nimittäin kirjaimellisesti. Vissiin koirat päättivät helpottaa raskaiden emäntien hommaa ja lenkkeilivät keskenään. Meidän piti mennä lauantaina aamulenkille kolmen pinserin kanssa. Emme olleet kerenneet kävellä kuin noin 5min kotiovelta metsässä, kun kuulin jonkun koirista saalishaukkuvan hieman miestä kauempana. Veljeni pinserillä on voimakkain saalistusvietti ja se saattaa jopa lähteä jäljestämällä metsästään peuroja, pupuja yms. Miki lähtee näkö ärsykkeestä joskin aikaa pupun perään ja Nukan en ole vielä nähnyt lähtevän juuri minkään perään, lähinnä maasta metsästää päästäisiä tms. Tosin yhteislenkillä Nuka ja Mila ovat kuin paita ja peppu.
No lauantaina koirat hävisivät joka tapauksessa kaikki kolme. Meidän lähi metsä on pieni, mutta siitä pääsee pellolle ja muutamaan isompaan metsään ainoastaa pienen hiekkatien ylityksellä. Veljen vaimon kanssa jonkin aikaa etsittiin ja huhuiltiin koiria m utta niitä ei näkynyt, joten päätettiin että on aivan turha yrittää löytää niitä koska emme tienneet mihin suntaan saalis ja koira olivat lähteneet. Naapurille ilmoitin että pitää koiralenkkeillessä silmät auki. Mieheni kävi autolla ajamassa hiekkatiellä lenkin näkemättä koiria.
Noin 1.5tunnin päästä näin oven takana ruskean hännänpään ja sielähän kaikki koirat odottivat sisään pääsyä märkinä ja väsyneinä. Meillä ei koirat enää lauantaina kaivanneet tekemistä vaan unimaittoi, ainastaan pakolliset pissareissut niiden kanssa tehtiin. Ens kerralla pitää miettiä päästetäänkö kaikkia koiria vapaaksi yhtaikaa, sillä Mila on ennenkin kadonnut saalistusreissuille meidän lenkeillä, meijän koirat on kyllä pysyneet mamman huuto/näkömatkan päässä. Lauantaina kyllä luulen Mikin aloittaneen saalistusreissun.
Tänää tein kaksi lenkkiä koirat vapaana juosten, joista toinen kaksituntia, eikä kumpikaan tehnyt elettäkään siitä että olisi hävittänyt mut.
tiistai 24. marraskuuta 2009
sunnuntai 8. marraskuuta 2009
Miki seikkailee
Meillä on vissiin naapurusto täynnä ihania tuoksuja. Olin torstain iltavuorossa ja mies tuli kotiin viiden aikaan. Mieheni tuli kodinhoitohuoneen ovesta, koirat käyttää meillä vaan kodinhoitohuoneen ovea. Mies kiersi eteiseen vaihtamaan lenkkivaatteita, kun kuuli että Nuka murisee ja haukkuu jossain. Ensin reagoimatta ääneen mitenkään sen kummallisemmin, lopulta kuitenkin päätti tarkistaa asian.
Miehen päästyä kodinohoitohuoneen ovelle rappusten yläpäähän, jossa Nuka oli ovesta kurkisti pieni 6/7v tyttö. Miki seisoi terassilla tai kai oikeammin tyttöä vasten ja pusutteli häntä poskelle häntä viuhuen. Mieheni mentyä tytön luokse hän kertoi löytäneensä Mikin heidän pihastaan. Fiksuna tyttönä hän oli tuonut Mikin kotiin. Tyttö perheinen asuu samalla tiellä mutta meidän välissä on kolme taloa joten matkaa on ainakin 50metriä. Mikillä ei siis ollut pantaa tai hihnaa.
Mieheltä oli jäänyt ovi jotenkin huonosti kiinni, siten ettei ollut mennyt lukkoon. Miki oli saanut oven auki hyppäämällä kahvaa vasten. Edelleen ihmettelen miten tyttö oli saanut Mikin mukaansa, mutta viisiin hän on vaan kävellyt meillepäin ja koira kiltisti seurannut häntä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)