Miki ja Nuka

Kesä

2011-07-11T02:21:00.007+03:00

kesän tuoksuja, maavainuinen ja ilmavainuinen

Miki ja Mirkku

2011-02-07T22:18:00.008+02:00

Nukan juoksuillessa porukoilla Miki pääsi Mirkun kanssa kaksin lenkille. Nukalla on ollut tähän mennessä juoksut 4kk välein, toivottavasti toi harvenis jossain vaiheessa.

puussa oli joku niin hyvä haju et Miki meinas kiivetä sinne

jos katse voisi tappaa

Miki, Nuka ja Mila

2011-02-07T22:02:00.009+02:00

Oon ollut tosi saamaton, reenipäiväkirjaa aloin jo kirjoittaan tältä vuodelta mut en vieläkään oo saanut kyseistä tekstiä valmiiksi. Laitetaan tähän muutama kuva tän vuoden lenkeiltä, kun oon kerrankin saanut kameran rahattua mukaani. Täällä ainakin lunta on piisannut.

Nuka näytelmissä

2010-10-11T12:57:00.009+03:00

Nuka starttasi näyttelyuran lokakuun alussa Lappeenrannassa. neiti käyttäytyi kehässä ihan hyvin, ensi kertalaiseksi. On jo sen verran tottunut eripaikkojen hälyyn ettei ollut enää häntä koipien välissä vaan häntä oli korkealla ja jopa heilui. Oli kiva nähdä Nukan veli ja sisko sekä tietty muita pinseriihmisiä. Näyttely oli snautseri-pinserirotujen 2. erikoisnäyttely.

Arvostelu oli EH/2 (erittäin hyvä) Luokassa oli Nukan lisäksi Nukan sisko. Arvostelu mun suomennustaidoilla menee kutakuinkin:

Erittäin hyvä tyyppinen. Erinomainen luusto. Tarpeeksi rompact? olisikohan siinä pitänyt lukea compact eli tiivis. Erittäinhyvin kehittynyt kallo. Pitäisi olla parempi (jotain meidän mielestä siinä lukee stop mutta ei sovi asia yhteyteen.) Isot pyöreät silmät pilaa ilmeen. Isot epäsäännölliset korvat. Hyvä niska. Tarpeeksi eturintaa. Enemmänkin lyhyt olkavarsi. Erittäin hyvin kulmautunut takaa. Pitäisi olla enemmän etenevä liike.

Kaikki Nukan tuntevat voivat yhtyä arvosteluun isot silmät ja isot korvat, joilla neiti on kyllä saanut huvitusta aikaiseksi. Koska Lappeenrantaa oli pitkä matka olimme hotellissa yötä koko viikonlopun. Muuten ei ollut ongelmia mutta neitiä ei voinut jättää yksin hotellihuoneeseen, sillä itki meidän perään. Niinpä kävimme vuoronperään aamupalalla ja kun kävimme syömässä neiti oli autossa häkissä.

Nukalla oli koiran päivät ja pääsi sänkyyn ihmisten kanssa

Linnoituksella lenkillä

Viime viikonloppuna Nuka kävi Tuuloksessa toisessa näyttelyssä. Jälleen arvosteluna EH, tällä kertää Nuka oli luokkansa voittaja. Jälleen arvostelu mun suomentamana, joten takeita oikeellisuudesta ei ole:

1.5vuotta vanha narttumainen narttu. Mukavan muotoinen pää. Kantaa hyvin korviaan. Tummat silmät. Pitäisi olla suurempi alaleuka. Suoruutta olkapäissä. Hyvin kehittynyt selkälinja, jotain lantiosta. Vahvat takajalat. Hyvät tassut ja luusto. Liikkuu hieman liian löysästi takaa mutta hyvä sivuaskel.

Miki pääsi Tuulokseen turistiksi ja mukavasti käyttäytyivät molemmt koirat vaikka parkkihalli olikin tännyä koiria. Kaikenkaikkiaan viikonlopun näyttelyyn oli ilmottautunut 1096koiraa, onneksi pinsereitä oli vaan 14 ja päästi hyvissä ajoin kotiin.

Illalla Nuka toimi lapsenvahtina mun ommellessa ja miehen ollessa varpajaisissa.

Hiljaiseloa

2010-09-25T11:20:00.002+03:00

Aika menee valtavalla vauhdilla ja blogi on jäänyt täysin päivittämättä. Koirien elämä ei oo ollut niin suurta hiljaiseloa kun treenipäiväkirja antaa ymmärtää, mutta kun aika ei riitä kirjoittamiseen.

Olen koittanut pitää kiinni siitä että vähintään kerran päivässä koirat pääsevät vapaanalenkille juoksemaan ja ilon ne osaavatkin ottaa irti. Nuka käy kerran viikossa agilityssä, lokakuusta alkaen aloitamme myös toisessa ryhmässä joten treeniä olisi luvassa kaksikertaa viikossa. Lokakuun alusta olen myös ottamassa halliavaimen lainaan joten pääsen treenaamaan myös Mikin kanssa lämmitettyyn sisähalliin.

Miki on käynyt kerran viikossa hakuilemassa, joinakin viikkoina kahdesti. Tokoa oon yrittänyt ottaa säännöllisen epäsäännöllisesti. kerran viikossa ollaan myös käyty koirien aknssa juoksulenkillä, lähinnä emännän kuntoa nostamassa. Ensi viikolla Nuka korkkaa näyttelyuran, ensimmäisissä virallisissa näyttelyissä ja seuraavana viikonloppuna on luvassa sitten jo toinen näyttely.

Hihnakäyttäytyminen on muuttunut ihan kamalaksi. Molemmat kävelee näisti kun on vain yksi koira mutta yhdessä pitää joillekin vastaan tulijoille haukkua, tosi raivostuttavaa. Vaunujen kanssa en mielelläni mene kahenkoiran kanssa, mutta kohtuullisesti koirat sen osaavat. Miki on oikeastaan loistava vaunuttelija, kuvittelee vissiin olevansa töissä ja kävelee nätisti rinnalla ja kiertää käskystä jos menee väärälle puolelle. Nuka kävelee kyllä reunassa mutta lähinnä niin pitkällä kun hihna antaa myöden eikä käskystä kierrä (osaa?). Mikillä on välillä kummia reunafobioita eli ei halua kävellä ojan puolella vaan pitäisi päästä kävelemään keskelle tietä.

Miki on myös ruvennut kieltäytymään aamu- ja iltalenkeistä. Saattaa olla 14tuntiakin sisällä, vaikka Nuka käy lenkillä, herra vaan makaa sängyssä ja nostaa korkeintaan päätänsä kun pyytää pihalle. Käskyttämällä Mikin saa sängystä alas jolloin luikahtaa häkkiin, sieltä käskyttämällä saa kodinhoitohuoneeseen ja ulos mutta kun ei vaan viitsis, joten useimmiten Miki jää sisälle jos ei pyynnöstä lähde ulos. Enemmmän Miki tekee tätä kun mies olis lähdössä koirien kanssa, mun mukaan sillä on suuremmat halut lähteä. Todella raivostuttavaa, mutta koska koira on sisäsiisti niin en viitsi ottaa tästä stressiä.

Sisäsiisteydestä puheen olleen neiti näppärä ei taas ole sisäsiistii!!! En voi käsittää neidillä on ikää 1.5v eikä pyydä öisin ulos kun on hätä. Tänäkin aamuna kaksi lammikkoa sisällä. Nuka ei edes litki vettä iltaa/yötä myöden ja iltaruuankin on saanut jo 20 aikaan ja illallal pääsee pissalle joskus 22-24 ja arki aamuisin mies herää joskus 6-7 et silloinkin pääsisi ulos, mutta siinä vaiheessa meillä on jo lammikoita, toisina öina saattaa olla ihan sisäsiisti yli 10tuntia kuten toissa yönä kun olin yksinhuoltajana. Jos Nukan laittaa häkkiin yöksi niinlattiat pysyvät kuivina. En käsitä mistä nyt on kyse!!! Ehkäpä saan ens viikonloppuna vastauksia...

Helsingin reissu

2010-08-01T17:02:00.009+03:00

Päätettiin lähteä katsomaan pinsereiden agility sm vaikka ei päästy osallistuun. Oli kiva nähdä pinsereitä omistajineen, vaikka kerittiin vasta viimeiset radat näkeen. Samalla vietettiin kaks päivää Helsingissä Anun, Ollin, Auroran ja Milan kanssa ja juhlittiin hääpäivää.

Mila odottaa radalle pääsyä

Mila radalla, sijoitus möllien 2., Mikin siskon Muusan voittaessa, hyvä Muusa.

Helsingin keskustassa. Tosi hienosti koirat liikku vilkasta Mannerheimintietäkin, vaikka välillä tuntuu et täällä maalaistuu, kun ei juuri tuu ihmisiä lenkillä vastaan.

8 kerroksesta oli upeat maisemat. Yö oltiin hotelli Flamincossa Vantaallaa. Koirat sai hotellissa ihailua sekä suomalaisilta että ulkomaalaisilta.

Perhehuoneessa oli pinsereillekin sänky, vaikka ensin yrittivät ihmisten sänkyyn. Hyvin nukutun yön jälkeen käytiin koirien kanssa jumbossa shoppaileen (ruokakaupassa) ja harjoitteleen kauppakeskus elämää.

Kauppatorilla odotetaan lauttaa Suomenlinnaan, ei näkynyt presidenttiä.

Suomenlinnassa piknikillä. Koirilla viilennystakit ja moni luuli että koirille oli tullut kylmä mistä syystä niillä oli takit päällä. Toki pinseri palelee +35... ;)

Koirien ihailu jatkui Suomenlinnassa, ulkomaalaiset halusivat kovasti tulla rapsuttelemaan. Kotimatka kesti tuplaten kauemmin kuin normaalisti, mutta koirat eivät jaksaneet reagoida, vaikka useammin jouduttiin pysähteleen moottorien rampeille, vauva perheen matkantekoa. Onnistuneen hotelli kokemuksen jälkeen oon valmis lähteen uudelleenkin koirien kanssa hotelliin.

Haaveeksi jääneet agilitykisat

2010-07-24T09:28:00.002+03:00

Nuka sai viikko sitten lenkillä vasemman etujalan yläanturaan haavan. Sunnuntaina käytiin se päivystksellisesti tikkaamaan, koska olikin isompi kuin olin lauantaina sitä sitoessani katsonut. Neiti oli hienosti eläinlääkärissä, mitä nyt hieman sitkeä ennenkö nukkui. Ensin laitetettiin pieni määrä nukutusainetta, mutta neiti sinnitteli hereillä, jolloin ainetta lisättiin, tämän jälkeen neiti hieman

rauhoittui jolloin nostin sen pöydälle, missä ell alkoi pesemään haavaa, mistä neiti vinkaisi, joten ei muuta kuin lisää nukutusainetta, jonka jälkeen pesu ei enää sattunut. Pesun jälkeen vuorossa oli ompeleminen, jolloin neiti taas vinkaisi, joten neljännen kerran pistettiin nukutusainetta, tämän jälkeen neiti nukkui niin että lopuksi pistettiin herätettä. Kahden tikin hinnaksi tuli 250€ ja tämä on koira jolla ei ole kuin jalostuskoiravakuutus... mut niinhän se menee, jos on vakuutus sitä ei tarvita, jos ei ole niin sitä sattuu ja tapahtuu.

Tassua on hoidettu kotona päivittäin suihkuttelemalla ja tekemällä uusisidos jalkaan. Lenkit on ollut hihnalenkkejä ja suurempia revittelyitä vältetty. Torstai iltana ompeleet sitten repsahtivat auki, joten eilen taas mentiin näyttämään tassua ell:lle (eri kuin sunnuntaina). Tälläkertaa siihen ei laitettu tikkejä, mutta haava on edelleen auki ja mielestäni eilen näytti valtavalta, mutta luotamme ell:n ammattitaitoon. Haava hoitona avohoito ja suihkuttelu.

Haavahoidosta tekee haastavan

1) Neiti ei tajua että jalassa on haava vaan haastaisi Mikiä leikkimään.

2) Nukalle kun laittaa kaulurin neiti jähmettyy ja alkaa läähättämän, ei syö, ei juo, ei liiku. Aivan toista kuin Miki joka kantaa jopa pyykit kuivumaan kaulurin kanssa. Emme ole raskineet pitää neidillä kauluria.

3) Molempia koiria kiinnostaa haava. Kun jalassa oli sidokset niin neiti repi niitä joskus yöllä, ei joka yö ja myös Miki osallistui tähän, koska Miki kakkasi vihreitä sidoksia. En ymmärrä miksei Nuka komenna Miki jättämään hänen jalkaansa rauhaan.

Nyt jalassa on ollut teipattuna ihmissukka, mutta tämäkään ei pysy vaikka päälle virittäisi koiratossun. Huomena neidin piti tehdä ensimmäinen agilitystartti pinsereiden sm:n mölliluokassa, mutta tämä jäi haaveeksi.

Rottakoirat

2010-07-09T11:47:00.007+03:00

Nukan valtavat korvat siivittävät neidin lentoon

Kesä

2010-06-13T13:02:00.007+03:00

Pinsiöt ja pikku ihminen

2010-05-23T21:56:00.006+03:00

Miki tutustuu uuteen tulokkaaseen kotiin tulo hetkellä

yön tunteina

Nuka pesee varpaat ja sormet

ensimmäinen vaunulenkki

päikkäreillä

Päivitystä

2010-05-16T18:27:00.007+03:00

Sitä on ollut taas laiska päivitysten suhteen. Agilityreenit Nukan osalta on jatkuneet, vaikka reenipäiväkirja ei oo päivittynyt. Mies on hieman laiska kirjoittaan, sillä Nuka siirtyi noin 1kk sitten miehen ohjattavaksi, kun en enää pysynyt perässä. Nuka on tosi taitava, tekee hyvällä innolla ja motivaatiolla. Elättelen toiveita kisauran aloittamisesta kun ikää tulee tarpeeksi. Miki reenasi viime viikon perjantaihin asti kun meillä oli hallin avain ja rajaton hallin käyttö. Mikin motivaatio on mieletön ja miki on siirtynyt namipalkasta lelupalkkaan, Mikin ongelmana on kepit ja puomi, mutta hyppyratoja ohjatessa se on hyvä.

Muuta... toukokuuta lähestyttäessä vastuu koirien lenkityksestä siirtyi miehelle, mun edelleen paisuessa. Äitienpäivänä laumamme kasvoi pienellä pojalla, jonka koirat on ottanut hyvin vastaan. Suurin pelko oli Mikin vahtivietistä lauman uusinta jäsentä kohtaan. Miki oli keskiviikkona meidän kotiutuessa huomattavasti kiinnostuneempi tulokkaasta kuin Nuka. Molemmat haistelevat ja pusuttavat uutta tulokasta. Vieraina on käynyt tulokkaan isovanhemmat sekä velejeni perhe: kaksi aikuista, 2kk ikäinen vauva ja Mila pinseri. Kaikki on saanut rauhassa sylitellä ja haistella ja pusutella uusinta laumanjäsentä eli kaikki on mennyt paremmin kuin uskalsin toivoa.

Ilmat on ollut aivan ihanat ja koirat nauttivat takapihalla olosta. Nuka vahtii huomattavasti enemmän reviiriä haukkumalla, Miki ei niin välitä ihmisistä/koirista niin kauan kuin ne pysyvät meidän rajojen ulkopuolella.

Kallion päältä on hyvä tähystää

Kevätkuvia

2010-04-16T20:28:00.009+03:00

Mammalomalaisena mulla on ollut aikaa nauttia ihanista kevät ilmoista koirien kanssa lenkkeillessä. Se on varmaan raskausdementia vai mikä se nyt oli kun saa unohtaan kameran kotiin, mutta onneksi kännykkäkameralla saa edes jotain otoksia. Kun väsy on iskenyt oon istunut kannonnokkaan tai kivelle ja koiruudet on saanut touhuta. Tietty pupuja on pitänyt välillä metsästää ja Nuka meidän saalistaja jahtaisi perhosia, lintuja, lehtiä, roskapusseja yms.

Nelson hoidossa

2010-04-03T20:22:00.014+03:00

Viime viikolla Mikin veli Nelson oli meillä hoidossa torstaista sunnuntaihin. Hieman jännitti miten pojat tulee toimeen, kun eivät ole nähteet taas aikoihin, kaiken lisäksi meidän Nupulla oli juoksut alkanut edellisellä viikolla. Nuka oli pari ensimmäistä juoksupäivää kotosalla ja vaikka me peittoja ja lattioita pesimme tiesin ettei kaikkia hajuja saa pois. Molemmat pojat ansaitsevat täydet kymmenen pistettä siitä miten hienosti tulivat toimeen.

Torstaina tavattiin Nelson ensin jäällä puolueettomalla alueella, missä ei ollut mitään ongelmaa. Miki kävi ahkerasti katsomassa ihmisiä Nelsonin huidellessä hieman kauempana. Koska meillä oli sattumalta myös häkki autossa niin otettiin Nelson jo torstaina mukaan, ettei hänen omistajien tarvinnut ajella perjantaina meille. Nelson raukka ei ollut koskaan matkustanut häkissä, mutta hienosti matkasujui, kunnes hidastettiin pienemmille teille, sielä sitten piti haukkua kävelijät.

pojat torstai-iltana kun tultiin meille

Ennen tuntui että pojat on tosi samanlaiset, mutta nyt tuntuu että iän myötä eroja on enemmän. Ulkona Miki käy useammin tarkastamassa että ihmiset on mukana ja tietty hakemassa namin, Nelson menee aika kaukana eikä juuri kutsuille tai vihellyksille korviaan lotkauta. Mikin ollessa ilman mua vapaana lenkillä pysyy vieläkin lähempänä ihmisiä kun silloin jos mä oon mukana. Alkuunsa hieman arvelutti Nelsonin vapaana pito, vaikka oltiinkin kaukana sivistyksestä, tosin joka päivä Nelson pysy lähempänä ja lähempänä.

Nelson on huomattavasti kovempi haukkumaan ja vinkumaan sekä sisällä että ulkona. Miki ei myöskään koskaan herätä meitä aamusta vaan useimmiten me saadaan huudella jätkää aamulenkille. Toista oli Nelson, joka kahtena ensimmäisenä aamuna herätti meidät jo klo7!!! ja ensimmäisenä yönä piippasi myös yöllä niin että jouduin menee sen kanssa samaan huoneeseen nukkumaan. Nelson raukkaa ei oo vissiin koskaan eristetty portin taakse. Meillä koirat nukkuu makuuhuoneesta portilla erotettuna ja Nuka itseasiassa vielä häkissä ja Miki tarvittaessa koirahuoneessa portin takana. Pojatkin erotin toisistaan öisin portilla, mutta ekasta yöstä oppineena Miki nukkui omassa huoneessaan portin takana ja Nelson olohuoneessa sohvalla.

Autosta Nelson myös haukku kaikki kävelijät, Miki haukkuu koiralliset, jos niitäkään, nyt ei vaivautunut ollenkaan ilmoittamaan, kun toinen teki jo sen.

Sisällä Nelson viihtyi meidän ihmisten kanssa, ennen se oli Miki joka oli kovempi punkemaan syliin. Ainakun Nelsonia lähestyi alkoi takapää viuhua puolelta toiselle ja jätkä oli heti punkemassa tervehtiin. Nelson oli sisällä huomattavasti rennompi, Miki liukeni "omaan huoneeseensa" oikeastaan aina kun tultiin sisälle, välillä kävi katsomassa. Miki enemmänkin jäykisteli, jos sitä olisi rapsutellut. Miki olisi halunnut leikkiä Nelsonin kanssa sekä sisällä että ulkona useamman kerran meni maahan pylly pystyssä ja haastui painimaan, mutte Nelson ei lämmennyt kuin kerran hetkeksi tähän touhuun ja hävisi sitten sohvalle.

Mihin se kaveri hävis, kesken leikin

Luulen et poikien arvojärjestyskin oli kokenut mullistuksia, ennen Miki oli selkeä johtaja, mutta leikkauksen myötä vaikutti että arvojärjestys olisi muuttunut.

iltaisin oli väsynyttä porukkaa, kun tehtiin joka päivä yksi reilu tunnin lenkki vapaana, muutenkin pojat pääosin nukku

Voin kertoa että palmusunnuntai oli painajainen. Asutaan uudella omakotitaloalueella ja lapsia riittää. Senlisäksi että pojat ilmoittivat raikuvalla haukulla jokaisen ovikelloa soittavan virpojan, joita kävi paljon ne myös ilmoittivat kaikki kadulla kulkevat virpojat, jotka eivät edes uskaltautuneet lähestyä meidän taloa. Olin jo 10.30 sitä mieltä et lähetään ulkoileen, sillä toisen ottaessa rennosti toinen kyllä keksi ilmoittaa jostain.

