Rottakoirat

Nukan valtavat korvat siivittävät neidin lentoon

Kesä

Pinsiöt ja pikku ihminen

Miki tutustuu uuteen tulokkaaseen kotiin tulo hetkellä

yön tunteina

Nuka pesee varpaat ja sormet

ensimmäinen vaunulenkki

päikkäreillä

Päivitystä

Sitä on ollut taas laiska päivitysten suhteen. Agilityreenit Nukan osalta on jatkuneet, vaikka reenipäiväkirja ei oo päivittynyt. Mies on hieman laiska kirjoittaan, sillä Nuka siirtyi noin 1kk sitten miehen ohjattavaksi, kun en enää pysynyt perässä. Nuka on tosi taitava, tekee hyvällä innolla ja motivaatiolla. Elättelen toiveita kisauran aloittamisesta kun ikää tulee tarpeeksi. Miki reenasi viime viikon perjantaihin asti kun meillä oli hallin avain ja rajaton hallin käyttö. Mikin motivaatio on mieletön ja miki on siirtynyt namipalkasta lelupalkkaan, Mikin ongelmana on kepit ja puomi, mutta hyppyratoja ohjatessa se on hyvä.

Muuta... toukokuuta lähestyttäessä vastuu koirien lenkityksestä siirtyi miehelle, mun edelleen paisuessa. Äitienpäivänä laumamme kasvoi pienellä pojalla, jonka koirat on ottanut hyvin vastaan. Suurin pelko oli Mikin vahtivietistä lauman uusinta jäsentä kohtaan. Miki oli keskiviikkona meidän kotiutuessa huomattavasti kiinnostuneempi tulokkaasta kuin Nuka. Molemmat haistelevat ja pusuttavat uutta tulokasta. Vieraina on käynyt tulokkaan isovanhemmat sekä velejeni perhe: kaksi aikuista, 2kk ikäinen vauva ja Mila pinseri. Kaikki on saanut rauhassa sylitellä ja haistella ja pusutella uusinta laumanjäsentä eli kaikki on mennyt paremmin kuin uskalsin toivoa.

Ilmat on ollut aivan ihanat ja koirat nauttivat takapihalla olosta. Nuka vahtii huomattavasti enemmän reviiriä haukkumalla, Miki ei niin välitä ihmisistä/koirista niin kauan kuin ne pysyvät meidän rajojen ulkopuolella.

Kallion päältä on hyvä tähystää

Kevätkuvia

Mammalomalaisena mulla on ollut aikaa nauttia ihanista kevät ilmoista koirien kanssa lenkkeillessä. Se on varmaan raskausdementia vai mikä se nyt oli kun saa unohtaan kameran kotiin, mutta onneksi kännykkäkameralla saa edes jotain otoksia. Kun väsy on iskenyt oon istunut kannonnokkaan tai kivelle ja koiruudet on saanut touhuta. Tietty pupuja on pitänyt välillä metsästää ja Nuka meidän saalistaja jahtaisi perhosia, lintuja, lehtiä, roskapusseja yms.

Nelson hoidossa

Viime viikolla Mikin veli Nelson oli meillä hoidossa torstaista sunnuntaihin. Hieman jännitti miten pojat tulee toimeen, kun eivät ole nähteet taas aikoihin, kaiken lisäksi meidän Nupulla oli juoksut alkanut edellisellä viikolla. Nuka oli pari ensimmäistä juoksupäivää kotosalla ja vaikka me peittoja ja lattioita pesimme tiesin ettei kaikkia hajuja saa pois. Molemmat pojat ansaitsevat täydet kymmenen pistettä siitä miten hienosti tulivat toimeen.

