Nelson hoidossa

Viime viikolla Mikin veli Nelson oli meillä hoidossa torstaista sunnuntaihin. Hieman jännitti miten pojat tulee toimeen, kun eivät ole nähteet taas aikoihin, kaiken lisäksi meidän Nupulla oli juoksut alkanut edellisellä viikolla. Nuka oli pari ensimmäistä juoksupäivää kotosalla ja vaikka me peittoja ja lattioita pesimme tiesin ettei kaikkia hajuja saa pois. Molemmat pojat ansaitsevat täydet kymmenen pistettä siitä miten hienosti tulivat toimeen.

Torstaina tavattiin Nelson ensin jäällä puolueettomalla alueella, missä ei ollut mitään ongelmaa. Miki kävi ahkerasti katsomassa ihmisiä Nelsonin huidellessä hieman kauempana. Koska meillä oli sattumalta myös häkki autossa niin otettiin Nelson jo torstaina mukaan, ettei hänen omistajien tarvinnut ajella perjantaina meille. Nelson raukka ei ollut koskaan matkustanut häkissä, mutta hienosti matkasujui, kunnes hidastettiin pienemmille teille, sielä sitten piti haukkua kävelijät.

pojat torstai-iltana kun tultiin meille

Ennen tuntui että pojat on tosi samanlaiset, mutta nyt tuntuu että iän myötä eroja on enemmän. Ulkona Miki käy useammin tarkastamassa että ihmiset on mukana ja tietty hakemassa namin, Nelson menee aika kaukana eikä juuri kutsuille tai vihellyksille korviaan lotkauta. Mikin ollessa ilman mua vapaana lenkillä pysyy vieläkin lähempänä ihmisiä kun silloin jos mä oon mukana. Alkuunsa hieman arvelutti Nelsonin vapaana pito, vaikka oltiinkin kaukana sivistyksestä, tosin joka päivä Nelson pysy lähempänä ja lähempänä.

Nelson on huomattavasti kovempi haukkumaan ja vinkumaan sekä sisällä että ulkona. Miki ei myöskään koskaan herätä meitä aamusta vaan useimmiten me saadaan huudella jätkää aamulenkille. Toista oli Nelson, joka kahtena ensimmäisenä aamuna herätti meidät jo klo7!!! ja ensimmäisenä yönä piippasi myös yöllä niin että jouduin menee sen kanssa samaan huoneeseen nukkumaan. Nelson raukkaa ei oo vissiin koskaan eristetty portin taakse. Meillä koirat nukkuu makuuhuoneesta portilla erotettuna ja Nuka itseasiassa vielä häkissä ja Miki tarvittaessa koirahuoneessa portin takana. Pojatkin erotin toisistaan öisin portilla, mutta ekasta yöstä oppineena Miki nukkui omassa huoneessaan portin takana ja Nelson olohuoneessa sohvalla.

Autosta Nelson myös haukku kaikki kävelijät, Miki haukkuu koiralliset, jos niitäkään, nyt ei vaivautunut ollenkaan ilmoittamaan, kun toinen teki jo sen.

Sisällä Nelson viihtyi meidän ihmisten kanssa, ennen se oli Miki joka oli kovempi punkemaan syliin. Ainakun Nelsonia lähestyi alkoi takapää viuhua puolelta toiselle ja jätkä oli heti punkemassa tervehtiin. Nelson oli sisällä huomattavasti rennompi, Miki liukeni "omaan huoneeseensa" oikeastaan aina kun tultiin sisälle, välillä kävi katsomassa. Miki enemmänkin jäykisteli, jos sitä olisi rapsutellut. Miki olisi halunnut leikkiä Nelsonin kanssa sekä sisällä että ulkona useamman kerran meni maahan pylly pystyssä ja haastui painimaan, mutte Nelson ei lämmennyt kuin kerran hetkeksi tähän touhuun ja hävisi sitten sohvalle.

Mihin se kaveri hävis, kesken leikin

Luulen et poikien arvojärjestyskin oli kokenut mullistuksia, ennen Miki oli selkeä johtaja, mutta leikkauksen myötä vaikutti että arvojärjestys olisi muuttunut.

iltaisin oli väsynyttä porukkaa, kun tehtiin joka päivä yksi reilu tunnin lenkki vapaana, muutenkin pojat pääosin nukku

Voin kertoa että palmusunnuntai oli painajainen. Asutaan uudella omakotitaloalueella ja lapsia riittää. Senlisäksi että pojat ilmoittivat raikuvalla haukulla jokaisen ovikelloa soittavan virpojan, joita kävi paljon ne myös ilmoittivat kaikki kadulla kulkevat virpojat, jotka eivät edes uskaltautuneet lähestyä meidän taloa. Olin jo 10.30 sitä mieltä et lähetään ulkoileen, sillä toisen ottaessa rennosti toinen kyllä keksi ilmoittaa jostain.

Miki tykkää pyöriä lumessa

ei me mitenkään hampaat irvessä kilpailla namista =)

puolentoista tunnin tarpomisen jälkeen Nelson alkoi olla huolissaan, onko meillä hajuakaan minne ollaan menossa ja missä ollaan...

totuus oli että ei, onneksi lopulta noin 2h tarpomisen jälkeen löydettiin autolle

komea Nelson