Miki tykkää pyöriä lumessa

ei me mitenkään hampaat irvessä kilpailla namista =)

puolentoista tunnin tarpomisen jälkeen Nelson alkoi olla huolissaan, onko meillä hajuakaan minne ollaan menossa ja missä ollaan...

totuus oli että ei, onneksi lopulta noin 2h tarpomisen jälkeen löydettiin autolle

komea Nelson

Ihana kevät

2010-03-24T14:23:00.006+02:00

sohvalle mahtuu

2010-03-21T20:30:00.007+02:00

Kaksi pinseriä ja yksi ihminen...

molemmilla on oma tapansa nauttia läheisyydestä...

Nukan rankka viikko

2010-03-18T15:43:00.011+02:00

Viime viikko oli neidillä täyttä toimintaa. Parina päivänä oli pentutreffejä erilaisella kokoonpanolla, parina päivänä käytiin hallilla treenaamassa agilityä, perjantai iltana meillä oli vieras yökylässä, joka piti haukkua. Lauantaina neiti osallistu "90"-vuotis juhlille, siinä oli neidillä vahtimista kun sen piti kaikki 12 vierasta haukkua ja ilmoittaa heidän saapumisestaan meidän kotiin lisäksi meno yltyi illan aikana aika kova ääniseksi, mikä oli hyvää siedätystä hieman ääni herkälle koiralle, onneksi neiti sai Lyylin kaveriksensa.

Kummallisen näköinen koira?

Hei kaveri sulla on kivat korvat

Välillä painittii ulkona. Naapuria ärsytti, kun heidän puudeli räksytti sisällä. Hieman monta kertaa kuullut valitusta, kun pidetään koiria omalla aidatulla pihalla. Kerran uhkaus eläinsuojeluviranomaisilla ja kerran uhkaus ampumisella...

Vähän väsynyttä leikkiä

Vieraiden laulaessa unilauluja on hyvä nukkua

Kun vieraat lähti puolen yön aikaan niin neiti pääsi "omalle paikalle" nukkumaan

Nukan eka matchshow

2010-03-07T19:05:00.002+02:00

Mies ja Nuka oli tänää matchshow:ssa, joka oli molemmille eka kerta. Näyttely oli parkkihallissa, jonne meno oli ollut jo neidille jännittävää. Nuka oli ollut korvat rullalla kaikista pelottavista äänistä. Rokotustodistusten tarkastuksessa neiti oli päässyt peruuttamaan itsensä vapauteen. Nuka oli bongannut paikalta kaksi pinseriäkin.

Lopputuloksena reissulta oli sininennauha ja sinisten kehätä alkuvaiheessa pois joutuminen. Ekassa kehässä neiti oli kuulemma mukaan vielä ravannut mutta toisessa kehässä neiti ei ollut suostunut enää ravaamaan vaan oli hyppynyt ja istunut, eikä namitkaan enää maistuneet meidän ahmatille. Nuka osallistui isojen pentujen luokkaan. Isojen koirien luokassa olisi ollut pinserikasvattaja tuomarina. Muiden pinsereiden tuloksista ei muuta tietoa kuin että toinen pentuluokassa ollut pinseri sai punaisen nauhan. Positiivista oli ollut että loppuvaiheessa kun oli paljon koirakoita ja odottamista Nuka oli laittanut omalle matolle maaten.

Vissiin pitää aloittaa ahkerampi reenaaminen ennen kesää, jos neitiä pitäs näyttää keällä jossain virallisemmassakin paikassa.

Yllätystreffit

2010-03-05T13:15:00.003+02:00

Tänää käytiin aamulenkillä aussiuroksen 7kk, sen emännän ja perheen noin 1v ikäisen tytön kanssa. On ollut puhetta mennä juoksuttaan kakaroita, mutta koska olin juuri lähdössä ovesta aamulenkille molempien kanssa pääsi myös Miki mukaan. Hieman mietitytti miten käy kun on kaks urosta ja yks narttu...

Mitään ongelmia ei ollut, Miki pääsääntöisesti juoksenteli edellä ja nuorisojengi juoksi keskenään edes takasin ihmisten ja Mikin välillä. Alkuunsa ja lenkin lopussa (kun oltiin paikallamme) Miki hieman haukkui ja yritti saada urosta leikkimään. Kerran komensi aussia, kun se astui (alisti) Nukaa, tosin kävi sitten itse astumassa(alistamassa) aussia.

Miki meni tosi hienosti yhdistelmävaunujen kanssa, sen hetken kun oli hihnassa, Nuka ei vielä oikein ymmärtänyt et vaunujen eteen ei voi juosta. Kokonaisuudessaan mukavaa vaihtelua aamulenkille, joten pitää ottaa joskus uusiksi. Nyt koirat nukkuu tyytyväisenä ja mun pitäs alkaa siivoamaan, kummallista et kaikki muu kiinnostaa enemmän.

kaupungilla

2010-03-02T19:21:00.002+02:00

Meillä on koirat mettittynyt vähän liikaakin, joten tänää yhdistettiin kaksi asiaa. Itsekään en juuri Tampereelle saakka lähde matkaamaan kuin työmatkoja varten, joten tänää kun tuli asiaa sinne niin otettiin koirat mukaan.

ENsin hoidettiin omat asiat ja sitten haettiin koirat autost. Mikillä oli taas virtaa ja kierroksia kun oli joutunut odottaan autossa huimat 15min!!! Nykyään käy tosi helposti kierroksilla ja kun pääsee autosta on ensin haukuttava muutama kerta, Nukaa ei onneksi tälläinen toiminta kiinnosta.

Ensin mentiin rautatieaseman asematunneliin. Mikistä on tullut ihanan personamille eikä oo koskaan ollut ääniherkkä, joten jätkää ei paljon stressannut hälinä ja äänet vaan hyvin temppuili hallissa. Neiti taas oli aivan korvat tötteröllä ja häntä koirien välissä. Ainakun jaksoi keskittyä siihen että mammalla on namia onnistu kaikki temput, koska nakit oli vaan niin hyviä.

Rautatieasemalta suunnattiin keskustan kaduille ihmis ja auto vilinään. Nuka ei juurikaan ollut kiinnostunut autoista tms, lukuun ottamatta esim. bussien ääniä mitä piti vähän säikähtää. Mikille on tullut heikoksi kohdaksi, nyt taas jotenkin vahvistettuna, autot. Jokaisen auton kyytiin pitäis päästä, onneksi pääkadulla meni niin paljon autoja ettei ne enää jaksaneet kiinnostaa.

Erään kahvilan pihalla oli pajunorsu, hieman isompi kuin kumpikaan koirista, joka oli Mikistä tosi hurja, norsu kun ihan varmasti tuijotti ja yritti vaania ja hyökätä kimppuun. Mikiä kiinnosti norsu mutta karvat pystyssä sitä piti kytätä kaukaa, kun ihmiset kävi norsua taputteleen niin se ei ollutkaan enää niin pelottava. Nuka ei ensin tajunnut kokojuttua, mut lopulta sekin hokas Mikin eleistä et norsua voi sittenkin vähän vältellä, tosin huomattavasti nopeammin totes et hölmön hommaa pajunorsun kyttääminen.

Muuten kaduilla Miki oli alun innon jälkeen kuin hyvinkoulutettu koira, otti kontaktia ja seuras kuin käskyn alla, tämä kaikki tietty johtu vaan siitä et meillä oli namia mukana. Kovasti piti myös paikkoja merkkailla. Nukalle kaikki oli niin jännää ja tosi paljon ihania tuoksuja ettei muistanut pissata, onneksi ei poiminut suuhunsa kaikkia roskia ja oksennuksia.

Nyt mulla on kaks ihanan väsynyttä koiraa kotona ja mies on varpajaisissa, joten ihana rauha.

Mitä tällä kaikella ajalla tekee...

2010-02-21T12:07:00.002+02:00

Aikaa on vaikka kuinka, kun Nuka on hoidossa eikä Mikin kanssa voi lenkkeillä. Lisäksi ulkona on pakkasta 20 ja tulee. Oma tila ei salli suurempaa urheilua eikä pakkaslukematkaan innosta hiihtämään tms. Oon vapaa päivinä tottunut tekemään kaksi noin tunnin mittaista lenkkiä koirien kanssa, nyt Mikiä ei saa käyttää kuin pakollisilla pissa reissuilla.

Ollaan temppuiltu Mikin kanssa urakalla ja aamuruokakin on syötetty muualta kuin kupista. Miki laittaa valoja ja samuttaa niitä (käskystä), kantaa vaatteita pesukoneelta narulle ja kuivia puhtaita vaatteita kodinhoitohuoneesta kaappiin, lisäksi kantaa tavaroita pyynnöstä multa miehelle ja mieheltä mulle, metalli esinneet on ällöjä mut siitä huolimatta suostuu kantan mm. lusikoita, avaimia yms., oikea pikku apulainen. Paljon on etsitty avaimia ja muita ihmisesineitä.

Tehdään me sitten paljon "hyödyyttömiä" temppujakin, tällähetkellä opetuken alla on ryömiminen, peruuttamine ja "kuoleminen"= makaa paikallasi toisella kyljellä. Vanhoista tempuista Miki on pessyt omaa naamaansa, sanoo päivää oikealla tassulla, antaa vasenta tassua toinen sanalla, kierii, pyörii, pyytää (orava- asento), pujottelee alkojen välistä, tulee istumaan taakaa jalkojen väliin (ali), istuu, menee maahan, seisoo, tekee kaukokäskyjä, tekee rullailmaisuja, harjoittele paikka istumista ja makuuta, tulee sivulle eri kulmista sekä kääntyy mun mukana sivulla oikealle ja vasemmalle. Noutuokapulaan meillä molemmilla on asenneongelma ja taas mulla on peruste miksi sitä ei voi tehdä, nyt syy on kauluri.

Pitäs keksi lisää temppuja, koska on ihan parasta kun koira hoksaa uusia juttuja. Omaa aikaani oon kuluttanut siivoamalla, ompelemalla, pelamaalla Wiitä, niin et on joka paikka kipeenä. Huomena alkaa melkein vapaaton 13päivän työputki ja oma motivaatio on nollassa...

Kuulumisten päivittelyä!

2010-02-18T10:33:00.008+02:00

Miki kävi tän kuun alussa eläinlääkärissä kolmevuotis rokotuksella, samalla näytettiin sen silmiä, tassun pohjia ja puhuttiin jälleen alkaneesta ontumisesta. Eläinlääkäri käynnin perusteella päädyttiin kastraatioon ja samassa yhteydessä jalkojen kortisonipistoihin. Eläinlääkäri määräsi myös silmätippoja 3kertaa päivässä, neljä päivää niiden antaminen sujuikin hienosti, mutta sitten saikin tapella. Silmiä sai katella vapaasti ja putsata, mutta kun silmätippa purkki oli kädessä alkoi vääntö...

Tiistaina tehtiin Mikille kastraatio. Mies vei jätkän eläinlääkäriin 11.30, jolloin hänelle sanottiin et soittavat 2-4tunnin päästä kun Miki on kotikuntoinen, aika kuulemma riippuu sittä kuin jätkä sielä käyttäytyy. Olin ihn vaarma et soitto tulee 2h päästä, mutta ei 6 tuntia oli kulunut eikä mitään soittoa kuulunut, siinä vaiheessa meinasin repiä peliverkkarini lopullisesti, koska ell:n sulkemiseenkaan ei ollut paljoa aikaa. Lopulta soitto tuli ja Mikin ell reissun pituudeksi tuli 7h, kun me mentiin hakemaan jätkää kotiin niin sielä se makoili tyytyväisenä häkissä, vaikka meinasikin tassuihinsa seota kun näki meidät.

Kastraation yhteydessä olivat samalla kaapineet Mikin alaluomilta rakkuloita ja pistäneet alaluomille kortisonia, kuulosti hirveeltä jopa hoitsun korviin. Jalkoihin ei oltu laitettukaan kortisonia, kuulemma lihaksisto ei ollut surkastunutta, mikä olisi kertonut ontumisesta, vaikka selväsi Miki on kotona sisälläkin epäpuhdas ravissa ja paljon roikottaa oikeaa etutassua.

Nyt Mikillä on kortisonivoide silmiin kahdesti päivässä, tämä ei ole ollenkaan inhottava. Viimeksikin kun on ollut silmävoide niin jätkä on ollut helpompi potilas kun yksikään ihminen, jolle oon laittanut silmätippoja & -voiteita. Tämän lisäksi tassuja pitäisi pestä koirashamppoolla punoituksen vuoksi. Sitten on vielä ystävämme kauluri 7päivää, tulehduskipulääkkeet 2viikkoa ja saman ajan liikunta kielto, tämänkin jälkeen vain varovasti pikkuhiljaa liikunnan lisääminen.

Koska koirat olisi pitänyt erottaa viikoksi ettei kumpikaan pääse nuolemaan Mikin haavaa päädyimme viemään Nukan mun vanhemmille hoitoon, tosin heti alkuunsa lupautuivat pitämään vaikka 2kk, kun mä puhuin parista päivästä. Tietty jos neidin juoksut tulee nyt niin sitten pitää ollakin useamman viikon hoidossa. Meillä on koti nyt todella rauhallinen kun on vain yksikoira, jota ei saa käyttää edes lenkillä. Miki on muuten tosi taitava kauluripotilas, sillä osaa leikkiä kaulurin kanssa, on etsinyt avaimia kauluripäässä ja tietty tuonut ne mulle =) Ihanaa viettää laatuaikaa yhden koiran kanssa. Viimeistään huomena meen sitten porukoille viettämään laatuaikaa Nukan kanssa.

Niin se aika vaan menee...

2010-01-25T12:12:00.005+02:00

Miki täyttää tänää kolmevuotta, illalla luvassa kakkua ja joku kiva pieni yllätys, jonka löydän tänää kaupasta.

Miki 3 viikkoa

Miki 5 viikkoa

Automatka kasvattajalta kotiin!

Onnittelut sisarusten omistajille!

2010-01-20T20:03:00.001+02:00

Mikin ja Nuka treenipäiväkirjaan lisätty muutama kuva ja linkki Mikin hakuvideoon.

Vuokatti

2010-01-18T21:24:00.011+02:00

Ihanaa kangasmaastoa, ihmisiä ei näkynyt 4 päivän aikana kun yks, joten koirat sai olla vapaasti

Mikin mielestä vetohiihto on huippua, harmi kun ei voi mennä kun kuvaspätkän, jalkojen takia.

koirilla back on track takit, aina vauhdikkaampien lenkkien jälkeen,

eron kyllä huomaa voin suositella

yks vain valveil on...

Nukan patti

2010-01-09T00:58:00.006+02:00

Tässä kipeä neiti ja patti sunnuntai iltana, tästä patti vielä jonkin verran kasvoi

Neiti tuubitopissa, jottei kumpikaan koirista pääse nuolemaan mahaa,
kun patti aukes tiistaina

Onkalo torstaina, kun se oli jo hieman kiinni, vielä keskiviikkona puhdistus puikko upposi useamman sentin mahan sisään

Kuumeen laskettua, neiti on päässyt taas saunaan

Meijän pitäs vielä mahtua sohvalle, mutta mihin?

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA

2010-01-05T16:20:00.002+02:00

Meillä tän vuoden saldo: kaksi EI paukku arkaa koiraa, joten ulkoilla voi ihan mihin aikaan tahansa ja puolilta öin onnistuu nukkuminen vallan mainiosti.

Mikin saldo kolmen joulun ajalta yksi tuhottu joulukuusen koriste. Nukan saldo yhden joulun jälkeen yli kymmennen tuhottua joulukuusen koristetta, neiti akropaatti osaa seisoa hienosti kahdella jalalla ja hakea koristeita. Tuhottujen joulukoristeiden lisäksi, tuhotut joulukuusen valot ensin yksi kynttilä ja seuraavana päivänä töpseli ja kasa muita kynttilöitä, onneksi ei ollut töpseli seinässä. Eikä tämä vielä tähän lopu lisäksi neiti sai myös yli kaksi metrisen joulukuusen kaadettua, onneksi meillä on laattalattia ja sen verran tilaa että pääsi joulukuusi kaatumaan vapaasti eikä rikkonut mitään muuta.

Sunnuntaina huomasin neidillä järkyttävän patin mahan alla. Sunnuntain se kasvoi niin että oli mun nyrkin kokoinen pahimmillaan, neiti oli kipeä ja kuumeinen. Kertaalleen soitettiin kasvattajalle ja kaksi kertaa päivystävälle eläinlääkärille, koska illalla hengitys alkoi olla pinnallista ja nopeaa. Maanantaina alkoi antibiootti ja kipulääkekuuri, diagnoosina nisätulehdus. Kuumetta oli ma 40astetta. Neiti on käynyt vaan pissalenkillä pihassa/lähikorttelissa, joten on tullut ulkoiltua ihan urakalla, kun Mikin kanssa oon sit tehnyt tunnin vapaanalenkkejä, herralla kun energiaa olisi vaikka pienessä kylässä eikä saa edes leikkiä neidin kanssa.

2009-12-26T12:49:00.011+02:00

Käytiin hakeen maalta joulukuusi ja polttopuita, koirat huolehtivat pihan vahtimisesta molemmista suunnista

Nupu joi retkipullosta, mutta tosi mies hankki itse juotavansa

Joulupakettien aukaisua...

Mikin tyylinäyte

poron luu ja illalla oli lelu, joka piti pakata moneen kertaan

Nupu löytää herkkuja

Nuka on taipuisa, välillä muistuttaa enemmän kissaa kuin koiraa

pöytäkatettu vain ja ainoastaan RINSESSAA varten

HYVÄÄ JOULUA!

2009-12-23T12:00:00.007+02:00

Miki ja Nuka perheineen toivottavat bloginsa lukijoille HYVÄÄ JOULUA!

Alla yritelmiä saada koirista joulukuvaa, suurimmassa osassa kuvista on vain toinen järkevästi tai edes kuvassa, kyllähän te tiedätte...

Lunta ja paukkupakkaset

2009-12-17T18:08:00.004+02:00

Lumen tulon jälkeen ollaan saatu nautti/kärsiä kunnonpakkasista yli 18 astetta. Pinserit oli mielellään vain ja ainoastaan viltin alla lämpöisessä tai sitten kääriytyneenä kainaloon. Vaikka ulkona on ollut ihania pakkaspäiviä auringonpaisteineen niin kamera on tietenkin ollut kotona.

Nuka lähtee aamuisin namin voimalla aamupissalle, Miki ei viitsi vaivautua, jos mä jään nukkumaan. Mun herättyä taas Miki olis lähdössä intoa piukassa lenkille, kun tietää pääsevänsä metsään juoksemaan, Nukan taas saa sängystä kaivaa, koska on jo aamulla miehen kanssa testannut että ulkona on ihan oikeesti tosi kylmää. Kun on pukenut kahdelle koiralle kaks kerrosta vaatteita ja itsellä on sen verran hiki että tekis mieli riisua vaatteet sen sijaan että pukee lisääkerroksia päällensä.

Ulkona koirilla on omat omituisuutensa. Miki kävelee "käsillään"= etutassuillaan tai hyppii etutassuilla menemään ja välillä kuopsuttaa tietä ja menee siihen kierimään, on siinä naurussa pitelemissä kun kerrospuettu pinseri kävelee etutassuilla. Nuka taas hyppii kolmella jalalla, kun alkaa tassua paleltaa, kerran jo luulin sen loukanneen jalkansa kun hyppii pitkiä matkoja toinen takatassu ilmassa. Vapaana ollessa näitä omituisukksia ei niinkään ilmene, mutta huomaa että pakkanen verottaa koirienkin vauhtia ja lumessa on paljon enemmän ihania hajuja kuin muuten.

Koirat lenkkeilee

2009-11-24T02:06:00.003+02:00

nimittäin kirjaimellisesti. Vissiin koirat päättivät helpottaa raskaiden emäntien hommaa ja lenkkeilivät keskenään. Meidän piti mennä lauantaina aamulenkille kolmen pinserin kanssa. Emme olleet kerenneet kävellä kuin noin 5min kotiovelta metsässä, kun kuulin jonkun koirista saalishaukkuvan hieman miestä kauempana. Veljeni pinserillä on voimakkain saalistusvietti ja se saattaa jopa lähteä jäljestämällä metsästään peuroja, pupuja yms. Miki lähtee näkö ärsykkeestä joskin aikaa pupun perään ja Nukan en ole vielä nähnyt lähtevän juuri minkään perään, lähinnä maasta metsästää päästäisiä tms. Tosin yhteislenkillä Nuka ja Mila ovat kuin paita ja peppu.

