle nukkumaan. Viikonlopun jälkeen on aamuruuat kelvanneet, joten matolta kammetaan ylös ja ruokailun jälkeen kiireen vilkkaan omaan huoneeseen sängylle nukkumaan. Ei puhettakaan että koiraa kiinnostaisi ollaanko me lähössä kotoa vai ei. Meillä on siis 3makuuhuonetta, joista yksi on mun ja Jounin, yksi vieras/työhuone ja yksi on Mikin/telkkahuone. Saa nähdä miten käy huomen aamulla, sillä mulla on vielä yksi aamuvuoro, sen jälkeen onneksi reilu kaksi viikkoa ennenkö mun tai Mikin on pakko nousta aamusta.

Miki työnjohtajana

Hyvältä näyttää

Kaikki hyvin, joten otan torkut, sit kamera pois

Hei enks mä sanonut ei saa kuvata

Illalla pahvilaatikko "söi" Mikin luun, kuvasarja miten pahvilaatikko selätetään

Ensin kannetaan se kunnon iskupaikkaan

Sitten kunnon ote ja riepottelua

selätetään ja lisää ravistelua

ja onnellinen luun omistaja

Omistajan hermot koetuksella!

Annetaan uros pinseri hyvään kotiin. Menee hermot, koiralla ei oo korvia ollenkaan!!!
Pellolla annan Mikin juosta vapaana ja kaikessa rauhassa, koska ei se kuuntele kuitenkaan. Mutta se ei myöskää kuuntele kun ollaan jo lähössä kotiin päin, esim. tunti vapaana täysiä juoksentelu ei ole ollenkaan tarpeeksi.

Pihassa kun saa uoksennella naapurin koiran kanssa niin sisälle ei tulla ollenkaan, varsinkaan, jos itellä olis kiire. Tässä yks päivä jätin koiran ulos, kun ei kerran tullut sisään, päätin etten tee itsestäni koiran silmissä naurettavaa ja suostuttele sitä pihalla. Naapuri meni oman koiransa kanssa sisään mutta meijän jätkä vaan istu ja mulkoili.

Ahkerasta harjoittelusta huolimatta reeneissä ei autoon hypättäisi ja koti pihassa taas ei autosta ulos tultaisi. Pari kertaa koira on tehnyt karkaamistemput oven raosta, vaikka esim. pääovesta ei koiran kanssa kuljeta ulos. Maanantaina karkas miehiltä ja tänää karkas niin että olin myös itse kotona. Mä en viitsi lähtee ollenkaa kissa hiiri leikkiin koiran kanssa.

Eilen olin niin kypsä otukseen et ensin aattelin jättää hakutreenit väliin, mutta koska jokaisen maalimiehen poissaolo vaikuttaa myös muiden reeneihin niin päätin mennä ja ottaa koiran ainakin autoon istuun, päätös ehkä virhe, sillä ikinä ei oo ollu niin "vaaralliset" hakureenit, mutta niistä enemmän reenipäiväkirjan puolella.

Nyt on varattu omistajille koiraongelmakoulutus aika 21.9 sunnuntaille saa nähä opittaisko me jotain Jouni kanssa.

Sylikoira

Meillä on Mikistä tullut sylivauva. Hoidossa ollessan Miki on viihtynyt ihmisten sylissä, mutta kotona ollessaan Miki ei kamalan paljoa ole sylissä ollut, nyt uudessa kodissa hieman enemmän kuin vanhassa.

Rakennusmelu ja naulapyssyllä ampuminen on pinseristä jotain aivan kamalaa muutenkin. Eilen Jouni ja isä laittoi listoja sisällä aamupäivän, kun mä olin kotona. Miki olisi ollut kokoajan punkemassa syliin kun istuin jossain lisäksi koko koira tärisi ja luikki häntä koipien välissä seinän vieriä. Koitin puuhailla mahdollisismman normaalisti, laittaa ruokaa ja siivota, mutta tietty hellyin aina kun istuin esim. koneella ottamaan koiran syliini, mikä voisi olla sen mukavampaa kun tuhiseva pinseri sylissä.

Paukkuarkuutta en muuten ole huomannut kun rakennusaikana sisällä. uuden vuoden raketit ei ainakaan viime vuonna aiheuttaneet mitään hämminkiä, muutenkaan ei luonnassa kuuluvista paukkeista ole ottanut itseensä, myöskään ulkona tehtävä ulkovuoren naulaaminen ei ole koiraa hetkauttanut, tai saunan rakentaminen, joka tapahtuu alakerrassa, koiran ollessa yläkerrassa.

Illalla klo 20.30, kun olin töissä kotona tapahtui jotain aivan käsittämätöntä. Miki, joka on ollut sisäsiisti 41/2 kuukautisesta asti sisäsiisti pissasi sisälle!!!! Olimme perjantaina ostaneet matot olohuoneeseen, josta toiselle Miki oli käynyt illalla pissaamassa, kuulemma oli vinkunut muutaman kerran, mutta ennenkö sitä oli keritty viemään oli pissannut matolle. En tiedä oliko pissaus protesti jostain, vai oliko yksin kertaisesti vaan kova pissahätä, vai jotain muuta. Miki oli käynyt ulkona klo16, jonka jälkeen oli juonut aika runsaasti. Koska kaupungissamme on vesikriisi eikä kraanavettä saanut juoda, oli Mikille sulatettu kielenkeitin lientä, jonka se oli juonut. En tiedä olisiko ollut tästä johtuva pissahätä, muuten koira vaikutti normaalilta.

30.8. Tupareissa!

Kerrankin myös mä sain kutsun bileisiin eikä aina vaan emäntä ja isäntä. Mentiin emännän ystävän luokse tupaantuliaisiin, sielä oli kuulemma koiriin tottuneita ihmisiä, joten olin tervetullut.

Olihan ne ihmiset ihan ihmisiksi, mutta mä kun olisin välillä olla koiraksi, eritin vuoronperään haastaa ihmisiä haukkumalla maasta leikkimään mun kanssa, yritin myös saada muutaman perunalastun istumalla oikein kauniisti, mutta kukaan ei heltynyt. Emäntä ja isäntä piti mua koko ajan hihnassa niinkun en ois muuten osannut käyttäytyä, no ehkäpä syy oli 7-kk ikäisessä ihmislapsessa, joka olis ollut kiinnostava. Alkuunsa oli kovin hämmentävää kun vauva välillä itki, mäkin olisin voinut käydä lohduttamassa häntä, mutta ei mua päästetty.

Parasta tupareissa oli matot. Meillä kotona kun ei ole sellaisia ihania nukkamattoja, joissa voi kieriä ja tehdä kuperkeikkoja, mikä oli ihmisistä hauskaa. Toisaalta niihin mattoihin en saanut tehdä mattopesiä, mutta muuten niiissä oli mukava loikoilla sekä käydä lämmittämässä ihmisten jalkoja niissä lepäämällä.