Pystykorvaisia kummajaisia

Tänää käytiin aamusta mamman kanssa reissussa Urjalassa. Sielä asui mamman kaveri, pihassa oli mukava juoksennella, mutta sitten mamma näytti mulle kummallisen pystykorvaisen otuksen. Yritin kaikki koira maailman elkeet että olisin saanut sen leikkimään mun kanssa, mutta se vain seisoi ja tuijotti. Aikani vuffuteltua askaltauduin haistamaan sitä, eikä siinä vielä mitään että löysin niitä yhden vaan sieltä samaisesta asumuksesta takaa löytyi vielä toinenkin. Ihmiset kutsuivat näitä hevosiksi tai tarkemmin ottaen se pienempi, jonka kanssa haisteltiin oli poni.

Sitten pitikin taas juosta pihaa ympäri, saahan sitä pienemmästäkin hepulit ja juuri kun mamma oli kehunut että musta on tullut niin rauhallinen. Hevosten omistaja ei ehkä ollut samaa mieltä vaan käytti nimitystä aropupu. Hevosten tutustumisen jälkeen haettiin pihalle kissa, jonka kanssa haisteltiin, sekään ei leikkinyt mun kanssa, vaikka kuinka yritin haastaa sitä leikkiin.

Mamma laittoi kypärän päähän sekä sellaiset nahkasuojukset housujen päälle ja sitten kantoi kummallisia varusteita siihen ulkotaloon, mä yritin ulkopuoolelta komentaa ja varoittaa mammaa, mutta turhaan. Hetken puuhattuaan ihmiset ja hevoset tulivat ulos. Sitten mamma ja sen kaveri kiipesivät niiden otusten selkään. Parasta tässä kaikessa oli että pääsin mukaan juoksemaan niiden kanssa metsään ja kivaa oli. Osasin jopa matkia niitä kulkemalla välillä jonon hännillä.

Reissun jälkeen pääsin oikein tallikoiran hommiin ja komentamaan poni, joka yritti krata tallista ulos, ihan en onnistunut saamaan sitä takaisin mutta hyvä yritys kuitenkin. Hommet hoidettuani oli taas vuorossa juoksentelua ympäri piha, pitihän mun näyttää kuinka hurjaa vauhtia pinseri pääsee taloo, laidunta, postilaatikkoa, tallia, lantakasaa yms ympäri. Kaiken kivan juoksentelun jälkeen sitten pitikin lähteä kotiin.

Illalla käytiin vielä mamman kanssa hakeen metsästä ihmisiä ja mä löysin kaikki. Taisin olla hieno, koska sain niin paljon kehuja ja herkkuja sekä vielä juoksennella Viton kanssa.