Torstaina tavattiin Nelson ensin jäällä puolueettomalla alueella, missä ei ollut mitään ongelmaa. Miki kävi ahkerasti katsomassa ihmisiä Nelsonin huidellessä hieman kauempana. Koska meillä oli sattumalta myös häkki autossa niin otettiin Nelson jo torstaina mukaan, ettei hänen omistajien tarvinnut ajella perjantaina meille. Nelson raukka ei ollut koskaan matkustanut häkissä, mutta hienosti matkasujui, kunnes hidastettiin pienemmille teille, sielä sitten piti haukkua kävelijät.

pojat torstai-iltana kun tultiin meille

Ennen tuntui että pojat on tosi samanlaiset, mutta nyt tuntuu että iän myötä eroja on enemmän. Ulkona Miki käy useammin tarkastamassa että ihmiset on mukana ja tietty hakemassa namin, Nelson menee aika kaukana eikä juuri kutsuille tai vihellyksille korviaan lotkauta. Mikin ollessa ilman mua vapaana lenkillä pysyy vieläkin lähempänä ihmisiä kun silloin jos mä oon mukana. Alkuunsa hieman arvelutti Nelsonin vapaana pito, vaikka oltiinkin kaukana sivistyksestä, tosin joka päivä Nelson pysy lähempänä ja lähempänä.

Nelson on huomattavasti kovempi haukkumaan ja vinkumaan sekä sisällä että ulkona. Miki ei myöskään koskaan herätä meitä aamusta vaan useimmiten me saadaan huudella jätkää aamulenkille. Toista oli Nelson, joka kahtena ensimmäisenä aamuna herätti meidät jo klo7!!! ja ensimmäisenä yönä piippasi myös yöllä niin että jouduin menee sen kanssa samaan huoneeseen nukkumaan. Nelson raukkaa ei oo vissiin koskaan eristetty portin taakse. Meillä koirat nukkuu makuuhuoneesta portilla erotettuna ja Nuka itseasiassa vielä häkissä ja Miki tarvittaessa koirahuoneessa portin takana. Pojatkin erotin toisistaan öisin portilla, mutta ekasta yöstä oppineena Miki nukkui omassa huoneessaan portin takana ja Nelson olohuoneessa sohvalla.

Autosta Nelson myös haukku kaikki kävelijät, Miki haukkuu koiralliset, jos niitäkään, nyt ei vaivautunut ollenkaan ilmoittamaan, kun toinen teki jo sen.

Sisällä Nelson viihtyi meidän ihmisten kanssa, ennen se oli Miki joka oli kovempi punkemaan syliin. Ainakun Nelsonia lähestyi alkoi takapää viuhua puolelta toiselle ja jätkä oli heti punkemassa tervehtiin. Nelson oli sisällä huomattavasti rennompi, Miki liukeni "omaan huoneeseensa" oikeastaan aina kun tultiin sisälle, välillä kävi katsomassa. Miki enemmänkin jäykisteli, jos sitä olisi rapsutellut. Miki olisi halunnut leikkiä Nelsonin kanssa sekä sisällä että ulkona useamman kerran meni maahan pylly pystyssä ja haastui painimaan, mutte Nelson ei lämmennyt kuin kerran hetkeksi tähän touhuun ja hävisi sitten sohvalle.

Mihin se kaveri hävis, kesken leikin

Luulen et poikien arvojärjestyskin oli kokenut mullistuksia, ennen Miki oli selkeä johtaja, mutta leikkauksen myötä vaikutti että arvojärjestys olisi muuttunut.

iltaisin oli väsynyttä porukkaa, kun tehtiin joka päivä yksi reilu tunnin lenkki vapaana, muutenkin pojat pääosin nukku

Voin kertoa että palmusunnuntai oli painajainen. Asutaan uudella omakotitaloalueella ja lapsia riittää. Senlisäksi että pojat ilmoittivat raikuvalla haukulla jokaisen ovikelloa soittavan virpojan, joita kävi paljon ne myös ilmoittivat kaikki kadulla kulkevat virpojat, jotka eivät edes uskaltautuneet lähestyä meidän taloa. Olin jo 10.30 sitä mieltä et lähetään ulkoileen, sillä toisen ottaessa rennosti toinen kyllä keksi ilmoittaa jostain.

Miki tykkää pyöriä lumessa

ei me mitenkään hampaat irvessä kilpailla namista =)

puolentoista tunnin tarpomisen jälkeen Nelson alkoi olla huolissaan, onko meillä hajuakaan minne ollaan menossa ja missä ollaan...

totuus oli että ei, onneksi lopulta noin 2h tarpomisen jälkeen löydettiin autolle

komea Nelson

Ihana kevät