Mitä sisko edellä sitä Miki valitettavasti perässä

Mikin Muusa-siskolla on ollut harmittavia ongelmia tassun kanssa. Eilen Miki loukkasi metsälenkillä tassunsa. Kutsuessani Mikiä juoksi luokseni iloinen koira hirmuista vauhtia. Mikiä hihnaan laittaessani huomasin maassa verta. Asiaa selviteltyäni huomasin että verta tuli takatassun pohjasta. Ensin otin Mikin syliini ajatuksena kantaa koira kotiin, hetken kannettuani huomasin verivanan juoksevan pitkin housun punttia, joten laskin koiran maahan, ajatuksella että kylmä puhdas lumi hillitsee verenvuotoa.

Miki ei välitä olla sylissä eikä kovin riemulla ole pesuistakaan. Koska tassusta tuli verta ja olin yksin kotona ei auttanut kun otta akoira syliin ja pestä tassu kodinhoitohuoneen lavuaarissa, lähes 18kg koira olkapäällä. Vesi sai haavan vuotamaan enemmän. Ei muutakun paperista tuppo jalkaan ja koira sylissä talon toiselle puolen kaksista rappusista vessaan, mistä löytyi sidetarvikkeet. Vissiin Mikistä jalka tuntui oudolta, koska ihan hyvin oli sylissä eikä edes halunnut siitä pois. Olisi tarvinnut olla lisäkäsiä, kun yritin pitää takatassua ilmassa, ettei matto likaannu, estää ettei koira nuole tassua, etsin siteitä, tein sidosta yritin leikata teippiä ja pitää sidoksia paikalla. Koska Miki oli rauhallisesti kyljellään ja antoi mun puuha me selvittiin hommasta aivan loistavasti, välillä koira vaan katsoi kysyvästi et mitä mä puuhaan.

Paketin laiton jälkeen aloin soitteleen eläinlääkäreitä läpi, jonka jälkeen lähdin soitteleen kyytiä mulle ja koiralle. Miki olisi luonnollisestikin halunnut repiä mun hienon paketin pois ja kerran siinä onnistuikin, joten otimme operaation uusiksi, jonka jälkeen tyydyin katamaan koiraa pitkin käkmpää, vaihtamaan vaatteita ja pakkaamaan tavaroita. Onneksi isäni oli kotona ja lähti meitä viemään eläinlääkäriin, sillä sielä ei olisi ollut aikaa ellemme olisi päässeet sinne puolen tunnin sisään. Eläinlääkärissä kaikki sujui nopeasti emmekä joutuneet odottamaan vaan päästiin heti lääkärin juttusille ja Miki rauhoitettiin.

Kylläpä oli rankka kokemus mulle, vaikka Miki oli tosi hienosti. Seisoi vain paikallaan ja nojasi päätään mun olkapäähän, kun sai rauhoittavan piikin. Sen jälkeen jäätiin kaksin ja nostin Mikin lattialle johon se nukahti. Etutassusta ajettiin karvoja, koska sihen laitettiin tippa. Takajalassa oli pieni reikä, johon tuli yksi tikki, reikä oli kuulemmä pistohaavan näköinen ja aika syvä, reikä oli anturoiden välissä tassun pohjassa, lääkäri epäili että se olisi tullut jostain naulasta tms. Miki oli kuin emäntänsä eikä olisi millään herännyt nukutuksen jälkeen, vaan sille jouduttiin antamaan heräte, senkään jälkeen ei olisi millään meinannut jaksaa nostaa päätään. Onneksi sain koiran sen verran pystyyn että pääsimme lähtemään kotiin, jossa Miki nukkui illan, ei edes jaksanut käydä katsomassa kun tulin reeneistä kotiin.

