Pystykorvaisia kummajaisia

Tänää käytiin aamusta mamman kanssa reissussa Urjalassa. Sielä asui mamman kaveri, pihassa oli mukava juoksennella, mutta sitten mamma näytti mulle kummallisen pystykorvaisen otuksen. Yritin kaikki koira maailman elkeet että olisin saanut sen leikkimään mun kanssa, mutta se vain seisoi ja tuijotti. Aikani vuffuteltua askaltauduin haistamaan sitä, eikä siinä vielä mitään että löysin niitä yhden vaan sieltä samaisesta asumuksesta takaa löytyi vielä toinenkin. Ihmiset kutsuivat näitä hevosiksi tai tarkemmin ottaen se pienempi, jonka kanssa haisteltiin oli poni.

Sitten pitikin taas juosta pihaa ympäri, saahan sitä pienemmästäkin hepulit ja juuri kun mamma oli kehunut että musta on tullut niin rauhallinen. Hevosten omistaja ei ehkä ollut samaa mieltä vaan käytti nimitystä aropupu. Hevosten tutustumisen jälkeen haettiin pihalle kissa, jonka kanssa haisteltiin, sekään ei leikkinyt mun kanssa, vaikka kuinka yritin haastaa sitä leikkiin.

Mamma laittoi kypärän päähän sekä sellaiset nahkasuojukset housujen päälle ja sitten kantoi kummallisia varusteita siihen ulkotaloon, mä yritin ulkopuoolelta komentaa ja varoittaa mammaa, mutta turhaan. Hetken puuhattuaan ihmiset ja hevoset tulivat ulos. Sitten mamma ja sen kaveri kiipesivät niiden otusten selkään. Parasta tässä kaikessa oli että pääsin mukaan juoksemaan niiden kanssa metsään ja kivaa oli. Osasin jopa matkia niitä kulkemalla välillä jonon hännillä.

Reissun jälkeen pääsin oikein tallikoiran hommiin ja komentamaan poni, joka yritti krata tallista ulos, ihan en onnistunut saamaan sitä takaisin mutta hyvä yritys kuitenkin. Hommet hoidettuani oli taas vuorossa juoksentelua ympäri piha, pitihän mun näyttää kuinka hurjaa vauhtia pinseri pääsee taloo, laidunta, postilaatikkoa, tallia, lantakasaa yms ympäri. Kaiken kivan juoksentelun jälkeen sitten pitikin lähteä kotiin.

Illalla käytiin vielä mamman kanssa hakeen metsästä ihmisiä ja mä löysin kaikki. Taisin olla hieno, koska sain niin paljon kehuja ja herkkuja sekä vielä juoksennella Viton kanssa.

"4-pallinen testosteroni pesä"

Olin ilmoittanut Mikin pinsereiden erikoisnäyttelyyn Lohjalle 8.6. sunnuntaina. Lauantaina mentiin Lohjansaareen Nelsonin luo kyläileen. Mökiltä näyttelyy tuli matkaa vain reilu 10km. Mikin kanssa oltiin käyty näyttelyitä varten koulutuksissa, jotka ei todellakaan olleet menneet hyvin, mistä syystä olin aivan paniikissa. Näyttelyy ilmoitin Mikin, koska pinsereiden matchshow oli sujunut hyvin. No ilmoitin kasvattajalle etten näytä Mikiä sunnuntaina, joten hän puhui Mikin isän omistaja näyttämään Mikin. Saanakin hieman empi Mikin näyttämistä, koska Miki selvästi arsti kun sitä koskettiin niskaan. Saana myös totesi että koiramme on sellainen 4-pallinen testosteroni uros, koska namit keitetty kieli ja kuivattu naudanmaha tai mikään ei kiinnnostanut, kun tuuli toi jostai ihania tuoksuja.