No lauantaina koirat hävisivät joka tapauksessa kaikki kolme. Meidän lähi metsä on pieni, mutta siitä pääsee pellolle ja muutamaan isompaan metsään ainoastaa pienen hiekkatien ylityksellä. Veljen vaimon kanssa jonkin aikaa etsittiin ja huhuiltiin koiria m utta niitä ei näkynyt, joten päätettiin että on aivan turha yrittää löytää niitä koska emme tienneet mihin suntaan saalis ja koira olivat lähteneet. Naapurille ilmoitin että pitää koiralenkkeillessä silmät auki. Mieheni kävi autolla ajamassa hiekkatiellä lenkin näkemättä koiria.

Noin 1.5tunnin päästä näin oven takana ruskean hännänpään ja sielähän kaikki koirat odottivat sisään pääsyä märkinä ja väsyneinä. Meillä ei koirat enää lauantaina kaivanneet tekemistä vaan unimaittoi, ainastaan pakolliset pissareissut niiden kanssa tehtiin. Ens kerralla pitää miettiä päästetäänkö kaikkia koiria vapaaksi yhtaikaa, sillä Mila on ennenkin kadonnut saalistusreissuille meidän lenkeillä, meijän koirat on kyllä pysyneet mamman huuto/näkömatkan päässä. Lauantaina kyllä luulen Mikin aloittaneen saalistusreissun.

Tänää tein kaksi lenkkiä koirat vapaana juosten, joista toinen kaksituntia, eikä kumpikaan tehnyt elettäkään siitä että olisi hävittänyt mut.

Miki seikkailee

2009-11-08T16:37:00.002+02:00

Meillä on vissiin naapurusto täynnä ihania tuoksuja. Olin torstain iltavuorossa ja mies tuli kotiin viiden aikaan. Mieheni tuli kodinhoitohuoneen ovesta, koirat käyttää meillä vaan kodinhoitohuoneen ovea. Mies kiersi eteiseen vaihtamaan lenkkivaatteita, kun kuuli että Nuka murisee ja haukkuu jossain. Ensin reagoimatta ääneen mitenkään sen kummallisemmin, lopulta kuitenkin päätti tarkistaa asian.

Miehen päästyä kodinohoitohuoneen ovelle rappusten yläpäähän, jossa Nuka oli ovesta kurkisti pieni 6/7v tyttö. Miki seisoi terassilla tai kai oikeammin tyttöä vasten ja pusutteli häntä poskelle häntä viuhuen. Mieheni mentyä tytön luokse hän kertoi löytäneensä Mikin heidän pihastaan. Fiksuna tyttönä hän oli tuonut Mikin kotiin. Tyttö perheinen asuu samalla tiellä mutta meidän välissä on kolme taloa joten matkaa on ainakin 50metriä. Mikillä ei siis ollut pantaa tai hihnaa.

Mieheltä oli jäänyt ovi jotenkin huonosti kiinni, siten ettei ollut mennyt lukkoon. Miki oli saanut oven auki hyppäämällä kahvaa vasten. Edelleen ihmettelen miten tyttö oli saanut Mikin mukaansa, mutta viisiin hän on vaan kävellyt meillepäin ja koira kiltisti seurannut häntä.

Olin jo unohtanut...

2009-10-14T10:15:00.004+03:00

miten helppoa voi koirallisen elämä olla. Nukan juoksut on kestänyt reilu viikon ja se on ollut mun porukoilla hoidossa. Olemme viettäneet laatuaikaa Mikin kanssa. Elämä Mikin kanssa on NIIN HELPPOA =)

Koira nukkuu juuri niin kauan kuin mekin ja jos mitään ei tapahdu niin laittaa pitkäkseen. Ei varasta ruokaa tms. Kotiin, kun tullaan ei ole vastassa pomppivaa otusta vaan takapää heiluva neljällä jalalla kulkeva koira. Mikin voi jättää kotiin, autoon yms ilman että tarkastaa mitä tavaroita on alhaalla, koskaan ei oo kaapin ovia aukaista ja tavaroita levitetty pitkin lattioita. Huomautuksena että Nuka oli maanantaina mulla tallilla ja autossa oloaikana repi farmarin takaosan, missä matkustaa, verhoilua ja söi sieltä toisenpuolen valojen ja vilkun johdot, nyt ei valot toimi...

Lenkillä kävellään hienosti vetämättä, pääsääntöisesti, ja voidaan tehdä reippaita lenkkejä jokaista ruohonkortta ei tarvitse haistella. Miki ei huku metsässä, vaikka menee itsenäisesti edellä, jos vaihdetaan suuntaa niin hakee ilmavainulla meidät. Käsimerkeistä osaa mennä oikeaan suuntaan.

Neiti aikuistuu...

2009-10-08T02:07:00.002+03:00

tosin ei valitettavasti käytöksellä. Viime viikolla mietin et pitäsköhän sitä pikkuhiljaa mennä katseleen Nukalle juoksupöksyjä ja opettaan se pitään niitä ja pitäiskö meidän miettiä Mikin leikkaamista. Kuten varmaan kaikki arvaavat asia jäi mietinnän asteelle. Maanantaina tulin reenistä kotiin niin mies totesi että neidillä tais alkaa juoksut, sillä sohvan suojapeitolla oli läikkiä ja punaisia pisteitä löytyi pitkin lattioita ja tietty Miki oli ollut kiinnostunut takapäästä. Siinä vaiheessa ajattelin ettei voi olla totta, koska emme olleet tehneet vielä suunnitelmaa mitä tehdä kun neidin juoksut alkavat, kodissa kun on leikkaamaton uros.

Loppujen lopuksi emme päässeet täyteen varmuuteen oliko juoksut alkaneet, koska Miki mm. antoi alapään pääsääntöisesti olla rauhassa, söi ruokansa, ei piippaillut tai ollut rauhaton, nukkuivat eripaikoissa, ei siis mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Tiistaina mun oli pakkolähteä koulutukseen aamusta mies jäi kotiin koirien kanssa alkoi varmistumaan että neidillä ihan oikeasti on alkanut juoksu. Joten mies oli kotona niin ettei koirien tarvinnut olla kuin 4tuntia keskenään. Lähtiessään oli erottanut koirat, ekaa kertaa sinä aikana kun on kaks koiraa. Nuka oli laitettu kodinhoitohuoneeseen, jonne hän oli vienyt häkin, leluja ja puruluita. Mikille oli jänyt loppu kämpästä. Kun tulin kotiin koirat oli onnellisesti samassa tilassa, meidän neiti houdini oli joenkin onnistunut kapealta portaalta avaamaan oven, koska en usko Mikin keksineen mitään niin omatoimista, kun ei pysty edes syömään herkkuja jos ei olla kotona.

Illalla koitin sitten kieltää Mikiä neidin nuolemisesta ja yllättävän hyvin meni käskyt perille varsinkin, kun ammuin vesipysyllä. Tosin molemmat koirat sai osansa vedestä ja juoksivat häkkiin istuun vierekkäin ja mulkoileen mua. Yöksi jätimme koirat samaan tilaan, koska nukkuivat ihan rauhassa eripaikoissa ilman sen suurempaa kiinnostusta ja edelleen Mikille maistui ruuat eikä ollut piippaamista tms. Aamullakin koirat löytyivät eripaikoista tosin Nuka oli onnistunut saamaan pöksyt, lainassa veljen nartulta pois, mutta hieman veriset sitäät oli edelleen kiinni pöksyissä eikä kumpikaan koirista ollut niihin koskenut.

Keskiviikko aamuna vietiin Nuka mun porukoilla, koska äidilläni oli keskiviikko ja torstai vapaat, huomena=torstai on varmaan neiti haettava kotiin ja mietittävä miten koiria eristää. Te narttujen omistajat joilla on kokemuskia/vinkkejä juoksujen suhteen niin neuvokaa ihmeessä tälläistä noviisia uroksen omistajaa käytännön asioissa. Vielä parempi jos jollain on hyviä vinkkejä uros-narttu talouksista. Enää en kerkiä Mikiä leikkaamaan.

Kuvia kotosalta

2009-10-04T19:50:00.003+03:00

Meillä ei mitään ihmeempää oo elämässä tapahtunut. Mikin jalka ei oo vieläkään hyvä mut oon alkanut pitää sitä taas vapaana. Pidetään aktiivisesti backontrack takkia ja venytellään päivittäin.

Nukan kanssa pentuagilitystä on enää yks kerta jäljellä, reenipäiväkirjaan oon yrittänyt niitä päivittää. Aika menee vauhdilla Nuksukkakin on jo 6kk. Neiti ei oo vielä ihan sisäsiisti mutta ulkona jo merkkaillaan ja Mikin mielestä neiti tuoksuu jo ihanalta. Välillä pitää yrittää käydä pepulla haisteleen, lähinnä kun neiti on pissannut sisälle. Pepulla haistelu kielletään kyllä ja sitten Miki tulee mun eteen seisoon huulet väpättäen ja kuola valuen.

Otettiin parikuvaa kotona olohuoneessa.

Etsi koira:

Miki on löytänyt paikkansa meidän kodissa. Ostettiin päiväpeitto takkahuoneen sohvan suojaksi. Miki on hyödyntänyt sen niin että nukkuu peiton ja sohvan välissä. Me ihmiset vaan luultiin ymmärtävämme peiton käyttö tarkoitus.

Nuka näki ensimmäisen kerran pienen vauvan 3kk, kun kaveri pariskunta oli meillä kylässä. Vauvan ollessa mamman sylissä sitä uskalsi haisetella ja loppujen lopuksi se olis ollut aivan ihana...

On se vaan niin ihana

2009-09-11T20:26:00.002+03:00

nimittäin meidän Mikelson, vaikka kotona masentaa kun ei pääse harrastaan eikä ulkoileen kunnolla. Tänää taas ihastelin sen suhtautumista lapsiin. Naapurien lapset olis kaikki halipusutettava, jos ei rajoitettaisi. Kun se kuulee naapurien lasten ääniä alkaa häntä pihassa vipattaa. Mitä pienempi lapsi sen varovaisemmin ja hellemmin niitä pusutetaan.

Yleensä en anna ihmisille lenkillä lupaa pidellä koiria, meillä ei Miki välitä tuntemattomien silittelyistä vaan väistää. Kun asutaan uudisalueella niin lähes joka talossa on lapsia 2 tai enemmän, meilläkin on naapureilla yhteensä yli kymmenen lasta. Monet lapset kysyvät saako koiraa silittää mutta sen enempää vastausta odottamatta saattavat tulla silittämään. Pyrin sanomaan että koiran voi antaa haistaa kättä jos se tulee lähelle.

Miki ei tuntemattomista aikuisista piittaa ja on ennemmin varauksellinen eikä syö vierailta ihmisiltä nameja, paitsi hakumetsässä, puhumattakaan että ottaisi kontaktia lähemmin. Tutut aikuiset meillä pusutellaan. Tänää kun oltiin päivälenkillä niin aivan tuntematon koululainen oli pyöräilemässä ohi, mutta meidät nähdessään jarrutti koiran kohdalle ja ihasteli koiraa. Miki heti hänen luokseen häntä vipattaen haisteleen ja antoi silittää. Emme ole mitenkään ihmeemmin sosialistaneet sitä lapsiin, mutta pennusta pitäen Miki on nähnyt lapset "samantasoisina" eikä pelottavina kuten aikuiset.

Olisipa jotain uutta

2009-08-28T14:40:00.002+03:00

Meillä ei siis mitään uutta, valitettavasti. Eli Mikin jalat vaivaa edelleen. Viime viikolla loppu kipulääkkeet keskiviikkona ja perjantaina mentiin taas kolmella jalalla. Tän viikon keskiviikkona käytiin taas eläinlääkärissä piti olla vaan tutkimus, mutta pistettiin samalla taas kortisoonit. vasen oli parantunut mutta oikea ei, joten 1.5kk taas hiljais eloa. Ens viikolla saan alkaa venyttään jalkoja ja lihaksia.

Nyt kun on kaks koiraa se menon rajottaminen on hankalampaa. Koirat kun painii useamman kerran päivässä. Mä oon ollut töissä tälläkin viikolla nyt jo yli 40tuntia ja vielä sunnuntaina töitä et taas tulee yli 50tuntia töitä, kuten viimeviikollakin, et aikaa ei paljon koirille oo. Pentu ollaan viety tälläviikolla hoitoon työpäivien ajaksi ja Miki on saanut rauhassa nukkua kotona. Tuntuu et Miki masentuu, kun ei pääse tekeen mitään. Tällähetkellä kun saa kiertää muutaman kerran päivässä korttelin.

Halikossa

2009-08-13T00:02:00.008+03:00

Kävimme maanantaina Mikin veljen luona kyläileen. Hiukan jännitti miten menee sillä Nuka oli sotkemassa pakkaa, mutta mitään ongelmia ei ollut. Nelson sai aktivoitua Nukan vahtivietin. Nelsonilla on suuri vahtivietti ja se ilmoittaa kaikista liikkeistä kodin takapihan puolella. Nelson säntäsi aina aidalle vuhvuttelemaan, oli jotain tapahtumia tai ei ja Nuka perässä. Miki katsoi kummissaan. Välillä Miki kävi seisomassa ja katsomassa mua sen näköisenä et mamma kerro mitä noi nyt puuhaa. Jos pojat oli sisällä nukkumassa, ovi auki niin Nuka ilmoitti pihalla tuolista pienellä tuh äänellä, kun luuli kuulevansa jonkin äänen ja taas Nelson oli aidalla. Välillä Nelson joutui sisälle oven taakse jäähylle, jota ei saanut sisäpuolelta auki, mutta ei hätää sillä meillä oli Miki, joka kävi aina näppärästi ulkoa tuuppamassa etutassuillaan oven auki, jotta Nelson pääsi vapauteen. Ei pilsnerit mitään tyhmiä otuksia oo...

ryhmäpotretti

otos 1

otos 2

otos 3...

otos 15

Tunnista koira, osa 1

osa 2

Paluu sivistyksen pariin

2009-08-08T20:01:00.007+03:00

Viikon verran taas nautittiin mökkeilystä, ei juoksevaa vettä, ei naapureita kovinkaan lähellä, saaressa ei oo edes sähköä, joten tunnelmallista kynttilänvaloa. Koirat saivat olla ulkona ilman hihnaa ja pantaa niin paljon kuin halusivat. Koirat saivat nauttia juoksemisesta, painimisesta, auringosta, nuuhkimisesta jne.

vauhtia riitti

paras paikka juoksemiselle ja painimiselle oli tietty meidän mölkkyrata

käytiin myös kattoon ralleja, tässä vaiheessa ei vielä ollut mennyt kun 0-autot

Miki joutui paparazzin kohteeksi, kun jätkästä pitäs saada edes joku edustava kuva

prinsessa, saaren laiturilla

miten niin mulla oli namipaloja kädessä

Mikin mielestä veneily on ihan huippua ja sitä voi tehdä ilman ihmisiäkin, kunhan vaan on ensimmäisenä veneessä Miki saattoi olla saaressa veneessä päiväunillakin.

Tarkkaavainen kapteeni, jolle veneen liukas pohja ei ole kauhistus, toisin kun kerrostalojen lamaavat liukkaat lattiat.

Joskus parhaankin kapteenin on otettava torkut

Nuka näki turvallisemmaksi varautua monin kerroin ja vietti veneillessä aikansa pelastusliivien päällä, kolminkertainen turva, paras turva

Kesäkaupalta Nupsukka löysi vauvan tutin ja osasi heti pitää sitä oikein. Kesäkaupalla tavattiin myös pinserikasvattaja, johon Nupsukka heti tykästyi, terveisiä vaan Kangasniemelle.

Kaupungilla

2009-07-26T23:52:00.002+03:00

Tänää käytiin koirien kanssa Tampereen keskustassa eli maalta kaupunkiin. Aateltiin et olis hyvä totuttaa pentua kaupungin vilinään, vielä pitäs matkustaa bussilla. Nuka meni ihan hienosti, mitä nyt bussit oli hieman hirvitys. Helposti reagoi autojen, moottoripyörien ja työkoneiden tms ääniin, pitää ottaa asiakseen käydä vilkas liikenteisillä paikoilla. Kuitenkin kokoajan pystyi syömään.

Miki ei reagoi autojen, kaivureiden tms ääniin. Alkuunsa Miki oli niin kierroksilla ettei kyennyt syömään mitään, siitä on aikaa kun me on viimeksi liikuttu keskustassa, mutta hetkenpäästä Mikikin oli mukana kuvioissa. Mikin kanssa on helppo liikkua keskustan vilinässä, kun se ei oo kiinnostunut ihmisistä, ei maassa olevista ruuista ja roskista, eikä autoista tms, pulut kyllä sai saalistusviettiä aktivoitua. Voin kertoa et oli mielenkiintoista syödä jäätelöä, jonka vohveli meinas hajota, kun on koira jo haluis salistaa lähellä olevia puluja ja sit toinen koira joka olis kiinnostunut hajuista ja kaikesta mitä löytyy maasta. Onneksi meitä oli kaks.

Tänää reenattiin myös seisomista ja hampaiden katsomista molempien kanssa. Mitattiin myös Nuka, joka ei yhtään kauhistunut "rämmisevää" rullamittaa. Neidillä on korkeutta nyt 37cm ja painoa 7.9kg, Mikin strategiset mitat on 51cm ja 17kg.

Kuulumisia

2009-07-25T15:00:00.007+03:00

Mikin kuulumiset:
Sairastelu jatkuu. Luultiin jo että jalka ongelmat on ohi, mutta ei. Tällä viikkolla loppu kipulääkits ja torstaina alkoi jälleen ontuminen. Ahdistus! Tuntuu pahalta kun koira joka rakastaa juoksemista hyppimistä temuamista joutuu taas köpötteleen vaan hihnan kanssa pissalla. Mä en edes muista montako kuukautta siitä on kuin me on käyty Mikin kanssa viimeksi yli puolen tunnin lenkillä saati että oltas tehty normaaleita parin tunnin lenkkejä.

Olin jo kerennyt iloita että päästään perjantaina hakutreeneihin. Otin töistä palkatonta et voin mennä molempien kanssa hakuileen, toki ei ainoa syy palkattomaan, vaan alkava loma ja miehen työmatka olivat myötävaikuttamassa päätökseen. Kävin eilen Mikin kanssa mustikoita poimimassa, niin Mikille epätyypilliseen tapaan se makoili mun vieressä ja välillä peruutti syliin, eikä käynyt haisteleen tai juoksenteleen. Aina kun oon lähössä pentua pissattaan tai muuten kodinhoitohuoneen ovesta Miki tulee toivorikkaana katsomaan pääsiskö mukaan. Sitten on vielä pennun ihanuus ja Mikiä leikittäs kovasti. Tänää kävin hakeen eläinlääkäristä lisää kipulääkkeitä ja vissiin edessä on taas kortisonipistokset, kun eläinlääkäri tulee lomalta.

Nukan kuulumiset:
Nukan kanssa ollaan opeteltu uusia temppuja. Eilen Nuka kieri hieman sitten on leikitty maahan menoa, molempia tehään namin kanssa vielä käsiavusteisesti. Neiti pissaa ja kakkaa edelleen sisälle, no ajan kanssa, en muista minkä ikäsenä Miki oli sisäsiisti mutta se oli tosi nuori. Nuka on aika ahne neiti, eilen varasti sohvapöydältä mun lautaselta leivän päälliset ja yritti saada leipääkin sekä oli juonut mun maitolasista kun se unohtu pöydälle. Mulla on paljon opettelemista, sillä Mikille on saanut jättää ihmisten ruuat eikä se oo niitä varastanut. Kerran unohdin pellillisen juuri tehtyä kinkkupiirakkaa keittiön pikkujakkaralle, kun lähin kauppaan ja siinä se oli koskemattomana kun tulin kotiin.

Nukaltakin jäi eilen hakutreenit väliin, kun sato vettä niin en viitsinyt sen kanssa lähteä, koska pentu ei todellakaan ole mikään sadeilman fani. Eilen kun Miki pääsi ilta pissalenkiltä sisälle niin Nuka nosti ulkona vinkuvonku konsertin ja hyppypomppu temput, koska joutu jäämään vielä ulos jotta pissaisi. Tänää käytiin Nukan kanssa eläinlääkäriasemalla pentupiirissi, missä Nuka sai tunnin painia erilaisten pentuen kanssa, on se rohkea tyttö. Heti oli haastamassa muita leikkiin ja tutustumassa niihin, bulmanstiffin kermanvärinen pentu 14vko oli Nukan suosikki ja sen kanssa painittii ja juostiin. Miki oli pentuna ekat kerrat tuolin alla tai hyppästuolilla tai yritti kiivetä mun syliin. Nyt on myös Nukan kynnet leikattu ekaa kertaa, ihanan helppoa.

Tein koirille fleecevuoriset sadataakit, koska pennulle ei viitsi ostaa takkia kun se kasvaa kuitenkin. Mikillä on hurtan sadetakki, mutta se on jo vähän menossa rähjääntynyt.