8 tuntia nukutuksen jälkeen sain Mikiin sen verran eloa että pääsimme pihalle, jonne koira hyppi kolmella jalalla. Jalkaan laitettiin lasten kurarukkanen suojaamaan paketti kostumiselta. Koska ulkona oli satanut lunta, mikä on aivan sika kivaa välillä pääsi unohtumaan että jalka on kipeä. Tänää on koira juossut sujuvasti 4:llä tassulla ulkona ainoa hidastava tekiä on ollut hihna. Eilen ostin varmuudenvuoksi kaulurin, mutta sitä ei oo vielä tarvinnut ottaa käyttöön, sillä Miki on antanut paketin olla ihan rauhassa.

ps. kerrottakoon vielä et paketin pitäis olla jalassa 10päivää ja se pitäs vaihaa joka toinen päivä, paitsi jos kastuu niin useemmin.

pps. Miki sai antibioottikuurin 10pvä ja kipulääkettä tarvittaessa. Olin varma et meillä antibiootin ottaminen aiheuttaa suurta tuskaa ja tappelua, kun rokeli koira saatta joskus sylkäistä makkaranpalatkin pois suusta. Mitä vielä antibiootit oon piilottanut palaan valkohomejuustoa ja päälle pienipala keitettyä kieltä ja hyvin menee. Kipulääkkkeen Miki söi pelkiltään, oikohan tää nyt tulosta lisääntyneestä ruokahalusta.

Vierailua!

Viikonloppuna käytiin todella pitkästä aikaa J:n vanhemmilla. Mikille tärkeää "pappaa" ei ollu koiruus nähnyt kesän jälkeen. Voi sitä ilotusta, kun Miki näki tutut isovanhemmat. Vaikka ei olla oltu montaakaa kertaa Jyväskylässä niin kivasti Miki sopeutu lyhyeeseen vierailuun. Oman käden oikeutta Miki kyllä käytti tulemalla yöllä meidän vuodesohvalle, vaikka toinen sohva ois ollut tyhjänä. Aamulla, kun yritin kääntyä oli hieman ahdasta sillä mies oli vinottain sängyssä ja koira miehen puolella ja mulle sitten jäi pienen pieni siivu seinän vierestä, on tää niin väärin. Tosin kun heräsin niin lähti koiruus lattialle omalle viltille.

Sunnuntaina päästiin uusiin maastoihin lenkkeileen. Oli ihan lenkkeillä Jyväskylän metsässä missä oli lunta, kun Tampereella lähtiessä oli vaan mustaa ja märkää. Tehtiin sunnuntai aamun kunniaksi 1.5h lenkki metsässä, Mikin juostessa vapaana. Loppu sunnuntaista menikin vieraillessa. Ensin käytiin mun tädin luona, jossa Miki päätti tehdä tuttavuutta mun tätiin pussailemalla.

Tätini luota lähdimme J.n 94-vuotiaan papan luokse, joka asuu yksin rintamamiestalossa, jota hän lämmittää itse puilla!!! Olisimpa itse yhtä terävä ja hyväkuntoinen vanhana. Miki oli hieman vauhdikas papalle. Pappa olisi halunnut kovasti silittää Mikiä, mutta Miki lähti pois aina kun hän yritti silittää. Papan luota kävelimme J:n tädille, jossa odotti aivan mahdottoman suloinen borderterrierin uros pentu, ikää pennulla oli 4.5kk. PEntu oli tosi rohkea ja utelias, meinasi Miki olla välillä helisemässä pennun kanssa. Tosi nätisti Miki oli pennun kanssa, muutaman kerran meinas mennä hermot, lähinnä kun Miki tuli mun jalkoihin istuessani lattialla ja pentu yritti samaan paikkaan.

Miki toteuttaa vaistojaan

Ensin poseerauskuva Miki ja alempana Mila

Tällä on jotain

Kun mä laitan pään oikein syvälle niin mä saan sen

Hei mihin sä meet, älä leikistä suutu

Sainpas sut

Mistä niitä päästäisiä löytyy lisää

Mä löysin lisää... Mä en tajuu mitä sä teet mut pitää kai munkin hieman haistella tätä maata. Mila ei ollenkaan ymmärtänyt mitä kivaa Miki näki päästäisten pyydystämisessä. Tää oli eka kerta kun näin Mikin toteuttavan rottakoiran virkaa. Tähän saakka meillä on yritetty pyydystää vaan pupuja ja kerran hirveä, heikoin tuloksin. Päästäisiä Miki sai kiinni, onneksi vain tappoi eikä syönyt niitä.

Mikille uusi harrastus!

Mulla oli yks päivä Miki tallilla mukana kun oli ihana ilma ja menin sinne päivästä. Miki on joskus viime keväänä ollut mulla mukana kun kävin kaverin luona ratsastaan. Nykyisessä paikassa ei juurikaan ole maastolenkkejä missä ei liikkuisi autoja en ole voinut ottaa Mikiä mukaan. Koska nyt menin päivästä ajattelin ettei seudulla liiku paljoa autoja.

Miki oisi kovasti halunnut hepoista leikkikaveria ja koska ne eivät ymmärtäneet koiran epätoivoisia leikkiin kutsu ideoita Miki päätti tyytyä wuffuttelemaan niille. Hieman jännitti koskea en tiennyt hevosten suhtautumisesta koiriin, mutta hevoset ottivat hyvin rauhallisesti Mikin komentelut.

Miki oli taas aivan mahtavaa ratsastusseuraa, siinä vaiheessa kun kiipesin hevosen selkään koira ei komentanut enää ollenkaa. Hienosti Miki juoksi edellä, sivulla tai perässä. Kun talutin sekä hevosen että koiran auton tien vartta pitkin, eteen käskyt toimivat loistavasti. Lenkki kulki metsässä ja metsä autoteillä, joten vaaraa autoista ei ollut. Käynnissä ja ravissa koiruus pärjäs loistavasti, laukassa jäi hieman jälkeen. Vaikka tehtiin hidastempoinen lenkki niin mietin et oliko se liian rankka koiralle, sain kuitenkin todeta tämän turhaksi peloksi. Takaisin tultaessa Miki keksi jotain kivaa metsästä ja eikun sinne täyttä loikkaa.

Voiko olla enää ihanampaa tapaa viettää päivää, kun kävellä metsän rauhassa hevosella ja koira juoksee vieressä.

Äidin pikkuapulainen

Miki on aina ollut ahkera osallistumaan kaikkeen. Tänää päätin käyttää tätä osallistumisinnokkuutta jälleen kerran hyväksi. Miki kantoi mulle pesukoneessa sukkia ja alusvaatteita, kun laitoin pyykkejä narulle pukuhuoneessa. Verilätyt toimivat koiran motivaattorina. Mikin innokkuutta kantaa esineitä on tullut muutenkin käytettyä hyväksi, kätevästi kulkeutuu hanskatkin oikeaan paikkaan. Myös vessapaperirullia Miki kantaa kätevästi kodinhoitohuoneesta vessaan, telineeseen ei niitä vielä osaa pujottaa.

Lenkkeilyä

Tänää kävin pitkällä päivälenkillä ihanassa ilmassa Mikin kanssa, koska mulla oli vapaa päivä. Lenkki ei alkanut lupaavasti sillä tapani mukaan päästin koiran vapaaksi heti sisältä, tarkoituksena oli mennä takametsän läpi isompaan metsään. Hiekkatielle Miki kerkesin ennen mua ja sieltä alkoi kuulua rähinää. Tiellä keski-ikäinen mies ulkoilutti koiraansa jota Miki oli mennyt katsomaan. Huusin Mikin sieltä pois ja se tulikin hienosti eikä Miki ollut suinkaa koirista se joka rähisi. Otin Mikin hihnaan eikä se suonut ajatustakaan vastaan tulevalle rähisevälle koiralle, joten taas pisteet Mikille ja lokakuussa käydylle koulutukselle.

Kun olimme ohittaneet heidät ja pääsin uudelleen metsään koira vapaaksi. Ei voinut kun hymyillä katsellessani koiraa ja sen iloa. Onneksi oli maajäässä niin ei oltu aivan kurassa. Kun oltiin tunti tarvottu metsässä niin palasimme ihmisten ilmoille. Miki oli mulla hihnassa kun menimme asfalttitietä. Mies oli hakemassa kahta pientä lastansa päiväkodista, ensin he menivät meidän edellä, sitten ohitimme isän ja tyttären. Isä siinä kehumaan koiraa tytölleen, sitten Miki jäi ojan penkalle haisteleen, jolloi mies intoutui kysymään koiran rotua, kun on oudomman näköinen koira, siihen minä että pinseri. Tämän jälkeen hän sitten ihasteli kuinka ihanan rauhallinen koira mulla on. Joo tosiaan pinseri rauhallinen!!!
Tähän taitaa olla monta selitystä
1) Miki osaa kävellä todalla hienosti hihnassa
2) Mikiä ei kiinnosta vieraat ihmiset
3) Meillä päin on juoksuisia narttuja joten tuoksut kiinnostavat koiraa ihan kympillä
4) Oltiin oltu tunti juoksemassa metsässä

Lenkin lopuksi kun oltiin jo lähes koti pihassa törmättiin naapurin lapsiin. Miki tykkää naapurin pojasta ja tunne on molemmnin puolinen, monesti Mikin häntä alkaa vipattaan kun se kuulee naapurin pojan äänen. Tänää Miki päätti mennä kahdelle tassulle naapurin poikaa 5v vastan ja antaa sille pusun. Tämän Miki teki myös toisen naapurin pojalle. Miki myös intoutui näyttämään temppujaan pojille mm. haki poikien piilottamia hanskoja ja kantoi niitä mulle.

Kumpa jokaisen vapaa päivän voisi viettää tälläin. Nyt nukkumaan, huomena pitäs mennä pitkästä aikaa tokoilemaan, kauhulla odotan mitä siitä tulee. Hieman myös haaveilen että otan Mikin aamupäivästä ratsastuslenkille mukaan.

Lomailua!

Reilun parin viikon loman aikana me Mikin kanssa kasvatettin mahan ympärystä. Muutenkin ollaan saatu rentouduttua, me ihmiset Atlantin toisella puolella ja Miki mummolassa. Miki on saanut olla pari viikkoa kukkona tunkiolla, mutta hienosti oli jätkä käytäytynyt, ylistyssanoista ei meinannut tulla loppua, vaikka meitä kaikkia hieman jännitti mniten lomailu tulee sujumaan, vielä kun "Mikin mummo" kävi leikkauksessakin hoitoaikana.

Mikiä oli lenkitetty kertaa monta joka päivä, sekä hihnassa että vapaana. Miki oli saanut jakamatonta huomiota lähes 24/7 ja ruokaa aikalailla. Me ei olla koskaan saatu sitä lihomaan, nyt kuulemma oli hoikassa kunnossa, kun mentiin hakemaan sitä. "Hoikkuudesta" huolimatta naurettiin Jounin kanssa ettei meinaa pöksyihinsä mahtua, kuten mulle kävi, olisin kuulemma pyörytynyt jos olisin nähnyt Mikin mahan pahimmillaan. Ei voi mitään kun ei osaa kieltäytyä ruuasta, kun sitä saa rajattomasti ja se on hyvää. Mua ei pitäs päästää buffetpöytien ääreen kolmee kertaa päivässä =)

Hieman jännitti mitä siitä tulee, kun Miki palaa takaisin kotiin ja vanhat säännöt astuu voimaan. Ei huomiota 24/7, pitää jäädä välillä yksin, ei ruokaa rajattomasti, ulkoilu kolme kertaa päivässä jne. Ensin on annettava 10 pistettä siitä että hienosti on koira jaksanut nukkua. Kerkesin olemaan kotona 7tuntia ja lähdin yövuoroon, joita oli neljä kappaletta ja tähän päälle vielä 7tunnin aikaero, onneksi aikaero oli mun puolella. Parhaimmillani nukuin 8-17 ja Miki jaksoi hienosti nukkua tai ainakin touhusi tarpeeksi hiljaa ja tuhoja tekemättä kokoajan, onneksi Jouni käytti Mikin aamulla ennen töihin lähtöään ulkona, joten sen ei tarvinnut olla sisällä kuin 8h.

Miki on kyllä koikeillut muka huomaamatta että kuinka paljon hän saa määrätä. Leluja saattaa kantaa meille, yks päivä tuli eteiseen hakkumaan, kun puin päälleni et ota mut mukaan, tulee eteen istumaan ja kerjäämään huomiota, hyppi vasten, mitä ei oo tehnyt pitkään aikaan, istuu vieressä kun laitan ruokaa. Onneksi suurinosa näistä tavoista on jäänyt kuluneen viikon aikana pois, kun koira on huomannut ettei ne tuota tulosta. Ulkona lenkkeillessä koira on oma ihan itsensä. Parasta kotiin paluussa oli ehdottomasti Miki ja sen iloisuus.