Mikin luoksassa oli vain kaksi koiraa Miki ja Nelson, joten toinen olisi ainakin kakkonen ettei kovin huonosti voisi mennä. Miki sai vaaleanpunaisen nauhan, mikä oli paras mahdollinen, Nelson sai harmaan nauhan värivirheen vuoksi, joten Miki sai vielä punaisenkin nauhan eli luokan voittajan. Nelson sai arvostelun, joka oli tosi hyvä lukuunottamatta värivirhettä. Mä kaipailin Mikin arvostelua, tämä oli sii toiseksi tärkein asia näyttelyssä, tärkeimpänä pidin sitä että koira käyttäytyy asiallisesti. Koska Miki oli luokkavoittaja en saanut vielä arvostelua, mikä pettymys.

Seuraavaksi mulle neuvottiin, että Miki menisi paras uros kehään, ei voi olla totta meijän koiruus!!! Me ei siis vielä päästykään kotiin. Kun näyttely oli edennyt niin pitkälle Saana vei Mikin paras uroskehään, josta tuli voitto, uskomatonta. Tässä vaiheessa koiralla oli kaks punaista ja yks vaaleanpunainen nauha, enkä vieläkään tiennyt mitä tuomari oli koirasta sanonut. Sitten mulle kiikutettiin valkosinistä ruusuketta ja sellaista lappusta, jossa luki sertifikaatti. Tässä vaiheessa mä olin sekaisin sekä onnesta että kaikesta muusta kun en ihan ymmärtänyt mitä mikäkin tarkoitti. No joka tapauksessa me ei lähdetty vieläkään kotiin.

Näyttelyn päätteeksi Miki kisasi paras juniorikisassa ja paras koira kisassa joista molemmista tuli vastakkaisen sukupuolen paras. Kasvattajaluokkaankin Miki vietiin, sielä Mikin kasvattaja voitti. Mä en tiedä nättely termeillä mikä Mikelson on mutta mulle se on maailman paras koira.

Tuomarinn kommentit olivat: Erinomaisen tyyppinen, hyvin kaunislinjainen neliömäinen maskuliininen uros. Kaunis pää, pyöreähköt silmät, hyvä purenta, korvat ok, kaunis ylälinja, ikäisekseen erinomainen eturinta ja runko, hyvät kulmaukset,, tiiviit käpälät. Loisto häntä. Kauniit maatavoittavat sivuliikkeet, turhan leveät edestä, kaunis väri, erinomainen luonne.

Ensimmäinen kehä esiintyminen

"Kokenut" poseeraaja

Väliajat otettiin rennosti Nelsonin kanssa

Kasvattaja kehä

Vasemmalla Miki VSP ja oikealla ROP

Muokattu: kävin katsomassa pinsereiden sivulta SPPK:n erikoisnäyttelyn tuloksia ja jos oikein ymmärsin niin Mikin litania sunnuntailta on: ERI 1 PU-1 VSP SERT VSP-JUN

Mökkeily Nelsonin luona

Lauantaina mamma laittoi mut autoon ja automatka oli tooosi pitkä. Päätin ottaa rennosti ja makoilla, kun matkasta ei tuntunut tulevan loppua. Isoissa mutkissa nousin toiveekkaasti istumaan, mutta sitkeästi mamma vaan jatkoi matkaa, kunnes pysähdyttiin huoltoasemalle yli 2tunnin matkan jälkeen. Huoltoasemalla odotti yllätys, nimittäin Nelson ja sen omistajat. Tapaamisen jälkeen loppumatka tuntuikin pitkältä.

Launtai kuluikin sitten Nelsonin emännän äidin kotona saaressa. Siellä meillä pojilla oli paljon tilaa juosta. Muutaman kerran muistutin Nelsonille että mä "the äijä", mutta muuten meillä oli tosi nastaa juosta, kahlata, hyppiä, kiivetä, painia, kaivaa, vahtia... Nelson onkin aika kova vahti koira, mä en ymmärtänyt aina mistä wuffuteltiin, mutta yhdyin kuitenkin ilon pitoon. Nelsonin ollessa sisällä mä kyllä pidin huolta tuttujenkin wuffuttelusta. Täytyy vielä antaa erityismaininta Nelsonin omistajien rapsutustaidoista, kyllä oli kiva olla rapsuteltavana.

Nelsonin saalis näyttä hyvältä

Korvien kuivatus ja tuuletus on tärkeä osa kahlaamista

Vahtikoirat, eikö näytetäkin pelottavilta!

Mökkeily on mukavaa!