Pinserit ja minä valmiina voittamaan sadesään

Voi ei, älä vaan sano et meijän pitää mennä tästä terassilta johonkin?

Kuvatuksia

2009-07-22T23:54:00.006+03:00

Ensimmäiset painit, ollaanko kavereita?

Okei

Mä antaudun

Pentupainia Nuka ja Lyyli

Miki oli varsin ihastunut 11-viikkoiseen Lyyliin, mutta kaksi pinseriä kerralla oli liikaa Lyylille, joten Miki sai tyytyä katsojan rooliin.

Ihanainen Lyyli, joka rohkeesti oli häntä pystyssä vaikka Nuka vei painit lehestulkoon 6-0

Pieni tarmon pesä

2009-07-21T23:58:00.003+03:00

Pennun kanssa tapahtuu joka päivä jotain uutta, joten aina olis kirjoitettavaa, mutta aika ei tahdo riittää mihinkään, kun on kaks koiraa... Kotihommat jää totaalisesti tekemättä, kun käy koirien kanssa yksin ja yhdessä ulkona ja sosiaalistaa, "temppujakin" pitäis opettaa mutta missä kumman välissä, entä kuka siivoo, laittaa ruokaa, pesee pyykit, maalaa talon, tekee pihahommat jne...

Tänää koitin epätoivoisesti kerätä vadelmia pihasta koirien kanssa. Miki ei paljon viitsinyt puuhaan osallistua, Nuka kyllä Mikin edestä. Jouduin laittamaan Nukankin perään pitkän hihnan, kun takanaapurin villakoira oli pihalla ja räksytti, niin en halunnut ottaa riskiä et Nuka menee väärään pihaan. Ei oo varmaan vaikea kuvitella et mulla kulu aikaa ihan mukavasti, kun selvittelin koirien naruja yms. vadelmarasiakin kaatui kertaa kaks.

Eilen Nuka oli meijän mukana mun vanhemmilla ja tänää Nuka oli mun ultimatereeniessä. Neiti keräs kyllä kiitettävästi kaiken huomion. Kentällä oli paljon ihania ihmisiä, joilta sai herkkuja, leikkimistä ja rapsutuksia. Tyynesti ja aika rohkeasti neiti otti kaikki paitsi sen, kun laitoin sitä välillä häkkiin. Neidillä on tahtoa kahden koiran edestä eikä rohkeutta puutu, joten varmasti hyvä agilitykoira neidistä tulee.

Vajaan viikon aikana Nuka on ylittänyt koiraportin, itseasiassa heti ekana päivänä, sillä on ihan omanlainen hyppää ja kiipeä taktiikka. Miki ei siis tule portin yli vaikka pääsisi, sen yli suht helposti hyppäämällä. Nuka on myös saanut oven auki hyppimällä, kun jäi sisälle yksin, onneksi oli sisäovi. Miki ei ole tätäkään koskaan tehnyt. Tänää Nuka hyppi yksin ollessaan olkkarin ulko-ovea vasten ja rikkoi sekä hypimällä että syömällä sälehkaihtimet eikä todella ollut yksin kuin sen aikaa ettei enää huutanut. Nuka myös pissasi yksin ollessaan meidän sohvalle!!! Mä, kun luulin ettei koira pissaa nukkumapaikalleen, on kai turha mainita, ettei Miki ole tehnyt mitään näistä koskaan. Nuka ei ole vielä sisäsiisti ja tuntuu et kakat tulee enemmänkin sisällä kuin ulos, mutta eihän neidillä ei vielä paljoa ikääkään.

Nyt neiti jo tunnistaa oman nimensä, tosin myös Miki nimi käy, koska silloinkin voi tulla namia. Nimensä lisäksi neiti osaa tule sanan ja istu sanan. Tänää koitin hieman kontaktinotto harjoitusta ja aika nopeasti neiti tajus mistä on kyse.

Eilen meillä kävi kotona ihana 11-viikkoinen cokkerinpentu Lyyli leikkimässä, joten tapahtumia on riittänyt. Laitan kuvia huomena josko kone toimis paremmin. On se vaan niin ihanaa touhuta pennun kanssa. Mukavasti oppii itse lisää, pennun ollessa niin erilainen kun Miki pentuna.

Uusi perheenjäsen

2009-07-18T03:29:00.002+03:00

Keskiviikkona perheeseemme muutti 29.3 syntynyt narttu pinseri Dogiwogin Nuudeli. Nuka on rohkea, erittäin sopeutuva ja täynnä elämän iloa oleva tyttönen. Haimme Nukan myöhään keskiviikkona. Nuka pääsi autoon häkkiin matkustamaan. Matkattiin mökille ekaksi yöksi sillä, jos olisimme lähteneet kotiin kello olisi ollut aamuyöllä 4 ennenkö olisimme olleet kotona. Nuka laittoi häkkiin pitkälleen ja rennosti nukkui koko matkan, kuten myös matkan mökiltä kotiin, uskomaton pentu.

Kasvattajan luona Nuka haisi vissiin nartuille, koska Miki nuuski ja kuola valui, koska pentu oli niin hyvän tuoksuinen. Mökillä ihastus pentua kohtaan oli haihtunut, vissiin Miki tajus et toi ei oo tullut vaan käymään. Nuka olisi halunnut mennä Mikin viereen nukkumaan, mikä ei herralle sopinut. Ulkona sujui mukavasti Miki suhtautui kylmän viileesti pentuun, lähinnä kävi haisteleen silloin tällöin. Sisällä Miki kertoi pennulle missä on pennun paikka.

Uskomatonta miten pennut taipuvat, myös sammakko asento kuuluu Nukan valikoimaan

Nuka pääsi tutustua omistajien keräämiin mansikka purkkeihin ja sai kun saikin toisen aika ja mansikan. Miki ei ymmärrä koo touhun päälle

Kotona sama viileys jatkui, kerran yritti tassulla haastaa leikkiin, josta pentu vinkaisi. Kaksi ekaa yötä koirat oli eri huoneissa nukkumassa. Eilen Nuka oli päivän miehen kanssa töissä, jotta mä sain nukuttua yövuoron jälkeen. Miki nautti laatuajasta mamman kanssa ja erityisesti nukkui rentoutuneesti kokopäivän. Miehen ja Nukan tullessa kotiin, Miki totes et tästä ei pääse eroon joten on parasta alkaa leikkimään sen kanssa. Oli ihana seurata koirien keskinäistä lenkkiä. Aamulla kuulen että miten yökotona on mennyt ja mikä on ollut nukkumajärjestely.

Nuka ja Miki tapasivat myös naapurin dalmatialaisen, johon Nuka ihastui. Dalmatialainen oli vissiin koiran kokoinen, toisin kun meidän pinseri =). Nuka sai myös pinseri hepulit, olin jo unohtanut miten hauskalta ne näyttää, sillä Miki on kasvanut hepuleista ohi.

ps. osaako joku kertoa miten tähän saa kuvia lisättyä, mulla on hävinnyt se palkki johonkin? syykin selvis työ koneella on joku esto tai operaatio muutos juttu

Veljekset kuin ilvekset

2009-07-04T15:49:00.009+03:00

Eilen nähtiin pitkästä aikaa Mikin veli, Nelson, omistajineen. Siitä on melkein vuosi, kun pojat on viimeksi nähnyt, mutta ei olis uskonut. Minkään näköistä kahinaa ei ollut ja touhu oli molemmilla ihan yhtä päätöntä pinseri "vöhötystä". Kiitos mukavasti illasta Sonja ja Ville.

Nyt kun pojat on kasvanut niin erot mm. luonteessa käyvät selvemmin esille. Selvästi ovat pojat olleet erikohdissa jonoa, kun on jaettu ominaisuuksia, molemmista löytyy hyviä ja huonoja puolia. Fyysisesti Nelson on korkeampi ja muistuttaa enemmän pitkänmatkan juoksijaa, kun Miki taas on tiiviimpi ja näyttää enemmän painonnostajalta leveämmällä rintakehällä ja takareisillä. Nelsonilla on selvästi enemmän vahtiviettiä. Laavulle kun tuli ihmisiä kaikki piti haukkua oikein pitkän kaavan mukaan ja pissailla ja potkia maata ja näyttää kuka on kingi. Miki ilmoitti muutamalla vuf sanalla, että joku tulee. Ja jos joku ihminen oli kerran ilmoitettu niin sen jälkeen Miki ei enää reagoinut niiden tekemisiin, Nelson taas ilmoitti kun joku liikkui tai tuli hakemaan puita tms. Toisaalta Miki on muutenkin piittaamaton tuntemattomia ihmisiä kohtaan esim. vapaana ollessaan ei reagoi ihmisiin mitenkään jatkaa vaan matkaansa ja omia touhujaan eli ei esim. ikinä ilmoita haukulla tai käy haisteleen vieraita ihmisiä.

Mikillä on enemmän dominassia ja pyrkimystä päästä pomoksi. Nelson on avoimempi kuin Miki. Miki taas on varautunut vieraita ihmisiä kohtaan. Voisin kuvitella että uhkaavassa tilanteessa Nelson saattaisi paeta ja Miki hyökätä. Miki ei reagoi ääniin esim. pahmadukset kun taas Nelsoni säpsähti esim. nuotion rätinää, Miki ei reagoi myöskään laukauksiin eikä ilotulitteisiin.

Molemmat pojat on innokkaita pusuttajia ja hännänheiluttajia. Ihan parasta on juosta, hyppiä, kiipeillä sekä punkea tuttujen syliin.

mikään ei oo liianpieni rako mennä pusuttaan,

kuvassa Miki

pinseri painia, tietenkin ihmisten vieressä,

koska viereisellä laavulla ja muilla nuotiopaikoilla oli muita ihmisiä niin koirat oli pakko pitää kiinni.

katsos nostamalla jalkaa saat narun jalan oikealle puolelle

Muutama poseeraus kuva

Nelson

Miki

Tuloksia

2009-07-01T13:59:00.002+03:00

Postissa tuli Mikin lonkka ja kyynärä tulokset
lonkat A/A
kyynärät 0/0

Muuten elo sairaslomalaisena jatkuu, ontuminen on pahentunut vaikka ei olla varsinaisilla lenkeillä käyty kuukauteen. Rennosti Miki jaksaa ottaa eikä oo vielä pää hajonnut vaikka on päässyt vaan hihnapissatuksille kotona, mökillä sai riekkua vapaana. Omistaja kaipaa kyllä pitkiä ihania metsälenkkejä.

Rakkautta

2009-06-30T16:38:00.003+03:00

Mikistä tulisi loistava emokoira pennuille, niin intensiivisesti se hoitaa ja puhdistaa kaikkia pehmokoiriaan. Nåillä ei siis leikitä nämä ovat ainoastaan puhdistettavia kavereita ja unileluja.

Veneilyä

2009-06-30T15:10:00.009+03:00

Nenä kohti uusia tuulia

lepohetki

Ihanaa arska paistaa ja tuuli vilvoittaa

Etkai sä hullu mies meinaa sieltä hypätä!

Pytyisinköhän hyppäämään rannalle ja sieltä pelastaan tilanteen

Juhannus

2009-06-26T01:18:00.016+03:00

Juhannus meni Keski-Suomessa keskiviikosta sunnuntaihin. Oltiin mökillä, jossa oli 9 hehtaaria maata ja naapurit sen verran kaukana että koirat sai olla vapaasti kokoajan. Koirat otti kaiken ilon irti juoksemisesta ja touhuaamisesta.

littaa

painiottelu

mölkkyä

Miki osasi tuoda heittokapulan, mutta välillä meinas muutkin kapulat vaihtaa paikkaa ja kaatua omia aikojaan, onneksi suurimmaksiosaksi koirilla oli muuta kivaa, ettei mölkky jaksanut kiinnostaa

laatuaikaa

rapsutuksia

vierailu Hiton haudan luonnonsuojelualueella,

jossa vauhti karkas käsistä, joten spurtin jälkeen oli kanto operaatio

onneksi koirani ei paina kun 17kg

nukkumista yksin,

ja yhdessä

Mila lempipaikallaan,

Miki jätti keinuttelut Milalle

Yks makkara, kiitos

Kuohuttaa!

2009-06-14T21:58:00.002+03:00

Tänää lähettiin mökin pihasta lenkille koirien kanssa, koirat hihnoissa. Kun päästiin naapurin pihan kohdalle, pihasta syöksyi Appenzellinpaimenkoira uros tielle. Tämä oli jo toinen kerta, kun kyseinen uros syöksyy tielle. Edellinen tapahtui reilu viikko sitten, kun käytiin Mikin kanssa mökillä ja käveltiin heidän talon ohi. Meidän mökki on päättyvän tien varressa eikä ole muita vaihtehtoja kuin mennä kyseisen talon ohi.

Uroksella on pihassa juoksuvaijeri ja siinä naru. Molemmilla kerroilla on käynyt täsmälleen samallalailla että koiran naru on katkennut. Uros syöksyy pihasta meidän luokse muristen ja hampaita näyttäen. Edelliselleä kerralla mulla oli koira hieman pidemmässä narussa ja uros pääsi kontaktiin ennenkö kerkesin koiren väliin. Tällä kertaa sain samantien Mikin valjaista seläntaakse ja pääsin väliin.

Olen itse murissut ja häätänyt koiraa pois, viimeksi jopa potkaisin koiraa kohti. Onneksi Miki ei ole akressiivinen muita koiria kohtaan eikä ole kummallakaan kerralla lähtenyt muriseen/räksyttään vaan oon saanut hoitaa tilanteen. Olen kuitenkin vaarma että jos narun päässä olisi esim. äitini niin koira alkaisi puolustamaan häntä. Tänää oli todella lähellä etten soittanut poliisille. Mietin vaan et mitenköhän olisi käynyt jos mulla olis yhtään enemmän riitaa haastava koira.

Appenzellin omistaja eivät tee asian eteen mitään :shock: . Tänää huusin et tulkaa hakemaan koiranne pois. Sain vastaukseksi huudon et se on ihan kiltti koira se vaan hermostuu kun mä huudan sille ja häädän sitä pois :evil: Todella, kiltti koira tulee murinalla ja irvistelemällä kohti, häntä pystyssä ja jäykkänä! Kun sain häädettyä koiraa sen verran et pääsin ohhittaan sen niin se lähti meidän perään. Tässäkään vaiheessa omistaja ei tehnyt mitään elettäkään kieltääkseen koiraa tai lähteekseen sen perään. Ystäväni joka kasvatta appenzeleja tietää kyseisen pariskunnan ja se uros ei todellakaan ole hallinnassa.

En uskalla kohta enää mennä mökille uimaan ja saunoon. Pelkään, että joku kerta kohtaamisessa käy pahasti, joko mulle tai Mikille.

Hyviä temppu vinkkejä otetaan vastaan

2009-06-08T01:59:00.002+03:00

Eli kuten edellisestä tekstistä käy ilmi niin meillä pitäisi olla liikuntakielto. Koska eläinlääkäri ei määrännyt rauhoittavia niin tätä on hieman haastava yrittää toteuttaa. Kotona sisällä on rappuset joita ei pysty portilla/ovella rajaamaan ja niitä Miki menee edestakaisin, koska ylemmällä tasolla on olohuone, keittiö, meijän makkari ja takkahuone, alhaalla on työhuone ja "Mikin" huone sekä ulko-ovet joista ihmiset kulkee, joten tapahtumia on molemmilla tasoilla.

Rappusten juoksemisen lisäksi pinseri ei tajua ettei sen kuulu hyppiä ja pomppia kuin sähköjänis. Eli kun pääsee ovesta ulos hihnassa niin tekee ilo hyppyjä suoraan ilmaan, lisäksi hyppää sohvalle, omaan sänkyynsä (70x190cm), saunan lauteille, autoonkin on muutaman kerran kerinnyt hyppäämään, kun en oo ollut tarpeeksi nopea nostamisen kanssa, autosta ulos olen kerennyt nostamaan koiran ja kotona Mikin ovelle oon kantanut Mikiä kun ollaan lähetty ulos.

Oon yrittänyt keksiä pinserille aivotyötä, mutta oma pää on tyhjä joten kaipaisin vinkkejä ja temppu ideoita. Olemme tehneet tokoliikkeiden (ei hyppyä) lisäksi, pk:n luoksetulon loppuasentoa, "orava-asentoa", kierimistä maassa, pyörimistä seisaallaan, ryömimistä, valokatkaisijan painaminen, oman kuonon peseminen, tassujen antaminen, pyykkien kuivumaan laittaminen, lelujen, avaimien yms, esineiden etsintä ja kantaminen, namien etsintä, pujottelu jalkojen välistä, "kuoleminen" eli menee kyljelleen makaamaan liikkumattomaksi. Pinseri-foorumilta löysin tassulla kuonoon läppäisy tempun, joka pitää kyllä opettaa, mutta lisääkin ideoita otetaan vastaan. Noutukapulan pitäminen on vielä vaiheessa, mutkun se on niiiiin hankalaa.

Mulla on vieroitusoireita, kun en pääse pitkille lenkeille Mikin kanssa, vaan joudun käymään yksin sen lisäksi hakuilu on vielä kuukauden kiellossa ja vielä vähän aikaa esineruutukin on kielletty. Miki ottaa kyllä päivät aika rennosti nukkuen/makoillen, mutta mamma kaipaa lisää toimintaa. Omat treenit parikertaa viikossa ei riitä.

Jalkavaivat jatkuvat

2009-06-08T00:40:00.004+03:00

Käytiin viime maanantaina eläinlääkärissä edelleen jatkuvan ontumisen vuoksi. Ensimmäisenä eläinlääkäri kysyi onko Miki Arnon poika, kuulemma isänsä näköinen. Koska oli tarkoitus kuvata varvas niin päätin että otetaan samalla koirasta viralliset lonkka- ja kyynäräkuvat. Kyynärät lähti 0/0 ja lonkat A tai B, joten nyt vain virallisia tuloksia odotellaan.

Eläinlääkräin sanelemaa:
Mikin etujalkojen ontumaoireet helpottivat osittain tulehduskipulääkityksen ja levon avulla. Vaiva kuitenkin palautui nopeasti ja ontuma on pitkittynyt oikean etujalan jatkuvaksi ontumaksi.
Ontuma ei ole liikkeessä kovin voimakas, mutta Miki käyttää oikeaa etujalkaa virheellisesti eikä seistessä kuormita jalkaa. Ontumatutkimuksessa selästä, tai raajanivelistä ei löydy merkittäviä aristuksia. Miki kuitenkin jännittää tutkimista kovasti, eikä pelkkiin taivutusreaktioihin voi luottaa. Olkavarren lihaksisto on voimakkaasti kipeytynyttä ja erityisesti hauislihaksen jännetupen ja lihaksen alakiinnityskohdan tunnusielusta aiheutuu voimakas kipureaktio. Vasemmassa olkavarressa oireet ovat samantyyppisiä, mutta lievempiä.

Oikean etutassun aiemmin kipeä 2.varvas on nyt tunnustellessa normaali. (Koska Miki on pehmeä koira, muistaa kakiken kokemansa kurjan eikä pääse niistä helpolla yli, kuvittelee vieläkin että jalka on kipeä.) Mikiltä tutkittiin röntgenkuvaamalla koko oikea etujalka ja molemmat kyynärnivelet. Röntgenkuvissa erottuu oikean etujalan 2.varpaan vanha muutos: Kyseessä on ilmeisesti ollut nivelsidevamma. Muilta osin röntgenkuvista ei löydy mitään oireita selittäviä muutoksia. Kyseessä on varvasvamman käynnistämä hauislihasongelma: Painon siirtäminen vasemmalle puolelle oli kipeyttänyt ensin vasemman olkavarren. Sen kipeydyttyä Mikin on ollut pakko jakaa painoa oikealle etujalalleen. Rasitus on johtanut vaivan tasoittumiseen niin, että molemmat puolet vaivaavat. Molemmille puolille hauislihasten jännetuppeen laitettiin pistoksena pitkävaikutteista kortisonia.

Koska meillä on vain aikaa niin laitoin Mikin poseeraamaan. Läikät johtuu siitä että kortisonipistoksia varten piti ajaa karvat.

Tärkeätä hoidossa on lepo. Lepo jatkuu kuukauden ajan. Ensimmäiset 2 viikkoa ulkoillaan vain tarpeiden tekemistä varten. Sen jälkeen omaehtoista vapaata ulkoilua voi harrastaa seuraavien 2
viikon ajan, mutta ei käydä vielä varsinaisilla lenkeillä. Sen jälkeen normaaliin liikuntaan palataan liikuntaa asteittain lisäten seuraavan kuukauden kuluessa.

Mikin tapa istua portailla ja seurata tapahtumia. Onkohan tää asento jotenkin sisäsyntyistä?

