Joulu, mikä ihme se sellainen onkaan...

Aamulla mamma tuli kotiin oltuaan taas yön poissa. Tavalliseen tapaansa mamma kävi vaan moikkaamassa ja toivottamassa hyvää joulua, mitä se nyt ikinä tarkoittikaan, ja meni sitten isännän viereen nukkumaan. Tää aamu oli ihana, kun pääsin pitkästä aikaa isännän kanssa pitkälle lenkille, löydettiin ihan uusi lenkkikin.

Kun mun piti alkaa syömään mamma tuli taas mua moikkaamaan, tosin ilo oli lyhyt aikaista, kun mamma taas hävis nukkumaan, enkä mä sitten viitsinyt syödä ollenkaan vaan menin itsekin mammimaan. Mamman herättyä sain kummallisen hyvältä tuoksuvan kääreen, josta löytyi aivan ihana luu.

Illaksi mentiin mummolle ja vaarille, jonne tuli Mila perheineen ja oman mumminsa ja pappansa kanssa. Sielä pääsin leikkimään ja painimaan Milan kanssa ja saatiin lisää kääreitä avattavaksi, myös ihmiset oli innoissaan omista kääreistään. Milalle piti kyllä ensimääistä kertaa näyttää et mikä sen paikka on laumassa meinasi viedä luun, vaikka oon ihan varma et ne molemmat oli tarkoitettu mulle. Mummolle ja vaarille oli myös ilmestynyt sisälle puu, kummallisia noi ihmiset. Kääröjen tutkimisen jälkeen mamma hävis taas johonkin. Me jäätiin isännän kanssa mummolle ja vaarille, jonne jäi myös Mila perheineen.

Tää on vissiin sit sitä joulua, kääreitä josta löytyy kaiken maailman juttuja, piparia, mummo kun oli tehnyt mulle ihan omankoira piparin, herkkuja ja riehumista, ei yhtään hullumpaa.

Mun on ihan pakko vielä kertoa, kun näin eilen kylässä aivan ihanan pienen olennon ihan varma en voi olla mikä se oli, sillä en päässyt sitä nuolaisemaan. Oltiin mamman ja isännän kavereilla kylässä ja sielä oli sellainen jota kutsuttiin vauvaksi, ikää vauvalla oli 11päivää ja kokoa 2670g. Jotain jännää siinä oli kun ihmiset jännitti niin kovasti meijän tutustumista.

Kalenteri poika!

Nyt olen sitten virallisesti kalenteripoika. Olen päässyt poseeraamaan useampaan kalenteriin, tässä teille hieman näytteitä.

Kuulumisia!

Päivitetäänpä välillä kuulumisia. Hauskimpia kuulumisia on ehkä muutama uusi kaveri. Olen saanut pinseripoika kaverin. Meillä oli viimeksi todella kivaa, tosin tunnin leikkimisen jälkeen mun kaveri vanhempana ilmoitti että nyt riittää, on se kummallista kuinka ne vanhat (2.5v) väsyy, mä nuorena kyllä jaksaisin vaikka kuinka. Olen myös saanut samojedin pennusta 3.5kk kaverin, jonka kanssa olemme viikottain leikkineet, välillä on vaan toista vaikea ymmärtää, sillä kun on pystykorvat, kippurahäntä ja vielä kummallinen turkki. Siskoni muusankin näin viikko sitten kyllä oli tosi kivaa.

Olen myös aloittanut marraskuussa uuden harrastuksen. Kolme kertaa olemme päässeet emännän kanssa hakutreeneihin. Kyllähän mä jo pentuna opettelin hakemaan emäntää ja isäntää, mutta nyt mä löydän metsästä ihan uusia ihmisiä ja niillä on aina mulle ihania herkkuja, enää en jaksa pitää edes kiirettä emännän luokse. Keskilinjalle onkin sitten kova kiire, koska sieltä pääsee metsään hakemaan uusia ihania ihmisiä.

Milan kanssa leikitään lähes viikottain. Mila on kasvanut jo kovasti. Olemme käyneet yhdessä lenkeilläkin, kun Milaa ei enää pelota lähteä pihasta. Kävin myös merkkaamassa Milan kodissa, kun emäntä oli toisessa huoneessa, vissiin ei emäntä ollut kovin innoissaan, mut pitihän mun koittaa kun Milakin saa pissailla sisälle.