Lauantaina mamma laittoi mut autoon ja automatka oli tooosi pitkä. Päätin ottaa rennosti ja makoilla, kun matkasta ei tuntunut tulevan loppua. Isoissa mutkissa nousin toiveekkaasti istumaan, mutta sitkeästi mamma vaan jatkoi matkaa, kunnes pysähdyttiin huoltoasemalle yli 2tunnin matkan jälkeen. Huoltoasemalla odotti yllätys, nimittäin Nelson ja sen omistajat. Tapaamisen jälkeen loppumatka tuntuikin pitkältä.
Launtai kuluikin sitten Nelsonin emännän äidin kotona saaressa. Siellä meillä pojilla oli paljon tilaa juosta. Muutaman kerran muistutin Nelsonille että mä "the äijä", mutta muuten meillä oli tosi nastaa juosta, kahlata, hyppiä, kiivetä, painia, kaivaa, vahtia... Nelson onkin aika kova vahti koira, mä en ymmärtänyt aina mistä wuffuteltiin, mutta yhdyin kuitenkin ilon pitoon. Nelsonin ollessa sisällä mä kyllä pidin huolta tuttujenkin wuffuttelusta. Täytyy vielä antaa erityismaininta Nelsonin omistajien rapsutustaidoista, kyllä oli kiva olla rapsuteltavana.
Nelsonin saalis näyttä hyvältä
Korvien kuivatus ja tuuletus on tärkeä osa kahlaamista
Vahtikoirat, eikö näytetäkin pelottavilta!
Mökkeily on mukavaa!
Mökkeily on mukavaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti