lauantai 4. heinäkuuta 2009

Veljekset kuin ilvekset

Eilen nähtiin pitkästä aikaa Mikin veli, Nelson, omistajineen. Siitä on melkein vuosi, kun pojat on viimeksi nähnyt, mutta ei olis uskonut. Minkään näköistä kahinaa ei ollut ja touhu oli molemmilla ihan yhtä päätöntä pinseri "vöhötystä". Kiitos mukavasti illasta Sonja ja Ville.

Nyt kun pojat on kasvanut niin erot mm. luonteessa käyvät selvemmin esille. Selvästi ovat pojat olleet erikohdissa jonoa, kun on jaettu ominaisuuksia, molemmista löytyy hyviä ja huonoja puolia. Fyysisesti Nelson on korkeampi ja muistuttaa enemmän pitkänmatkan juoksijaa, kun Miki taas on tiiviimpi ja näyttää enemmän painonnostajalta leveämmällä rintakehällä ja takareisillä. Nelsonilla on selvästi enemmän vahtiviettiä. Laavulle kun tuli ihmisiä kaikki piti haukkua oikein pitkän kaavan mukaan ja pissailla ja potkia maata ja näyttää kuka on kingi. Miki ilmoitti muutamalla vuf sanalla, että joku tulee. Ja jos joku ihminen oli kerran ilmoitettu niin sen jälkeen Miki ei enää reagoinut niiden tekemisiin, Nelson taas ilmoitti kun joku liikkui tai tuli hakemaan puita tms. Toisaalta Miki on muutenkin piittaamaton tuntemattomia ihmisiä kohtaan esim. vapaana ollessaan ei reagoi ihmisiin mitenkään jatkaa vaan matkaansa ja omia touhujaan eli ei esim. ikinä ilmoita haukulla tai käy haisteleen vieraita ihmisiä.

Mikillä on enemmän dominassia ja pyrkimystä päästä pomoksi. Nelson on avoimempi kuin Miki. Miki taas on varautunut vieraita ihmisiä kohtaan. Voisin kuvitella että uhkaavassa tilanteessa Nelson saattaisi paeta ja Miki hyökätä. Miki ei reagoi ääniin esim. pahmadukset kun taas Nelsoni säpsähti esim. nuotion rätinää, Miki ei reagoi myöskään laukauksiin eikä ilotulitteisiin.

Molemmat pojat on innokkaita pusuttajia ja hännänheiluttajia. Ihan parasta on juosta, hyppiä, kiipeillä sekä punkea tuttujen syliin.
mikään ei oo liianpieni rako mennä pusuttaan,
kuvassa Miki
pinseri painia, tietenkin ihmisten vieressä,
koska viereisellä laavulla ja muilla nuotiopaikoilla oli muita ihmisiä niin koirat oli pakko pitää kiinni.

katsos nostamalla jalkaa saat narun jalan oikealle puolelle
Muutama poseeraus kuva

Nelson

Miki

4 kommenttia:

Petra kirjoitti...

Milläs laavulla kävitte?

Reija kirjoitti...

Heip! Ihan mielenkiinnosta kyselen, notta mikä Mikin säkäkorkeus on? :)

Weera kirjoitti...

Monesti oon miettinyt, että minkämoisia koiria noidenkin yhdeksän pennun pentueesta on muotoutunut. Alista tunnistan samoja piirteitä kuin Nelsonista, mutta myös joitain mitä Mikilläkin on. Meillä vertailukohteena on ollut luonnollisesti Muusa, joka ulkomuodollisesti ja myös luonteen perusteella on lähes vastakohta veljelleen. Vietit menee aivan päinvastoin, Ali kun on nimenomaan vahtikoira, eikä osoita merkkejä kovinkaan suuresta saalisvietistä.

Olis mielenkiintoista jos pystyis jonkin foorumin, tai tapaamisen kautta tutustumaan M-pentueen muihin koiriin ja niiden elämään.

Aiotteko muuten luonnetestauttaa Mikin?
Itse haluaisin Alin testauttaa nyt tulevana syksynä. Uskoisin sen olevan tarpeeksi kypsä, jotta tulos ei kauheasti heittäisi.

Sanna kirjoitti...

P:lle
Oltiin Höytämöjärven? rannalla, hervannasta mentiin Birgitan polulle.

Reijalle:
Miki mitattiin tänää miehen kanssa niin et piirrettiin kirjan avulla seinään viiva, saatiin Mikin korkeudeksi 51cm. jossain kohtaa aluisin jalostustarkastuttaa Mikin mut pitää varmaan odottaa vielä et pää kasvais

Alille:
Olis kyllä mielenkiintoista saada tietää mitä M-pente pitää sisällään. Me kun ei olla nähty kuin Nelsonia aina silloin tällöin. Foorumin vois perustaa jos vaan ois aikaa jossain kohtaa, tosin oon aika käsi tietokoneiden kanssa.
Oon ajatellut et Mikin vois luonnetestauttaa, mutta ei vielä. Se ei oo päästänsä vielä tarpeeksi kypsä en usko et kestäisi vielä luonnetestiä, mh-luonnekuvauskin olis mielenkiintoinen. Moni kohtaa on sellainen et on aika vankka ajatus mitä koira niistä saisi.