Ostetaan aivot

2009-05-26T18:53:00.008+03:00

Oon selvinnyt kaks ja puoli vuotta ilman mitään piippaamisia. Nyt meijän uros on kaks päivää piipannut, lähes tauotta. Yöllä saadaan nukuttu ad. klo 3, jonka jälkeen meitä herätellään vinkunalla kertaa monta aamuun asti. Ensin vietiin ulos, kun aateltiin et on oikeesti hätä, koska ripulissa on vinkunut yöllä ulos, mutta mitään suurempaa hätää ei oo.

Naapurin narttu vissiin tekee juoksuja tai joku naapurustossa. Viime jouluna naapurin nartun juoksujen aikaan mitään vinkuna ongelmaa ei ollut. Onks muidenkin urokset herännyt vasta 2.5v narttuhajuille. Onhan meillä aina ollu pissojen haistelua ja suu kuolassa menoa, mut nyt on eka kerta kun piippaamista on niin että hermot menee ja tietty ruokakaan ei maistu.
Vissiin pitää käydä eläinlääkäriltä hakeen aivot...

vetoava katse killuttimien puolesta

kynsien leikkuu on väsyttävää touhua, hetken jaksaa sinnitellä silmät auki

osan kynsistä leikkasin puhuen samalla puhelimeen

Ensimmäinen mökki reissu tehty!

Koirat pysy omalla tontilla monta tuntia,

kunnes naapurista alko koira haukkuun, sen jälkeen oli koirat narussa.

Kalamarkkinoilla

2009-04-28T03:31:00.002+03:00

Sunnuntaina oltiin tokoilemassa ja sit piti käydä Mikin ja miehen kanssa jäätelöllä, mutta päädyttiinkiin alarantaan kalamarkkinoille. Miki joutui kulkemaan ahtaiden kojujen välissä ihmispaljoudessa, mutta on se vaan helppo tollasissa tilanteissa. Ei oo kiinnostunut ihmisistä, ei oo kinnostunut papereista, roskista tms. Kiltisti se istui pöydän alla ja vieressä odottamassa omaa osaansa muuripohjaletuista.

Toiminta kyky pysyi kiitettävänä vaikka oli paljon ihmistä ja tunkua, onnistui istumiset ja maahanmenot, palkintona ja päivän ruokana sai voissapaistettuja neulamuikkuja, jotka maistui todella hyvin. Omistajien tehdessä hunajamaisteluita ja ostoksia koira istui tyynenä ja katseli, kun hyvin koulutettu citykoira, vaikka me ollaan koko perhe aikalailla maalaistuttu.

Viime viikolla kävin kerran aikaisemminkin kävelemässä Mikin kanssa Tampereen keskustassa ja tekemässä temppuja, koska oon yrittänyt saada enemmän aivotoimintaa liikunnan vähyyden ja harrastusten tauolla olon takia. Uni on maistunut kaupunki vierailujen jälkeen.

Kevättä ilmassa ja hieman sairastelua!

2009-04-17T15:35:00.008+03:00

On ihanaa, kun välillä on jo keväisen lämpöisiä päiviä. Miki on nauttinut pihalla olosta haistellut ja maistellut kevään merkkejä. Vielä ei oo aitoja pihan ympärillä, joten Miki on saanut tyytyä 12 metrin narussa olemiseen, missä on viihtynyt hyvin. Lenkin jälkeen oli kivempi nukkua ulkosalla, kun sisällä, tässä vielä hieman sinnitellään.

Sisällä etsitään mahdollisimman aurinkoinen ja lämminpaikka.

Koska meillä on ruuan kanssa ollut vaihtelevasti ronkelointia niin päätin kokeilla yhteen ruokakertaan siirtymistä. Ruoka on maistunut hyvin. Itseäni on hirvittänyt ruuan määrä sillä ruokakippo on suhteellisen iso. Mikillä ei ole ollut mitään tuskaa syödä 800g kerralla, ruuan jälkeen tyytyväisenä röyhtäillyt. 800g ruokaa olis 2 pakettia maksalaatikkoa mistä itse söisin 4päivää ja painan kuitenkin huomattavasti enemmän kun meidän hontusrontus, joka punnittiin eläinlääkärissä 17kg!

Mikillä on ollut pidemmän aikaa, joskus epäpuhdasta liikkumista, lähinnä kun nousee nukkumasta tai sitten hihnalenkillä ravatessa vaikka aika paljon peitsaa. Vapaana ollessaan on liikkunut hyvin ja nauttinut juoksemisesta ja mennyt pää kolmantena jalkana. Venytellessä eikä käydessäni läpi jalkoja aristanut mitään paikkaa eikä myöskään missään näkynyt mitään ulkoista. Päätin et käytetään se eläinlääkärissä niin ei tarvii miettiä kuvittelenko oireet vai onko jotain todellista.

"Ontumatutkimuksessa todettiin lannerangan etuosan lihaksistossa lievä ohentuminen verrattuna muihin selän osiin, aristusta Miki ei kuitenkaan alueelta osoita. Takajalkojen taivutteluun ei liity selkeää kipureaktiota, joskin lonkkien mahdollisten aristusten tulkinta jää hankalaksi koiran voimakkaan jännitystilan vuoksi. Voimakkain aristelu taivuteltaessa ilmeni oikean etujalan 2. varpaassa, muissa varpaissa ei aristuksia todettu. Vasemman etujalan hauislihaksen jännetuppi on kipeytynyt, koska koira on kevittänyt oikeaa etujalkaansa."

Tuomiona oli: kipulääkitys sekä parin viikon ajan liikunta hyvin rauhallista: remmissä ja n. 1/2 tuntia kerrallaan pari kolme kertaa päivässä, muuten vain pissalla. Parin viikon jälkeen liikuntaa aletaan lisäämään hiljalleen parissa - kolmessa viikossa normaalitasolle. Vetämisestä pidetään taukoa puolen vuoden ajan. Mikäli oireet eivät helpota tai uusivat lääkityksen lopettamisen jälkeen, varataan aika tassun röntgentutkimukseen ja kortisonipistoksille ainakain varpaaseen, mahdollisesti myös hauiksen jännetuppeen

Aikalainen muutos meidän normaalisti hyvinkin liikunnalliseen elämään, nyt pitää käydä ilman koiraa juoksemassa ja tallilla. Miki saa tyytyä pelaamaan Nina Ottosonin pelejä. Meillä on kotona niistä dog fighter ja dog brick, tosin molemmat ihan älyhelppoja koiralle. Niitä markkinoidaan vaativaan aivotyöskentelyyn, mut pinseri on hirmu fiksukoira. Omistajien aivot joutuu ankaraan työskentelyyn, kun pitäs keksi mitä kivoja temppuja opettas koiralle. Vinkkejä otetaan vastaan =)

Heppakaverit

2009-04-03T11:03:00.008+03:00

Miki pääsee säännöllisen epäsäännöllisesti mun mukaan tallille ja ratsastuslenkille. On käsittämätöntä millainen kunto pinsulla on. Yleensä Miki vielä reilu tunnin lenkin (käynti, ravi, laukka) jälkeen hyppii ja pomppii ja haastaa hevosia leikkimään, tyhmät otukset vaan ei tajua mitä pinsu haluaa. Lenkillä hevosia ottaa päähän kun pieni pinsu juoksee edellä, ainoastaan kun karautellaan laukkaa Miki jää jälkeen.

Kulpe

Serri

Hiihtoloma Tahkolla!

2009-03-22T03:50:00.020+02:00

Miki teki lomareissun Jyväskylään mummolaan ja Tahkolle. Tahkolla oltiin sunnuntaista torstaihin. Sitten sekä meno- että tulomatkalla Miki oltiin yö "mummolassa", niin ei tullut nniin pitkää ajomatkaa suuntaansa.

Lomareissun jälkeen voin vaan todeta, et meillä on huippukuntoinen otus. Joka aamu 6.30-7.30 (aivan liian aikaisin, jos multa kysytään) Miki kävi tekeen vapaana juoksu/hyppy/pomppu lenkin äitini kanssa metsässä ja lumihangessa, jonne koira välillä upposi korviaan myöten. Aamulenkin jälkeen Miki sai aamupalan ja meni uudelleen nukkumaan. Sit kun me normaalit ihmiset päästiin sängystä ylös 8-9 ja saatiin syötyä lähdettiin koko porukaalla lenkille. Parina päivänä käytiin tekemässä 2-3tunnin hiihtolenkki, josta suurimman osan ajasta Miki juoksi vapaana ja välillä mentiin vetohiihtoa, sit lepoa iltapäivä, päivälenkki vapaana tai hihnassa, joko koko porukalla tai sitten vaan mummon ja vaarin kanssa, iltalenkki vielä vapaana mettässä.

kiireellä vaari kiinni ja ohi

missä ne hiturit viipyy

iltapäivä unia

toiset ne osaa nauttia joka hetkestä

uni yllätti kesken lukemisen

Hiihtämisen lisäksi Miki kävi mm. pilkillä (valitettavasti ei tullut saalista), juoksi ja hyppi tulevaa laskettelurinnettä ylös, ihmisten yrittäessä haukkoa välillä happea

mikä niillä ihmisillä kestää, kuva ei kerro koko totuutta rinteen jyrkkyydestä

ja sitten laskettiin pyllymäkeä alas.

hyvä tapa vilvoitella

afterski kruunasi päivän mäessä

epätoivoiset yritykset saada koirasta poseerauskuvia

kokonaisuudessa onnistunut reissu

Haaste Anilta ja Netalta

2009-03-07T19:55:00.005+02:00

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.

2. Valitse neljäs kuva kansiossa, ja julkaise se blogissasi.

3. Selitä kuva.

Kuvassa Miki on 2kk vanha ja ollut meillä 1vko, kyllä se oli pieni ja suloinen. Kuvaaminen on ollut vaan yleistä räpsimistä. Oli ihana katella nostalgia kuvia pentuajalta

4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään samoin.

Haastan: Ennin & Susun, Ali-veikan, Biran, Tacon ja Miron lauman sekä P:n

Miki kirjoittaa blogia

2009-02-23T20:08:00.001+02:00

Kunnon urheilija!

2009-02-17T17:47:00.006+02:00

Miki osaa rentoutua liikuntalenkin jälkeen, kuten urheilijan pitää!

Venyttelyä ennen ja jälkeen, kamera ei ole kerennyt pikaisiin venyttelyihin mukaan. Miki on kuten mammakin, pikaiset venyttelyt saavat riittää. Pitkät venyttely sarjat on ihan yliarvostettu juttu.

Lenkin jälkeen paras paikka rentoutumiseen on saunan lauteet

Saunaa rakennettaessa tehtiin alalauteesta leveä, jotta Mikin on siinä hyvä löytytellä ja tämä kyllä kannatti, sillä Miki on suuri sauna fani.

Lihakset rentoina saunan jälkeen on hyvä levätä, jotta seuraavana päivänä taas jaksaa.

Vetohiihtoa

2009-02-10T18:51:00.009+02:00

Oon pitkään haaveillut kunnollisista vetovaljaista. "Mummo" antoi Mikin synttärilahjaksi rahaa, jotka käytettiin valjaisiin. Maanantaina vihdoista viimein sain aikaiseksi lähteä Mikin kanssa shoppaileen.

Tänää ihailin upeeta päivää työpaikan ikkunasta, joten päivälenkin tilalta päätettiin koittaa vetohiihtoa. Ei olla miehen kanssa hiihdetty 4 vuoteen, eikä Miki oo juuri suksia/hiihtäjiä nähnyt. Omat hikilautani on kohta 20vuotta vanhat, on pitänyt hankkia parremmat mutta ei oo tullut ostettua pölyttyyn niitä. Päätettiin et rohkea rokan syö, joten eikun koittamaan. Onneks järven jää on tasaista, keli ja luisto oli mahtavaa.

Ensi kosketus suksiin.
Mitäs nää on, paras kattoo lähempää

Aurinko laskemassa, Miki ja uudet valjaat

Pinskua ei tarvinnut opettaa vetohommaan, vaan se oli luonnon lahjakkuus,
Vauhtia 100, älyä 0. Koiran ja hiihtäjän perässä oli mahdoton pysyä.

Mikä maksaa, miksei jo mennä, ihmisten oli pakko vetää aina välillä happea.
Kierrettiin lähi järvi ympäri, aikaa siihen meni reilu tunti, huippunopeus oli miehellä ja koiralla 22km/h Mä en niin kovaa uskaltanut mennä Mikin vetäessä. Muutenkin tein kerran oikein mallikkaan lennon, kun koiruus lähti miestä vastaan mun niistäessä. Murtumilta vältyttiin ainoastaa pieni mustelma ja tärsky olkapäähän, onneks huomena ei oo työpäivää.
Yli puolet matkasta pidettiin koiraa vapaana, ettei heti eka kerralla saada koiruutta jumiin.

Tärkeintä on asenne!

Ongelmana ylitsepursuava pilsneri ilo

2009-02-08T19:19:00.002+02:00

Meillä oli pitkästä aikaa vieraita kaksi kaveri pariskuntaa eilen kylässä. Miki oli portin takana niin kauan kuin vieraat olivat asettuneet. Vieraat tulivat meille pitkälle illalliselle ja iltaa istuun.
Miki otti vieraat ylitepursuavalla ilolla vastaan. Ruokailun ajan Mikiä sai olla vähän väliä komentamassa pois pöydän alta, sillä pilsneri tuli ja pisti päänsä vuoronperään jokaisen syliin ja kuskasi leluja vieraille. Tutulla porukalla pysyy omissa oloissaan tai ainakin pois pöydän alta, eikä yleensä ole kovin perso ruualle. Koska meillä on keittiö, ruokailuhuone, olohuone ja takkahuone avointatilaa niin Mikiä ei ole opetettu ettei "keittiöön" saisi mennä, käytännössä tämä tarkottaisi että koira olisi erikerroksessa makuuhuoneessa portin takana.

Vieraiden istuessa sohvalla pilsneri kiipesi samalle sohvalle 4 ihmisen kanssa ja aloitti pusutus operaation. Muutenkin Miki oli vieraiden jaloissa, meni heidän viereensä sohvalle ja pani pääbn heidän syliinsä tai sitten käperty vieraiden jalkoihin nukkumaan. Aina tilaisuuden tullen kiipesi/hyppäsi syliin pusuttamaan tai kantoi leluja. Useamman kerran jouduttiin pyytämään koiraa välillä alas sohvalta ja omalle paikalle nukkumaan. Koira varmaan yritti kertoa vieraille että ei ole saanut tarpeeksi rapsutuksia, kun ihmiset vain siivosivat ja laittoivat ruokaa kokopäivän. Vissiin koira yritti myös viestittää että ruokatarjoilu on ollut heikkoa tai ei ainakaan herran mieleistä ruokaa. Usein Miki aikansa touhottaa ja vetäytyy sitten omiin oloihinsa/ omaan huoneeseensa nukkumaan. Me olimme jo kertoneet vieraillemme ettei meidän koira ole mikään seuraherra, ettei Miki yleensä vieraista niin välitä vaan on perhekeskeisempi, joo niin varmaan...
Vierailun jälkeen miedän vierailla oli hyvin pestyt korvat, kädet, kellot, sukat jne.

Mistä ne sen kaiken energian repii

2009-02-05T20:39:00.002+02:00

Mä en ymmärrä miten tolla yksilöllä riittää energiaa, vaikka ruokamäärätkin on aika pieniä. Sillä viimeksi tänää x2 herran on kääntynyt ruokakupilla ympäri en syö ei kiinnosta. Me ollaan oltu Jounin kanssa aamuissa molemmat ja kotiin tultuamme on jompikumpi/yhdessä käyty metsälenkki koiran kanssa.

Tänää rämmittiin umpimettässä 1.45h. Koira sai juosta vapaana 300m hihnakävelyä lukuunottamatta. Koko ajan koira juoksi, hyppi ja pomppi niin kuin ei ois eläessään päässy vapaaksi, viimeksi oli eilen saman pituinen lenkki umpimettässä. Pitkien lenkkien lisäksi koira käy x2 lyhyemmillä lenkeillä.

Kotiin kun päästiin olin aivan poikki. Miki senkuin pursusi hyvää mieltä ja energiaa. Miki heitteli lattialle jäänyttä lelua ympäri kämppää ja hyppi ja pomppi sen perässä sekä koitti käydä elvyttämässä pusuill emäntää leikkimään, huonolla menestyksellä. Mä haluisin kans osan pinserienergiasta, niin sais kotityötkin tehtyä... töiden jälkeen ei vaan enää jaksa.

Kaikki ihanat naiset...

2009-02-03T11:10:00.003+02:00

ne sekoittaa mun pään.

Mikillä on ollut hieman rankkaa ja huonotuuri koirakavereiden kanssa. Viikko sitten nähtiin Mila, tarkoituksena oli et ihmiset syö ensin ja sitten tehdään yhteislenkki. Mila omistajineen oli matkannut kahdella bussilla ja sit mä vielä hain ne 10km päästä perille. Ensin normaali painikuvio ja sitten astumista, astumista ja lisää astumista. Koirat oli pakko erottaa syömisen ajaksi. Ulkolenkki sujui ongelmitta, niinpä rämmimme kaksi tuntia umpimettässä lumihangessa, omistajille meinasi lenkki käydä yli voimien. Sisällä oleminen sujui lenkin jälkeen hyvin, ilman astumis- ja nuolemisleikkejä, kunnes Anu ja Mila saivat kyydin kotiin.

Sunnuntaina hakutreenien jälkeen, päätettiin kokeilla onnistuuko koirien yhteiselo niin että ihmiset voivat viettää iltaa yhessä. Sunnuntaina ei ollut mitään suurempia ongelmia, mitä nyt Mila makoili välillä selällään jalat levällään ja Miki olisi pussaillut, mutta kun tämä kiellettiin niin elosujui kohtuu mukavasti. Maanantaina Anu soitti että Milan juoksut alkoivat.

Maanantaille oltiin sovittu kaverin kanssa yhteislenkki, et mennää jäälle koirien kanssa juokseen. Olimme sopineet treffit puolimatkaan n. 2km kävely molemmilla. Puolessavälissä kaveri soittaa et hän alko katteleen rhodesiankoiransa takapuolta et sillä alko juoksut. No koska olimme jo molemmat matkalla päätimme koittaa onnistuisiko vapaana kulkeminen kaikesta huolimatta. Alkuunsa lenkki sujui loistavasti, molemmilla koirilla virtaa juosta ja rhode hieman isompi ja voimakkaampi kuin meijän jätkä. Loppulenkistä meinas tulla vaan astumisleikkiä, koska koirilla ei ollut enää virtaa juosta lumihangessa. Siinä vaiheessa, kun rhodeneiti päätti kans kokeilla astumisleikkiä meinas meijän herralta palaa hihat ja jopa nosti muutaman kerran huultansa. Tämän seurauksena tai sitten maaston muututtua helppokulkuisemmaksi koirat saivat lisää virtaa juosta eikä siten suurempia ongelmaa juoksuista syntynyt. Nyt on muutaman koirakaverin näkeminen kuukauden tauolla.

Ruokintaa...

2009-02-01T06:59:00.003+02:00

Mieheni totesi tässä yhtenä päivänä että meidän perheessä koira syö parhaiten, ei niinkään tyytyväisenä tilanteeseen. Tämä kyllä pitää paikansa, vaikka ihmisillekin laitetaan ruuat itse eikä osteta kaupan valmisruokia, omia syömisiä ei vaan tuu tarkkailtua. Varmasti monessa muussakin perheessä, koira on se joka syö terveellisemmin, liikkuun säännöllisimmin ja on parhaimmassa kunnossa, niin myös meillä. Omat vaatteet käy pieniksi, lihakset on jossain... tosin oon ihan varma et ne on sielä jossain vakkakin piilossa.

Mikin turkki kiiltää, lihakset näkyy, liika kiloista ei oo tietoakaan. Jos me välillä ollaan hövelejä ruuan kanssa niin Miki rokeloimalla pitää huolen ettei yhtään liika kiloja pääse syntymään. Mikin ronkelointi pistää kyllä joskus sapettamaan. Koska syötän pääasiassa itsevalmistettuja ruokia koiralle, niin myös mieheni joutuu osallistumaan ruokien valmistukseen. Itsellemme emme jaksa kuoria porkkanoitaa ja hedelmiä, mutta kyllä vain, koiran soseiden loputtua käydään kaupasta hakemassa kasviksia ja kuoritaan porkkana, omenat yms ja soseutetaan Mikille, vaikka yömyöhällä omista yöunista tinkien. Mikille ei valmiit kasvisseokset tai valmiitateriat kelpaa. Miki palkitsee tämän kaiken vaivan näön joskus vaan haistamalla toiselta puolen huonetta ja kääntämällä meille mielenosoituksellisesti selkänsä ja menemällä nukkumaan. Tosin samaa ruokaa tarjotaan meidän perheessä sitten seuraavalla aterialla.

Sen lisäksi että pyrin kiinnittämään huomiota ravinnon laatuun, niin Mikin jokainen ateria punnitaan. Itselleni kyllä maistuu herkut eikä tietoakaan että niitä punnittaisiin tai määrää rajoitettaisiin. Barffinetistä käyn ostamassa koiran lihat ja lihaisat luut. Tälläviikolla kävin hakemassa 10kg astian kalkkunankauloja, sekä poroa (uutuus) kiitoksena tästä Miki ei suostunut edes koskemaan niihin. Lampaanmaha ja naudanmaha on meillä onneksi takuuvarmat tuotteet ja kun niitä laittaa sopivassa suhteessa mihinkä tahansa ateriaan niin hyvin maistuu.

Itsetehtyjen ruokien lisäksi pitäisi löytää, joku nappulamerkki esim. mökkeilyyn, kun mennään sähköttömälle saarimökille. Syötin ennen Mikille Nutronchoise holistic nappuloita, mutta viime keväänä Nutron saanti vaikeuksien johdosta ei niitä enää saanut meillä eläinkaupoista. Viimeksi koitin Mikille eukanuban nappuloita, mutta nämä ovat huonoja. Syötän niitä 25kg koiran annoksia eikä tämäkään tunnu olevan riittävä ruokamäärä ja jätösten määrä on mega. Nyt olisi etsinnässä hyvä ja monipuolinen sekä kohtuu hintainen nappula ruoka. Kokemuksia? Muusan sivuilla olikin joskus hyvä nappula vertailu.

2-vuotis synttärit

2009-01-26T16:31:00.005+02:00

Synttärit meni Jyväskylässä, viikonloppuun kuului monen tunnin metsälenkkejä vapaana juosten. Mummin synttäreitä juhlittiin perjantaina ja Mikin synttäreitä juhlittiin sitten sunnuntaina. Lahjaksi Miki sai vinkulelun Jyväskylän mummolaan, sekä kotona kakkua ja luun. Sunnuntaina käytiin vielä mun tädin luona kahvilla, jossa Miki sai riisipiirakkaa ja nami munavoita. Lisäksi Miki saa lahjaksi vetovaljaat, kunhan mamma kerkiää ne hakemaan.

Synttärikakku sisälsi: maksalaatikkoa, uunissa tehtyjä maksapipareita "kynttilänä", froliceja, kuivattua kuorretta.

joko nyt?

Talven tunnelmaa

2009-01-16T15:38:00.008+02:00

ihailkaa noita takareisiä, kuvia klikkaamalla kuva suurenee

Mammalle painajaisia!

2009-01-15T11:54:00.002+02:00

Miki pääsi eilen taas toteuttaan vaistojaan. Käveli vapaana mun vierellä kun oltiin pellolla. En edes kerinnyt huomata mitään, ennenkö myyrä tms. oli Mikin hampaissa, tää oli tosi nopeeta toimintaa. Nyt oli kyseessä huomattavasti suurempi yksilö kuin viime kerralla, tällä oli oikein tummakarvapeitekin. Mä en vaan pystynyt jäädä katteleen kun pieniotus huusi mun suloisen pinskun hampaissa. Mua vaan ällötti ja puistatti, kun kuulin sen piipityksen ja näin ne sätkivät pienet jalat ja ihan niin kuin ois rusahdus kuulunut. Mä vaan toivon et koiruus teki siitä selvää, ainakin se huuto loppu. Matokuurin aloittamista mietin. Meni pitkälle iltaan ennenkö annoin koiran tulla pusutus etäisyydelle.

Lenkin jälkeen lähin tallille, jonne sisälle tuli päästäinen eikä se raukka osannut ulos omin avuin, mut mä en voinut siihen koskee enkä sitä auttaa. Tosin kyseinen yksilö näytti hyvinvoivalta ja karva kiiltävältä, eikä mikään ihme jos se syö kauraa ja nuoleskelee melassikuppeja, mä vaan näin sielujen silmissä päästäisen Miki hampaissa. Onneksi olin eilen jättänyt koiran kotiin, sillä en ois kestänyt enää toista kuollutta otusta Mikin hampaissa samana päivänä.

Vissiin oli ensimmäinenkin yksilö liikaa, sillä painajaisina uniin tuli rotat tai kokonsa ja näkönsä puolesta olivat enenmmänkin gerbiilejä. Ennen heräämistä näytin unissani olkapäässä olevaa puremajälkeä ja sitten kaksi gerbiiliä tms, hyökkäsi mun oikean käden sormiin kiinni enkä saanut ketään auttamaan niiden irroituksessa. Herättyäni mulla oli oikeesti olkapäässä kipua, kivun aiheuttajaksi selvisi kännykän näppäimistö, olin nukkunut kyljelläni kännykän päällä ja olkapäähän oli tatuoitunut näppäimimstö.

Hyvää tätä vuotta

2009-01-06T21:59:00.009+02:00

Vuoden vaihteen Miki oli hoidossa nauttinut olostaan, lenkkeilly kertaa monta, käynyt katseleen raketteja, syönyt hyvin. Miki ei tänäkään vuonna reagoinut ilotulitukseen mitenkään. Eikä vielä vuoden vaihteen jälkeenkää oo korviaan lotkauttanut vaikka ulkona on aina välillä paukkunut.

Pellolla juostessaankin jatkaa puuhiaan normaaliin tapaan, vaikka pauketta kuuluisi.
Pakkasta on ollut mukavasti, mutta se ei ole menoa haitannut, lenkkeilyt on suoritettu normaaliin tapaan ja normaalilla energialla. Yli kymmenen asteen pakkasilla oon käyttänyt takkia. Hakutreeneissä oltiin pitkästä aikaa, niistä Mikin treenipäiväkirjassa. Hakutreeneissä mulla on Mikille back on track takki, koska autossa pitää odottaa jonkin aikaa niin ei mee lihakset jumiin.

Hakutreenien jälkeen päästettiin Miki ja Mila vielä lenkille. Koirat juoksi taas niin kuin ei olis koskaan saanut juosta, viimeksi sunnuntaina koirat lenkkeili yhdessä jäällä ja oli illan meillä.

Ei uskois että koirat on samaa rotua, senverran on kokoeroa...

Välillä piti antaa pusujakin

Sit voi taas vaania ja juosta

Lunta korvassa, yöks

Mun komistus

Joulun vietto

2008-12-29T20:17:00.015+02:00

Mikin jouluun kuului lahjoja

Jouluaattona

Joulupäivänä

Tapaninpäivänä

Joululahjojen lisäksi ohjelmaan kuului vieraita jouluaattona, vieraita joulupäivänä, lisää vieraita Tapaninpäivänä, ihmisiä tuli ja meni kuin saluunassa.
Tämä kaikki oli rankkaa, joten piti nukkua, matolla (huomatkaa symmetria)

sohvalla

lattialla tyynyjen päällä

parasta kaikista oli pitkät ulkoilulenkit
Milan kanssa

ja ihan vaan omalla porukalla

Joulun toivotus!

2008-12-20T17:30:00.007+02:00

Miki ihmislaumoineen toivottaa kaikille HYVÄÄ JOULUA!

Miki on myös kiitollinen ettei tänä vuonna joutunut samanlaisen nöyrytyksen kohteeksi, kun viime vuonna. (ainakaan vielä)

Mä en ylety siihen makkaraan

Nöyryyttävää

Mulle riitti

Mitä sä sanoit, saisinks mä sydäntä?

No okei,

Äidin pikkuapulainen

2008-12-18T22:50:00.006+02:00

Työtä, työtä, työtä tehdään, jotta, jotta leipää saadaan

Tässä ois

Lisää tulee

Hei mitä sä siinä teet, sun pitäs olla narulla, tuhma sukka

Tää on niin rankkaa, palkkakin on onneton

Sidevaihtoa osa2!

2008-12-18T22:28:00.008+02:00

Leikitäänkö?

Tää on noloo

Jos mä hoidan sua, kun sä hoidat mua?

Pusuja kuvaajalle!

p.s mä tiedän mamman vaatteet on vähän nolot, arvatkaa kun mä joudun kestään sitä joka päivä

Sidevaihtoa

2008-12-13T11:26:00.003+02:00

Eilen hieman jännitti jättä koiraa ja jalkapakettia meidän molemipien työpäivän ajaksi kotiin. Miki fiksuna koirana oli jättänyt siteen rauhaan, vaikkemme kauluria olleet laittaneetkaan. Mä luulen et koiran logiikalla siteen kuuluu olla jalassa, kun se oli siinä hänen herätessään eläinlääkärissä.

Eilen oli sitten ohjelmassa siteen vaihto. Oonhan mä toki työssäni joutunut tekemään jos jonkinlaisia sidoksia 0-18- vuotiaille, mutta oikeaoppisen tassusidoksen tekeminen meidän ikiliikkujalle hieman jännitti. Miki olisi kovasti halunnut avustaa siteenvaihdossa, laitan kuvia kun pääsen kotikoneelle.

Sen jälkeen kun tassuside oli kerran aukaistu ja otettu pois niin meidän poika olisi halunnut ottaa sitä kokoajan pois. Laitoin kaulurin, jotta side jäisi edes hetkeksi rauhaan. Miki seisoi häntä koipien välissä, kun laitoin kauluria. Kun kauluri oli laitetettu ei ollut mitään protestointia eikä vinkumista, koira oli sen näköinen et tää kuuluu asiaan.

Illalla kauluri otettiin pois, koska Miki auttoi pyykin laittamisessa. Kun mentiin saunaan unohdimme laittaa kaulurin. Koska Mikiä ei voinut ottaa saunaan tassupaketin kanssa se jäi pukuhuoneeseen makoilemaan. Hetken päästä kuului raapimista... Tämä oli vissiin koiran tapa ilmoittaa, että hän voi tulla nyt saunaan, koska tassussa ei ole enää pakettia, et näin meillä.

Meillä on kyllä ihana koira. Miki saattaa kerran "kysyä" et onko pakko tehä jotain tai yrittää lähteä pois, mut kun huomaa et joku juttu tehään niin sen jälkeen ei oo protestointia, tassussa saa olla siteet rauhassa, kaulurin kanssa mennää tyytyväisenä paikasta toiseen, silmätipat saa laittaa koiran istuessa rauhassa... Illalla toinen sidevaihto meni Mikin makoillessa kyljellä ja odottaessa vapaa käskyä. Kahden siteenvaihdon jälkeen voin sanoa että Miki on huomattavasti helpompi potilas, kun tietyn ikäiset lapset.

Mä olen niin kipeä!

2008-12-11T21:59:00.007+02:00

Mä olen kipeä

Älä siinä kuvaa, vaan auta!

Tää tassu on pipi, tässä on joku kumman paketti.

Ei oo mun elämä helppoo, tää on jo noloo!

Tassu rukkasessa, takki päällä ja joudun elään rakennustarvikkeiden keskellä,

pelastakaa mut!

Mikin tassu ja kurarukkanen

Tänää ei enää paketti haitannut menoa!

Mitä sisko edellä sitä Miki valitettavasti perässä

2008-12-11T18:35:00.004+02:00

Mikin Muusa-siskolla on ollut harmittavia ongelmia tassun kanssa. Eilen Miki loukkasi metsälenkillä tassunsa. Kutsuessani Mikiä juoksi luokseni iloinen koira hirmuista vauhtia. Mikiä hihnaan laittaessani huomasin maassa verta. Asiaa selviteltyäni huomasin että verta tuli takatassun pohjasta. Ensin otin Mikin syliini ajatuksena kantaa koira kotiin, hetken kannettuani huomasin verivanan juoksevan pitkin housun punttia, joten laskin koiran maahan, ajatuksella että kylmä puhdas lumi hillitsee verenvuotoa.

Miki ei välitä olla sylissä eikä kovin riemulla ole pesuistakaan. Koska tassusta tuli verta ja olin yksin kotona ei auttanut kun otta akoira syliin ja pestä tassu kodinhoitohuoneen lavuaarissa, lähes 18kg koira olkapäällä. Vesi sai haavan vuotamaan enemmän. Ei muutakun paperista tuppo jalkaan ja koira sylissä talon toiselle puolen kaksista rappusista vessaan, mistä löytyi sidetarvikkeet. Vissiin Mikistä jalka tuntui oudolta, koska ihan hyvin oli sylissä eikä edes halunnut siitä pois. Olisi tarvinnut olla lisäkäsiä, kun yritin pitää takatassua ilmassa, ettei matto likaannu, estää ettei koira nuole tassua, etsin siteitä, tein sidosta yritin leikata teippiä ja pitää sidoksia paikalla. Koska Miki oli rauhallisesti kyljellään ja antoi mun puuha me selvittiin hommasta aivan loistavasti, välillä koira vaan katsoi kysyvästi et mitä mä puuhaan.

Paketin laiton jälkeen aloin soitteleen eläinlääkäreitä läpi, jonka jälkeen lähdin soitteleen kyytiä mulle ja koiralle. Miki olisi luonnollisestikin halunnut repiä mun hienon paketin pois ja kerran siinä onnistuikin, joten otimme operaation uusiksi, jonka jälkeen tyydyin katamaan koiraa pitkin käkmpää, vaihtamaan vaatteita ja pakkaamaan tavaroita. Onneksi isäni oli kotona ja lähti meitä viemään eläinlääkäriin, sillä sielä ei olisi ollut aikaa ellemme olisi päässeet sinne puolen tunnin sisään. Eläinlääkärissä kaikki sujui nopeasti emmekä joutuneet odottamaan vaan päästiin heti lääkärin juttusille ja Miki rauhoitettiin.

Kylläpä oli rankka kokemus mulle, vaikka Miki oli tosi hienosti. Seisoi vain paikallaan ja nojasi päätään mun olkapäähän, kun sai rauhoittavan piikin. Sen jälkeen jäätiin kaksin ja nostin Mikin lattialle johon se nukahti. Etutassusta ajettiin karvoja, koska sihen laitettiin tippa. Takajalassa oli pieni reikä, johon tuli yksi tikki, reikä oli kuulemmä pistohaavan näköinen ja aika syvä, reikä oli anturoiden välissä tassun pohjassa, lääkäri epäili että se olisi tullut jostain naulasta tms. Miki oli kuin emäntänsä eikä olisi millään herännyt nukutuksen jälkeen, vaan sille jouduttiin antamaan heräte, senkään jälkeen ei olisi millään meinannut jaksaa nostaa päätään. Onneksi sain koiran sen verran pystyyn että pääsimme lähtemään kotiin, jossa Miki nukkui illan, ei edes jaksanut käydä katsomassa kun tulin reeneistä kotiin.

8 tuntia nukutuksen jälkeen sain Mikiin sen verran eloa että pääsimme pihalle, jonne koira hyppi kolmella jalalla. Jalkaan laitettiin lasten kurarukkanen suojaamaan paketti kostumiselta. Koska ulkona oli satanut lunta, mikä on aivan sika kivaa välillä pääsi unohtumaan että jalka on kipeä. Tänää on koira juossut sujuvasti 4:llä tassulla ulkona ainoa hidastava tekiä on ollut hihna. Eilen ostin varmuudenvuoksi kaulurin, mutta sitä ei oo vielä tarvinnut ottaa käyttöön, sillä Miki on antanut paketin olla ihan rauhassa.

ps. kerrottakoon vielä et paketin pitäis olla jalassa 10päivää ja se pitäs vaihaa joka toinen päivä, paitsi jos kastuu niin useemmin.

pps. Miki sai antibioottikuurin 10pvä ja kipulääkettä tarvittaessa. Olin varma et meillä antibiootin ottaminen aiheuttaa suurta tuskaa ja tappelua, kun rokeli koira saatta joskus sylkäistä makkaranpalatkin pois suusta. Mitä vielä antibiootit oon piilottanut palaan valkohomejuustoa ja päälle pienipala keitettyä kieltä ja hyvin menee. Kipulääkkkeen Miki söi pelkiltään, oikohan tää nyt tulosta lisääntyneestä ruokahalusta.

Vierailua!

2008-12-06T06:05:00.003+02:00

Viikonloppuna käytiin todella pitkästä aikaa J:n vanhemmilla. Mikille tärkeää "pappaa" ei ollu koiruus nähnyt kesän jälkeen. Voi sitä ilotusta, kun Miki näki tutut isovanhemmat. Vaikka ei olla oltu montaakaa kertaa Jyväskylässä niin kivasti Miki sopeutu lyhyeeseen vierailuun. Oman käden oikeutta Miki kyllä käytti tulemalla yöllä meidän vuodesohvalle, vaikka toinen sohva ois ollut tyhjänä. Aamulla, kun yritin kääntyä oli hieman ahdasta sillä mies oli vinottain sängyssä ja koira miehen puolella ja mulle sitten jäi pienen pieni siivu seinän vierestä, on tää niin väärin. Tosin kun heräsin niin lähti koiruus lattialle omalle viltille.

Sunnuntaina päästiin uusiin maastoihin lenkkeileen. Oli ihan lenkkeillä Jyväskylän metsässä missä oli lunta, kun Tampereella lähtiessä oli vaan mustaa ja märkää. Tehtiin sunnuntai aamun kunniaksi 1.5h lenkki metsässä, Mikin juostessa vapaana. Loppu sunnuntaista menikin vieraillessa. Ensin käytiin mun tädin luona, jossa Miki päätti tehdä tuttavuutta mun tätiin pussailemalla.

Tätini luota lähdimme J.n 94-vuotiaan papan luokse, joka asuu yksin rintamamiestalossa, jota hän lämmittää itse puilla!!! Olisimpa itse yhtä terävä ja hyväkuntoinen vanhana. Miki oli hieman vauhdikas papalle. Pappa olisi halunnut kovasti silittää Mikiä, mutta Miki lähti pois aina kun hän yritti silittää. Papan luota kävelimme J:n tädille, jossa odotti aivan mahdottoman suloinen borderterrierin uros pentu, ikää pennulla oli 4.5kk. PEntu oli tosi rohkea ja utelias, meinasi Miki olla välillä helisemässä pennun kanssa. Tosi nätisti Miki oli pennun kanssa, muutaman kerran meinas mennä hermot, lähinnä kun Miki tuli mun jalkoihin istuessani lattialla ja pentu yritti samaan paikkaan.

Miki toteuttaa vaistojaan

2008-11-21T02:43:00.009+02:00

Ensin poseerauskuva Miki ja alempana Mila

Tällä on jotain

Kun mä laitan pään oikein syvälle niin mä saan sen

Hei mihin sä meet, älä leikistä suutu

Sainpas sut

Mistä niitä päästäisiä löytyy lisää

Mä löysin lisää... Mä en tajuu mitä sä teet mut pitää kai munkin hieman haistella tätä maata. Mila ei ollenkaan ymmärtänyt mitä kivaa Miki näki päästäisten pyydystämisessä. Tää oli eka kerta kun näin Mikin toteuttavan rottakoiran virkaa. Tähän saakka meillä on yritetty pyydystää vaan pupuja ja kerran hirveä, heikoin tuloksin. Päästäisiä Miki sai kiinni, onneksi vain tappoi eikä syönyt niitä.

Mikille uusi harrastus!

2008-11-20T14:48:00.002+02:00

Mulla oli yks päivä Miki tallilla mukana kun oli ihana ilma ja menin sinne päivästä. Miki on joskus viime keväänä ollut mulla mukana kun kävin kaverin luona ratsastaan. Nykyisessä paikassa ei juurikaan ole maastolenkkejä missä ei liikkuisi autoja en ole voinut ottaa Mikiä mukaan. Koska nyt menin päivästä ajattelin ettei seudulla liiku paljoa autoja.

Miki oisi kovasti halunnut hepoista leikkikaveria ja koska ne eivät ymmärtäneet koiran epätoivoisia leikkiin kutsu ideoita Miki päätti tyytyä wuffuttelemaan niille. Hieman jännitti koskea en tiennyt hevosten suhtautumisesta koiriin, mutta hevoset ottivat hyvin rauhallisesti Mikin komentelut.

Miki oli taas aivan mahtavaa ratsastusseuraa, siinä vaiheessa kun kiipesin hevosen selkään koira ei komentanut enää ollenkaa. Hienosti Miki juoksi edellä, sivulla tai perässä. Kun talutin sekä hevosen että koiran auton tien vartta pitkin, eteen käskyt toimivat loistavasti. Lenkki kulki metsässä ja metsä autoteillä, joten vaaraa autoista ei ollut. Käynnissä ja ravissa koiruus pärjäs loistavasti, laukassa jäi hieman jälkeen. Vaikka tehtiin hidastempoinen lenkki niin mietin et oliko se liian rankka koiralle, sain kuitenkin todeta tämän turhaksi peloksi. Takaisin tultaessa Miki keksi jotain kivaa metsästä ja eikun sinne täyttä loikkaa.

Voiko olla enää ihanampaa tapaa viettää päivää, kun kävellä metsän rauhassa hevosella ja koira juoksee vieressä.

Äidin pikkuapulainen

2008-11-20T14:43:00.002+02:00

Miki on aina ollut ahkera osallistumaan kaikkeen. Tänää päätin käyttää tätä osallistumisinnokkuutta jälleen kerran hyväksi. Miki kantoi mulle pesukoneessa sukkia ja alusvaatteita, kun laitoin pyykkejä narulle pukuhuoneessa. Verilätyt toimivat koiran motivaattorina. Mikin innokkuutta kantaa esineitä on tullut muutenkin käytettyä hyväksi, kätevästi kulkeutuu hanskatkin oikeaan paikkaan. Myös vessapaperirullia Miki kantaa kätevästi kodinhoitohuoneesta vessaan, telineeseen ei niitä vielä osaa pujottaa.

Lenkkeilyä

2008-11-18T00:34:00.002+02:00

Tänää kävin pitkällä päivälenkillä ihanassa ilmassa Mikin kanssa, koska mulla oli vapaa päivä. Lenkki ei alkanut lupaavasti sillä tapani mukaan päästin koiran vapaaksi heti sisältä, tarkoituksena oli mennä takametsän läpi isompaan metsään. Hiekkatielle Miki kerkesin ennen mua ja sieltä alkoi kuulua rähinää. Tiellä keski-ikäinen mies ulkoilutti koiraansa jota Miki oli mennyt katsomaan. Huusin Mikin sieltä pois ja se tulikin hienosti eikä Miki ollut suinkaa koirista se joka rähisi. Otin Mikin hihnaan eikä se suonut ajatustakaan vastaan tulevalle rähisevälle koiralle, joten taas pisteet Mikille ja lokakuussa käydylle koulutukselle.

Kun olimme ohittaneet heidät ja pääsin uudelleen metsään koira vapaaksi. Ei voinut kun hymyillä katsellessani koiraa ja sen iloa. Onneksi oli maajäässä niin ei oltu aivan kurassa. Kun oltiin tunti tarvottu metsässä niin palasimme ihmisten ilmoille. Miki oli mulla hihnassa kun menimme asfalttitietä. Mies oli hakemassa kahta pientä lastansa päiväkodista, ensin he menivät meidän edellä, sitten ohitimme isän ja tyttären. Isä siinä kehumaan koiraa tytölleen, sitten Miki jäi ojan penkalle haisteleen, jolloi mies intoutui kysymään koiran rotua, kun on oudomman näköinen koira, siihen minä että pinseri. Tämän jälkeen hän sitten ihasteli kuinka ihanan rauhallinen koira mulla on. Joo tosiaan pinseri rauhallinen!!!
Tähän taitaa olla monta selitystä
1) Miki osaa kävellä todalla hienosti hihnassa
2) Mikiä ei kiinnosta vieraat ihmiset
3) Meillä päin on juoksuisia narttuja joten tuoksut kiinnostavat koiraa ihan kympillä
4) Oltiin oltu tunti juoksemassa metsässä

Lenkin lopuksi kun oltiin jo lähes koti pihassa törmättiin naapurin lapsiin. Miki tykkää naapurin pojasta ja tunne on molemmnin puolinen, monesti Mikin häntä alkaa vipattaan kun se kuulee naapurin pojan äänen. Tänää Miki päätti mennä kahdelle tassulle naapurin poikaa 5v vastan ja antaa sille pusun. Tämän Miki teki myös toisen naapurin pojalle. Miki myös intoutui näyttämään temppujaan pojille mm. haki poikien piilottamia hanskoja ja kantoi niitä mulle.

Kumpa jokaisen vapaa päivän voisi viettää tälläin. Nyt nukkumaan, huomena pitäs mennä pitkästä aikaa tokoilemaan, kauhulla odotan mitä siitä tulee. Hieman myös haaveilen että otan Mikin aamupäivästä ratsastuslenkille mukaan.

Lomailua!

2008-11-18T00:10:00.004+02:00

Reilun parin viikon loman aikana me Mikin kanssa kasvatettin mahan ympärystä. Muutenkin ollaan saatu rentouduttua, me ihmiset Atlantin toisella puolella ja Miki mummolassa. Miki on saanut olla pari viikkoa kukkona tunkiolla, mutta hienosti oli jätkä käytäytynyt, ylistyssanoista ei meinannut tulla loppua, vaikka meitä kaikkia hieman jännitti mniten lomailu tulee sujumaan, vielä kun "Mikin mummo" kävi leikkauksessakin hoitoaikana.

Mikiä oli lenkitetty kertaa monta joka päivä, sekä hihnassa että vapaana. Miki oli saanut jakamatonta huomiota lähes 24/7 ja ruokaa aikalailla. Me ei olla koskaan saatu sitä lihomaan, nyt kuulemma oli hoikassa kunnossa, kun mentiin hakemaan sitä. "Hoikkuudesta" huolimatta naurettiin Jounin kanssa ettei meinaa pöksyihinsä mahtua, kuten mulle kävi, olisin kuulemma pyörytynyt jos olisin nähnyt Mikin mahan pahimmillaan. Ei voi mitään kun ei osaa kieltäytyä ruuasta, kun sitä saa rajattomasti ja se on hyvää. Mua ei pitäs päästää buffetpöytien ääreen kolmee kertaa päivässä =)

Hieman jännitti mitä siitä tulee, kun Miki palaa takaisin kotiin ja vanhat säännöt astuu voimaan. Ei huomiota 24/7, pitää jäädä välillä yksin, ei ruokaa rajattomasti, ulkoilu kolme kertaa päivässä jne. Ensin on annettava 10 pistettä siitä että hienosti on koira jaksanut nukkua. Kerkesin olemaan kotona 7tuntia ja lähdin yövuoroon, joita oli neljä kappaletta ja tähän päälle vielä 7tunnin aikaero, onneksi aikaero oli mun puolella. Parhaimmillani nukuin 8-17 ja Miki jaksoi hienosti nukkua tai ainakin touhusi tarpeeksi hiljaa ja tuhoja tekemättä kokoajan, onneksi Jouni käytti Mikin aamulla ennen töihin lähtöään ulkona, joten sen ei tarvinnut olla sisällä kuin 8h.

Miki on kyllä koikeillut muka huomaamatta että kuinka paljon hän saa määrätä. Leluja saattaa kantaa meille, yks päivä tuli eteiseen hakkumaan, kun puin päälleni et ota mut mukaan, tulee eteen istumaan ja kerjäämään huomiota, hyppi vasten, mitä ei oo tehnyt pitkään aikaan, istuu vieressä kun laitan ruokaa. Onneksi suurinosa näistä tavoista on jäänyt kuluneen viikon aikana pois, kun koira on huomannut ettei ne tuota tulosta. Ulkona lenkkeillessä koira on oma ihan itsensä. Parasta kotiin paluussa oli ehdottomasti Miki ja sen iloisuus.

Syksyn tultua

2008-10-24T17:41:00.009+03:00

on emännällä ollut aikaa ommella. Sain vihdoinkin piennenettyä Mikin reeniliivin ja korjattua Milan syömän soljen.

Meidän hieno rullakoira =)

Oon myös saanut aikaiseksi tehdä Milalle fleecetakin, josta ei nyt kuvaa ole. Hieman korjailin Mikille viime talvena tekemääni talvitakkia, jonka mahan aluslämmike oli liian iso ja se oli aina pissassa. Reissun jälkeen ois tarkoitus tehdä Mikille vielä maastotakki, haaveena olisi kehitellä siihen huppukin, mutta saa nähdä riittäkö taidot sellaiseen, vinkkejä hupun tekoon otetaan vastaan

Tänää rikkui lenkillä hurtan takki, joten sekin pitäisi vielä korjata. Keskiviikkona Miki oli Jounin kanssa metsässä lenkkeillessään telonut silmänsä. Onneksi se ei ole vaivannut eikä siinä ei ole näkynyt mitään punoitusta, eikä se ole vuotanut joten turvotuksen laskettua silmä on taas ollut normaali.

Mikin blogi on nyt pari viikkoa tauolla, koska me ihmiset lähdemme sunnuntaina 2 viikon lomamatkalle. Miki jää isovanhemmille sekä mun veljen perheeseen lomaileen.

Aistimuksia koiralle

2008-10-19T22:00:00.013+03:00

-tapahtuma oli tänää Hämeenuistossa. Lähdimme sinne yhdessä Milan ja sen omistajien kanssa. Tapahtumassa oli viisi erilaista pistettä. Mikin mielestä koko juttu oli aivan liian omistuista eikä Miki olisi halunnut mennä nurmikolle ollenkaan. Hiekkainen kävely kaistale tai autotie olisi olleet paremmat vaihtoehdot, kerran jouduin jopa kantamaan koiran autotieltä pois, koska Miki sai päähänsä peruuttaa autotielle.

Ensimmäisessä pisteessä oli nurmikolle laitettu erilaisia alustoja mm stroksia, pressu, joka oli liian pelottava astu, joten sen yli hypättiin, puumatto, viltti, muovikansia, huopamattoja. Mila oli huomattavasti kiinnostuneempi kaikista mielenkiintoisista hajuista ja asioista.
Äiti auta, mä en haluu, mä en ymmärrä

Saisinks mä tarkkailla tilannetta täältä, ei kai mun enää tarvii sinne tulla?

Toiseen pisteeseen oli tuotu erilaisilta koirilta haisevia juttuja, kuten muutama häkki, vilttejä, karvoja tms, näitä Miki ei edes halunnut haistaa. Kolmos pisteessä oli peilejä, kakkukupuja, sateenvarjoja tms joita olisi saanut tutkia, haistella, maistella tms. Niistäkin omistaja taisi olla kiinnostuneempia kuin koirat.

Neljännessä pisteessä oli erilaisten eläinten tuoksuja, kuten kissan peti, hevosen lantaa, koti kaduilla tämä maistuu tapahtumassa Miki ei edes halunnut haistaa, lehmän tuoksuisia olkia, kanin häkistä puruja, kilpikonnan tuoksua... Sitten oli vielä hedelmäpiste, missä oli erilaisia hedelmiä ja vihanneksia viltin päällä. Mila kävi maistamassa niitä, Miki päätti vain näyttää hämmentyneeltä.

Lopuksi ennen töihin menoa käytiin tekeen lenkki puistossa, missä Mila innostu leikkimään lehdillä.

ja Miki keskitty oleen komea...

Silmätarkastus

2008-10-19T21:46:00.002+03:00

Miki kävi lauantaina silmätarkastuksessa, jossa todettiin terveet silmät. Painoa Mikillä oli 16.8kg. Miki oli silmätarkastuksessa Jounin ja veljeni Olli sekä heidän pinskunarttunsa kanssa. Reissu oli mennyt hyvin. Ennen silmätarkastusta pojat ja koirat olivat olleet pitkällä metsälenkillä, silmätarkastuksen jälkeen koiruudet pääsivät yhdessä lepäileen Milalle, illalla me tytöt ja koirat käytiin pitkällä metsälenkillä.

Luoksetulo,

2008-10-14T02:57:00.002+03:00

mikä ihana asia onnistuessaan ja painajainen jos käskyjä pitää esittää useampi. Mikin kanssa on nautittu pitkistä lenkeistä vapaana. Koulutus tuli viime viikon torstaina siihen vaiheeseen, että koiraa sai alkaa pitämään vapaana ja me olemme tehneet työtä käskettyä.

Miki kirmaa entiseen tapaansa onnellisena pää 5 jalkana eteenpäin, mutta korvat on selvästi enemmän mukana mun toimissa. On ihana nauttia syksyisen metsän tuoksuista ja ruskasta, kun tietää että koira tulee luokse. Tänää oltiin enemmän tai vähemmän eksyksissä 1.5h. Matkan aikana tuli koiria vastaan vapaana, mutta ei tarvittu kuin yksi pyyntö niin Miki lähti mun mukaan ihanista nartuista huolimatta.

Miki ja Mila on myös päässeet kirmaamaan yhdessä lähes päivittäin. Kyllä niillä on ollut kivaa, kun on mennyt monta viikkoa ettei olla pystytty näkemään. Sisällä luoksetulo kutsut on saaneet koiran hakemaan taas huomiota oikein roppakaupalla, välillä vähän liikaakin.

Siedätyshoitoa...

2008-10-05T16:01:00.003+03:00

Miki kävi eilen Hyvinkäällä Snautsereiden ja pinsereiden erikoisnäyttelyssä pyörähtämässä. Sisätilat on meille/Mikille aina hankalampia. Tälläkertaa olin edelliskerrasta viisastunut ja otin mukaan häkin, jossa Miki tykkää olla kotonakin. Tälläkään kertaa en itse esittänyt Mikiä.

Miki meinas laittaa ranttaliksi ennen kehään menoa, mutta kiitos taitavan esittäjän, siitä tulikin vain siedätyshoitoa koiralle. Miki yritti kaikin keinoin sanoa ettei hänen arvolleensa sovi, että joku vieras häntä käskyttää ja vaatii pysymään paikoillaan. Olisittepa nähnyt ilmeen sen seisoessa kehässä. Taitavan esittäjän ansiosta koiran käytös oli kiitettävää vaikka se mulkoilikin esittäjäänsä, tuomarikin olisi ollut kivempi kaveri. Tämä tuomari yritti saada koiran innostumaan ja avoimemmaksi mutta Miki suoranaisesti haistatteli. Edes mun ja Jounin hyppely kehänlaidalla ei auttanut asiaa.

Näyttelyssä myös Mikin sisarukset laittoivat kehässä "parastaan" ja päättivät lopettaa yhteistyön tuomarin kanssa, tosin muiden ilme ei ollut yhtä murhaava. Ulkonäöllä Miki olisi kuulemma voittanut luokkansa, mutta erinomaiseen arvosanaan olisi tarvittu avoimempi käyttäytyminen. Kuitenkin olen tyytyväinen kokemuksesta.

"Komea nuorukainen, joka tarvitsee lisää itseluottamusta. Hyvät mittasuhteet ja ylälinja. Hyvä urosmainen pää, ei esitä korviaan. Tummat silmät, oikea purenta. Hyvä kaula ja säkä. Hieman löysää kaulanahkaa (johtuen esitystavasta toim. huom) Hyvä rungon syvyys. Tasapainoiset kulmat. Hyvä luusto ja käpälät. Hyvä häntä. Hyvät tehokkaat liikkeet, kantaa itsensä hyvin liikkeessä. Käsiteltävissä, mutta selvästi peloissaan ja uroksen itsevarmuus puuttuu esiintymisestä. Tyypiltään erinomainen koira, jonka käytös määrää palkintosijan." (EH)

Kiistelty ketjupanta

2008-10-03T11:18:00.002+03:00

Ketjupanta jakaa ihmisten mielipiteitä. Meille ketjupanta hankittiin aikanaan tulevaisuutta ja näyttelyitä varten. Näyttelyistä kokemusta yhdenkerran ketjupannalla enkä silloinkaan itse esittänyt koiraa, joten omakohtaisia kokemuksia ei ketjupannan käytöstä juuri ollut. Tulevaisuudella olin ajatellut (toko tai) mahdollisia pk-kisoja, treeneissä käytössä muu kuin kuristava panta.

Koska olemme sitoutuneet=maksaneet Pevikanin koirakoulutuksen tuli meidän ottaa eilen ketjupanta koulutukseen ja käyttöön. Oma mielikuvani ketjupannasta ei kovin positiivinen ole ollut ja ajatus siitä että kylmällä ilmalla laitan ketjupannan koiran kaulaan suorastaan hirvitti.

Vajaan vuorokauden kokemuksen jälkeen voin sanoa että mielipiteeni on muokkaantunut uudelleen. Ketjupannan käyttö vaati eilen hieman totuttelua, mutta sain myös huomata ettei koiralle pannan käyttö ollut mitenkään vastenmielistä. Tänään koti ympäristössä tunnin aamulenkillä tai meidän tapauksessa aamupäivälenkillä ketjukaulain lähestulkoon koko ajan vain roikkui kaulalla. Sain konkreettisen todisteen siitä, ettei koira juuri vedä peruslenkillä. Peruslenkki meidän tapauksessa on, ettei pupuja sinkoile nenän edestä, eikä koiria juuri tule vastaan, sillä harva ihmisistä lenkittää koiriaan siihen aikaan kun me Mikin kanssa suvaitaan vapaapäivinä herätä.

Koira oli paremmin kuulolla sillä, vaihdellessani kävelynopeuksia koira myös vaihteli nopeuttaan. Paremmin kuulolla ole johtui varmaan myös siitä että meillä oli lyhyempi hihna. Vaikka ulkona oli kirpakka syysilma ei ketju ollut edes kylmä kun tulimme sisälle vaan päin vastoin tuntui lämpöiseltä omia käsiä vasten. Nyt herää vaan kysymys miksi ketjukaulain, no miksei? Luultavasti ero tulee ainakin siinä vaiheessa kun jotain extraa tapahtuu lenkillä. Juoksulenkit aiomme vastaisuudessakin mennä valjailla ja kuminauhahihnalla.

Lauantainen syysretki

2008-09-29T16:16:00.011+03:00

Oi niitä ihaniia syksyisiä päiviä, kun ei sada vettä. Mikä voisi olla ihananpaa kuin kuluttaa päivä luonossa, vielä kun on paikka missä voi vapaasti liikkua ja koirakin saa juosta elämän iloisena. Lauantaina meillä oli suunnitelmissa lähteä saareen retkelle kanootilla. Tarkoitus oli mennä Mikin ja Jounin kanssa, mutta veljeni soitti ja pyysi meitä ottamaan myös heidän koiransa. Hieman jännitti miten käy kun otetaan kiikkerä kanootti, kaksi vilkasta pinseriä, ihmiset ja kylmä Pyhäjärven vesi...

Ensimmäinen jännitys momentti oli kun saavuimme mökin pihaan, jossa ei ollut autoja, mutta mökin oli oli auki. Ei muuta kun soitto äidille kuka on viimeksi käynyt mökillä, sillä välin kun puhelin yhdisti näin mökissä liikkuvan tumman hahmon, tässä vaiheessa olisin kiljunut, jollei mukanani olisi ollut miestä, koirat olivat tässä vaiheessa vielä autossa. mökistä tuli serkkuni, he olivat tulleet veneellä paistamaan makkaraa, välipalaksi kesken kalastuksen. Onneksi asia selvisi eikä kyse ollut varkaista.

Miki on jo pentuna mennyt meidän kanssa kanootilla ja ylipäätänsä tykkää olla järvellä. Kun saimme kanootin laskettua vesille ja mä pääsin kyytin päästimme Mikin vapaaksi joka taitavasti hyppäsi kiveltä kanoottiin. Mila oli tarkoitus päästää tämän jälkeen. Mila joka on itsevarma ja rohkea pinseri oli ihmeissään kanootti touhusta, niinpä Jouni joutui nostamaan kaverin kanoottiin, onneksi tämä pinsku tykkää olla sylissä. Kanootti reissu saareen sujui mukavasti ilman kastumisia. Saaressa lenkkeiltiin parituntia ja paistettiin makkaraa.

Kaksi pinseriä ja kaksi ihmistä kanootissa, pakko oli pysähtyä ikuistamaan.

Miki tähystämässä

Kaverukset turvallisesti nokassa mun jaloissa

Rottakoira työn touhussa, ei tullut saalista

Nuotiopaikalla, josko ihmisiltä olisi jäänyt tänne herkkuja.

Syksyinen luonto ja Mila

2 sekunttia paikallaan

Kylmä tuuli puhalsi, kun pysähdyttiin juomaan kaakaot

Mila epäuskoisena ei kai tänne taas tarvii mennä.

Koiran omistamisen varjopuolet

2008-09-28T18:39:00.002+03:00

Paljon on oppaita miten kouluttaa koiraa ja miten opettaa erilaisia tempppuja kuten istu, maahan jne. Kovin paljon ei kirjoiteta siitä mitä tehdä jos kiioira ei tottele tai käyttäytyy sopimattomalla tavalla. Kun on opetellut elämää ensimmäisen oman koiran kanssa on saanut huomata että on paljon kysymyksiä joihin ei löydä/saa vastausta. En kuvitellutkaan että koiran omistaminen on helppoa tai että olisi yhtä oikeaa vastausta tai tapaa toimia, mutta missä menee raja.

Koira oli ollut monen vuoden haave tai oikeastaan haave lapsuudesta asti, mutta ei ollut sopivaa aikaa. Rotu valintakin oli ollut pidemmän aikaan selvillä. Kun sopiva aika löytyi aloin järjestelmällisesti haalimaan kirjoja ja tietoa. Mikään kirja ei ollut valistanut tai opastanut mitä tehdä kun se oma ihmisen paras ystävä näykkii, murisee, puree. Ei oikein tiennyt mikä on pentuaikaan kuuluvaa käytöstä ja mihin tulisi puuttua. Kovin hankala oli saada keneltäkään ohjeita tai apuakaan.

Mikään ei ollut valmistanut siihen fyysiseen ja psyykkiseen kipuun, joka tulee kun koira ensimmäisen kerran hyökkää ja puree kovaa. Ei siinä tilanteessa osannut kun lähteä pakoon hoitamaan haavojani, minkä seurauksena ongelmat vissiin vain paisuivat, koska koira sai valtaa. Enää ei osaa edes sanoa montako kertaa itse tai perheen muut on juotunut purujen kohteeksi.

Mikään ei valmista siihen epätoivon tunteeseen, itsesyytökseen, häpeään tms, mitä tilanteista seuraa tuntuu kun olisi maailman ainut ihminen jolla on ongelmia koiran kanssa. Ohjeita on sadellut laidasta laitaan, kouluttajilla on käyty, itse opiskelua ja netti kursseja tullut käytyä. Välillä on parempia kuukausia ja sitä jopa unohtaa että naamaa nuoleva välillä rapsutuksia rakastava otus voisi mitään kurjaa tehdäkään. On tilanteita joita osaa välttää tai ns. ennalta ehkäistä, mitkä tietää olevan korialle vaikeimpia, mutta välillä tilanteet tulee aivan puskista ja aina tilanteet tulee ilman ennakko varoitusta, ei murinaa ei irvistelyä tms.

Pahimpia tilanteita ovat ne kun purujen kohteena on joku perheen ulkopuolinen. Koiramaailman mukaan otus toimii johdonmukaisesti, mutta oma ymmärrys, häpeän tunne, itsesyytökset tms. ei tunne käsitystä koiramaailma. Kukaan ei oo osannut varoittaa mitä tehdä kun sosiaalinen elämä kutistuu, entä miten käy haaveiden omista lapsista. Missä vaiheessa ihmisen paras ystävä ei ookaan ihmisen paras ystävä?

Syksyn ihmeitä...

2008-09-28T13:38:00.004+03:00

Syksy on tuonut sammakoita teille. Miki käy haistamssa sammakoita ja aina sammakon pompatessa eteenpäin niin Miki pomppaa taaksepäin ja ravistelee itteensä, koska oli niin pelottavaa. On hauska seurata koiran ja sammakoiden "vuorovaikutusta". Yhden lenkin aikana, varsinkin iltaisin, saattaa löytyä kävelyteiltä viisikin sammakkoa. Kaikkia on pakko käydä haistaan ja sitten hypätä taakse päin, jopa kävelyteillä olevia kiviä käydään tökkimässä kuonolla. Päästäiset tai muut pienet eläimet ei saa huomiota aikaiseksi mutta ne pelottavat ja kiehtovat sammakot, on siinä meillä rottakoira.

Käytiin viikolla myös puolukassa. Koska jääkausi piti purkaa viikolla ja aloittaa vasta tänään sunnuntaina uudelleen pystyin pitämään koiraa vapaana. Voi sitä riemua, kun koiran päästi vapaaksi autosta. Miki juoksi hiekkatietä edestakaisin meidän ohi niin että tassujen jarrutusjäljet vain näkyi hiekkatiellä. Puollukat myös maistuivat koiralle, niitä käytiin hakemassa varvuista, mummon kädestä, mummon kiposta ja jopa käytiin katsomassa haikeena mun kippoa, illalla vielä metsästettiin lattialta kaikki peratessa tippuneet puolukat. Mikillä oli kova homma pitää huolta ettei kukaan eksy toisistan, sillä olimme mummon ja vaarin kanssa metsässä. Muutaman tunnin puollukkareissun jälkeen uni maittoi.

Ongelmakoirakouluttaja ja jääkausi

2008-09-23T16:52:00.005+03:00

Kävimme sunnuntaina tapaamassa ongelmakoirakouluttajaa. Sisänsä sielä esittetulleet asiat ei olleet mulle yllätyksiä, paitsi se että kouluttaja sanoi ettei meidän koirasta saa välttämättä kunnon koiraa. Miki on pehmeä koira, minkä oon tiennytkin, ja se reagoi salamana, mikä on vissiin pinserille tyypillistä.

Testiosiot, mitä tehtiin kouluttaja luona oli tosi mielenkiintoisia, kuten mös oman koiran reagtiot ja erot sille kumpi meistä oli hihnan päässä. Oli myös mielenkiintoista nähdä miten Miki reagoi kun se pääsi vapaaksi testialueelle. Miki, joka yleensä kirmailee innoissaan, ei misään vaiheessa lähtenyt tutustumaan alueeseen vaan pysytteli meidän jaloissa ja heti, kun istuin alas Miki pyrki syliin eikä olisi halunnut lähteä siitä mihinkään. Heti kun aukasin auton takaluukun koira hyppäsi innolla sinne.

Olemme pitäneet täyttä huomioimattomuutta kotona, ruokailu ja uloslähtötilanteisiin on omat ohjeet. Sunnuntai ei koiran käytös poikennut mitenkään, vaikka emme paljoa kotona kerinneetkään koiran kanssa olemaan. Miki on jonkin verran muutenkin omissa oloissaan. Eilen oli hieman enemmän vinkumista ja vahtihaukkumista, lähinnä pieniä vihreitämiehiä kohtaan. Muutaman kerran Miki yrittilähtesty, jolloin murisimme.

Miki jätti eilen molemmat ruuat väliin ja iltalenkillä söi ruohoa, kuten myös tänää aamulla heti kun pääsimme ulos ja sitten okseni vajaan 100m kävelyn aikana 4kertaa. Teimme kuitenkin normaalin 45min lenkin jonka jälkeen ruokamaistui normaalista, mistä lie oksentelu. Tänää kun tulin kotiin koira kävi iloisesti ovella vastassa ja meni olkkariin odottamaan, mutta kun en mennytkään sinne, tuli mua katsomaan työuoneeseen. Mun muristessa mulkaisi ja heilutteli päätään ja lähhti pois. Jääkausi tuntuu olevan paljon pahempi paikka mulle kun koiralle.

Nelsonin vierailu

2008-09-21T01:14:00.017+03:00

Nelson omistajineen oli viikko sitten viikonloppun meillä kyläilemässä ja hauskaa oli.
Ohjelmassa oli pinseripainia...

äKuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...

Lauantaina nautimme vaelluksesta ja teimme ruokaa metsässä, tää on ehkä parasta mitä syksyllä voi tehdä. Ruoka maistuu aina niin hyvältä metsässä, kaiken kruunasi vanatallinki kaakao ja jälkkäripulla. Koirat saivat makkaraa, keitettyä kieltä ja broilerinsydämiä. Nelson ei oikein tykänny paikka valinnasta sillä ampumarata oli aika lähellä ja ammuskelua kuului, niinpä Nelson otti hatkat onneksi löysimme sen, Miki ei paljon korvaansa lotkauttanut vaan häntäpystyssä touhusi omiaan.

Illalla saimme Milan omistajineen vierailulle. Oli neito ajoittain hädässä yli-innokkaiden veljesten vuoksi.

Voisi sanoa, että kyseessä on joukkor... toinen selättää, jotta toinen pääsee osalliseksi,

Sunnuntaina mentiin lähi pellolle kuvaamaan koirien menoa.

Muutama metsäkuva

Lepohetki mamman kanssa pellolla.

Vaivana aamu-unisuus

2008-09-17T20:31:00.003+03:00

Mikille ei oo koskaan aamuheräämiset olleet herkkua, kuten ei myöskään emännälleen. Joten Jounille on jäänyt munn herättäminen, koiran lenkitys aaamulla ja myös kaurapuuron valmistus itelleen ja mulle. Arkena jos vain meistä toinen lähtee aamulla töihin jää koiran lenkitys sille joka herää myöhemmin, sillä yleensä ei koira edes päätään nosta kukon laulun aikaan. Jounilla on tietty helppoa kun on liukuvatyöaika, mun kun on pakko olla tiettyinä aikoina töissä.

Niinä aamuina kun tuun yövuorosta kotiin koira on helppo saada ylös, sillä se häntä heiluen säntää tervehtimään. Koska Miki tykkää mennä aamulla uudelleen nukkumaan lenkin jälkeen, ei ole ollut suurta ongelmaa mennä yövuoron jälkeen nukkumaan, tosin koiran pitkästyessä meillä sisutetaan. Aina ei edes aamupala maita sillä niin kova kiire on takaisin nukkumaan.

Nelson veli oli viikonlopun täällä, mistä syystä koira on ollut tvallista väsyneempi. Mulla on ollut koko viikko aamuvuoroja, ja ollaan kuljettu Jounin kanssa yhtä matkaa töihin, joten aamuheräämisä on ollut. Maanantai aamuna Mikin sai ylös siinä vaiheessa kun molemmat oltiin noustu ja mä aloin jo syömään aamupalaa niin pienellä huhuilulla tuli koira. Tiistaina ei noussut kun vähän pää peittojen alta ja koira käänsi kylkeä, kun käytiin laittaan valot päälle Mikin huoneeseen saatiin koiraan hieman eloa. Tänä aamuna kun oli 15min aikaisempi aamuherätys mun työajan vuoksi meinattiin tarvita jo inhokki vesipyssyä, koirako ei muka tuntisi kelloa. Valoilla ja huomentahuomenta toivotuksilla hänänpää alkoi hieman vispata ja ruskea silmät tuijottivat muttei elettäkään että poistuisi sängystään peittojen alta. Kun komensin alas sängystä Miki juoksi olkariin matolle nukkumaan, siitä kun pyyssi ulos ei tapahtunut mitään, lopulta hyvin hankalan näköisesti koira kampesi itsensä ylös suuntana oma häkki ja ajatus että saisi nukkua sielä. Jounin avatessa ulko-oven poistuakseen koira suuntasi askeleensa ovelle.

Ulkoilun jälkeen sama vanha kaava jatkuu, häntä koiraa heiluttaen huomenen toivotukset ja matolle nukkumaan. Viikonlopun jälkeen on aamuruuat kelvanneet, joten matolta kammetaan ylös ja ruokailun jälkeen kiireen vilkkaan omaan huoneeseen sängylle nukkumaan. Ei puhettakaan että koiraa kiinnostaisi ollaanko me lähössä kotoa vai ei. Meillä on siis 3makuuhuonetta, joista yksi on mun ja Jounin, yksi vieras/työhuone ja yksi on Mikin/telkkahuone. Saa nähdä miten käy huomen aamulla, sillä mulla on vielä yksi aamuvuoro, sen jälkeen onneksi reilu kaksi viikkoa ennenkö mun tai Mikin on pakko nousta aamusta.

Miki työnjohtajana

2008-09-12T16:08:00.010+03:00

Hyvältä näyttää

Kaikki hyvin, joten otan torkut, sit kamera pois

Hei enks mä sanonut ei saa kuvata

Illalla pahvilaatikko "söi" Mikin luun, kuvasarja miten pahvilaatikko selätetään

Ensin kannetaan se kunnon iskupaikkaan

Sitten kunnon ote ja riepottelua

selätetään ja lisää ravistelua

ja onnellinen luun omistaja

Omistajan hermot koetuksella!

2008-09-10T19:55:00.002+03:00

Annetaan uros pinseri hyvään kotiin. Menee hermot, koiralla ei oo korvia ollenkaan!!!
Pellolla annan Mikin juosta vapaana ja kaikessa rauhassa, koska ei se kuuntele kuitenkaan. Mutta se ei myöskää kuuntele kun ollaan jo lähössä kotiin päin, esim. tunti vapaana täysiä juoksentelu ei ole ollenkaan tarpeeksi.

Pihassa kun saa uoksennella naapurin koiran kanssa niin sisälle ei tulla ollenkaan, varsinkaan, jos itellä olis kiire. Tässä yks päivä jätin koiran ulos, kun ei kerran tullut sisään, päätin etten tee itsestäni koiran silmissä naurettavaa ja suostuttele sitä pihalla. Naapuri meni oman koiransa kanssa sisään mutta meijän jätkä vaan istu ja mulkoili.

Ahkerasta harjoittelusta huolimatta reeneissä ei autoon hypättäisi ja koti pihassa taas ei autosta ulos tultaisi. Pari kertaa koira on tehnyt karkaamistemput oven raosta, vaikka esim. pääovesta ei koiran kanssa kuljeta ulos. Maanantaina karkas miehiltä ja tänää karkas niin että olin myös itse kotona. Mä en viitsi lähtee ollenkaa kissa hiiri leikkiin koiran kanssa.

Eilen olin niin kypsä otukseen et ensin aattelin jättää hakutreenit väliin, mutta koska jokaisen maalimiehen poissaolo vaikuttaa myös muiden reeneihin niin päätin mennä ja ottaa koiran ainakin autoon istuun, päätös ehkä virhe, sillä ikinä ei oo ollu niin "vaaralliset" hakureenit, mutta niistä enemmän reenipäiväkirjan puolella.

Nyt on varattu omistajille koiraongelmakoulutus aika 21.9 sunnuntaille saa nähä opittaisko me jotain Jouni kanssa.

Sylikoira

2008-09-07T10:45:00.004+03:00

Meillä on Mikistä tullut sylivauva. Hoidossa ollessan Miki on viihtynyt ihmisten sylissä, mutta kotona ollessaan Miki ei kamalan paljoa ole sylissä ollut, nyt uudessa kodissa hieman enemmän kuin vanhassa.

Rakennusmelu ja naulapyssyllä ampuminen on pinseristä jotain aivan kamalaa muutenkin. Eilen Jouni ja isä laittoi listoja sisällä aamupäivän, kun mä olin kotona. Miki olisi ollut kokoajan punkemassa syliin kun istuin jossain lisäksi koko koira tärisi ja luikki häntä koipien välissä seinän vieriä. Koitin puuhailla mahdollisismman normaalisti, laittaa ruokaa ja siivota, mutta tietty hellyin aina kun istuin esim. koneella ottamaan koiran syliini, mikä voisi olla sen mukavampaa kun tuhiseva pinseri sylissä.

Paukkuarkuutta en muuten ole huomannut kun rakennusaikana sisällä. uuden vuoden raketit ei ainakaan viime vuonna aiheuttaneet mitään hämminkiä, muutenkaan ei luonnassa kuuluvista paukkeista ole ottanut itseensä, myöskään ulkona tehtävä ulkovuoren naulaaminen ei ole koiraa hetkauttanut, tai saunan rakentaminen, joka tapahtuu alakerrassa, koiran ollessa yläkerrassa.

Illalla klo 20.30, kun olin töissä kotona tapahtui jotain aivan käsittämätöntä. Miki, joka on ollut sisäsiisti 41/2 kuukautisesta asti sisäsiisti pissasi sisälle!!!! Olimme perjantaina ostaneet matot olohuoneeseen, josta toiselle Miki oli käynyt illalla pissaamassa, kuulemma oli vinkunut muutaman kerran, mutta ennenkö sitä oli keritty viemään oli pissannut matolle. En tiedä oliko pissaus protesti jostain, vai oliko yksin kertaisesti vaan kova pissahätä, vai jotain muuta. Miki oli käynyt ulkona klo16, jonka jälkeen oli juonut aika runsaasti. Koska kaupungissamme on vesikriisi eikä kraanavettä saanut juoda, oli Mikille sulatettu kielenkeitin lientä, jonka se oli juonut. En tiedä olisiko ollut tästä johtuva pissahätä, muuten koira vaikutti normaalilta.

30.8. Tupareissa!

2008-09-01T03:53:00.002+03:00

Kerrankin myös mä sain kutsun bileisiin eikä aina vaan emäntä ja isäntä. Mentiin emännän ystävän luokse tupaantuliaisiin, sielä oli kuulemma koiriin tottuneita ihmisiä, joten olin tervetullut.

Olihan ne ihmiset ihan ihmisiksi, mutta mä kun olisin välillä olla koiraksi, eritin vuoronperään haastaa ihmisiä haukkumalla maasta leikkimään mun kanssa, yritin myös saada muutaman perunalastun istumalla oikein kauniisti, mutta kukaan ei heltynyt. Emäntä ja isäntä piti mua koko ajan hihnassa niinkun en ois muuten osannut käyttäytyä, no ehkäpä syy oli 7-kk ikäisessä ihmislapsessa, joka olis ollut kiinnostava. Alkuunsa oli kovin hämmentävää kun vauva välillä itki, mäkin olisin voinut käydä lohduttamassa häntä, mutta ei mua päästetty.

Parasta tupareissa oli matot. Meillä kotona kun ei ole sellaisia ihania nukkamattoja, joissa voi kieriä ja tehdä kuperkeikkoja, mikä oli ihmisistä hauskaa. Toisaalta niihin mattoihin en saanut tehdä mattopesiä, mutta muuten niiissä oli mukava loikoilla sekä käydä lämmittämässä ihmisten jalkoja niissä lepäämällä.

Mikin kesä 08

2008-08-22T11:08:00.009+03:00

Koska bloginpäivittäminen jäi kokonaan heinäkuussa, niin tässä muutama kuva menneiltä kuukausilta. Kesään kuuluu mm. noin kuukauden reenitauko, joka on tehnyt hyvää ainakin omistajalle.

Heinäkuun lopussa kävimme pinserienkesäpäivää viettämässä Tuusulassa. Sielä tavattiin Mikin sisaruksia ja muita pinsereitä. Kuvassa Mikin Ali veli.

Kesäpäivillä oli myös kaikenlaista mukavaa tekemistä. mm. agilityä, alla Mikin siskon Muusan tyylinäyte, tokoa, pikajuoksukilpailu, jossa Mila oli toinen, ahmimiskilpailu, jossa Mikikin sai palkinnon sijoittuen viidenneksi, ei uskois, viimeksi eilen sylkäisi makkaran suustaan, ei vissiin ollut tarpeeksi hyvä palkinto tempusta.

Miki oli myös 4päivää veljensä Nelsonin luona hoidossa, jossa kaikki oli mennyt pääosin hyvin, hieman oli veljesten tarvinnut keskustella kumpi on the boss, minkä Miki lounnollisesti voitti. Kuvassa Mikin tyylinäyte kiitoksesta, koska hoito oli niin hyvää.

Omistajien toivuttua häähusta, lähdimme mökkeileen keski-suomeen, jossa Miki nautti suuresti mm. juoksemisesta, sillä lääniä juosta riitti.

Kävimme myös ralleissa Mikin kanssa. Ralli oli Mikistä oikein mielenkiintoista niin kuin miehistä yleensäkin.

Kävimme myös saarimökillä, johon pääsi veneellä. Miki kävi myös kokemassa verkkoja, osallistui muikun perkaamiseen ja syömiseen tottakai, suosikki muikun valmistustapa oli voissa ja ruisjauhossa paistetut muikut. muikkujen lisäksi Miki on nauttinut vadelmien ja mustikoiden syömisestä suoraan pensaasta, koska kiposta syönti on kielletty, myös viinimarjojen ja karviaisten syönti puskista on Mikin mieleen.

Nyt kun on muutettu Mikin on päässy peuhaamaan naapurin Oonan kanssa, aina kun Oona on rakennuksilla, myös Oonan perheen Joonas 5v on kiva kaveri, mielenkiinnolla odotan mit Miki tykkää Oonan perheeseen maanantaina syntyneestä pojasta, kun näkevät.

Rakkennus projektin loppu häämöttää...

2008-08-19T10:59:00.014+03:00

...netti alkoi toimimaan tänää, joten kuulumiset alkaa päivittymään.

Ensi visiitti tontilla, ikää tasan 2kk, maaliskuu 25pvä loppukesästä saa alkaa raivamaan tonttia

Antura tehty, perustuksia aloitettu, syyskuun loppua

Ihan hyvältä perustukset näyttää.

Pidän vahtia talopaketin kasaamisesta, melkein onnistuivat, talopaketti suurelementeistä saapui lokakuussa

Mitenköhän se isäntä pärjää yläkerrassa, paras kiivetä katsomaan

Yläkerrassa menee lujaa

Rakennus edistyy, väliseiniä jo pykätään kasaan, portaat on vaihtunut mukavampaa kulkuväylään, maaliskuu 2008

Toukokuussa muutto vanhasta kodista mummolle ja vaarille, sekä mökille asumaan, missä vierhtikin sitten 2kk. Mä autan teitä, ettekö nää.

Milan kanssa vahditaan viimeistä lamppua, ettei se häviä.

Elokuu 2008 Omassa kodissa, kaikki on vielä isoa ja uutta, kovaasti riittää hommiakin. Pitää tarkkailla mitä mamma ja isäntä touhua sekä osallistua rakentamiseen. Oma häkki on onneksi jo löytänyt paikan.

Mamman epätoivoinen yritys

2008-07-01T21:15:00.007+03:00

Mamma yritti saada musta pari edustavaa kuvaa, joten tein parhaani...

Ai sulla on syötävää, mä tuun hakeen...

Mitäs sulla sielä on...

Jos et sä anna namia, niin katson täältä, nyt hyttynenkin puras

Saisinko jos istuisin alas

Hei mitäs sä sielä teet, miks mun pitää olla tässä